Kaliberin vaikutus....

[SuperMoose]

[Sopranos]

Micke; Siinä olet oikeassa että 45-70 on ainoastaan "lähitaisteluase",
kun esim. .338:lla on 200 metrin päässä iskuvoimaa 3800 joulea ja
45-70:llä enään vähän 1000 päälle niin ymmärtää ettei sillä kannata
pitkälle yrittää. Jos osuu niin luoti tuskin jaksaa avautua ja hirvi juok-
see naapuripitäjään.

Jos Metsästäjälehden tilastoista voisi poimia käytetyt kaliiperit eri
matkoille niin luulenpa että 150+ etäisyyksiltä kaadetut hirvet on
ammuttu tehokkailla magnumaseilla, ja 45-70:llä ammutut ovat koira-
miesten 20-50 metrin etäisyyksiltä kaatamia.

Tehokas ase on siitä hyvä että se toimii niin läheltä kuin kaukaakin.
Jahdissa kun tilanteet ja maastot voivat vaihdella suuresti ja joskus voi
joutua ampumaan kaukaakin (haavakko tms.) niin ei kaato ole ainakaan
aseesta kiinni.
_________________
Välineet, luvat ja eväät vähän maksavat mutta
liha on ilmaista ....

[Crowhunter]

[Jartsu]

Jos 45-70 ladataan kovaksi vaikka 350gr woodyn kanssa niin 700m/s lähdöllä se on 200 kohdalla 530m/s ja 3200j jolloin tuo luoti toimii ja jos ei toimi sitä modataan halutuksi.

Jos kyseinen luoti on kohdistettu 170m nollaksi se ei laske ku 8cm 200m matkalle ja 100m kohdalla 7cm yli.(ei marliniin)

Miten luulet hirvelle käyvän.

Mutta ase on käyttö tarkoituksessa n, 100m alle ja jos on pakko hankkia 500m ase sellaiseen on varaa yleensäkin näitä kalipereja laataville.

458wm ei tarvii mutta siihen käy kaikki WM piiput jos tuntuu että 350gr yli 750m/s ei riitä.

Mistä sinä Sopraanos luet tollasta juttua kuin 1000j/ 200m.

Ei kukaan itseään kunnioittava lataaja tollasia tee itelleen tai sit on tosi PÖLJÄ.

[petri r]

Tässä kun on kehuttu noita järeiden kaliibereiden parhaita puolia niin kohtuullista olisi tuoda esiin myös niiden heikkoudet. Heikkoudet liityy usein juuri noihin pitkän matkan toimivuuksiin/osumisiin ja "ylivoima" myös lähitilanteissa ei ole niin ylivoimaista mitä jotain lukuja ihmettelemällä (luodin paino, joulet tms). Suuri osa tehoista menee todennäköisesti kuitenkin harakoille ja pienempien/nopeampien painehaavakanava ei näy vertailtaessa "numeroissa". Onhan niissä järeissä toki muita hyviä puolia (esim. antaa anteeksi huonoja osumia tai risuja), mutta jos pysytään pelkästään "tappotehossa" => osuma oikeassa paikassa + haavakanavan koko (painekanava + luodin halkaisija) + läpäisy!

Eli järeillä pyssyillä pitää olla useampaa latinkia mukana kun ei välttämättä tiedä mille matkalle elukkaa joutuu ampumaan? Ehtiikö niitä vaihtamaan? Ei vaiteskaan, usein joutuu jotain kompromisseja tekemään. Itse olen kuitenkin löytänyt parikin kuulaa, jotka toimivat (pysyy kasassa kovassakin materiaalissa läheltä ja aukeaa pehmeässäkin kaukana) nopeuksilla 650-900m/s ja niillä kattaa järjelliset ampumatilanteet 0-300m ja korkokin tuonne 300m päähän on vain n. 30cm (150m kohdistuksella).

