Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe |
Kirjoittaja |
Viesti |
kivalo Kanta-asiakas
Liittynyt: 17 Lok 2007 Viestejä: 923 Paikkakunta: Ulkomaat
|
Lähetetty: 16.11.2009 18:37 Viestin aihe: |
|
|
mehtään kirjoitti: | Eräät pirkanmaalaiset henkilöt ovat ryhtyneet perustamaan omaa yhdistystä suo- ja kosteikkoluonnon suojeluun. Ovat kuulemma lähettäneet ehdotuksen niin useille luonnonsuojelu- ja metsästysjärjestöille yhteistyön aikaansaamiseksi. Toivottavasti tämä työ kantaa hedelmää. |
Turhanpäiväistä p..... jauhantaa !Ihminen kun tarpeeksi erkaantuu luonnosta käy just näin .Kyllä net suot luonnon omassa ekoloogisessa kiertokulussa säilyy tai on säilymättä se kun on luonnon laki!Ei sillä ainaisella suojelulla tätä maailmaa pelasteta eikä muuteta .Se kun on vaan niin trendikästä!!! _________________ <a> <a> |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Ippetti Kanta-asiakas
Liittynyt: 21 Elo 2007 Viestejä: 3598
|
Lähetetty: 16.11.2009 18:45 Viestin aihe: |
|
|
Wtf. Onko edellinen sitä mieltä, että kertaalleen epäonnistuneesti ojitettujen soiden ennallistaminen vanhaan kuosiin ja vielä luonnon tilassa olevien suojelu olisi jotenkin turhaa tms. _________________ Rapakunnossa oleva etenee hyvin mudassa |
|
Takaisin alkuun |
|
|
GWP Kanta-asiakas
Liittynyt: 15 Tam 2006 Viestejä: 1442 Paikkakunta: tosi lähellä ruåttia
|
Lähetetty: 16.11.2009 18:46 Viestin aihe: |
|
|
Voisiko kivalo valistaa tietämättömiä, mikä fidun luonnonlaki se mettäinsinööri ja kaivinkone on?
Enemmän siinä on luonnonlaki jos, vaikka tuliasein, antaa häädön kummallekki.. vai? |
|
Takaisin alkuun |
|
|
kivalo Kanta-asiakas
Liittynyt: 17 Lok 2007 Viestejä: 923 Paikkakunta: Ulkomaat
|
Lähetetty: 16.11.2009 19:18 Viestin aihe: |
|
|
epäonnistuneesti ojitettujen soiden ennallistaminen vanhaan kuosiin
Tässä just viikonlopulla katselin 60-luvulla ojitetun suon ojia jotka olivat täysin ummessa.
Luonto muokkaa itse itseään .
Voisiko kivalo valistaa tietämättömiä, mikä fidun luonnonlaki se mettäinsinööri ja kaivinkone on?
Kerrohan sinä minulta kun on toi Koijärven oppimäärä mennyt ohi ? _________________ <a> <a> |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Ippetti Kanta-asiakas
Liittynyt: 21 Elo 2007 Viestejä: 3598
|
Lähetetty: 16.11.2009 19:55 Viestin aihe: |
|
|
Njoo. Kyl se totta on, mutta miksi oottelemaan puolta vuosisataa ympäristön ennallistumiseksi, kun sama vaikutus saadaan muutamassa vuodessa suht pienellä vaivalla. Onko esim. maamme eteläisemmällä riekkokannalla 50 vuotta aikaa odottaa elinympäristöjen palautumista?? _________________ Rapakunnossa oleva etenee hyvin mudassa |
|
Takaisin alkuun |
|
|
igorrock Kanta-asiakas
Liittynyt: 26 Maa 2004 Viestejä: 13930
|
Lähetetty: 16.11.2009 19:57 Viestin aihe: |
|
|
Asiahan on yksinkertainen, soiden viljelykseen teko on nykyisin melkoisen kannattamatonta, toinen hieman taloudellisesti kannattavampi tapa "jalostaa" on turpeen nosto, mutta sekin on käytännössä hyödyltään marginaalinen.
