Kuulamuotin Leellittelystä

[äRPee]

Harkitaan ensin kannattaako hommaan ryhtyä. Jos muotti toimii ja peukalo etsii kämmensyrjää, niin miksipä tunaroida sen kummemmin. Vaiva on tosin pieni (monisanaisesta tupelluksesta huolimatta) ja jatkaa muotin ikää paljon. Harjoittele vaikka pilalle menneellä muotilla, siitä saattaa tulla ehta peli. Koskee yksi ja kaksilovista Leetä kiinteillä peltikahvoilla. Ei ole käytössä kuusikkoa, mutta varmaan osin soveltuu. Soveltuu osin myös muille ns. merkkimuoteille, tosin tarve voi olla vähäinen, eikä niin välttämätön. Moni valuri sanoo kuitenkin, että yksikään muotti ei ole ollut sellaisenaan valmis...

Porataan kahvojen muottipäihin 1,5 - 2mm reiät rautalankavarmistusta varten tai keksitään muu tapa varmistaa kahvojen pysyminen. Sama kuusilovisen irtokahvoille. Laitetaan langat saman tien. Peltipihdit porautuu helposti, mutta kuusikkokahvat vaatii hyvän terän ja poraajan; ovat kovaa ainetta. Ellei kahvojen pysymistä varmisteta mitenkään, niin ennen pitkää lentää muotti kädestä ilman puukahvoja ja kolhiintuu.

Itse muotin käsittely onnistuu ilman pihtien irrotusta. Jos halutaan irrottaa pihdit, niin ne lähtee kun poistaa stanssauksen reikien suulta puukon kärjellä tai poralla ja pudottaa tapit pois. Itse tapit ovat yleensä löysästi paikallaan; putoavat viimeistään lämmittämällä. Paikallaan ne saa pysymään lyömällä pienen nykämän pistepuikolla reiän viereen. Tapit voi myös korvata kierteellä ja ruuvilla.

Poistetaan pesän reunoilta mahdolliset jäysteet. Jos niitä on, niin ne ovat pieniä kierteenomaisia huulteita. Lee on pehmeää alumiinia, joten sopiva työkalu hammastikku, jolla uurretaan myös hengitysurien reunat pesään päin tukkeumien varalta. Pahimmat tapaukset pois vaikka katkoteräveitsellä suurennuslasin kanssa. Muotin yläpinnalla olevan luodin perän reunoihin ei kosketa muuten kuin hammastikulla. Leen alumiini on pehmeää ja hengitysurat ovat olemattoman ja hengettömän väliltä, joten jos käytetään veistä tai viilaa, niin varotaan että lopputuloksena ei ole viiksekkäitä kuulia.

Poistetaan paikoitustuurnien ympärillä olevat jäysteet vaikkapa askartelu-/katkoteräveitsen kärjellä jaa niiden vastaurien reunat siistitään samalla tavalla kuin pesän reunat.

V-profiilisten paikoitusmuotojen päiden kulmat viistetään muotin ylä- ja alapinnalta. Kiinalainen timanttiviila tai hiova kynsiviila toimii. Varsinkin alapinnalla on usein pahoja jäysteitä, jotka viimeistään johonkin osuessaan alkavat haitata paikoitusta. Tasopinnoissa mahdollisesti esiintyvät litistyneet roiskeen omaiset koneistusjätejäämät poistetaan terävällä terällä työntämällä vahingoittamatta itse lohkoja.

Suljetaan sisältä siistitty muotti ja katsotaan valoa vasten, näkyykö paljon avaraa maailmaa paikoitetun leikkurin välistä. Vääntynyt leikkuri on pahin tapaus. Jos viritys on tarpeen syystä tai toisesta, avataan leikkurin ruuvi ja putsataan reikä ja ruuvi. Ruuvi on tiukka, etsitään sopiva ristipää Phillips #2. Katsotaan kuinka päin jousiprikka ja nivelholkki ovat. Leen itsekierteyttävä epäkeskeinen, kartiokärkinen ja todennäköisesti vinoon kierretty lyhyt ruuvi ei pysy kerran avattuna enää kiinni, mutta sen voi korvata M5-ruuvilla, jolloin porataan reikää 4mm poralla syvemmäksi ja avataan alkuperäinen kierre M5-tapilla ja myös syvennetään se aivan pihtiin asti tai mieluiten läpi muotin matalissa muoteissa. Nivelholkin reikää joutuu M5:n tapauksessa hieman hoonaamaan. Ahkerin virittäjä poraa pitkän ruuvin läpi asti, pihteihin (ainakin tupliin) joutuu silloin tekemään kolon. Pitkä läpiruuvi pitää ehkä jopa ilman erillistä lukitusta, mutta jos halutaan, voi tehdä stop-ruuville reiän ja kierteen. M3 käy hyvin, kuvassa on M4, eikä stopparin tarvitse olla kuusiokolostoppari, vaan näkyviin jäävä tavallinen ruuvi käy. Stopparille riittää hyvin kevyt kiristys, mutta jos alumiinin kestävyys arveluttaa, niin stopparin voi porata pitkän kautta muotin sivua pitkin. Kannattaa etsiä pylväspora jos ei käsi tottele.