Nuo "järeät" varmaan hankaloittaisi ensinnäkin monikäyttöisyyttä kun hirvireissuilla tulee monesti pudoteltua lintujakin. Ei viitsisi montaa rautaa kuljettaa mukana. Toinen olisi todennäköisesti rata-ammunta, joku 458/375/338 ei varmaan ole kovin miellyttävä hupi/harjoitteluammuntalaite. Luonnollisesti tällaisessa ammunnassa huomio kiinnittyy myös a-tarvikkeiden saatavuuteen ja hintaan (luodit, hylsyt jne). Näyttääpä täälläpäin olevan sellaisia 458 hirvimiehiä, jotka ei uskalla edes itse kohdistaa asettaan rekyylin vuoksi vaan joku masokisti tekee sen heidän puolesta Oma kevyt 9.3mm "karbiini" on Norman 5200J hirvimälleillä jo riittävän kiukkuisa ammuttava makuultaan.

[Crowhunter]

[Jartsu]

Kyllä huomaa että teillä päin on kumma hirvi porukka kun lintuja ammuskelee kesken hirvi metän ja siellä juoksennellaan pitkin mettiä kyttäämässä lintuja samalla.

Sen mitä muualla ja omissa touhuissa olen huomannut että eipä ole hirvimetällä saanu mennä ku koira ja ajomiehet mettiä pitkin ja lupa ampua on vain hirvi tai peura jos niin on sovittu.(3 porukkassa olleena)

Sitten toisekseen 458 ei ole rata ase vaan metsästykseen ja suuren riistan

eikä 458 kuulu makuu ammunta vehkeisiin.

Sen voi kohdistaa istualleen penkistä.

2-3cm käynti satasella riittää kyllä moneen ammuntaan.

Mitä tulee teidän kylän 458 miehiin niin joko puhut !&%¤# tai sitten sille kaverille pitää antaa 308.

Noi sun ampuma matkat 150m-300m ei käy liikkuvan ammuntaan vaan kytistelyyn.

Koska ampuma matkat yleensä metsäisillä alueilla on alle sen mistä täällä toitotetaan niin sinne ei tarvii ladata näitä isoja kovaan kyytiin.

Koska täällä on vähän niitä jotka tietävät isojen aseiden tehot niin niitä on turha toitottaa niille jotka eivät niistä tajua eivätkä ole käyttäneet.

[Lahtinen]

Se näissä keskusteluissa on yleisesti ottaen mielenkiintoista, että osa lukijoista on varmaan jo ”jäänyt asemalle” ja osalla tuntuu olevan vaikeuksia ymmärtää, että Suomi on kohtuullisen iso maa ja sorkkaeläinten metsästysmaastot, jahtimuodot ja kulttuurit poikkeavat alueittain toisistaan.

Kuitenkin jokainen yksittäinen jahtimies ”joutuu rakentamaan pakettinsa” nimenomaan omiin jahtimuotoihinsa soveltuvaksi. Vaikka ”totuuden torvia” on kyllä ainakin tällä palstalla runsaastikin, tuo tapauskohtaisten olosuhteiden huomiointi tuntuu jäävän aina joskus vähemmälle.

Kokemattoman kaliiberin/luodinvalkkaajan ongelmaa tämä ei helpota, sillä itsekin pitäisi pystyä loppuviimeksi aika tarkkaan prosessiin reunehtoja pystyä syöttämään.

Omalla kohdalla tilanne on suurin piirtein tämä:

- Riistatilanteessa en pyri tietoisesti lihoja säästävään laukaukseen, vaan ammun suurimman virhemarginaalin sallivaan kohtaan, eli lavoille.

- Arvostan kuitenkin sitä, että luoti ei tee tolkuttomasti vertymää ja pakomatka on lyhyt.

- Käytössä on ysikolmonen ja 18.5g luodit ~700m/s lähdöillä.

- Uskoisin saavuttavani lyhyemmät keskimääräiset pakomatkat, jos vaihtaisin luodin kevyeen Lapuan Naturalis Long Rangeen ja lataisin sen maksimilähtöihin. ”Verilihan määrä” kuitenkin mitä luultavimmin lisääntyisi.

