Käytännön kokemukset uudesta ampumakokeesta

[veetee]

[eskobar]

Koeammuntojen valvojille!
Koeammunnoissa käy monenlaista persoonaa, ja näinä viimeisinä kertoina paikalla on luultavasti kaikki "jännittäjät", rohkaisuryyppyä ottaneita yms. joille koe ei ole rutiinisuoritus! Olkaa tarkkoina siellä ampumakopissa, ettei vahinkoja satu! Itsellä kokemus parin vuoden takaa, kun ns. "veteraani" sai kokeen läpi kolmannella yrittämällä. Tuli tohkeissaan ulos, teki vielä latausliikkeen ja kuinka ollakkaan, Kampaan oli jäänyt vielä yksi patruuna...! Meinas tulla löysät pöksyyn, onneksi piippu osoitti ylöspäin. Ukkoja pihalla toistakymmentä, huonolla tuurilla pari vainajaa. On AMMUTTAJAN VASTUULLA, että kopista tullaan tyhjän vehkeen kanssa kanssa pois.
Sama koskee myös kopin sisällä toimintaa. Siellä voi joku hörhö jo latailla asettaan, kun viereisessä loossissa ammutaan.
Annetaan selkeät ohjeet koppiin tultaessa, ja pistetään kaveri rauhoittumaan, jos näyttää liian hermostuneelta.

[Nopia]

Niinpä, koe- ja harjoitusammunnan päällimmäinen tarkoitus on harjaannuttaa ihminen toimimaan aseen kanssa oikein. Turvallisesti ja vastuullisesti. Ja osuen tahallisesti aiheuttamallaan aseen laukeamisella mahdollisimman lähelle napakymppiä, oli se sitten taulussa tai riistassa.

Se että oppii aseen tuntemaan niin sanotusti kätensä jatkeeksi ja saa luottamuksen sekä aseen, että oman itsensä toimimiseen, niin näkyy sitten myös ympäristössä. Eli porukkametsästyksessä se ympäristö on muut ihmiset + luonto, itsekseen metsästäessä lähinnä vain se luonto. Sellainen aseenkäsittelijä joka kykenee luomaan luottamuksen itsensä lisäksi myös ympäristöön, on saavuttanut tavoitteen, mielestäni.

Jos/kun näin ajattelen, on todettava että nykyinen koeammunta on säälittävä tapahtuma - verrattuna aikaisempaan. Ensiksikin; aseen itsensä toiminta varmistetaan kohdistusammunnalla, mahdollisimman vähäisellä muun ympäristön vaikutuksella - tehtaalla se tehdään lopuksi "ruuvipenkissä". Itseään ja asettaan arvostava ihminen tekee sen ampumaradalla erilaisilla panoksilla, erilaisissa sääolosuhteissa, eikä varsinkaan vasta koeammunnassa. Toiseksi; koeammunnan on palveltava metsässä tapahtuvaa riistalaukausta.

Nykyinen koeammunta-tapahtuma vie aseenkäsittelijän ja ympäristön totaalisen väärään asemaan; aseella ammutaan kuin kohdistusammunnassa, eikä ympäristö saa mitään käsitystä siitä miten jatkossa mahdollinen aseenkäsittely ja riistalaukaus voisi toimia. Koeammuntaan pitää tulla aseeseen tutustuneena ja siellä pitää
näyttää sekä itselleen että ympäristölleen jotta "osaan käyttää asetta joka toimii, ympäristöni voi olla huoletta, ihmiset eivät ole vaarassa ja riista kuolee mahdollisimman kivuttomasti!"

Olen henkilökohtaisesti mielissäni siitä, että hirviporukat nykyään kuitenkin harjoittelevat ampumaradoilla (niillä, jotka vielä saavat olla olemassa) myös liikuvaan ampumista. Itse olen saanut osallistua jopa seurojen välisiin mittelöihin 4 seisovaan, 6 liikuvaan -ammuntoihin. Aivan loistavaa toimintaa ja niissä nimenomaan saadaan tätä mielestäni tarpeellista uskottavuutta omaan ja toisten toimintaan. Palvellaan hirvenpyynnin onnistumista todella asiallisesti!

