Hölinää metsäkanalintujen hoitosuunnitelma -luonnoksesta

[Rebe]

http://www.mmm.fi/attachments/riistatalous/666ae6qIN/MMM-115766-v1-Luonnos_Suomen_Metsakanalintukantojen_hoitosuunnitelmaksi_lausuntokierros.pdf

Itselle ainakin pisti silmään ehdotus metson pyyntiluvanvaraisuudesta E-Suomessa. Saattaisi olla hyvä idea, mutta toisi lisää kustannuksia tietenkin
_________________
"Annosa vulpes haud capitur laqueo"

[tetri]

Mielenkiintoinen aineisto, jonka jokaisen linnustajan kannattaisi kahlata ajatuksella läpi.

[guide]

Henkilökohtaiseksi pettymykseksi kannanhoitosuunnitelmassa oli talvimetsästyksen sallimisen poisjäänti nousukauden aikana, aika kova painotus syyssoidinmetsästyksen rajoittamiseen vastoin todettua merkitystä sekä kanahaukan pyynnin mahdottomaksi toteaminen.

Hyvää elinolosuhteiden parantamiseen painottaminen ja selkeiden pykälien laadinta siihen, miten metsästysaikaa rajoitetaan kantojen laskiessa.

[hilipata]

Minä taasen olen sitä mieltä, että paikallista vaikutusta (metsästysseuran alue) tuolla soidinmetsästyksellä saattaa olla, jos yhtälössä on suhteellisen kova paine suhteellisen harvoille/pienille soidinpaikoille. Tähän kun vielä lisätään erityisesti nuoren metsästäjäpolven välillä kovin heikonlainen maltti ja kova pyynti-into, niin saattaa se soitimen valtakukko saada vähän liian helposti lyijymyrkytyksen. Uusi ajatus oli tuo pyyntiajan vuorokauden sisällä tapahtuva rajoittaminen seuran päätöksin. Mahtaakohan mennä pykälien mukaan jos seura X kieltää esim tunnetuilla soidinalueilla teeren metsästyksen vaikkapa klo 0000-1000?

[JoonasL]

[MtJ]

[J-]

[JSP]

[J-]

[Tervasta]

Ei taida vaan valvojat riittää jokaseen paikkaan, saa riistakeskus palkata väkeä kunnolla jos edellä mainitun idean saisi toimimaan. Metsästäjällä itsellä pitää olla järkeä päässä.

[dxman]

[J-]

[xyxy]

Tulin osaltani lukeneeksi koko hoitosuunnitelman läpi. Teoriaosassa on mielestäni erinomaisella tavalla kuvattu kanalintujen elämänkierto varustettuna aina viitteellä johonkin tutkimukseen. Tuo ei kuitenkaan kata koko teoriaosaa, vaan siinä on myös "mielipideosio", jossa on näkemyksiä kaikenlaisista kanalintuihin ja niiden elinympäristöön liittyvästä.

Loppuosa ennen lähdeluetteloa toimenpide-ehdotuksia. Toimenpide-ehdotuksissa on paljon hyvää, mutta täytyy kyllä todeta, että metsästyksen rajoituksiin on kyllä tulossa uskomaton määrä uusiakin keinoja. Mielestäni teoriaosassa tuodaan yksiselitteisesti esille, että kanalintujen metsästyskuolevuus on pieni osa kokonaiskuolevuudesta ja metsästyskuolevuus vielä kompensoituu osin muun kuolevuuden vähentymisenä. Toimenpideosio on siten väärin painotettu ja jopa metsästyksen vastainen.

Mielestäni metsästysaikaa voisi aivan huoletta jatkaa vaikkapa vuoden loppuun saakka ja kantojen laskuvaiheessa vaikka sitten lyhentää tai tehdä rauhoitusaika syyssoitimen ajaksi. Nythän ehdotetaan nykyistä lyhyttä metsästysaikaa vielä lyhennettäväksi kolmiolaskentatulosten mukaan. Mielestäni mukana oleva kantojen muutos kahtena peräkkäisenä vuonna (jne.) antaa aiheen lyhentää tai pidentää metsästysaikaa. Jos katsoo kanalintukantojen kehitystä pidemmällä aikaa, on vaarana, että jatkossa metsästysajat tulevat entisestään kutistumaan. Mielestäni, kun metsästyskuolevuus on pieni, niin ratkaisu ei ole metsästysaikojen lyhentäminen vaan muu toimenpide. Ja löytyyhän maasta alueita, joissa esim. metso on ollut rauhoitettu jopa vuosikymmeniä, eikä kanta ole silti noussut.

