Oma tukki-projekti

[igorrock]

Monet tukintekijät aloittavat upotusten teon sillä että tekevät ensimmäisenä reijät kiinnityspulteille. Niiden avulla on helppo kohdistaa aktio paikalleen ja piirtää sitten puuhun aktion ääriviivat.

Upostusten tekoon on hyvänä apuna penkkiporakone jolla tehdään upotusten raakatyöstö tyyliin reikä reijän viereen. Loput sitten pois joko jyrsimellä ohjaimien kera tai sitten vaan taltalla.

[Gerberos]

Niin no. Kyllähän ne reiät täyttää kriteerin "syvimmästä alkaen" ja usein ovat myös kapeita. Tämän totsin tapauksessa pultin reikä on ihan hyvä mitta paikka mutta isommissa katson vastimen takapinna parhaaksi. Syynä lähinnä periaate, sillä sehän se tärkein kohta niissä sovituksissa on ja tällöin muut tulee sen ehdoilla, sekä se on yleensä selkeä kohta mitata. Pyöreästa reiästä mitatem sortuu helpohkosti johonkin mittaus virheeseen.

Kyllä pylväspora on hyvä ja siinä vielä syvyysasteikko niin auttaa kummasti. Itse nykyään teen aika paljon jyrsimellä siten että syvyyttä lisään "vapaalla kädellä" ja rajoitin on haluttuun syvyyteen asti. On nopeempaa mutta huolellisuuden tarve kasvaa exponentaalisesti verraten pora ja taltta yhdistelmään.

[lopponen]

[quote="Suppana"]Itse ole tuolla valtilla muutaman neliön hirsiseinää valtannut ja tasaista jälkeä on tullut, eikä se enää kuivuttua haise...Otan riskin ja kokeilen. Tuo valtti on vielä niin jumalattoman hienon väristä ja onhan se sellainen kyllästys että se ei ime sen jälkeen kosteutta![/quote]

älä mee laittaa valttia tukkiin ei hyvä.millä tahansa petsillä saa paremman lopputuloksen

[Suppana]

[igorrock]

"mutta isommissa katson vastimen takapinna parhaaksi."

Tuo ei siinä mielessä ole ihan "absoluuttinen" mitta että sitä joudutaan yleensä petauksen yhteydessä säätämään kun taas reikäväli on pakko olla oikea jos meinataan yleensä saada aktio paikalleen.

Valmiiksi porattujen kiinnitysreikien kanssa käytetään usein kohdistusapuna kasausruuvien paikalle laitettuja sopivalla kierteellä olevia kannattomia ruuveja. Näillä saadaan aktio pysymään oikealla paikallaan sen aikaa kun sen ääriviivat piirretään tukkiaihioon ja niiden avulla on myös helppo tehdä upotusten välitarkistuksia.

[Gerberos]

No niinkuin sanoin "itsellä tapana". Ei ole absoluuttinen ei. Eikä sitä aina pedatakkaan. Silloin kuitenkin itse pidän sitä parhaana jos tekee upotukset mittaamalla. Mikään ei mene pieleen ja kaikki reiät ja upotukset osuu kympilleen kun on huolellinen. Ilmeisesti igori meina että aktio asetetaan lankun päälle ja siitä mallinnetaan lankkuun. Käypihän se niinkin mutta itse en tuollai tekisi tai sais massapedata joka tukin ja purkaa ensin laukaisukoneistot ym. Tai sitten ymmärsin väärin koko idean?

[igorrock]

Ymmärsit aivan oikein. Niin näkyy moni ammattilainen toimivan ja laukaisukoneiston irroitus ei luulisi olevan mikään "kynnyskysymys. Ja jos on, voi liipasinkuilun teolla aloittaa koko istutuksen. Muutenkin homma on aloitettava tekemällä paikat ensin niille aktion osille jotka ovat syvimmällä tukissa.

Koska aktion runko useinmiten on lieriön muotoinen, on sen sovitus, joka käytännössä on istutustyön lähes viimeisiä työvaiheita, parasta tehdä terävällä taltalla käsityönä.

[Gerberos]

Tekipä tuon niin tai näin, ei kumpikaan väärin oo. Itse olen katsonut tuon mitoituksen piirron lankun selkään itselleni helpoimmaksi ja tarkimmaksi konstiksi. Piirrän ääri rajat ja kirjaan vielä syvyyden aina kohtaansa. Vierastan kyllä tuota mainitsemaasi konstia mutta tehköön ne jotka haluu ja hallitsee.

