Korpinristi

[esteri]

Niin, korpinristi. Onko tuttu värkki eränettiläisille ?
Kertoilkaapa omat versionne...

[juhatapio]

tarkoittanet vanhaa juttua jota aikonaan käytettiin vaikkapa hirvenlihan päälle kun ei kaikea jaksettu kantaa kotiin kerralla, eiköhän oo pikkusen samaa sarjaa kuin legenda huskyn kauas sortavuudesta tai karhut pelkää kun vaimopuoli pyllistää ja jopa pyssyn sortavuuden paranemisesta kautta että pannaan kyykäärme piippuun ja ammutaan se sitten pois, varmaan "sawullisella" onnistuukin mutten kehoita koittaan ainakaan nopsemmilla nykyruudeilla!!

[vt]

Eipä välttämättä niinkään legendaa... Nykyään korpit ovat jo hiukan vähentäneet arkuuttaan, mutta jos muistelee aikaa, jolloin korpit olivat rauhoittamattomia, niin arempaa ja epäluuloisempaa lintua saa hakea! Eikä ne korpit nykyäänkään tiellä ole raatoja syömässä varisten ja harakoiden kaverina...

Eli siis varmasti on aikoinaan toiminut tuollainen "valeansa", ainakin vähän aikaa..

[esteri]

Kaukana legendasta, täyttä tätä päivää jos joudut jättämään ropin mehtään muutamaksi tunniksi tai jopa yön seuduksi... no Luna tai vaikka koukkupolovi, teillä varmaan on parempaa tietoa ?

[kantti]

puhukaa nyt perk.. joku selväpäinen mikä tämä juttu on?

[juhatapio]

tikut ristiin raaron päälle, siinäpä se!!

[VOSTOZNOSIBIRSKAJA LAIKA]

Ennen ainakin riitti kun pelkästään vuoli muutamasta mäntyriusta puoli metriä latvasta paljaaksi ja laittoi lihojen/raadon viereen pystyyn. Riukujen valkoiset latvat pelottivat korppeja pitivät ne poissa ruholta jonkun aikaa.

[Mika71]

Minä ainakin uskon juuri noihin vanhoihin uskomuksiin! Kotikylällä on tila jonka erämiesveljeksillä tiedetään olevan näitä ns. wanhoja konsteja joista nykyihmisillä ei ole hajuakaan!

[B448]

Hieman korpinristiin verrattava tilanne minulla oli harakanpyynnissä. Olin laittanut vanhentuneita makkaroita, kalan perkeitä yms harakalle pieneksi haaskaksi, josta sitten niitä kyttäsin, mutta usein harakka oli nopeampi ja kantoi syötävät pois, kun en ollut paikalla. Sitten laitoin palasen minkkiverkkoa roippeiden päälle, etteivät heti kanna "haaskaa" pois, mutta tämän jälkeen ne ei koskeneet siihen ollenkaan, pelkäsivät sitä verkkoa.

[heguli]

kyllä ne valkoiseks vuoleskellut puut toimii vieläkin, korppi on niin epäluuloinen kaikkeen normaalista poikkeavaan.nykyaikaisempi versio pari kirjavaa muovikassia päälle heilumaan.

[esteri]

Tässä syssyssä jouduin jättämään hirvenropin mehtään n. 5 tunniksi.
Paikalle ilmaantui korppipartio heti suolistuksen yhteydessä, joten ennen pois lähtöä vuoleskelin tuon korpinristin jonka asettelin raadon päälle.
Lisäksi valkoisesta vessapaperista rullasin liehuvia "lippuja" otuksen sarviin ja lähinäreisiin.
Mönkijämieheltä sitten kyselin karkoitteen tehoa.
Valkoiset puukepit oli "nakeltu" maahan, silmät syöty ja paskottu muutenkin hirven päälle.
Meinasi vielä että turhan hyvälle opetan nämä paikalliset korpit kun osa paskovista linnuista olis pyyhkinyt persauksensa vielä niihin vessapapereihin...

[Mika71]

Näissä vanhoissa viisauksissa sattuu olemaan vaan vinha perä joita ei välttämättä kerrostalohapatuksessa eläjät aina ymmärrä!
Nämä mainitsemani veljekset n. kaksi vuosikymmentä sitten tekivät muutamia "riittejä" omalla viljaniityllään jonka hirvet olivat vuodesta toiseen lahmanneet kelvottomaan kuntoon! Eipä ole sen jälkeen hirvet viljahalmetta verottaneet! En tästä muuten tietäisi kirjoitella mutta kaksi hirviseurueeni jäsentä sattui samaan aikaan olemaan "hirviväijyssä" saman niityn heinäladossa! Uskokoon ja epäilköön ken tahtoo mutta tätä ns. "vanhaatietoa" täällä sydänmailla vielä on..

[Koukkupolovi]

Korpinristiksi sanottiin metsään jätetyn ruhon päälle tai viereen aseteltuja vuoltuja tai halkaistuja noin puolimetrisiä muutaman sentin kapuloita. Ristiin asettamisessa on saattanut olla uskonnollinenkin näkökulma.
Metsässä ei yleensä ole ristissä olevia keppejä, joten wanhan ajan korpit niitä vieroksuivatkin. Nykykorppeja on pohjoisessa aivan tienreunoillakin raatoja syömässä. Eikä lähde autoa pakoon paljoa varista aiemmin.
Ja hirven suolilla ovat jo kun viimeinen mies palaa hakemaan unohtuneita kinttaitaan...
Tavallisestihan kauempana selkosessa - ennen konevoimaa ja kaikkialle ulottuvia metsäteitä- hirven ruho paloiteltiin ja pantiin orteen roikkumaan, otettiin mukaan mitä jaksettiin kantaa kotiin ja haettiin loput vaikka lainahevosella. Muistan tuosta v 1958 tienoolta, kun olin ensi kertaa mukana hakemassa hirvenlihoja isäni ja setäni mukana. Isä aivan erikseen näytti korppien pelotteeksi tekemänsä "ristin". Se oli n 1,5 m korkea pystyyn karsittu, katkaistu ja latvalta halkaistu kuusentarri ja siihen poikittain kiilattu puolimetrinen kuorittu pätkä latvaosaa. Saimme lihat rekeen ja isä hakkasi ristipuun nurin ja tipautti orren alas.
Ne hirvimiehet, jotka metsästivät "honkaluvalla" ovat pitäneet mukana pikiöljyä tai muuta pahanhajuista ainetta ja pirskotelleet sitä elukan (kätkettyjen) suolien päälle ja kaatopaikan ympärille. Tokko tekivät korpinristiä....
Itse en ole koskaan korpinristiä tehnyt. Nuotion olen tavallisesti tehnyt ja savuavasta, kauan palavasta puusta jos tiedän ettei ruhoa saa tuntikausiin pois metsästä, niinkuin koiran kanssa usein meilläpäin käy.
Tapa on tainnut nykyään jäädä hyvin vähiin. Ei nimittäin ole tullut puheissa esiin enää vuosikausiin. Pitäisiköhän palata juurille?
_________________
Hoc iam omni varietate caret.

[Artsi]

Jostain kuulin että ainakin aiemmin riitti kun ruhon päälle jätti esim metallihylsyjä näkyvälle paikalle niin riitti pitämään korpit loitolla kotvasen, tiedä sitten olisiko harakat päinvastoin kiinnostuneet enemmän.

[lukaashi]

Muutaman kerran tullu tehtyä. Ei käy korpit nykkimässä.