Mielestäni maan jakaminen esitetyssä muodossa lintukantojen hoitosuunnitelma-alueisiin, on torso. Kanalintukannat vaihtelevat melkoisesti jo riistanhoitoyhdistyksittäin, että suuremmat alueet ovat hyödyttömiä. Kanalintukannoissa on jonkinasteinen trendi maanlaajuisesti, joten pysykööt lainsäätäjät koko maata koskevissa säädöksiss

[J-]

Elinympäristö ja sääolosuhteet vaikuttaisivat olevan keskeisimmät tekijät jotka vaikuttavat kannanvaihteluihin.

Metsästyksen osuutta tosin käsiteltiin vähän sekavasti, kun kompensaatio- malli otettiin pohjaksi tarkasteluun. Kompensaatio- malli olettaa, että kuolevuus on suorassa suhteessa kannan tiheyteen, mikä ei jo näin lähtökohtaisesti pidä paikkaansa.
Vaikka esim. pienpetojen ja ihmisen saalis laskee kannan tiheyden laskiessa, niin se ei yleensä laske samassa suhteessa, kuin kannan tiheys. Saalistus on siis additiivista, mutta sen tehokkuus laskee kannan tiheyden laskiessa.


Sitten oli tälläinen outo juttu:

"Kainuussa, missä metsäkanalintujen metsästys on hyvin suosittua, verotusasteet olivat
riistantutkimuksen suosituksia selvästi korkeampia (Vartiainen 1999). Esimerkiksi teerikannasta
metsästettiin hyvänä lintuvuonna 1996 lähes 25 %, ja kun metson, teeren ja pyyn kannat
heikkenivät vuonna 1997, niiden verotusasteet vähenivät vuodesta 1996 vain muutamia
prosenttiyksiköitä. Metsästyskuolevuuden osuus kokonaiskuolevuudesta vuosien 1996 ja 1997
välillä oli kuitenkin vain viidennes (Vartiainen 1999)."

(Em. luonnos)


Miten metsästyksen osuus kokonaiskuolevuudesta voi olla vain 20 %, jos kerran verotus koko kannasta on 25- 22 %?
Vaikka kuolevuus olisi 100 % kannasta, niin metsästyksen osuus kuolevuudesta ei voi tippua alle sen mikä on sen osuus koko kannasta.

Esimerkiksi, 100 yksilön populaatiosta metsästetään 25 %. Muun kuolevuuden osuus koko kannasta on 50 %. Eli siis 75 % kuolevuus koko kannasta.
Metsästyksen osuus kokonaiskuolevuudesta on siis 33 %. Metsästyksen osuus kokonaiskuolevuudesta ei siis laske, vaan nousee suhteessa verotukseen koko kannasta.

[xyxy]

Mielestäni tuo kompensaatiomalli paremminkin tarkoittaa sitä, että muu kuolevuus vähenee, kun metsästyskuolevuus kasvaa ja päinvastoin, eli metsästyskuolevuus ei lisää (sanottavasti) kokonaiskuolevuutta. Tuotahan ei tekstin kirjoittaja (Marjakangas) aivan selvänä pidä. Ja kanalinnuillahan on sopeutuma erittäin suureen kuolevuuteen, muutoinhan niitä ei olisi. Ihmisen harjoittama metsästys jättää pedot osittain "nuolemaan näppejään".

Harto Linden on paljon tutkinut kanalintukantojen kehitystä. Hänen käsialaansa lienevät metsästysverotussuositukset kannanvaihtelun eri tilanteissa, joihin myös hoitosuunnitelmassa viitataan. Siinä kannan nousuvaiheessa sallitaan kova metsästysverotus (10%), huippukannan pitäisi verotusta pienentää, ja kannan laskuvaiheessa metsästysverotuksen tulisi olla vähäinen (1 - 2 %). Kysyin häneltä jossakin koulutustilaisuudessa, että mihin nuo verotusmääräsuositukset perustuvat. Hän vastasi, että koko maata ajatellen näin verotus on ollut pidemmän aikaa. Tuo Kainuun esimerkkitilanne kuitenkin kertoo, että metsästyksen merkitys kokonaiskuolevuudessa on vähäinen, olkoot lintuja vähän tai paljon. Myöskään Kainuun lintukannat eivät tuhoutuneet, vaikka metsästyskuolevuus väheni vain muutamalla prosenttiyksiköllä kannasta, vaikka kannan osalta oltiin menossa alaspäin. Toisaalta tuostahan ei selviä, kuinka suuri oli verotuksen muutos kappaleina.

Suomessa ei taida olla tällä hetkellä pätevää tutkimustietoa kanalintukantojen metsästysverotuskestävyydestä.