Eli kun kumpaakaan ei tehdä vaan annetaan suon olla suo, on kaikki hyvin. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
GWP Kanta-asiakas
Liittynyt: 15 Tam 2006 Viestejä: 1442 Paikkakunta: tosi lähellä ruåttia
|
Lähetetty: 16.11.2009 20:02 Viestin aihe: |
|
|
kivalo kirjoitti: |
epäonnistuneesti ojitettujen soiden ennallistaminen vanhaan kuosiin
Tässä just viikonlopulla katselin 60-luvulla ojitetun suon ojia jotka olivat täysin ummessa.
Luonto muokkaa itse itseään .
Voisiko kivalo valistaa tietämättömiä, mikä fidun luonnonlaki se mettäinsinööri ja kaivinkone on?
Kerrohan sinä minulta kun on toi Koijärven oppimäärä mennyt ohi ? |
Tässä just viikonlopulla katselin alunperin 60-luvulla ojitetun suon ojia. Lähinnä sillä silmällä kattelin niitä ojia, että mistähän kohtaa se hirvien ylityspaikka sattuisi löytymään. Ei muuten niin kiinnostanut, mutta kun halutti itelläki toiselle puolelle.
Se luonto muokkaa ittensä vain jos se suojellaan kaivinkoneelta. Lapiolla kaivetut ojat on vielä luonnolle lasten leikkiä, verrattuna näihin järeämpiin kunnostusojituksiin tai turvealueisiin. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Chillie Kanta-asiakas
Liittynyt: 04 Maa 2004 Viestejä: 3325
|
Lähetetty: 16.11.2009 20:10 Viestin aihe: |
|
|
Fischer-Trope menetelmän käyttöönotolla täällä oltais omavaraisia polttonesteiden suhteen.. Toki se taitaa kääntyä tuonne puun ja kasvien hyödyntämiseen tuo meidän tulevaisuuden polttonesteiden tuotanto.
S |
|
Takaisin alkuun |
|
|
kivalo Kanta-asiakas
Liittynyt: 17 Lok 2007 Viestejä: 923 Paikkakunta: Ulkomaat
|
Lähetetty: 16.11.2009 20:53 Viestin aihe: |
|
|
Onko esim. maamme eteläisemmällä riekkokannalla 50 vuotta aikaa odottaa elinympäristöjen palautumista??
No asiahan ei ole näin yksinkertaisesti hoidettu että kun palautetaan elinympäristöt ennalleen niin tulee Riekotkin takas !
Oma näkemykseni asiasta on että esim supikoira tarvii kitkeä pois täysin ensiksi total ja se kun ei enää onnistu .Voitas verrata vähän niinkuin ketun poistoa naali alueilta sekään ei vaan onnistu totaalisesti . _________________ <a> <a> |
|
Takaisin alkuun |
|
|
mehtään Kanta-asiakas
Liittynyt: 21 Tam 2009 Viestejä: 1385
|
Lähetetty: 16.11.2009 21:31 Viestin aihe: |
|
|
Tässä kopio viestistä jota lähettivät erinäisiin sähköpostiverkkoihin. Eli projekti on tällä hetkellä käsittääkseni vasta idea-asteella, mutta toivottavasti löytyy kiinnostuneita tahoja ja syntyy todella järjestäytynyttä toimintaa. Teksti on aika pitkä, mutta kyllähän tuon ehtii näin iltasella lukea...
"Keskustelun avaus kosteikko- ja suoluonnon suojelu- ja kunnostusyhdistyksen sekä rahaston / säätiön perustamiseksi
Lähestymme Teitä kaikkia seuraavalla kehitteillä olevalla ajatuksella, jonka toivomme innostavan uudenlaisen toiminnan tielle.
Eteläisessä Suomessa toimii metsäluonnon puolesta Luonnonperintösäätiö ja sen tukiyhdistyksenä Ikimetsän ystävät ry. Näiden toiminta on ollut rohkaisevaa ja tuloksellista. Lahjoitusvaroin on kyetty hankkimaan jo satoja hehtaareja arvokasta metsää luonnonsuojelualueiksi.