On pirullista ajatella sitä mahdollisuutta, että koeammunta määrättiin nykymuotoiseksi siitä syystä että joko kokenut tai vain hieman asiasta kiinnostunut hirvenpyytäjä saisi helpommin laillisen luvan olla osa pyyntiä. Sekä metsässä, että hakukaavakkeissa. Itse haluan olla hirvenpyynnissä aseenkäsittelijänä joka luottaa aseeseen ja omaan kykyyn, ja joka ei herätä pelkoa muissa pyytäjissä. Elukkojen ajatuksia ei voi tietää, mutta niiden lukeminen onkin sitten se eri tarinansa...

Tunnen pyytäjiä jotka ovat melkein saavuttaneet ajattelemani tason aseenkäsittelijöinä. Harjoittelen, että joskus pääsisin lähelle heidän tasoaan. Harjoitellaan me kaikki! Harjoitellaan radoilla liikuvaan ja seisovaan ja hankitaan luottamus, jookosta!

[bscontti]

Sori vaan, jos ampuu se merkin, se on siinä. Hirvi niin ku supi, meikäläiselle.

[nettijussi]

[fc3199]

Pirullista tai ei, mutta koetta helpotettiin juuri tuosta syystä, meidät ikääntyvät ukot haluttiin pitää edelleen hirviporukoissa koska ministeriön "kepulaiset" pelkävät hirvikannan karkaavan käsistä porukoiden pienentyessä. Samaa sarjaa edustaa jahdin jatkaminen joulukuun loppuun ja nykyiset keskustelut sen aloittamisesta aikaisemmin.

Tosin se oli vain ongelman siirtämistä muutamalla vuodella, 15n vuoden kuluttua hirvenpyytäjät eivät enää selviä näin suurista kaatomääristä mitä nyt on ammuttu, koska me suuret ikäluokat tipumme joka tapauksessa pois kyydistä ja nuoria miehiä ei porukoissa ole riittävästi, eikä heitä myöskään ole riittävästi niihin tulossa.

Kyllä se sitten syö "kepulaista", kun emme enää aja nuppi punaisena kolmea kuukautta vuodessa taimikon syöjien perässä.

[Nopia]

Joo, kyllä tässä koeammunnan muuttamisessa nykyiseen muotoon täytyy olla jotain tuon tyyppistä takana. Tottakai jokainen hirvenpyytäjä on nähnyt mihin ikärakenne kehittyy porukoissa ja samalla nähnyt miten ajometsästyksestä siirrytään yhä enenevissä määrin koirapyyntiin.

Itse olen myös ihmetellyt miten hirvenpyynti suoritetaan tulevaisuudessa - sitten 10-15 vuoden kuluttua. Arvostan suuresti kokeneita eli suorastaan vanhoja hirvimiehiä, jotka jaksavat vuodesta toiseen hirvimettällä kulkea. Sehän ei todellakaan ole mitään tyhjänvaeltamista metsissä, vaan ihan kunnon työtä, varsinkin laukauksen jälkeen. Kaikista eniten arvostan niitä vanhoja ukkoja, jotka osaavat luopua harrastuksestaan ennenkuin tapahtuu vakavaa haaveria. Vaikka ei se kyllä ole niin, että se on aina se vanha ukko jolla se ase laukeaa itsekseen, vaan sitä tapahtuu nuoremmillekin. Tästä päästään taas takaisin koe- ja harjoitusammuntoihin ja niiden tärkeellisyyteen. Yllättävän vähänhän hirvenpyynnissä tapahtuu vakavia onnettomuuksia aseiden kanssa. Siis verrattuna miespäiviin siellä. Mutta nyt jos ja kun aseenkäsittelytaito
alkaa tästä eteenpäin heiketä, niin riskit onnettomuuksille kasvavat. Siksi pidän erittäin arveluttavana tällaista hirvenpyynnin helpottamista aseenkäsittelyn kautta.