Kuvissa näkyy kahden lähes uuden muotin yläpinta ja nivelruuvin ympärys; pahaa jälkeä, joka ei juuri jatka ikää. Toinen oli jopa kiristetty pohjaan tehtaalla. Suljetaan sisältä käsitelty muotti kiinni vaikka teipillä tai viiksilangalla kahvoista. Hiotaan muotin yläpinta lasilevyn päällä moponkansitekniikalla. Tarvitaan vankka levy; ohut myötää ja tulee kupera yläpinta. Vaihdetaan suuntaa koko ajan, ettei tule vinoa jälkeä. Paha tapaus karkealla alkuun ja hienommalla loppuun. Tehdään suoraa jälkeä, mutta ei poista ainetta turhaan. Muutama satunnainen ura ei haittaa, kunhan tason saa sileäksi ja suoraksi. Lopuksi viistetään tason ulkoreunat hienoa hiomapaperia vasten vetämällä. Vältä tekemästä päärmettä ylöspäin. Avataan muotti ja vedetään todella olematon viiste yläpinnan saumakulmiin, 45 astetta. Tarkoitus poistaa terävä reuna ja siten vähentää sen vioittumistaipumusta, sekä auttaa perän täyttymistä valettaessa.

Hiotaan leikkurin alapinta lasilevyn reunalla. Hiukan hankalaa Leen taitetun stopparin vuoksi. Vahditaan taas pinnan suoruutta, eikä hiota nivelen reiän ulkonurkkaa vinoksi. Leen leikkuri on monen lyöntisuunnan stanssi, joten siinä on usein pahojakin reunavikoja joita ei ole paljon tehtaalla siistitty. Pyöristetään kulmia ja pahimpia vikoja esimerkiksi viilalla. Leikkurin reiän pitää olla alareunastaan terävä ja leikkurin alapinnan myös sen kohdalta suora. Jos levy on mutkalla, niin keksitään keino sen oikaisemiseksi, se tottelee vasaraa ja vääntyy yllättävän helposti yli, joten vähän kerrallaan, jos on tarvis paukuttaa. Olen oikonut kahden valukuulan päällä kolmatta lyöntivälistimenä käyttämällä. Kannattaa sovittaa paikalleen ja katsoa mistä ja miten. Leikkurin voi myös tehdä kokonaan uuden jos ei alkuperäisestä tule kalua tai sen teloo pilalle muuten, kääntöstoppariksi voi laittaa ruuvin itse muottilohkon kulmaan.

Hiontaan tarvitaan vesihiomapapereita 240 - 1200 (320-400-600 riittää) maun mukaan ja tukeva lasilevy. Kiinalainen timanttiviilasarja on mainio apu, sellainen jossa on hyvin hienoja viiloja myös. Itsellä on puna-kelta-vihreä kolmen karkeuden sarja, kolme erilaista lattaviilaa kutakin ja hienointa vielä pyöreä ohut puikko. Maksoi vähän halpamarketissa ja näkyy vieläpä kestävän teräksenkin viilausta. Hammastikkuja, kynsiviila, teräväkärkinen askarteluveitsi... Pesu ja puhdistukset hammasharjalla ja sopivalla pesuaineella, liuottimella tai kaasutin- tai jarruspraylla.

Ennen kasausta värjätään muotin yläpinta ja leikkurin alapinta tukkimiehen grafiittiliidulla tai puusepän lyijykynällä, sininen/soft näyttää toimivan. Jos löydät grafiittisprayta josta liuotin haihtuu kokonaan pois, niin sitä voi käyttää myös. Osat paikalleen ja nivelruuvia jousiprikan päällä juuri sen verran kiinni, että leikkuri ei kääntyile itsekseen. Lee tarvitsee alumiinilaatunsa vuoksi helposti myös lisävoitelua, mutta sitä vain niin vähän, että se ei pääse karkaamaan pesän lähellekään. Jos käytetty voiteluaine kakkuuntuu ja palaa, niin hoida homma uusiksi heti, äläkä vasta kun muotti joutuu taas remonttiin kiinnileikkautuman vuoksi. Maaöljypohjaiset (myös neste-Alox) rasvat eivät pääsääntöisesti toimi.

Leikkuri toimii hyvin jos se on terävä, jos ei ole, niin hiotaan leikkurin alapintaa kunnes reiän reunuskin on suora. Jos leikkurin alapinta on suora, mutta leikkaava reuna on edelleen tylsä, niin sitä voi teroittaa yläpuolelta porakoneella sopivaa pallokantaruuvia pyörittämällä ja hiomatahnalla. Viimeistellään vielä alapuolen tasohionnalla. Kunnossa oleva ja muotin päälle istuva leikkuri ei jätä minkäänlaista natsaa luodin perään eikä myöskään raavi muottia. Tähän ei vaikuta tippaakaan leikkurin nivelruuvin kireys, vaan ruuvi kiristetään juuri sen verran, että leikkuri ei liiku valtoimenaan. Jos yrität parantaa huonoa leikkuutulosta ruuvia kiristämällä, niin pilaat vain muotin ennen pitkää.

