Koillismaalainen keittiö

[Maantiekiitäjä]

Näläkä tulee ku lueskelee noita sämpyn ohjeita.

[Sämpy]

Tänään tehdään ruoka, jonka työkaverini nimesi Kuusamolaiseksi kasviswokiksi. Paremmin ruoka tunnetaan poronkäristyksenä. Tuttu ruoka niin häistä kuin hautajaisista. Tässä ruoka tehdään vasanlihasta, Lapissa suositaan sitä poroa, mikä naapurilla sattuu kesyin olemaan.

Homma alkaa sillä, että hieman sulanutta lihaa vuollaan kepabbimaiseksi lastuiksi. Pannu laitetaan levylle ja jos lihaa on paljon, kannattaa liha ruskistaa useammassa erässä ettei käy niin, että liha alkaa omassa nesteessään kiehua. Rasvaa laitetaan reilusti, itse suosin voita mutta jotkut käyttää läskiä. Läski tuo jonkunverran sianmakua ruokaan.



Tässä vaiheessa lapsia kerääntyy jalkoihin norkoilemaan kun ne tietää että juuri värinsä vaihtanut liha on erityisen makeaa.

Kipataan kaikki lihat takaisin pannulle. Oma makuni tykkää hieman kärventyneestä lihasta joten annan lihojen vielä käristä pannulla. Sekaan nakataan sipulit ja annetaan edelleen käristä vähän aikaa. Lisätään vettä ja laitetaan suolat ja annetaan porista kansi päällä vielä jonkunaikaa. Muuta maustetta ruoka ei kaipaa.



Ruoka syödään muusin kanssa tai kuten tässä puikulapottujen kanssa. Lisämakua tulee puolukkasurvoksesta. Käristys on myös erinomaista leivän päällä.


_________________
"Susi syö sunnuntaina ja mato pistää maanantaina"

[yloneha]

..

[juhatapio]

Perskeles ku tullee näläkä, laitakko "sämpylä" koskaa sieniä mukkaa siihen pottuvoihin, ja jos et nii koitappa!!
_________________

[igorrock]

"Käristys on ihan OK, mutta itse käytän siihen mieluummin hirvenlihaa"

Tuo jos mikä on makuasia, meikäläinen pitää kummastakin käristyksen muodosta (hirven tai poron) yhtä paljon jos vain ovat laitettu kunnolla ilman turhia "kotkotuksia". Poronkäristyksen maku kyllää kärsii jos lihassa ei ole mukana riittävästi "kuuta".

[yloneha]

..

[Sämpy]

Empä ole sieniä koskaan laittanut pottuvoihin; tuntuu ajatuksena yhtä kaukaiselta kuin pätkityt bambunvesat poronkäristyksessä. Muutenkaan niitä sieniä oikein tohi kun pitää olla ajokunnossa...
_________________
"Susi syö sunnuntaina ja mato pistää maanantaina"

[juhatapio]

mie aina välliin paistan sienet ja sipulit ja paan pottuvoihin,no, neki on makuasioita, torinrannassa oltii siinä riistaravintolassa kesällä syömäs, nuorin tytär siinä sitte tuumas,isi, sä teet paljo parempaa ruokaa, tul hyvä mieli!
_________________

[heiluri]

Jäneksestä tullee muuten hiivatin hyvä käristys.
_________________
Kertalaakiyhdistys

[tommi.r]

[heiluri]

Molemmista tullee käristystä väännettyä,maultaan rusakka on toisinaan hieman parempi,riippuu ihan siitä mistä rusakon nappaa.
_________________
Kertalaakiyhdistys

[jussijänismies]

Toivottavasti en sotke sämpyn avaamaa topikkia, vaan ajattelin, että voisi tänne tämäkin sopia, Koillismaalla kun ollaan.

Elikkä tässä pääsi käymään niin, että emännän kansa kahdestaan saatiin kerrankin vietettyä sellainen rentoutumisviikonloppu koillismaalaisessa vanhassa maalaistalossa. Tietenkin jossain vaiheessa alkoi maha ilmoitella, että jottain pitäisi sinnekkin kiinteämpää tarjota.

Pakastetta tutkiessa löytyi sieltä yllättäen(ei omia pyytämiä eikä pakastamia) syksyltä 07 kokonaisena pakastettua teertä ja yksi pyykin. No siitähän heräsi mielikuvitus, joka ei kyllä sille iltaa mahaa täyttänyt, vaan seuraavana aamuna sitten. Ensin eppäili, jotta taitaa reilu 2 vuotta pakkasessa ollut lintu maistua jo vanhalle, vaan yrittänyttä ei laiteta.