Ajatuksemme on, että Suomeen perustettaisiin vastaavanlainen yhdistys ja rahasto/säätiö kosteikkoluonnon suojelemiseksi. Yhdistyksen toimenkuvaan kuuluisi rantakosteikkojen ja lintuvesien kunnostus ja hoito sekä uusien kosteikkojen luominen ja soiden ennallistaminen.
Yhdistys rahastoineen /säätiöineen ei tältä osin siten kilpailisi Ikimetsän ystävien ja Luonnonperintösäätiön kanssa.
Esimerkkiperusteet
Ajatuksemme ovat kehittyneet seuraavien esimerkkien kautta.
Lintuvedet ja tulvakosteikot:
Kuten tiedämme, tietyn tyyppinen kosteikkoluonto on kärsinyt etenkin "tulvasuojelun" vuoksi suunnattomasti. Tätä ei kuitenkaan tunnuta tiedostettavan kovinkaan laajasti, sillä laajimmat tulvakosteikkotuhot ovat tapahtuneet jo yli 100 vuotta sitten. Pitkälti "tulvasuojelun" seurauksena ovat esimerkiksi heinäkurpan elinmahdollisuudet maassamme hävinneet.
Laajat ja avoimet tulvaniityt ovat käytännössä kadonneet kokonaan. Myös toisentyyppiset, pienet peltokosteikotkin kuivatetaan yksi toisensa perään ojituksin. Esimerkiksi Pirkanmaalla on jäljellä enää muutamia peltokosteikkoja, joissa vesi makaa edes jonkin aikaa ennen kuin nekin pumpuilla kuivataan. Monimuotoiset kosteikkolintupaikat ovat yksinkertaisesti katoamassa ainakin sisämaasta.
Uuden vuosituhannen alkupuolella olemme toteuttaneet Lempäälän Ahtialanjärven Natura-kohteella sijaitsevalla "Lokkisaarella" kunnostus- ja hoitotoimia harrastusvoimin, ajatuksena luoda nimenomaan mahdollisimman monimuotoinen kohde suunnitelmallisella, pitkäjänteisellä, tutkivalla ja nöyrällä asenteella. Olemme jo onnistuneet tässä erinomaisesti, vaikka kehitystyö jatkuu edelleen.
Tavoitteemme Ahtialanjärven ympärillä ovat kuitenkin vieläkin kunnianhimoisemmat. Pyrimme ulottamaan kunnostus- ja hoitotoimet myös järven ranta-alueille, sekä läheiselle Sarvikkaan kosteikolle. Kyseinen kosteikko on jopa noin neliökilometrin laajuinen, usean yksityisen omistuksessa oleva kokonaisuus. Kyseessä lienee eteläisen Suomen laajimpiin kuuluva, ellei laajin rantaniittyalue – ja se ei ole edes suojelun piirissä. Alueessa onkin todella suuri potentiaali ja tiedämme, että siitä kehittyisi kunnostus- ja hoitotoimin erittäin merkittävä ja poikkeuksellisen monimuotoinen lintukosteikko. Nyt kohdetta uhkaa kuitenkin jatkuva kuivuminen ja pusikoituminen. Sarvikkaan perinteiset linnustoarvot ovatkin huvenneet jo huolestuttavasti.
Valitettavasti olemme hoito- ja kunnostusprojektin myötä törmänneet yllättäviin ongelmiin ympäristöviranomaisten kanssa. Olemme havainneet, ettei ainakaan oman maakuntamme ympäristökeskuksella ole juurikaan ymmärrystä tai edes halua oppia ymmärtämään lintuvesien kunnostamisasioita syvällisemmin.
Toisin sanoen, siellä ei ole osoitettu juurikaan kiinnostusta ottaa vastaan ja hyödyntää meidän pitkän linjan harrastajien hankkimaa (kustannustehokasta) tietotaitoa, hoitaa ja kehittää järveä mahdollisimman monimuotoisena. Kuten tiedetään, etenkin arvokkaat rantaniityt vaativat myös pitkäjänteistä ja suunnitelmallista hoitoa, ei pelkästään kertaluontoista kunnostusta. On syntynyt tuntuma, että ympäristökeskukselle tämä on täysin vieras ajatus.
