Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe |
Kirjoittaja |
Viesti |
220 Kanta-asiakas
Liittynyt: 23 Syy 2006 Viestejä: 523
|
Lähetetty: 15.02.2008 17:29 Viestin aihe: |
|
|
Ja ooteetä täällä kaikki kellokkaat Vilperi etu nenässä.Yhtäkään esittelyä ei ole näkynyt.
Niin tässä otsikko: Ase&Esittely: Naiselleni _________________
|
|
Takaisin alkuun |
|
|
petra Kanta-asiakas
Liittynyt: 12 Lok 2006 Viestejä: 2802
|
Lähetetty: 16.02.2008 00:16 Viestin aihe: |
|
|
220 kirjoitti: | Ja ooteetä täällä kaikki kellokkaat Vilperi etu nenässä.Yhtäkään esittelyä ei ole näkynyt.
Niin tässä otsikko: Ase&Esittely: Naiselleni | |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Vilperi ***
Liittynyt: 22 Elo 2005 Viestejä: 10580 Paikkakunta: Espoo/Kangasala
|
Lähetetty: 16.02.2008 00:22 Viestin aihe: |
|
|
Käypäs 220 katsomassa tältä samalta palstalta esittely: Hirvipaisti Vilperin tapaan ja keskustele sitten sen jälkeen! _________________
|
|
Takaisin alkuun |
|
|
Berkele Kanta-asiakas
Liittynyt: 27 Hei 2006 Viestejä: 2216 Paikkakunta: Oulu
|
Lähetetty: 19.02.2008 01:13 Viestin aihe: |
|
|
Juha kirjoitti: | Berkele kirjoitti: | Uunissapaahdon aikana irronnut nestekin kielii siitä. Kunnon kuumalla valurautapannulla kärväyttää pikapikaa pinta kunnolla kiinni ja sitten uuniin 250 asteeseen sopivaksi ajaksi (riippuu fileen/paahtopaistin koosta ja halutusta kypsyysasteesta). |
Kun liha on väritetty pannulla/parilalla, niin uuniin matala lämpö. 100 - 150 astetta on soppeli jos haluaa että lihasnesteet pysyvät omalla paikallaan. |
On tullu kokeiltua lämpöjä matalista korkeisiin ja itellä on onnistunut parhaiten tuolla korkealla lämmöllä. Ei tule grammaakaan nesteitä pihalle eikä paistu lihat pilalle. Tieten isommilla paisteilla täytyy olla matalammat lämmöt ettei pala pinnasta, mutta tommoset fileet vedän nykyään aina siellä 250 asteessa. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Barbi Kanta-asiakas
Liittynyt: 16 Mar 2007 Viestejä: 1037
|
Lähetetty: 10.03.2008 16:40 Viestin aihe: |
|
|
Voi kun olisi tuollainen kokki mullakin kotona kun tuo Lahtinen.... _________________ Paljon parempi unohtaa ja hymyillä kuin muistaa ja olla surullinen. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
220 Kanta-asiakas
Liittynyt: 23 Syy 2006 Viestejä: 523
|
Lähetetty: 10.03.2008 16:57 Viestin aihe: |
|
|
Barbi kirjoitti: | Voi kun olisi tuollainen kokki mullakin kotona kun tuo Lahtinen.... |
Oletettavasti teflon ja valutauta pannu roikkuu sulassa sovussa mustassa vyössä
Ja humppatatamillaaikoinaan pyödähdetty sen verran ettei lapsentekoakaan ole tarvinnut ulkoistaa. _________________
|
|
Takaisin alkuun |
|
|
Barbi Kanta-asiakas
Liittynyt: 16 Mar 2007 Viestejä: 1037
|
Lähetetty: 10.03.2008 20:25 Viestin aihe: |
|
|
Nih...aivan oikein..ei humppa vaan tangotatamilla...
.....voisin mä silti Lahtisen kokkauksia maistaa... _________________ Paljon parempi unohtaa ja hymyillä kuin muistaa ja olla surullinen. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Vilperi ***
Liittynyt: 22 Elo 2005 Viestejä: 10580 Paikkakunta: Espoo/Kangasala
|
Lähetetty: 11.03.2008 02:28 Viestin aihe: |
|
|
Ei Lahtisen eväissä sinällään mitään vikaa ole; mutta kun se paistaa sapuskansa aivan väärällä pannulla!! _________________
|
|
Takaisin alkuun |
|
|
Lahtinen ***
Liittynyt: 05 Maa 2004 Viestejä: 20232 Paikkakunta: Suur-Satakunta
|
Lähetetty: 20.03.2008 09:56 Viestin aihe: |
|
|
Tämäkin topikki kuuluu A&E:n ”kaatovarmuus-aihepiiriin”. Osaa lukijoista on saattanut hämmentää ”kaatovarmuus-topikkien” saama hyvinkin ristiriitainen vastaanotto.