Otimma 2 teertä ja yhden pyyn sulamaan, olivat siis pakastepussiin laitettuja, lintu per pussi. Sulatus tapahtui kylmässä vesialtaassa. Kun linnut oli osittain sulanut, ja pystyi puukolla paloittelmaan, paloiteltiin ne sopiviin osiin. Täkkälihoista se päällimmäinen osa irti, täkkäluuhun jätettiin "sisäfile" yms. reunalihat, selkäromu irti sekä jalat ja siivet ja kaula omiksi osikseen. Selkäromusta poistin keuhkot sekä munuaiset huolellisesti. Näin siis tehtiin kaikille kolmelle linnulle. Sen jälkeen kevyt ruskistus pannulla voin kera kaikille osille, tässä vaiheessa vähän suolaa myös ripoteltiin päälle. Tämän jälkeen lihat aseteltiin paistopussiin, johon mausteeksi laitettiin punasipulia jotain pippuria mitä sattui löytymään, vielä hieman suolaa ja reilu köntti voita sekä vettä jonkin verran ettei pääse kuivuminen yllättämään, aamuyöllä tosin lisäsin hieman nestettä pussin ilmareiästä.
Jokaisessa maalaistalossahan on tietenkin pirtin/leivinuuni, eli uunin olimme jo lämmittäneet aiemmin sopivasti, ei liian kuumaksi, lämpömittaria ei ole niin ei asteita osaa sanoa. Paistopussi asetettiin vuokaan ja vuoka uuniin, kello oli silloin melko tarkalleen puolessa yössä. Aamulla sitten yhdeksän aikaan kokeilemaan lopputulosta, ja ei voi sanoa muuta kuin, että vei kielen mennessään. Ei ollut minkäänlaista vanhan lihan makua tai mitään, käsittämättömän hyvää ja suussa sulavaa.
Valurautapadassahan tuo onnistuu kansa, vaan ei jostain syystä sellaista ollut talossa niin joutui paistopussiin tyytymään.

Eli jos sattuu jostain käsittämättömästä syystä löytymään 2 vuotta vanhaa riistalintua pakkasesta, niin ei ole kyllä pilalle menny.
_________________
Jussa

[Jänkäkurppa]

Avaa se pussi tunniksi ennen uunista-ottoa, niin saat upean pinnan ja leivinuunin aromit.. Näin meillä

[Sämpy]

Laitetaampa pitkästä aikaa ruokaohjetta. Tässä minun tapani laittaa kieli ja tämä ohje käy erinomaisesti myös sydämelle. Molemmat ovat mielestäni parhaimmillaan paistettuna ja tälläkeinon niihin saa myös suolan maistumaan kun pintasuolauksellahan se ei oikein pikaisesti onnistu.

Parashan olisi kiima-aikaan naaraan perästä ammutun uroshirven kieli, koska siinä olisi noita afrodiisioita, mutta tällä kertaa tyydymme ylivuotiaan naaraan kieleen.

Kaikki alkaa sillä, että pistellään puukolla kieleen reikiä ja laitetaan vankan suolamäärän kanssa kiehumaan. Suolaa saa olla niin paljon, että vesi kirvistää kieltä, koska nahkan läpi ei suola kunnolla imeydy, siksi ne reiät.



Sitten kytätään leivinuunia, että joko hiilet vois kohta vetää ja annetaan kielen kiehua puolisen tuntia.



Kun hiilet on vedetty, niin kieli uuniin ja jos uuni on kovin kuuma, niin voi laittaa folion tuohon päälle:



Tänä aikana kielen voi välillä kääntää ja kun kieleen tökityistä rei'istä pursuaa rasva ja kieleen on tullut nätti ruskea pinta, niin hirven herkullisin osa on valmis, mulla siihen meni parisen tuntia:



Tämän jos kerralla nakkelee naamaan, niin kyllä jaksaa ja yökynttilässa piisaa syväntä!
_________________
"Susi syö sunnuntaina ja mato pistää maanantaina"

[Pohjola]

Käyttääkö sämpy hirvikäristyksessä katajanmarjaa ja olutta, minä ainakin.

Oletko tosiaan sitämieltä että kesyintä poroa, noh onhan se usein härkä, mikäpä siinä.