Valitettavana esimerkkinä tästä pidämme "Pirkanmaan arvokkaiden lintuvesien kunnostus ja hoito" Life-hanketta. Hankesuunnitelman mukaan sen kokonaisbudjetti oli tähtitieteellinen 568 766 euroa. Tälle rahalle olisi totisesti lupa edellyttää jo näkyvää vastinetta, mutta tulokset ovat jääneet ja jäävät laihoiksi. Esimerkkinä varsinkin Hämeenkyrön Sarkkilanjärvi, josta olisi ollut - ja olisi toki yhä edelleen - mahdollista luoda huomattava linnustokohde.
Ongelmien ryppäässä kenties suurimmaksi nousee juuri se, ettei ympäristökeskus ole toistaiseksi pitänyt tärkeänä rahoittaa edes juuri tätä pitkäjänteistä perushoitotoimintaa. Hämmästyttävänä esimerkkinä Lempäälän Ahtialanjärven Lokkisaari. Tämä siitäkin huolimatta, että myös Suomen ympäristökeskuksen asiantuntijat ovat yrittäneet vaikuttaa asiaan.
Suot:
Laajemmin tiedossa lienee se, miten pahasti suoluontomme on kärsinyt. Eteläisen Suomen soista on ojitettu peräti 80 %, pääasiassa sotien jälkeisenä aikana. Soita on ojitettu niin metsä- kuin turveteollisuuden tarpeiksi. Nykyisellään lukemattomat suot esimerkiksi Pirkanmaalla ovat joko kituliaasti umpeenkasvaneita rämeikköjä tai laajoja turvekenttäaukioita. Suojeltuja soita on niukasti.
Luoteis-Pirkanmaalla (Parkanossa ja Kihniössä) on viime vuosina pyritty saattamaan ennallistettavaksi soita yhteistyössä luontoväen, maanomistajien ja Metsäkeskuksen kanssa. Tässä prosessissa onkin päästy rohkaisevaan alkuun ja saatu muutama yksityisomistuksessa oleva suo ennallistettua. Mikä hienointa, riekko on onnistuttu palauttamaan tällaiselle suolle.
Soiden ennallistamista on harjoitettu myös valtion toimesta, Pirkanmaalla etenkin Seitsemisen kansallispuistossa. Siellä riekkoa tuskin enää kyetään pelastamaan, sillä lajin esiintymät alueen etelä-, länsi- ja itäpuolelta ovat kadonneet. Lisäksi kun Pirkanmaalla on ollut tarkoitus samanaikaisesti jopa kaksinkertaistaa turvetuotanto tuhoamalla edelleen luonnontilaisia soita!
Riekko on hyvä esimerkkilaji. Se on taantunut jo pitkään eteläisessä Suomessa ja kadonnut kokonaan laajalti. Eristykseen jääneet populaatiot hupenevat edelleen vähän kerrassaan, kunnes katoavat.
Tällä hetkellä yhtenäisen riekkokannan esiintymisraja läntisessä Etelä-Suomessa kulkee Satakunnan pohjoisosista Parkanoon ja siitä Seitsemisen kansallispuiston kautta luoteeseen Helvetinjärven länsipuolelle ja tästä pohjoiseen. Itä- ja Keski-Suomessa levinneisyysalueen reuna on väistynyt vieläkin pohjoisemmaksi.
Riekon esiintymistä ja kannankehitystä olemme seuranneet Pirkanmaalla vuodesta 1997. Viimeisen 10 vuoden aikana kanta on reuna-alueilla, esim. Kurussa puolittunut ja käsittää enää kymmenkunta vakiintuneena pidettävää reviiriä. Seitsemisen kansallispuiston ja lähialueen kanta on pudonnut kolmannekseen, eikä puiston soilla ole viime vuosina tavattu enää kuin kaksi - kolme reviiriä.