Optionaalioperaatio tarvittaessa muillekin kuin Leen muotille ennen ylätason viimeistelyä on läppäys, jota varten tarvitaan saman muotin hyviä valoksia ja käypää hioma-ainetta. Itse läppäsin viimeksi vaseliiniin sotketuilla varsin karkeilla alumiinioksidijauheilla 30 ja 15 mikronia. Saatan koevalun jälkeen tarvita vielä ohuempaa lisäksi. Muita toimivia ja "hellempiä" viimeistelyaineita on GoldMedallion piipunputsausaine ja muut vastaavat hiovat putsarit. Jopa hammastahna saa jotain aikaan, varmaan myös Fareclat ja vastaavat maalinhionta-aineet. Läppäämällä pystyy tekemään hieman soikeasta muotista pyöreämmän ja muuttamaan jopa muotin kokoa ja osien kokoa suhteessa toisiinsa; kasvattamaan nenun halkaisijaa, kasvattamaan haluttuja ohjainpantoja... Jos tulikilvet ovat käyneet tiptop, niin kilven paikkaa ei läpätä, vaan läppäysluotia viilataan siitä pienemmäksi. Jos läpätään kilven paikkakin, niin pyöristetään kuitenkin perän reuna, samoin kilvettömässä muotissa, ettei muotin reunaa tule hoonattua, koska se vioittuu helposti. Läppäyskuulan teen kuvassa näkyvällä tavalla, porataan käsihollilta kuulan perään sopiva reikä, kuvassa .30 kaliberiseen tein 3,1 millisen ja kierretään siihen kierretappi, kuvassa M4, josta läppäintä käytetään. Toimii myös suoraan poranterällä. Siistiminen käsin kiertämällä ja jopa koneella. Nopeus hyvin pieni, lämpenemään pääsevä yritys on helposti susi. Kuula laitetaan varren ja hioma-aineen (vähän, haluttuihin paikkoihin) kanssa pesään ja muotti kiinni. Kun aletaan pyörittää, tarttuu läppäin poraan/tappiin ja alkaa pyöriä. Tarkka touhu koevaletaan ja mitataan välillä ja käytetään uusia kuulia. Normaali siistimisläppäys esimerkiksi hyvin hitaasti poralla parikymmentä sekuntia, jonka jälkeen katsotaan jälki. Hioma-aine määrää hyvin paljon mitä tapahtuu. Tutuissa on läppääjiä, jotka eivät edes Leen kanssa kaipaa mitään nokeamista, vaan muotti valaa ja pudottaa kuin parempikin kustomi.

Ja ennen valusessiota muistetaan muotin (varsinkin alumiinimuotin V-johteiden) vaatima asiallinen voitelu vaikkapa Leen alkuperäisen ohjeen mukaan. Nokeaminen jo ennalta ja myöhemmin ehkä tarpeen mukaan; kertakäyttösytkäri, takkasytkäri tai tuohi käy, kynttilä ja muut rasvanokiset ei ollenkaan.. Leen (-kin) pitää sulkeutua ja avautua ilman mitään muottilohkojen takertelua. Jos Leellittely-session jälkeen muotilla voi avata vain kruunukorkkeja, niin vika löytyy tietysti katsomalla lähimpään peiliin.

Kommenttia tai korjauksia? Muutama kuva:

[Ruutiukko]

Wau äRPee.


Hieno selvitys, todella hieno. Läpännyt en muotteja ole mutta kaikki muu kuulostaa tutulta, en vaan ole yhteen ja samaan muottiin tehnyt ihan noin kokonaisvaltaista huoltoa. Totta puhut, näin ruudulta luettuna homma kuulostaa monimutkaiselta ja vaikealta mutta ei se sitä oikeasti ole.

Laitan usein klemmarit kahvoihin jo uutena. Kauniitahan ne eivät ole mutta pitävät kyllä.

Taitaakin tulla muottienhuoltoilta tänään, on jäänyt taas vähiin sekin homma.

[äRPee]

Heh, Leen Leellittelyyn on pakko lisätä vielä parhaan kaverini metodi, joka hänen mukaansa on ainoa oikea: Otetaan Lee-muotti, etsitään sopiva minimissään 6" ruuvipenkki, asetetaan Lee peltipihtiensä kohdalta penkkiin ja aletaan vääntää, kunnes ei enää jakseta minimissään 2' jatkovarrellakaan. Poistetaan Lee penkistä ja kokeillaan löytyykö sille sopiva tila lähimmästä kierrätyspisteestä ilman erillisiä kuluja. Hankitaan rautamuotti uutena tai vanhana raatona ja kunnostetaan se.