Saalistaminen on nykyeränkäynnissä tavallaan murrostilassa. Aikoinaan suurellakaan saaliilla ei juuri retrosteltu ja osaavat pyyntimiehet siirsivät kaatovarmuus-osaamistaan omalle jälkikasvulleen tai lähitorpan innokkaalle nuorelle metsästäjänalulle 1 to 1-tyylillä. Nykypäivänä taas retostellaan kaadoilla ”takki auki” ihan lehtien sivuilla asti (Kymppisarvikerhot, suurin kala-kisat, Matti ja Ike iltapäivälehdissä jne.) Sen sijaan kaatovarmuuteen auttavista seikoista ollaan visusti hiljaa.
Kaatojen määrähän on jahtihommissa laajemmin ajateltuna ”vakio”. Kaadon jälkeen ”peli on päättynyt” ja populaatio pykälää pienempi. Tätä taustaa vasten jokainen voi miettiä, mitä tapahtuu jos jonkun ryhmän kaatovarmuus selvästi paranee. Tämähän johtaa väistämättä siihen, että tuon porukan ulkopuolelle jäävän ryhmän kaatomäärä pienenee!
Tämä johtaa helposti siihen, että ”kaadoilla retostelua” pidetään hyväksyttävänä toimintana, mutta ”kaatovarmuuden paranemiseen” tähtäävät keskustelut haluttaisiin mielellään vaimentaa. Kaatovarmuuden lisääntyminen naapurilla kun on helposti ”omasta kaatomäärästä pois”.
Ja sitten Kaatovarmuus-filosofiasta takaisin kokkausrintamalle.
Lainaus: | Voi kun olisi tuollainen kokki mullakin kotona kun tuo Lahtinen.... |
Tästäpä päästään hyvällä aasinsillalla eteenpäin. Laaja-alaisesti eri jahtimuotoja harrastavan erämiehen vuosi on hyvinkin jahtitäyteinen ja käytössä oleva aika on monesti ”kotihommia” rajoittava tekijä. Yllä olevan lainauksen olettaisin tarkoittavan sitä, että aktiiviselle eränkävijälle ei ilman erikoisjärjestelyjä välttämättä jää liiemmälti aikaa hellan ääressä esiintymiselle, sillä aktiivinen ihminen joutuu toimintaansa priorisoimaan aikamäärää runsaamman tarjonnan viidakossa.
Erämieshän, ja tietysti samoin eränainenkin, on monasti ”menossa” ja monesti ajanpuutteen vuoksi ”kokonaiselämyksellinen” kokkaus jää korkeintaan satunnaiseen kynttiläillalliseen, jonka tenhovoiman rajoittuneisuus nykypäivänä on hyvä ymmärtää, jos haluaa kulkea kehityksen eturintamassa ja ylläpitää kaatovarmuuttaan pidemmälläkin tähtäimellä.
Kokkausprosessi voidaan ottaa myös kokonaisvaltaisempana manööverina, jossa perustuksia rakennetaan ”pidempään ja kokonaiselämyksellisempään suoritukseen”.
Itse aloittelin viimeisimmän liehittelykokkaus-kokeilun viemällä koko perheen tarvehankinnoille paikalliseen kauppahalliin. Tuollahan on aivan oma tunnelmansa ja marketteihin tottuneelle olo on vähän kuin olisi aikakoneessa tai ulkomailla. Samoin tykötarpeet ovat mukavasti esillä ja tavaraa voi ostaa haluamansa määrän.
Aamulla ei ollut ”jahtipaineita”, tämänlaiset suvantokauden hetket kannattaa silloin tällöin myös hyödyntää. Köpöttelin rauhakseen keittiöön.
Keittiössä löin kuitenkin heti aamutuimaan levyt punaisiksi ja lähdin liikkeelle ravintoympyrän keskeisistä rakennusaineista.
Aamupala on päivän törkein ateria. Tähän vielä vähän paahtoleipää ja tuoremehua, niin aamiaisella jaksaa melkein puoleenpäivään . Näitä ei kyllä kannata ihan joka päivä tehdä, jos ei emännästään välttämättä halua tonnikeijua.
Ja sitten iltatoimiin:
Kauppahallista hommatut rosamundat lohkoiksi.
Öljyä pintaan.
Manoliitonjäkälää pintaan.
Voin ja öljyn liitto.
Liehittelykokkaiksen hallitsemisessa on sekin etu, että lampaan voi laittaa huoletta pannulle, eikä sitä tarvitse säästää ”muihin tarkoituksiin”.
Kokeilumielessä investoin myös viiniin selkeästi enemmän, mitä tulee yleensä ostettua. Se oli paha virhe, emäntä ehdotti heti maistettuaan, että:”Pitäisikö sinun käydä hakemassa varmuuden vuoksi tätä heti pari pulloa lisää, ennekuin Alkossa on taas pelkkä tyhjä hyllypaikka.” Täytyy kyllä sanoa, että viinin maku oli kyllä omaan suuhun paikallaan, mutta 14e hinta ei tee tästä kyllä mitään arkiviiniä. Maku oli kaikinpuolin pehmeä ja tasapainoinen, varsinkin kuin joskus tämän kolkan viineissä on tottunut melkoisen esiintuleviinkin piirteisiin. Jos haluaa pääsiaisaterialle investoida, niin ihan OK ainetta.