Mikäs idea siinä esimerkiksi on, että hirvenpyytäjät maksavat isoja rahoja siitä, että he pitävät hirvimäärät kurissa? Sitähän pitäisi alkaa suorastaan maksamaan pyytäjille, jotta he käyvät kaatamassa näitä taimikon syöjiä! Sen sijaan että aletaan heikentämään hirviporukoiden taitoa tekemällä järjettömiä päätöksiä kabineteissa, niin pitäisi ennemmin kannustaa porukkaa hankkimaan itselleen asialliset ja tarpeenmukaiset taidot ja välineet ja tiputtaa kustannuksia kaatoluvista ja maavuokrista. Perk..e sentään.

Vaan tulevaisuudessahan hirvet kaadetaankin valtion armeijan toimesta... täh, nekö pullamössöt jotka kuntoilee nykyään sauvakävelemällä kun ei siellä saa juoksuttaa? Ei tosiaan, niistä siihen ei ole. Jokin muu porukka se on, en tiedä mikä, mutta toivottavasti semmoinen joka osaa käsitellä asetta.

[fc3199]

Eipä tuohon juuri muuta osaa sanoa!

[olsa]

Hyvin sanottu.
Ei niitä nuoria ole hirvijahtiin tulemassa, vaikka seuroissa on jäsenille avoimet ovet jahtiin.
Täällä foorumilla valittavat ettei pääse nuoret porukkaan,
on kuiteskin hyvin pieni määrä, ketä tämän kokevat suomessa.


Selvä että nuorilla perhe ja työt estävät hirvenmetsästyksen,
on kuiteskin aikaa vievää työtä, ja rahaakin tarvitaan työhön.
Työhön.

[LuolaSaku]

[egi]

Ei voi muuta sanoa kuin, että me metsästäjät taidamme olla samanlaisia vellihousuja kuin muutkin. Eli valitamme, kun yhteiskunta holhoaa meitä ja valitamme kun yhteiskunta lieventää holhousta. Mielestäni meidän metsästäjien pitäisi pystyä itse vastaamaan teoistamme ja luoda yhteisemme sisällä sellaiset säännöt, että niillä voitaisiin mennä niillä eteenpäin eikä yhteiskunnan tarvitsi antaa meille mitään typeriä lakeja esim. tässä tapauksessa hirvi(ym.)koe.

[havu]

Holhouksesta ei koskaan täällä päästä kokonaan eroon. Vissi ja varma. Kun holhousta lisätään tai vähennetään, olisi paikallaan pohtia asian tärkeyttä, tarpeellisuuta, kohdetta ja vaikutuksia, niin lyhyellä kuin pitkälläkin juoksulla.

Asiaa sivuten:
http://forum.eralle.net/viewtopic.php?t=55423

terveisin:
vellihousu

[Iisiraireri]

[heiluri]

Tuo seurojen "sisäsiittoisuus" on kyllä melkoisen jästipäistä hommaa,jos ei kerran saada riittävästi maanomistajajäseniä niin miksi ihmeessä niitä maataomistamattomia ei voida ottaa jäseneksi?
Täällä meillä paikallisiin seuroihin pääsee ilman ininöitä jos kerran seuran alueella asuu,hyvä esimerkki on paikkakunnalle vastikään muuttanut tuttavani jota käytiin oikein seuran puheenpitäjän toimesta kosimassa hirviporukkaan vaikkei omista maata aariakaan,ei tosin sairautensa takia voinut suostua...että näinkin päin voidaan valistuneissa seuroissa toimia.
_________________
Kertalaakiyhdistys

[LuolaSaku]