Riekkokannan tulevaisuuden elinvoima eteläisessä Suomessa on ennen kaikkea Pohjanmaan vyöhykkeellä aina Pirkanmaan puolelle Kihniöön, Parkanoon ja Virtain länsiosiin asti. Näillä alueilla, missä riekkoa esiintyy edelleen laajemmalti, tulisi luonnontilaisten soiden tuhoamisen sijaan ryhtyä mahdollisimman laajamittaisesti ennallistamaan soita.
Aivan kuten lintuvesien kunnostuksessa ja hoidossa, myös vapaaehtoisessa soiden ennallistamisessa ovat luontoharrastajat törmänneet viranomaisten flegmaattisuuteen ja peräti nuivaan suhtautumiseen, vieläpä nimenomaan ympäristöviranomaisten puolelta. Yksityiset maanomistajatahot sen sijaan ovat suorastaan tarjonneet soitaan ennallistettavaksi, joten yksityispuolelta henkeä siis löytyy, kun yhteistyössä hienosti toimitaan.
Yhdistyksen toiminnasta ja tavoitteista
Edellä mainitut esimerkit nostimme esiin, jotta paremmin selkeytyisi kuva, mitä kaikkea jo muutamien henkilöiden aktiivisuudella voi saada aikaan. Ja toisaalta, mihin vaikeuksiin saatetaan törmätä, jotka sitten saattavat hyvin nopeasti lakkauttaa hienon vapaaehtoistoiminnan. Tämän vuoksi tuntuukin välillä, että mahdollisimman suuri riippumattomuus viranomaisista suo parhaat edellytykset pitkäjänteiselle toiminnalle. Näinhän ei tietysti pidä olla.
Millä tavoin tällainen yhdistys tai järjestö rahastoineen sitten voisi toimia ja mitä se voisi saada toiminnallaan aikaan?
Yhdistys olisi luonnollisestikin vahva asiantuntijataho.
Yhdistyksen ensisijainen tavoite olisi siis luoda ja turvata monimuotoisuutta edellä mainituissa elinympäristöissä.
Yhdistys pyrkisi vaikuttamaan viranomaisten asenteisiin ja uudistamaan heidän toimintaansa. Tämä tapahtuisi mm. osallistumalla uusien, viranomaisten toteuttamien kunnostus- ja hoitohankkeiden suunnitteluun. Tärkeätä olisi, että harrastajien asiantuntevat näkemykset myös huomioitaisiin. Samaten tärkeää olisi, että jälkikäteenkin voitaisiin jo kunnostetut kohteet avata uudelleen ja kehittää mahdollisuuksien mukaan paremmiksi.
Yhdistyksessä voisi olla toimijoita ja osallisia eri intressiryhmistä: metsästäjätahoista, luontojärjestöistä, lintuharrastajista, maanomistajista ja – viljelijöistä jne. Osaltaan myös näin saattaisi syntyä edellytykset parhaalle mahdolliselle yhteistyölle ja tuloksille.
Yhdistys keräisi eri tavoin varoja rahastoon. Tällaisella järjestöllä olisi onnistuessaan hyvät mahdollisuudet hankkia rahoituksia eri tahoilta; yksityishenkilöitä, valtiolta, EU:sta ja yrityksiltä. Kuten esimerkitkin osoittavat, tällainen toiminta voi olla niin tuloksekasta ja palkitsevaa, että se innostaa yksityisiä myös lahjoittamaan tai testamenttaamaan merkittäviä summia.
Yhdistys loisi projekteja, joita olisi mahdollista rahoittaa erilaisten hankerahojen avulla. Näin käynnistettiin esimerkiksi "Ahtialanjärvi-hanke".
Yhdistys olisi myös aktiivinen hankkeiden kokonaisvaltainen toteuttaja.
Se voisi auttaa maanomistajaa ympäristötukien hakemisessa, suunnitelmien laadinnassa ja käytännön toteutumisessa, vaikkapa "avaimet käteen periaatteella".