Koneella itse työstän kaiken minkä voin ja aktion rungon sovituksessa parasta siinä on, (etenkin jos tasapohjainen aktio), se että jyrsimällä suoraksi höylättyä lankun selkää myöten tulee sovitteen pohjasta myös aivan suora. Taltalla sitten ne paikat johon ei jyrsimellä pääse. Ja myös viimeinen silaus monessa kohtaa käsityönä. Vanhan opin mukaan kun työstää eli "viiva jää tekijälle".

Mutta mitä enemmän tekee käsin niin sitä varmemmin ei tule niitä ohoja.

[cowboy]

olen tuossa miettinyt miten onnistuu synteettisen tukin teko esim. jos minulla on puinen tukki josta haluan tehdä synteettisen version onnistuuko tuo kotikonstein vai pitäisikö mennä suoraan cnc koneistamoon jossa otetaan malli ja tehdään tukki, onko kellään ylipäätään mitään kokemusta synteettisen tukin teosta

[igorrock]

Käytännössä synteettiset tukit tehdään yleensä niin että puoliskot laminoidaan naarasmuotteihin ja sitten kasataan yhteen ja täytetään sopivalla aineella. Alla olevasta linkistä selviää yhden projektin kulku:

http://forum.robsoft.nu/viewtopic.php?f=60&t=52957

[cowboy]

komean tukin oli kaveri tehnyt täytyy alkaa opiskelemaan

[Maantiekiitäjä]

Tulipas sitten jyrsittyä aamupäivä tuota "lankkua" ja jollain tavalla nuo raudat nyt istuu tuohon lankun selekään. Nyt pitäis sit vissiin ruveta hieman mittailee ja piirteleen et miltä se tukki näyttäs sit valmiina.

[ahai]

Tuohon tukin muotoiluun oon käyttänyt seuraavaa konstia: Ensin piirretään tussilla aseen alkuperäiset muodot mahdollisimman tarkasti, esim. lastulevylle. Jos aseita löytyy useampi, niistä valitaan parhaiten "istuva" (mun tapauksessa ratatukkinen perintö-Mosini) , ja sen muodot piirretään edellisen päälle erivärisellä tussilla siten, että liipasimen paikka ja rautojen yläpinta ovat mahdollisimman lähellä toisiaan.

Tässä vaiheessa sapluunalta löytyy kahden eri aseen ääriviivat, joiden strategiset paikat täsmäävät, tai ainakin ovat hyvin lähellä toisiaan.

Jos mallina käytetty tukki miellyttää, niin tässä vaiheessa voi ääriviivoja "hieroa" kohdalleen. Sitten tarvii enää sahata kuviosahalla sapluuna irti ja se on siinä!

Jos taas haluaa käyttää luovuutta ja suunnitella oman näköistä tukkia, voi hahmotteluun käyttää lyijykynää. Kun malli miellyttää, niin tussi käteen ja ääriviivat selvemmiksi. Sitten vaan kuviosaha käteen...

Valmis sapluuna laitetaan tietysti tukki-aihion päälle ja siihen piirretään sapluunan malli. Mielestäni tukki-aihion sahaukseen kapeateräinen vannesaha soveltuu parhaiten.
Työstövaran jokainen saa huomioida omia taitojaan silmällä pitäen

Edellä kuvailtu tapa ei tietenkään oo se "oikea", mutta kylläkin kokeilemisen arvoinen...
_________________
Kertalaakiyhdistys

[Mammoth]

Itse vetelen silmämääräisesti lyijykynällä tai kapealla tussilla puuhun muodot ja katson kauempaa sitten onko symmetrinen ja mittasuhteet kohallaan.. Jos on mieluiset niin sitten vaan irti ja Karkean muodon hakemiseen.
Tuo Ionin tapa on hyvä myös, siinä saa mittasuhteet kohilleen jos ei ole taiteilijan vikkoo Ja helppo muokata pistoolikahvan kulmat ja muut itselleen sopiviksi.
_________________
Huomista odotellessa.

[Gerberos]

Niin tarkotitko ionia vai ahaita?

Ite käytän samaa sapluuna konstia mutta pahville. Sama asia. Yks sapluuna jossa omalle ergonomialle käypä malli ja sitä sitten soveltaa lyijykynällä oman tai toisen tarpeen mukaan.

Mammothille unohdin sanoa tuosta karhennuksesta jotta on ensimmäiset lyöntikarhennukset tällä foorumilla jotka on just sellaset niin kuin ne minun mielestä pitääkin.