Piipun valmistustavan vaikutus tarkkuuteen

[Southwest]

[xyxy]

[Jyrkkä D]

[huti-kuti]

[xyxy]

Kiitoksia "huti-kuti", tuo teksti vie monin osin juuri asian ytimeen Sakon tekstien myötäilemänä. Kiitos. On muuten tuo jännitystenpoistohehkutuksen vaikutus yllättävän suuri. Oliko vaikutus koko piipun mitalta sama, jos piippu ei ollut tasapaksu?

Se on tuo muodon sorvaus vaikkapa nappivedon jälkeen ilman hehkutusta aihion tuhoava operaatio. Siinä käy niin, että piipun sisähalkaisija kasvaa sitä enemmän, mitä ohuemmaksi se sorvataan, eli yleensä piipun suu on ohuempi ja siten reikä piipun suulta kasvaa enemmän kuin panospesän puoleisesta päästä. Piipusta tulee "torvi".

Tuo jännitystenpoistohehkutus muuttaa hehkutettavan muotoa. Jos piipussa ei ole tasaiset jännitykset, piippu ei ole hehkutuksen jälkeen tasaisesti mitoissaan. Tuohon vaikuttavat myös aihiossa valmiiksi, ennen porausta, olevat jännitykset.

E. Mäkinen oli vahvasti sitä mieltä, että piipun tulee olla hiukan tiukempi suupuolesta, kuin pesäpäästä. Ajatusta on helppo kannattaa ilman perustelujakin. Onko se sitten se "juttu", jos kaikki muut ovat kohdallaan, on eri asia. Muuttujiahan on paljon. Jos katselee Mäkisen piippuja, niin aika oleellinen "juttu" tuo piipun suun pieni lisätiukkuus verrattuna panospesän päähän on.

[Sämpy]

[Southwest]

[huti-kuti]

[perisofeus]

Tämä on se hyvä paikka jatkaa vanhaa vääntöä...
ei nyt sentään.

Tärkeintä on lienee, että piippu on hyvin tehty.

Bergaran nappirihlaus on eräs (Ed Shilenin konsultoima) massatuotantoprosessi ja se siitä sinänsä, mutta tehtaan lämpökäsittelyt ja aihioiden suoristamiset vaikuttavat ainakin tehdyn ei pelkästään silmään vaan myös heittokelloihin ja antureihin luottaen.
Muistaakseni myös mm. T/C tekee nappirihlaamalla piiput, mutta muuta tietoa prosessista ei kai helpolla löydy.

Monet huippupiiput taas tehdään höyläämällä ja näillä voi useimmiten päivittää asettaan jälkikäteen.
Yksi selitys on tietysti se, että yksittäisen piipuntekijägurun ei kai kannata investoida massiivisiin takoma- tai nappirihlauskoneisiin.
Ne jotka höylää rihlat (vaikka supistuviksi) ja läppää ne ovat asiaan vihkiytyneitä taitajia.

Olisi mielenkiintoista (mutta ehkä mahdotonta) nähdä takomalla tehtyjen massatuottetujen piippujen prosessit vaikka Sakon, Winchesterin ja Mirokun tehtailta, jotka ymmärtääkseni tekevät takomalla (määrät on valtavia).

Olen itse kallistunut siihen, että jos takopiippu ampuu erittäin hyvin niin yksi tapa yrittää lisätä tarkkuuspotentiaalia on ehkä tukin päivittäminen vielä stabiilimmaksi.
Mutta varmasti tarkempiakin piippuja aina löytää.
_________________
Villilä, ei-kesitetyllä meänkielelä joka päivä, ympäri vuen.

[perisofeus]

[TAK85]

[Eräpeikko]

_________________
Mogens Trolle

[xyxy]

[perisofeus]

Aihioita suoristetaan ennen porausta ja rihlojen vetämisen jälkeen, ainakin Bergaran prosessissa.
Siellä ei taivuteta käsin vaan koneella ja mitataan suoruus heittokelloilla pyörittämällä.
Rihlojen vetäminen ja taivuttaminen tekevät muovausjännityksiä, jotka poistetaan sitten lämpökäsittelyllä.
_________________
Villilä, ei-kesitetyllä meänkielelä joka päivä, ympäri vuen.

[Nimrod]

Piippujen valmistustapa ei välttämättä vaikuta piippujen absoluuttiseen tarkkuuteen, mutta muihin asioihin kylläkin. Esimerkiksi huippuluokan kasapiippuja on olemassa niin nappirihlattuina kuin lastuttuinakin.

Eroja saattaa olla sitten piippujen vaippamateriaalin keräämisessä tai nopeuksissa/painetasoissa jne. Saattaa siis olla, että jos aiemmat lataukset ovat olleet nappirihlatulle ja piippu vaihdetaan lastuttuun, joudutaan latauksia nostamaan hieman, jotta päästään taas "latausikkunaan".