Omalla kohdalla reunaehtoina nykyiselle valinnalle on seuraavat:

- En ole yhtään hollia joutunut jättämään väliin ”kaarevan lentoradan takia”

- Kahdenkymmenen vuoden aikana ampumamatkat hirviin 6…90m välillä keskiarvon ollessa 51m.

Nuo omassa jahdissa toteutuneet faktat ohjasivat omaa kaliiberivalintaa ja luotivalintaa.

Pöljimpänä vaihtoehtona pidän itse sitä, että valitaan tämäntyyppiseen jahtimuotoon, mitä itselläni on, kaliiberi esimerkiksi suora lentorata pääprioriteetina.

[harha_askel]

[petri r]

jartsu: ootko koskaan kuullut rakentavasta keskustelusta? No vastataan samalla tyylillä

"Kyllä huomaa että teillä päin on kumma hirvi porukka kun lintuja ammuskelee kesken hirvi metän ja siellä juoksennellaan pitkin mettiä kyttäämässä lintuja samalla"
- olemme varmaan aika kummia, mutta kuka nyt normaali olis? Ei mekään kuitenkaan ihan tuollaisia olla mitä väität. Mutta taukojen aikana ja ajojen päätyttyä saattaa hyvinkin pongata linnun suon reunalta, ja jos se ei jahtia häiritse niin on lupa ampua.

"Sitten toisekseen 458 ei ole rata ase vaan metsästykseen ja suuren riistan"
- tässäkin vaan vastasin kysymykseesi, että miten järeä hankaloittaisin minun harrastuksia. En väittänytkään 458 ratapyssyksi. Mutta kaikillahan pitäisi pystyä hrajoittelemaan riittävästi erilaisia tilanteita...Harva on luonnostaan niin hyvä ettei harjoittelua tarvi. Tietty jos jäättä ampumatta vähänkin hankalat paikat...tai luottaa siihen että ison tuoma ylivoima paikkaa huonon osuman?

"2-3cm käynti satasella riittää kyllä moneen ammuntaan"
- nyt ei ole ollut mitään keskustelua kasa-ammunnasta vaan "tappotehosta". Toki osuminen tarkasti on lähtökohta kaadolle, toisilla kaliibereilla on "osuminen" helpompaa kuin toisilla

"Mitä tulee teidän kylän 458 miehiin niin joko puhut !&%¤# tai sitten sille kaverille pitää antaa 308"?
- mikä intressi olisi puhua !&%¤#? Omistajalla on oikeen video, missä hän tämä eräs masokisti ampuu jotain jättimällejä makuulta ja omistaja nauraa vieressä

"Noi sun ampuma matkat 150m-300m ei käy liikkuvan ammuntaan vaan kytistelyyn".
- no ei käy. Rajansa kaikella. Lähinnä ennakon arvioiminen liikkuvaan niin haasteellista että jää usein ampumatta. Mutta nuo etäisyydet ovat monen peltohirvi/peura/kaurispyytäjän arkea. Näin myös meillä. Ja näihin vaatimuksiin ei kaikki "järeät" helposti taivu. Kuten Lahtinen sanoi, on olemassa erilaisia olosuhteita ja muotoja. Meikä joutuu aina sellaiseen paikkaan missä on pisimmät etäisyydet....jostain syystä

"Koska ampuma matkat yleensä metsäisillä alueilla on alle sen mistä täällä toitotetaan niin sinne ei tarvii ladata näitä isoja kovaan kyytiin"
- eihän täällä ole hirveästi toitoteltu etäisyyksiä kun on puhuttu "järeistä". Mistähän lienee se johtuu....

"Koska täällä on vähän niitä jotka tietävät isojen aseiden tehot niin niitä on turha toitottaa niille jotka eivät niistä tajua eivätkä ole käyttäneet".
- järeistä tietämättömänä (9,3mm siis on pieni marginaalikaliiberi) tässä mielenkiinnolla odottelinkin faktoja ja perusteluita varsinkin näihin heikkousasioihin (vahvuudet on kyllä esitetty moneen kertaan), mutta en tainnut saada niitä ainakaan sinulta...