Ja poiketessani lähimarketin Alkoon, oli hyllypaikka tyhjänä. Piti oikein koukata kirkolle hakemaan pari pulloa varastoon.
Kokonaisuudesta tuli hyvää palautetta… Itse kuitenkin olen sitä mieltä, että aavistuksen jauhoinen rosamunda-peruna kaipaisi kylkeensä jonkun sopivan maustevoin.
Joku voi mielessään kysyä, mitä h..tiä joku liehittelykokkaus liittyy metsästykseen!
Tässä ollaan kuitenkin ”ajan hermolla”. Nykypäivänähän termi ”hyvä parisuhde” vilisee tällä foorumilla huomattavasti useammin, mitä vaikkapa termit ”jatkomakasiini”, ”magnumpatruuna” tai ”osumamerkit”.
Ja ei siinä ”hyvässä parisuhteessa” mitään vikaa ole. Itse tosin olen sitä mieltä, että eränkävijän kannattaa harrastuksen luonteesta johtuen tähdätä ennemmin ”erinomaiseen parisuhteeseen”. Se onnistuu monen kohdalla varmasti hyvinkin pienellä lisäpanostuksella, yhtenä esimerkkinä vaikka tämän topikin liehittelykokkaus.
Omalla kohdalla olen huomannut jahtireissut huomattavasti mukavammiksi, kun tietää että ”kotona odotetaan paluuta, muttei naama väärinpäin”…
Ja ettei homma menisi ihan hehkutteluksi, niin tunnustettakoon että unohdin juuri hääpäivän .
Ei muuta kun hyvää pääsiäistä ja muistakaa syödä kotimaista lampaanlihaa! |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Barbi Kanta-asiakas
Liittynyt: 16 Mar 2007 Viestejä: 1037
|
Lähetetty: 21.03.2008 22:15 Viestin aihe: |
|
|
Taivas....tuollaisen aamupalan jälkeen mut saisi trukilla hiijata liikkeelle...ei hemmetissä... _________________ Paljon parempi unohtaa ja hymyillä kuin muistaa ja olla surullinen. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
kuhna Kanta-asiakas
Liittynyt: 31 Lok 2004 Viestejä: 2871
|
Lähetetty: 22.03.2008 11:31 Viestin aihe: |
|
|
Barbi kirjoitti: | Taivas....tuollaisen aamupalan jälkeen mut saisi trukilla hiijata liikkeelle...ei hemmetissä... |
_________________ Ammuin ohi ! |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Barbi Kanta-asiakas
Liittynyt: 16 Mar 2007 Viestejä: 1037
|
Lähetetty: 22.03.2008 17:44 Viestin aihe: |
|
|
Äläkä virnota, oikeesti....mä en pääsis liikenteeseen...tää nukahtas siihen paikkaan..ja miten rasvaistakin, tosin varmaan hyvääkin.... _________________ Paljon parempi unohtaa ja hymyillä kuin muistaa ja olla surullinen. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
petra Kanta-asiakas
Liittynyt: 12 Lok 2006 Viestejä: 2802
|
Lähetetty: 22.03.2008 17:47 Viestin aihe: |
|
|
Minne se kuhnan talakkuna viesti hävis |
|
Takaisin alkuun |
|
|
kuhna Kanta-asiakas
Liittynyt: 31 Lok 2004 Viestejä: 2871
|
Lähetetty: 22.03.2008 17:50 Viestin aihe: |
|
|
Barbi kirjoitti: | Äläkä virnota, oikeesti....mä en pääsis liikenteeseen...tää nukahtas siihen paikkaan..ja miten rasvaistakin, tosin varmaan hyvääkin.... |
Isä Lahtinenhan ne rasvaset perunat paisto. Päätalon kirjoissa miespuoliselle avioliiton edustajalle tarjottiin rasvasia ruokia. Sitä "yösydän kynttilää". Uskottiin rasvan parantavan mieskuntoa. Toisin kuin tänä päivänä.
Ite olen huomannu, et on parhaimmillaan vähä nälissään, ku ajokoira. _________________ Ammuin ohi ! |
|
Takaisin alkuun |
|
|
petra Kanta-asiakas
Liittynyt: 12 Lok 2006 Viestejä: 2802
|
Lähetetty: 22.03.2008 17:52 Viestin aihe: |
|
|
kuhna kirjoitti: | Barbi kirjoitti: | Äläkä virnota, oikeesti....mä en pääsis liikenteeseen...tää nukahtas siihen paikkaan..ja miten rasvaistakin, tosin varmaan hyvääkin.... |
Isä Lahtinenhan ne rasvaset perunat paisto. Päätalon kirjoissa miespuoliselle avioliiton edustajalle tarjottiin rasvasia ruokia. Sitä "yösydän kynttilää". Uskottiin rasvan parantavan mieskuntoa. Toisin kuin tänä päivänä.
Ite olen huomannu, et on parhaimmillaan vähä nälissään, ku ajokoira. | Täh,Missä ne potut on uamusessa?????????? |
|
Takaisin alkuun |
|
|
|