Oma tukki-projekti

[Antonov]

Jos hifistellään hiukan niin yksi syy käyttämäni laminaatin valitsemiseen oli viilujen vuorotteleva väri (tummanharmaa/musta). Yhden/kahden tukin tarpeita itse liimaillessa ei taida kovin helpolla päästä alle valmiiden tukkilaminaattien hintojen ja opetellessa helposti tulee vielä hylkykappaleita.

[Mammoth]

Oma rojekti hyrähti taas etiäpäin uuden einhelin rälläkän ansiosta

Siroa mutta jämyä


perälevyn puutetta


Hieman pläski


Vielä on mistä ottaa

_________________
Huomista odotellessa.

[9.3x622]

No p erkele, hyvältä näyttää.
_________________
Polku on kulkijaansa viisaampi. !&%¤# määrä on vakio.

[Chillie]

Joskus koulussa tuli tehtyä camo.. elikkä ruskealla ja vihreällä petsatut koivuviilut yhteen aihioksi kunnon puristimella..

S

[Elan]

[igorrock]

Käsityksesi, Elan lienee oikea. Ainakin sitä tukevat useammat jenkkiläisten tukintekijöiden hoito-ohjeet laminaattitukille .

[Antonov]

"Antoiko tuo CPW mitään käsittelyohjeita tukille? Minulla on ollut sellainen käsitys, että laminaattitukkiin ei pitäisi ensimmäisenä öljyä lotrata, vaan se pitäisi sulkea jollain muulla aineella esim. Owatrolilla tms. Jossain oli ohje, että Arglassia värittömänä ilman lasikuitua ensikäsittelyyn ja sitten vasta öljyä.

Itse käytin Owatrolia, jota käytetään puuveneiden kyllästämiseen ja sillä saa 100% vedenpitävän pinnan. Ainetta imeytyi ihan mukavasti tukkiin ja sen jälkeen öljykäsittelyllä voi tehdä viimeistelypinnan."

Itse asiassa en tuohon asiaan perehtynyt laajemmin etukäteen. Katselin juuri valmistajan sivuja läpi ja löysin ko. asiaan huojentavan tiedon: "Kaikki puun pintakäsittelyvaihtoehdot ovat käytettävissä: lakkaus, vahaus, öljy jne."
Danish oil ei käsitykseni mukaan ole ehkä pahimpia ongelman aiheuttajia, sehän on ilmeisesti kohtuullisen hartsipitoinen ja muodostaa kuivuessaan jopa lakkamaiselta vaikuttavan pinnan. Tuo Owatroli käsittely ei varmaan huono vaihtoehto ole pohjana. Tällaisissa asioissa kokeneempien neuvoja tietenkin mielellään huomioi tulevaisuuden kannalta.

[pihkat]

[Mammoth]

Hiottu sormet punasena ja ja muutama kerros öljytty Tru-oililla Tummemman öljyn puutteessa. Sais aikaseksi tilattua riistomaalta Shellerin extratummaa öljyä




Kuvien laadun takaa Nokian 2mpix kamera Ku meni Sony-Ericssonista näyttö sisään,siinä oli 2megan kamera vaan kuvat kaksi kertaa parempia.
_________________
Huomista odotellessa.

[Suppana]

Miten pitäisi käsitellä tuore koivu pölkky niin että se ei halkeaisi?
Miten pitkään pölkyn pitäisi kuivua, että sen voisi sahata laudoiksi ja liimata kasaan?

Oli ajatuksena aloittaa tekemään tukki ja koivu kävi mielessä (harjoitus) ja omasta metästä vois sen hakea!!

joku sanoi, että tyvi pölkky irti päät piti liimata/maalata ja tuohi piti jättää puun pintaan! onko tietoa?

Pölkkyä voisin kuivailla, vaikka takan päällä tukilla ei ole mikään kiire, mutta vois antaa kuivaa pitkään???

[igorrock]

Hyvältä näyttää, Mammoth. Meinaatko askarrella karhennuksetkin ? Lyömälläkin saa ihan siistit jos vaan viitsii viilata kunnon työkalun.

[igorrock]

No niin, Suppana.

Hae pölkky metsästä, levitä molempiin päihin tanakka kerros vaikka Erikeeperiä tms. valkoista puuliimaa, anna liiman kuivua kalvoksi (n. tunti riittää), kuori kapeat (n. 30 mm leveä) suikaleet pois aihiosi vastakkaisilta pituus-sivuilta ja vie kuivaan ulkovarastoon kuivumaan (huoneen lämpö on alussa liikaa).

Laita aihio vaakatasoon ja olisi hyvä jos ilma pääsee tilassa vaihtumaan. Voit nostaa aihiosi sisätiloihin aikaisintaan joskus kesän alussa ja veistotyön voit aloittaa ehkä sitten syksyn tullen. Eli vaatii kuivuakseen VÄHINTÄÄN puoli vuotta, mieluummin enemmän.

[Suppana]

Varmaan helpompi käydä ostaa koivu lankkua

Tuossa yks linkki:
http://www.tamminiemi.com/hinnasto/Koivu%20tuppeen%20sahattu.html
Eli jos oikein ymmärsin niin aihion saa jo 5 eurolla?

[eero]

[ioni]

Tässäpä yksi, erään humanistinplantun kokeilema esimerkki koivun kuivaamisesta.

Tein pöydän omasta koivusta. Appeni puuseppä oli sitä mieltä että nyrkkisääntönä voi pitää vuosi / 5 cm paksuutta kuivumisaikaa. Lokakuun lopulla kaadettiin pari koivua (kun olin jahtilomilla maalla). Läpimitaltaan noin 35 cm, vajaa parimetriset pöllit halkaistiin keskeltä moottorisahalla ja laitettiin talveksi liiteriin pystyyn kuivumaan. Mitan saneli logistiikka. Olin ajatellut tuoda pöllit maalta viisiovisen auton sisällä vaan onneksi sain sitten peräkärryn lainaan. Välirimat piti ehdottomasti laittaa joka varviin ettei home hyökännyt. Koivu on erityisen altis sille.

Puolisentoista vuotta kuivatin pölkkyjä liiterissä ja kotona terassin katon alla ja vein sitten keväällä sisälle verstaaseen. Syksyllä pari vuotta kaatamisesta aloin hiljalleen sahailla losoja kyljestä pois ja pieniä pölkkyjä. Mahtavasti oli mutkaa tullut kuivumisen aikana vaan ei muita halkeamia kuin päissä muutamia senttejä. Se oli toki otettu mitassa etukäteen huomioon. Homettakaan ei ollut yhtään.

Hyvin oli kuivanut. Ei noussut höylässä lainkaan tikkuja pystyyn. Muutama liimalevyä varten sahattu sauva vetäisi vielä pienittynä mutkalle itsensä. Jännityksiä oli siis jäänyt. Pöytä on nyt ollut käytössä puolisen vuotta eikä ole halkeillut eikä väännellyt.

Minulle osa puusepän harrastusta on ottaa puu metsästä asti. Vaivaa tulee, eikä se välttämättä kovin paljon halvempaakaan ole kun peräkärryä raahaa bensa-autolla muutaman sata kilometriä, mutta on sitä mukava katsella ja hivellä esinettä jonka siemenen on metsästä löytänyt. Mitenkähän saisi Juglans Regian menestymään näillä korkeuksilla...