Kunnollista hirvikivääriä hommaamassa

[Snaipperi]

Ruvetaan VKK nikkaroimaan sotapyssyistä voimakankia
_________________
Turha on peiliä syyttää, jos naama on vino.

[Visapää]

Tässä minun ehdotus: Osta Tikka T3 polymeeritukilla ja ruostumattomilla raudoilla kaliiperissa 30-06. Synteettinen tukki ja rosteriraudat kestävät kovempaakin käyttöä huonoissa olosuhteissa. Tikalla on myös omassa hintaluokassaan erinomainen hinta / laatu -suhde, jota on vaikea pistää paremmaksi. Siihen sitten vielä päälle amerikkalainen Leupoldin kiikari, joka on halvan taalan aikana hyvin edullinen, niin saat hyvän vastineen rahoillesi.

Jos valitset ensimmäiseksi aseeksi 30-06 kaliiperin, pystyt harjoittelemaan mainiosti radalla (30-06 rekyyli ratapaukuilla on ihan samanlainen kuin 308 rekyyli, koska ratapaukut on ladattu samaan nopeuteen). Voit tarvittaessa käyttää myös 220 grainin raskaita luoteja hirvestykseen. Kevyempiin hirvipatruunoihin saat kaupan päälle 20% enemmän tehoa ja hieman suoremman lentoradan kuin 308 :lla.

Patruunoiden hinnoista sen verran, että 30-06 hirvipatruunat maksaa saman kuin .308 kaliiperissa ja ratapaukut on vain hieman kalliimpia.

[mixte]

[Kiul]

Osta niin hyvät vehkeet kuin rahat antaa periksi. Nämä puheet, ettei 'hienoja' vehkeitä viitsi metsään viedä ovat höpöhöpöä. Metsään viedään niin hyvät vehkeet kuin on varaa hankkia, pitkässä juoksussa kunnon vehkeet pelittää äärioloissa varmimmin.

Itse ostaisin hirvikivääriksi nyt jonkun eurooppalaisen raudasta tehdyn kiväärin, vaikka siinä 30-06 kaliiperissa ja eurooppalaisen 1,5-6x42 tai 2,5-10x50 kiikarin, jopa valopisteen kera. Valovoimaa kiikarissa kannattaa olla hieman varoiksi, joskus tulee se hetki hirvimiehenkin kohdalle, jolloin joutuu 'pimeyden töihin' vaikka haavakkojahdissa. Lisäksi pyssyssä tulee olla käyttökelpoiset avotähtäimet ja pikajalka kiikarille. Paraskin kiikari voi mennä rikki ja silloin avot pelastavat tilanteen.

Puutukkisella ja mustilla raudoillakin pärjää hyvin ja lisäksi voi saada oikeasti sen näköisen pelin, jota itse ja kaveritkin mielikseen katselevat. Makuasia tietysti, mutta jossain kohtaa ymmärsin, että vehkeen tulisi olla pitkän päälle sellainen, että heti ei tee mieli vaihtaa.

Oma poika alkaa kohta tulla sopivaan ikään hirvipyssyn hankintaa ajatellen ja olen itse kaavaillut, että hyvän setin saisi aikaan vaikka Sauer 202:n ympärille. Aluksi 308/30-06 piipulla, pikajalka kaappiin odottamaan tai siihen kiinni joku omista ylijäämistä ja sitten myöhemmin 'kunnon' kiikari ja ehkä vielä myöhemmin 9,3:n piippu, kun/jos homma alkaa luonaamaan. Sattaa vaan nämä uudet ikärajajutut tulla vastaan ennen sitä ja pilata hyvän suunnitelman....

P.S. Sauer muuten siksi, että en itse pidä näistä erillisistä virittimistä ja se on ainakin tällä hetkellä halvin 'saksalaisista', jos joku valintaa ihmettelee. Saa myös vasurina.

[Lahtinen]

Mikäli ymmärsin lähtökohtasi oikein, niin itse etenisin kohdallasi seuraavasti:

Unohtaisin koko kaliiberihömpötyksen hetkeksi!


Jos lyöt ensimmäiseksi lukkoon kaliiberin, niin sidot käsiäsi pahemman kerran.

Sinuna kiertäisin useita aseliikkeitä, kokeilisin poskelle mahdollisimman montaa erilaista hirviasetta. Myös käytettyjä, joissa on kiikari päällä. Koska haet nimenomaan kiikariasetta, niin pyssyjä poskelle soviteltaessa pitää nimenomaan huomioida ergonomia kiikarin kanssa. Minkämoisen perunanuijan aiot asentaa, jos tulee korkeilla jaloilla, niin antaako poskipakka enää tukea jne.

