Pannuvoitelusta

[äRPee]

Palstalainen kyseli illankähmyssä pannuvoitelusta, mutta ajattelinpa laittaa oman metodin tännekin, jos joku vaikka prässin pesua välttääkseen haluaa kokeilla uutta voidetyyppiä pienimuotoisemmin. Otan muistaessani kuvia, jos lähiaikoina ehdin tekemään satsin. Minä vahaan pannulla tavallisilla voideurilla olevia .459-kuulia. Tai toivottavasti en enää kauan vahaa ainakaan eniten käyttämälläni voiteella, pitäisi olla vanha prässi tulossa ameriikasta ellei katoa matkalla.

Kuulat pannuun (teflon kakkuvuoka halpamarketista 5-9... jaa sanotaan vaikka 8.95 euroa) pystyyn (jos kaliberi on pieni, niin hankalampaa) vieri viereen ja sulatettua voidetta sekaan ylimpää uraan asti (tai haluttaessa vähemmän, esim. Loverin-tyyppiset kuulat nykyvoiteilla). Tämä vaihe sellaisessa paikassa ja alustalla, että pannua ei tarvitse ennen jähmettymistä mennä liikuttelemaan. Annetaan jäähtyä.

Pehmeähkö vaha kuten minulla laitetaan kakkuna pannuineen tai pannusta irrotettuna (kuumaa vettä pohjaan niin tippuu irti) jääkaappiin toviksi. Otetaan pois kylmästä ja muovikumipäisellä meisselin kahvalla tai vastaavalla kopsutellaan kuulat irti ja painetaan kakusta läpi. Tulee vahasta riippuen aivan latauskelpoista tavaraa. Kannassa mahdollisesti olevan mällin voi pyyhkäistä ladatessa vaikka laudanpätkään; sitä on pitänyt harrastaa ostokuulillakin.

Jos haluaa käyttää kake-kutteria, niin sellainen tulee mistä tahansa muovi tai metalliputken pätkästä, kunhan sisähalkaisija on noin luodin kokoinen. Putken suu kannattaa viistää/siistiä hieman sisältä ja reilusti päältä, että leikkaa hyvin. Painetaan kutteri kuulan päälle pohjaan asti (pehmeä rasvalaatu tai vielä lämmin) ja nostetaan pois ja painetaan seuraavan päälle jne... Putken pituudesta riippuen päästään poimimaan kuulia talteen kun ensimmäinen ulostuu yläpäästä... Kymmenen - viisitoista senttinen putki on aivan hyvä kunhan siitä saa hyvän otteen. Tuurillaan löytyy sähköasennusputki (muovi tai alu) sopivaa kokoa. Käypä tulee myös ammutusta hylsystä kannan poistamalla, mutta tällaiseen tekee helposti mieli tinata/liimata jonkinlainen kahva.

Kilpiluodit olen kalibroinut etukäteen kilven kiinnityksen takia, mutta ehkä kilvettömän kalibroisin vasta pannun jälkeen; tulee siistimpää. Ehkä. Leen kalibrointiholkin voiteluksi vahaamattomia kuulia kalibroitaessa riittää sormissa pehmennyt ja kuulaan tarttunut sama voide. Tai sopivaa nyt ei tarvitse edes kalibroida jos mitta on lähellä. Kunhan pyssyyn menee takkuamatta, niin pamahtaa se myös ja joskus osuu jopa kalibroitua paremmin.

Toisaalta ehkä kuitenkin kannattaa ostaa vahatestejäkin varten se RCBS, eihän se maksa kuin 225 euroa + 35 + 15 holkkiin ja tuuppariin, tosin vasta yhtä kaliberia ja vain yhtä luotimallia varten. Pienimuotoinen tapa hoitaa homma ei kuitenkaan ole mikään häpeä; ilman vaikkapa Leen vanhaa vasaraholkkia ei olisi aikoinaan tullut koko harrasteeseen ryhdyttyä. Sillä teki teeripaukut siinä missä tietäjien suosittelemalla näpertelijöiden perusyksiasemaisella RCBS Rock Chuckerilla ja RCBS:n holkeilla ja muistaakseni halvemmalla.

Itseäni kiusaa oma tapani tehdä asiasta (kaikista asioista) monimutkainen, vaikka se oikeasti on Ruutiukon tyyliin Keep It Simple Stupid aivan ehdottomasti. Kunhan vaan on halpaa, he-he.

[Ruutiukko]

Oikein informatiivinen posti.

Olen päätynyt lähinnä dippailemaan, pyyhkimäänhän siinä joutuu ja vahaakin kuluu hiukan enemmän. Yleensä pyyhin liikavahat pois heti dipattuani luodin lämpimään lubeen. Leen sizerin läpi tulee sitten välillä tuupattua, varsinkin B-luokan .458:t olen laittanut siitä läpi. Toimivat harjoitusluoteina vallan mainiosti jos ei huvita valaa uusiksi. Onkos tämäkin sitä "K.I.S.S." -osastoa heh heh?