Yhdistys voisi myös ostaa kohteita, joita se sitten kunnostaisi, ylläpitäisi ja hoitaisi. Kosteikoille, etenkin soille määritelty hinta on usein pieni, joten varsin vaatimattomillakin summilla niitä olisi joissain tapauksissa mahdollista hankkia.
Yhdistys esittäisi ja tukisi suojelu- ja kunnostussuunnitelmia, esimerkkinä vaikkapa heinäkurppa Pohjois-Karjalassa, jonne on tietääksemme syntynyt ainakin yksi vuosittainen soidinalue. Yhdistys voisi siis kyetä lisäämään heinäkurpalle soveliaita alueita ensinnäkin siellä, missä näyttäisi olevan mahdollisuuksia edes vähäiselle kannan elpymiselle. Heinäkurppa on virallisesti hävinnyt Suomen pesimälinnustosta.
Yhdistys voisi olla turvaamassa rahoituksellaan vuosittaista hoitoa tarvitsevien arvokkaiden alueiden ylläpitoa. Kunnostustöiden jälkeen tehtävät perushoitotoimenpiteet ovat loppujen lopuksi suhteellisen pieni menoerä, esimerkkinä jälleen Lempäälän Ahtialanjärven Lokkisaari. Peltokosteikkojen hoito puolestaan voisi olla menetelmiltään varsin yksinkertaista ja huomattavan "kustannustehokasta". Peltopainannekosteikot ovat erinomaisia kahlaajien ja vesilintujen levähdyspaikkoja.
Yhdistys olisi mukana luomassa monimuotoisia kosteikkoja käytöstä poistetuilla ja ennallistettavaksi sopimattomilla turvekentillä. Metsästäjät ovatkin jo tässä asiassa lähteneet liikkeelle yhdessä Vapon kanssa. Näihin ennallistamisiin tarvittaisiin myös muutkin kuin vesi- / riistalinnut huomioiva mauste.
Yhdistys voisi myös nostaa keskusteluun ihmisen aiheuttamien linnustotuhojen syitä ja vaatia toimenpiteitä; esimerkkinä vaikkapa Vanajaveden-Pyhäjärven reittivesistön säännöstelyn vaikutukset linnustolle. Tärkeätä olisi myös jatkuvasti muistuttaa siitä, mitkä vaikutukset vierasperäisillä pienpedoilla on kosteikkolajistoomme.
Lopuksi
Pirkanmaalle perustettiin alueellisen luonnonsuojelupiirin kylkeen vuonna 1999 Luonnonsuojelurahasto. Rahaston ensisijaisena tarkoituksena on ollut alkuperäisluonnon suojelu. Rahaston toiminta näin alueellisena on kuitenkin jäänyt melko pieneksi, mutta silti on saavutettukin merkittäviä asioita. Rahasto rahoitti ensimmäisen yksityisomistuksessa olleen suon ennallistamisen Parkanossa.
Suomessa toimii myös metsästäjäpainotteinen Luonnon- ja riistanhoitosäätiö. Tämä säätiö perustettiin vuonna 2006. Säätiön tavoitteena on omalta osaltaan toteuttaa "kestävää kehitystä mm. toimimalla Suomelle alkuperäisten luonnonarvojen säilyttämisen puolesta". Säätiön hankkeista emme ole kaikilta osin tietoisia, mutta varmasti taustalla on ainakin kapasiteettia.
Mielestämme on hieman harmillista, että myös pitkälti yhteisten päämääriemme saavuttamiseksi voimavarat ovat hajallaan. Sovittamalla yhteen moninaisen asiantuntemuksen ja resurssit saisimme varmasti enemmän aikaan. Toivoisimmekin keskustelua myös siitä, missä kaikessa metsästäjä- ja luontoharrastajilla olisi mahdollista yhdistää voimat tämän asian edistämiseksi.
Yhdistyksen toiminta todennäköisesti innostaisi aivan uudella tavalla ihmisiä osallistumaan ja toimimaan, ennen kaikkea juuri siksi, että toiminta olisi tuloksellista ja siten erityisen palkitsevaa.