Tämän jälkeen vetäisin hieman henkeä ja pohtisin asiaa uudelleen. Mikä aseista tuntui parhaiten ”käden jatkolta”. Valitsisin ergonomialtaan parhaan. Jos aseen kanssa kuljettavat matkat ovat ”normaaleja”, niin painokaan ei juuri ole rajoittava tekijä asetta valittaessa.

Jos aiot joka tapauksessa itseladata, niin tuolloin pystyt tekemään aika lailla haluamiasi patruunoita tai käyttämään laadukkaita luoteja. Itsellä on aseita kaikenmoisissa kaliibereissa. Jos itse olisin ”aseeton” ja tilanteessasi, harkitsisin erittäin vahvasti .30 väljyistä normaalikaliiberikirjon asetta. Ihan vaan senkin takia, että esimerkiksi liikkuvaa on hieman helpompi opetella ampumaan .30 ratapanoksin, kuin vaikkapa ysikolmosen ratapaukuin.

Näitä asioita on tällä foorumilla paljon pohdittu ja jokainen tekee tavallaan. Tuolla on jotain pohdintojani hommasta, miten itse etenin ”hirvikalustorintamalla” . Jotain vinkkejä saattaa tuoltakin irrota. Kannattaa pitää mielessä, että "valttikortit" on niin kauan käsissä, kun valintaa ei ole tehty. Asiaa kannattaa siis pohtia kunnolla ja nimenomaan omista lähtökohdista, hirvi kellistyy kuitenkin parhaiten hyvään osumaan ja ampumamatkat ovat pääsääntöisesti aina alle 100m:

http://forum.eralle.net/viewtopic.php?t=30877

[mixte]

[Kiul]

[Lahtinen]

Itselle taitaa tulla ensikaudella neljännesvuosisata täyteen ensimmäisestä hirvijahtikeikasta.

Tuona aikana ei meidän porukassa ole juuri muovitukkeja tai rosterirautoja kaipailtu, vaikka tuommoisiakin on joillain näkynyt.

Käytännön jahdin kannalta "kaatotilanteen tekniset ongelmat" ovat aina liittyneet tähtäinkalustoon: kiikareihin tai jalkoihin.

Omasta mielestäni, jos käyttöarvoa halua kalustoonsa lisätä, niin lujat kiikarinjalat ja kunnollinen kiikari on kannattavampi sijoitus.

[Visapää]

[Visapää]

--------------------

Tuli vahingossa kahteen kertaan!

[Vortex]

[Kiul]

Oma Tikka on vuodelta 1978 eikä siinä mitään ihmeempää ole havaittavissa, puut ja raudat kunnossa ja 'jonkun kerran' on kalustoa ulkoilutettu. Tosin piippu on vaihdettu 9,3:een joku vuosi sitten, mutta alkuperäinenkin on kuin 'lähes uusi'. Ei meilläkään ole yhtään synteettistä tai rosteriputkista pyssyä näkynyt ja iso osa kalustosta on omaani vanhempaa ja ainakin päällisin puolin OK. Omalta kohdaltani on kiikarikalusto vaihtunut parin kierroksen verran parempaan ja ainoa harmittelun aihe on, ettei heti alussa tajunnut ostaa sitä kunnollista kiikari+jalat yhdistelmää. Meni jokunen markka oppirahoihin. Valovoimasta on todellakin hyötyä illan pimeissä hetkissä, jos jotain 'erityistä' on tapahtunut. Lisäksi olen huomannut, että ajan myötä käyttö kummasti laajenee siitä alkuperäisestä puhtaasta 'hirvihommasta'.

[Visapää]

Mullakin on Tikka-55, joka on 70-luvun alusta ja ihan priima kunnossa. Ei noissa vanhoissa Tikoissa ole ollut yleensä mitään valittamista.

[mixte]

Mulla on uudelleen piiputettu sakolainen vm -79 ja kyllä alkaa tökkiä jatkuva kuivailu ja rasvailu, jos pariksi tunniksi unohtaa pussiin jahdin jälkeen niin heti on punasta pilkkua pyssy täynnä.
Kylmillä ilmoilla pitää oikeen lämmitellä ja kuivailla pyssy, muuten iskee kondenssivesi.

Minun ohje! Ostaa vaan mahollisimman huolettoman pelin (=rosteripyssy+kohtuullinen tähtäin+hyvät jalat) niin voi keskittyä olennaiseen eikä turhaan tuhertamiseen.

[jahtijahti]