Rustumattomasta teräksestä valmistetun puukon terän teroitus

[igorrock]

Toki noista taulukkotiedoista voi valistunut jotain päätellä mutta pitäisin harrastelijalle kuitenkin parempana vaihtoehtona kotimaisen teräsmyyjän sivustoa jossa tietoa erilaisista terätyökaluihin tarkoitetuista teräksistä on melko kattavasti. Linkki ohessa.

http://www.puukko.info/

[Berkele]

[PSy]

[ioni]

Tähän väliin humanistin huomio...

Eikö tuo eighteen-ten ole patarautaa? Minun kattiloissani ainakin lukee joissakin tuo 18/10.

[PSy]

Jep, tämä 18/10 on just se kaikista tavallisin laatu mistä tehdään keittiövälineet.

Eli 18 kromia ja kymppi nikkeliä.

[Sarvikuono]

Jaa normaalistikin niin vähän, homma selevä ja kiitos oikaisusta. Noh, teräksen tyyppi on silti 301 ja ei ole outokumpua nähnytkään
_________________
Video meliora proboque deteriora sequor.

[PSy]

Taitaa kaikilla terästehtailla olla omat numerosarjat noille laaduille.

[Aris60]

Teräksen tyyppi 301 (vaihtoehtoinen merkintä EN 1.4310 tai SIS 2331) on tietyntyyppinen austenniittinen ruostumaton teräs. Vähän kuin Valion tai Arlan maito. Eli hyvin yleinen. Yleisiä käyttökohteita on esim. erilaiset seinäpanelit, koristelistat ja rungot.

Tyypillinen koostumus sille on Fe, <0.15%C, 16-18%Cr, 6-8%Ni, <2%Mn, <1%Si, <0.045%P, <0.03%S eli lähes samaa "tiskipöytäterästä". Muokkauksella siitäkin saadaan vähän erilaisia kiderakenteita.

18/10 tiskipöytäteräs on tyyppinä 304 tai korroosionkestävyyden suhteen A2. EDIT Näyttää osa 18/8 teröksistä menevän muiden seosaineiden lisäyksellä myös tähän luokkaan.

Outokumpu jalostaa näitä kuten Valio maitoa. Taitaa vain heidän teräs olla aina normia parempaa....

Nämä EN DIN SIS ym. tyypit ovat yleismaailmallisia. samoin nämä 301,302,... numerot. Tehtaasta riippumattomia. Se on kokonaan eri tarina kun aletaan jotakin terästä virittämään johonkin käyttötarkoitukseen muokkauksen ja lämpökäsittelyn avulla.

[PSy]

Tässä vielä eri standardien ristiinkytkentätaulukko:

http://www.outokumpu.com/pages/Page____4054.aspx

Eipä näy Outokumpu enää käyttävän noita 7xx numeroita jotka oli käytössä siellä työjellesäni takavuosina.

[Sarvikuono]

[Hirvas-Pieti]

Jos tässäkin sallitaan vanhojen muistelu niin 1960-luvun puolessavälissä käväisimme Rovaniemeltä luokkaretkellä Pohjois-Saksassa, bussilla, mikä oli tuolloin varsin uraaurtava suoritus. Lyypekissä ostin metsästysalan liikkeestä saksalaisen metsästysveitsen, valmistajaa en muista, mutta Solingenissa oli tehty. Läpimenevä, kahvan levyinen ruoto (vai mikä se on), kahva rypyliäistä saksanhirveä, pieni väistösuojus, terä tikarinmallinen mutta teroitus vain toisella puolin, hamara tyveä kohti vahvasti paksuneva.
Sen muistan että loivan kärjen vuoksi oli vaikea sipaista leivälle voita, oli vähän kuin laihialaisten voiveitsellä, eli naskalilla. Tuppi tummanruskeaa nahkaa, nepparilla oleva pitosilmukka puukonkahvan yläpäässä niinkun n.s. partiolaispuukoilla, aivan tupen alapäässä niklattu, poikkipäinen hela ettei veitsen kärki menisi vahingossa reiteen.

Keskustelun kannalta olennaista oli, että terä oli ruostumaton, mikä oli meillä tuolloin aika lailla tuntematon asia. Ne jotka tiesivät sanoivat siihen aikaan, että ruostumattoman saa kyllä jopa terävämmäksi kuin hiiliteräksisen, mutta että se ei pidä terää hyvin. Ainakin piti paikkansa että veitsen sai hiottua hyvin teräväksi. terän pitävyydestä en osaa sanoa, koska terän muoto teki kapineesta huonon vuolupuukon -- no eipä se ollut sellaiseen tarkoitettu.

Asianhan täytyy olla niin, että rosteripuukon terän ominaisuudet riippuvat täysin teräksen koostumuksesta, terän valmistusmenetelmästä, lämpökäsittelystä kaikkineen, terän muotoilusta ja sitten vielä ihan viimeiseksi hionnasta ja siihen ehkä liittyvästä viimeistelykiilloituksesta. Eli yleistäminen on vaikeaa. On nauhasta stanssattua halpisrosteria jolla voi olla paikkansa vaikkapa venepuukkona, on huippuhyviä (käyttötarkoitukseensa) ja kaikkea siltä väliltä.
_________________
Samma på svenska.

[igorrock]

[Ardennie]

[Wikke]

[heikka]

Omien kokemusten perustella voin myös todeta että hirven käsittelyssä pulveriteräkset (RWL-34, AST-34, yms.) ovat aivan toista luokkaa kuin perinteiset hiiliterät. Sitten vielä se että ne ei ota makua,eikä ruostu vaikka laittaa verisenä tupeen. Teräs on monin verroin kalliimpaa vs. hiiliteräs. Takominen on erittäin haastavaa ja karkaisu vaatii uunin. Loppukäyttäjän kannalta näissä "uusissa" terämateriaaleissa on se ongelma, että ne on hieman kostikkaampia teroittaa kuin hiiliterät. Itse olen ainakin joutunut hylkäämään kaikki kivestä tehdyt teroitusvälineet. Nykyisin käytän ainoastaan victorinox:n ovaalia timanttipuikkoa. Sillä hoituu vaivatta myös uudet pulverimateriaalit. Tietysti pitää osata käyttää puikkoa ja olla varovainen ettei vedä kulmaa pieleen, mutta muutama kevyt pyykäisy kahden hirven jälkeen ja taas voi ajaa vaikka parran.