PS. pitää vielä lisätä, että yleensä tähtään juuri samalla tavalla kuin Lahtinen eli keskelle lapaa. Pääsääntöisesti menee aina läpi. Jos oikein hyvät olosuhteet (hyvä tuki tornissa ja eläin rauhallisena paikoillaan suoraan kyljittäin niin joskus vedän myös lavan taakse).

[Crowhunter]

Lahtisen periaatteet samat kuin omat..

- Riistatilanteessa en pyri tietoisesti lihoja säästävään laukaukseen, vaan ammun suurimman virhemarginaalin sallivaan kohtaan, eli lavoille.

- Arvostan kuitenkin sitä, että luoti ei tee tolkuttomasti vertymää ja pakomatka on lyhyt.

Aivan tätämieltä itsekkin olen.

- Kahdenkymmenen vuoden aikana ampumamatkat hirviin 6…90m välillä keskiarvon ollessa 51m.

Nuo omassa jahdissa toteutuneet faktat ohjasivat omaa kaliiberivalintaa ja luotivalintaa.

Kertoo pyyntimaastosta sen verran että en ihmettele kaliperi valintaa.. Hyvä valinta. Ehkä myös 458 olisi toimiva tuolla.. mutta 9,3 aivan hyvä.

Alueen maastotyypin mukaan omastamielestäni käytännöllinen kaliperi tuonne meidän hirvialueillemme on mitä olen valinnut. Ampua voi jos tarve sen vaatii.

Tähänmennessä montaa kertaa ei ole ollut sellaista tilannetta että ampumatta olisi pitänyt jättää mutta kuitenkin sitäkin on sattunut. Tänävuonna yksitilanne oli mutta en ampunut kun ei ollut tietoa oliko kyseinen eläin haavoittunut (hirvi seisoi reilussa 100 metrissä nuoressa mäntymetsässä ja ampuma aukkoa olisi ollut noin 30 cm levyisesti juuri lavan kohdalla).
_________________

[wildmind]

Alkaa aihe muuttumaan niin mielenkiintoiseksi, että heitämpä minäkin lusikkani soppaan
metsästin v.-86 - 98 338win mag ja siitä lähtien 9,3x57Mauserilla. kummallakin kal olen ampunut kymmeniä erikokoisia hirviä joten uskoisin tietäväni mitä kirjoittelen
Omakohtaisia havaintoja:
338 on todellinen kiväärimiehen ase. Voimaa riittää kaikelle pohj pallonpuoliskon riistalle. nykyään on hyviä luoteja saatavilla. Jälleenlataaja pystyy säätelemään tehoja laajalla skaalalla. Pisin ampumaholli aikuiseen hirveen 250m, paikallaan olevaan hirveen hyvältä hollilta (speerin semi-spitzer 17,8g) Lapojen takaosasta, molemmilta puolin läpi. useita kaatoja joissa hirvi jäi laakista paikoilleen, mutta myös muutama jonkin matkaa laukauksesta juossut... Monipuolinen passimiehen ase jolla potentiaalia niin pitkän matkan tilanteisiin, että lähiholleille Ilmaisia lounaita ei tunnetusti tarjota- rekyyli ei ole hirvittävä, mutta tuntusa. Melusaastetta syntyy samaten kohtuupaljon kun poltetaan iso määrä hidaspaloista ruutia.
kun hankin hirvikoiran halusin itselleni aseen joka on parhaimmillaan näissä pusikkotilanteissa. Tarkka pulttilukkoinen, kaliberin suhteen ei ennakkoajatuksia.
9,3x57Mauser on koiramiehen lääke niin isoille kuin pienille hirville
Tappoteho hillitympi mitä 338lla, mutta riittoisa Oma pyyntiluotini on 16,2g woodleig joka ladattu nop 710m/s. Mielestäni 9,3lla kannattaa hirvihommissa käyttää kohtuu helposti muotoutuvaa, mutta hyvin kasassa pysyvää luotia. Woody on sitä. samoin Norman 15,1 Oryx.
Omissa kokeiluissa Norman Alaska ja Lapuan Mega turhan jäykkiä ja muutenkaan rakenne ei ole tyydyttänyt.
Tämän pyyntikauden kokemuksia.
koiran haukusta
vasa 15m hollilta laukaus niskaan -jäi siihen
4 piikkinen sonni-15m- kaularankalaukaus-jäi siihen
vasa- 20m. viistosta kaulan tyveen, lavan takaa ulos-jäi siihen
Naaras-60m- lavan taakse kylkeen-luoti jäi konehuoneeseen-juoksi n 70m
Passiin:
Naarasmulli-50m-takaosuma maksalle-juoksi n 90m-helposti erottuvat verijäljet- lopetuslaukaus.
338 on ehdottomasti tehokkaampi, mutta nykpyynnissä 9,3n on osottautunut sopivammaksi....
Keskimääräinen ampumamatka 32m