Uskomme ajatuksiimme ja siihen, että tällaiselle yhdistykselle ja rahastolle / säätiölle olisi tarvetta. Liian pienimuotoinen toiminta tyrehtyy usein ennen pitkää, mutta kun jokin asia saa valtakunnalliset puitteet, on paremmat mahdollisuudet saada aikaiseksi merkittäviä asioita.
Tämä yhdistys olisi omalla vahvalla ja konkreettisella toimillaan osaltaan mahdollistamassa Suomen countdown-2010 tavoitteiden saavuttamista.
Toivomme avointa keskustelua asian tiimoilta ja kaikkien asiasta kiinnostuneiden innovatiivisten henkilöiden mukaantuloa.
Ystävällisin terveisin
16.11.2009
Lintuharrastajat
Rainer Mäkelä, Nokia
040 5308957
makela.rainer(at)gmail.com
Tatu.Itkonen, Lempäälä
040 5224938
tatu.itkonen(at)kolumbus.fi
" |
|
Takaisin alkuun |
|
|
PSy Kanta-asiakas
Liittynyt: 06 Syy 2007 Viestejä: 722
|
Lähetetty: 16.11.2009 23:04 Viestin aihe: |
|
|
Aivan mahtava homma että kerrankin etelänmies on suojelemassa oman kulmakuntansa tanhuvia. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Pohjolanmies ***
Liittynyt: 02 Tam 2005 Viestejä: 1104 Paikkakunta: Keski-Suomi
|
Lähetetty: 17.11.2009 12:56 Viestin aihe: |
|
|
Tommoseen voisi lähteä eri kalastuskunnat/-järjestöt myös völjyyn. Kannattais ilmoitella myös sellaisille. Varsinkin turvesuot ja ojitus, kun vaikuttavat huomattavasti enemmän kalastukseen/vesistöihin, kuin metsästyspuoleen.. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
mehtään Kanta-asiakas
Liittynyt: 21 Tam 2009 Viestejä: 1385
|
Lähetetty: 17.11.2009 15:59 Viestin aihe: |
|
|
Kalastusjärjestöjen maininta oli ihan hyvä, yhteistä asiaa heidän kanssaan myös ollaan ajamassa. Jos jollain on tunnuksia kalastusfoorumeille, niin tuon tekstin saa "surutta välittää" eteenpäinkin.
Tarkoitus kai on että allekirjoittaneille lähetetään palautetta ja toivetta kuulla lisää projektin etenemisestä ja jos kiinnostaa niin yhteistyötarjouksia varmaan ottavat vastaan mielellään. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Ippetti Kanta-asiakas
Liittynyt: 21 Elo 2007 Viestejä: 3598
|
Lähetetty: 17.11.2009 16:18 Viestin aihe: |
|
|
Eikö kannattais suoraan laittaa kirjelmää Suomen vapaa-ajan kalastajien keskusjärjestöön ja ammattikalastajien liittoon. Samaan syssyyn laittaa kirjelmiä ympäristökeskuksiin ja vesistöjen suojelu yhdistyksiin. TE-keskukselta hakea myös rahoitusta.
vaikka foorumit ihan kivoja paikkoja on niin aikas heikko on niiden vaikutus mahdollisuudet. _________________ Rapakunnossa oleva etenee hyvin mudassa |
|
Takaisin alkuun |
|
|
mehtään Kanta-asiakas
Liittynyt: 21 Tam 2009 Viestejä: 1385
|
Lähetetty: 30.11.2009 08:29 Viestin aihe: |
|
|
Aiemmin välittämässäni viestissä ehdotetun kosteikko/suo yhdistyksen tämänhetkinen tilanne selviää allaolevilta nettisivuilta.
Lyhyesti: Luonnonsuojeluliitto harkitsee oma, soiden ennallistamiseen ja suojeluun keskittyvön rahaston perustamista.
Muiden kosteikkojen luonti ja kunnostus jäisi sitten toiselle taholle, jota ei vielä ole varsinaisesti saatu perustettua.
http://www.lokkisaari.k24.fi/ |
|
Takaisin alkuun |
|
|
|
|
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa Et voi äänestää tässä foorumissa
|
|