Metsästysseurat Vaasan seudulla

[Tinurien Kirkkoherra]

Evijärvi on taattu paikka myös missä pääsee sorsajahtiin ilman jäsentä. Kanukkejakin alueella, mutta Vaasasta sinne tulee matkaa. Tuota tuota, eikö ole mahdollisuutta muuttaa sivummalle? Tai tutustua ulkoluotojen linnustajiin? Jos minä asuisin Vaasassa, olisin miljoonasti onnellisemmassa asemassa, kuin täällä ristuksen Lounais-Suomessa. Ähtärissähän haki yksi seura hirviporukkaankin miehiä. Täällä pääsee vain vähintään kovalla rahalla pyyntiin. Joku läskimaha hirvimies voi nyt naureskella, mutta minulla, opiskelijabudjetin omaavalla, ei paljon suupieli napsaa.
_________________
...saadakseni lopettaa. Moron poro!

[Merenkurkku]

[TTM]

Joko olet päässyt seuraan jäseneksi ? En tiedä pitääkö paikkansa, mutta ovat kuulemma Vaasan alueella viime vuosina höllentäneet seuraan pääsyä, eli uusia jäseniä olisi valittu moneen seuraan, kaveri joka asunut Vaasassa, nyt viisi vuotta pääsi seuraan ensimmäisellä yrittämällä (koejäseneksi). Neuvoa oli kysynyt suoraan riistanhoitoyhdistyksestä missä neuvottu ottamaan yhteyttä muutamaan eri metsästysseuraan. Tuota seuran nimeä en muista (Vaasan eteläpuolella), mutta kun oli tiedustellut seuran jäsenmahdollisuutta, oli ollut yllätyksenä positiivinen vastaanotto. Forsbackalla kannattaa varmaankin laittaa vaikkapa sähköpostia ja kysyä osaako auttaa. Tuossa yhteystiedot :

Vaasanseudun riistanhoitoyhdistys
Riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja
Frey Forsbacka Åldermansvägen 5
66530 KVEVLAX
06-3460220
frey.forsbacka@netikka.fi

[töyhtöhyyppä]

.

[Metsastyskerho1]

Töyhtöhyyppä ja kaikki muutkin joilla on mielessä jäsenyys noissa Vaasan alueen metsästysseuroissa,

homma menee 99 % niin päin että jäsenyyden hakija sopeutuu metsästysseuraan eikä toisinpäin. Ja tuo jäljellä oleva 1 % tarkoittaa sitä että uusi jäsen voi tuoda mukanaan sellaisia vaikutteita ja ajatuksia jotka muutkin jäsenet havaitsevat käyttökelpoiseksi lähtien mukaan niihin.

Jos tuo metsästysseura on ruotsinkielinen ja sen toimintaan halajaa mukaan, niin sitten pitää olla valmis toimimaan seuran piirissä ruotsiksi. Ja toisinpäin, tuskinpa kovin moni sisäsuomalainen seura rupeaa pitämään kokouksiaan ruotsiksi tai kääntämään materiaalia ruotsiksi siksi että asianomaiseen seuraan olisi hakemassa joku suomea puhumaton ruotsinkielinen henkilö.

Mutta yritetään auttaa:

1. Ole asiallinen äläkä lähde millekään "minä vaadin...", "minun oikeuteni on..." linjalle. Älä missään tapauksessa pyydä "kirjallisia perusteluita jos jäsenhakemukseni hylätään". Harva seura haluaa ottaa sellaista tuikituntematonta hakijaa, joka esittää tuollaisia vaatimuksia tai muuten antaa kuvan mahdollisesta riitapukarista. Muista että jäsenyyttä anotaan, ei vaadita. Jäsenyysvalinta on seuran omaan vapaaseen harkintaan perustuva päätös, ei mikään oikeudenkäynti tai viranomaisluvan harkinta.

2. Seurajäsenyys on kahden kauppa eli tarjoa ihmeessä omakin panoksesi seuran käyttöön. Paras tarjottava asia on tottakai (lisä)metsästysalue. Pienpetojen pyynti on ihan kiva juttu mutta seuran näkökulmasta aika marginaalivaikutteinen. Osallistu ensisijaisesti peijaisten järjestelyyn, talkoisiin, tarjoudu sihteeriksi, rahastonhoitajaksi, ampumaradan hoitajaksi tai jotain vastaavaa. Tällöin seurallekin on ihan selvää hyötyä kuulumisestasi seuraan ja harvemmin näissä talkoissa ruuhkaa on.

3. Olisiko aivan katastrofi päästä jäseneksi ruotsinkieliseen seuraan? Voihan sitä metsästää sielläkin ja samalla kielitaitokin saattaa karttua kuin siinä sivussa. Hyvällä lykyllä tuo lisäkielitaito saattaa auttaa saamaan aikanaan jonkun työpaikankin, ehkäpä tutustut jonkun hieman vanhemman jäsenen metsästysmyönteiseen tyttäreen ja tämäkin asia etenee.

Tässä asiassa voi suositella avointa ja positiivista mieltä. Hyvät viikonloput!

[töyhtöhyyppä]

.

[TTM]

No melkeinpä tekisi mieli hakea ruotsinkieliselle alueelle seuraan ja katsoa mitä edellytyksiä vaativat. Mutta kaveri ei ainakaan juurikaan puhu ruotsinkieltä ja pääsi seuraan (eikä omista maata). Useinhan rannikolla on esteenä kielimuuri sekä ennakkoasenteet ja joihinkin seuroihin on suomenkielisten lähes mahdotonta päästä, jos eivät omista maata, mutta edelleenkin sitä mieltä, että kyselyä Forsbackan suuntaan, melkeinpä voisi pitää virkamiehenä, jonka tehtävä on auttaa tällaisissa asioissa, ja kylmästi tiedusteluja eri metsästysseuroille ovatko valmiita ottamaan uusia jäseniä. Se ainakin on rannikolla varmaa, että ei pääse seuraan, jos ei tee sen eteen töitä vaihtoehtona on että nai tai osta maata.
Eli jos mahdollista käytä hyväksi suhteita, jos vaikka työkavereista löytyy metsästysseurojen jäseniä tai "maanomistajia" niin kylmästi juttuihin ja kyselemään mahdollisuuksia. Yksi hankala puoli Etelä- ja Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla on metsästysseurojen politiikka, eli ovat valitettavasti usein poliittisia järjestöjä, jotka suosivat omiaan (kepu ja RKP).