_________________
Usu peritus hariolo veracior

[Tursas]

[dxman]

Tuosta M&K:n artikkelista vielä muutama mieltä askarruttava seikka...

Voisikohan noihin pakoetäisyyksiin vaikuttaa esim. seuraavat seikat?

- Hirvi haukussa jossa tapaa kohtalonsa lähietäisyydeltä tai sitten onnekas passimies sattuu olemaan oikeassa paikassa hirven lompsiessa kohti kuolemaansa autuaan tietämättömänä uhkaavasta vaarasta. Näissä tapauksissahan hirvi ikäänkuin säikähtää ja lähtee pakolaukkaan nollatilanteesta jolloin turbo pyörähtää täyteen vauhtiin ja verenpaine repii jo vahingoittuneita verisuonia ja hermopäätteitä.

- Sama tressitön hirvi etäällä pellossa josta tarkka ja voimakkaalla aseella varustautunut kyttääjä sortaa hirven. Samanlainen yllätysmomentti.

Näistä hirvihaukulla käytetään isoreikäisiä ja hitaita, pellolla taasen voimakkaita kalibereja.

Sen sijaan ajoketjumetsästyksessä enemmistönä lienee 308/30-60 värkit. Hirvet kuitenkin ovat usein valmiiksi reippaassa liikkeessä stressin syöttäessä adredaliinia vereen jolloin osuma ei välttämättä ole yllätys ja osumansietokyky valmiiksi korkeampi kuin täysin yllätetyllä riistalla. Valmiiksi vauhdissa oleva etenee jo muutoinkin muutaman metrin pidemmälle kuin täysin paikallaan ollut.

Ei taida olla tilastollista merkittävyyttä?
_________________

[Lahtinen]

Itseltä löytyy kaapista myös 45-väljyinen hirviase.

Ainakin tällä hetkellä omia valintojani ohjaa hyvin pitkälti aseen ”ammuttavuus”, eli arvostan eniten sitä, että saan luodin sijoitettua sinne mihin haluan.

Kaiketi tästä syystä nuo käyttämäni aseet ovat paksupiippuisia, rata-tasoisen laukaisun omaavia vermeitä hyvällä tukkiergonomialla. On tuohon jonkinlainen ratataustakin saattanut vaikuttaa.

Samoin ratatausta on saattanut vaikuttaa siihen, että omien kokemusteni mukaan rekyylin lisääntyminen ei ole koskaan ainakaan parantanut osumatarkkuutta.


Itse päädyin jonkinlaisen henkilökohtaisen optimoinnin perusteella ysikolmoseen. Omasta mielestäni kun kaatotehoissa haen lähinnä seuraavaa:


Otuksen ei tarvitse kaatua osumasta ”paikalleen”. Täysin riittävää on se, että osumamerkit ovat kohtuu selkeät ja otus kaatuu sellaiselle etäisyydelle, että se voidaan ampumapaikalta välittömästi havaita.


Omaan käyttöön ”kaikki tuohon päälle tuleva” on loppuviimeksi kohtuullisen tarpeetonta…