Ruhonleikkaus: Perustaitoja vaiko specialistihommaa?

[Tumpeelo]

Meillä oli se 250 metsästäjää hirviporukassa. Mahtaa olla aika vaikea rasti saada muutettua tapoja. Ei mitään hajua edes kupariluotien käyttöasteesta, mutta veikkaan että ei se iso ole.

[tuhola]

[Lahtinen]

Sama käsitys itelläkin.

Omasta mielestäni selkeimmät ongelmat lihalaadussa on kytköksissä rapamahahommiin.

[late2]

Tuo "jauhelihahomma" on mielenkiintoinen. Joskus hirviporukalla aloiteltiin niin meillä ei ollut kolhoosilihamyllyä eikä vakuumikonetta. Eli jahdissa ei jauhettu vaan "jauhelihalihat" siistittiin lähes palapaistin tasolle, ja pussitettiin ilman vakuumia. Noille sitten kukin teki kotona mitä teki, muutamakin mikrobiologian asiantuntija mukana, kommentoi tuossa vaiheessa että kotia tullessa kävi kaikki pussit läpi ja siivosi "uudestaan". Vaikka tietysti leikkuussa valistivat ja valvoivat. Sitten noi "palapaistilihat" pakkaseen, pussi kerrallaan kukin sulatti ja teki jauhelihan itse.

En sinällään moiti enkä haasta tuota kolhoositoimintaa mutta kyllähän tuossa "vanhassa mallissa" kullekin annettiin mahdollisuus kontrolloida sitä millaista jauhelihaa kussakin perheessä syötiin. Ainakin leikkusta eteenpäin. Yksi mikrobiologi ei ottanut noita jauhelihalihoja ollenkaan, lapseton pariskunta, vaimo oli vastahakoinen, ehkä hirvenlihaa tuli riittävästi jo "kokolihastakin".

Ennen kun oli hirviä hyvin niin noheva passimies saattoi ampua hirven jo ennen kuin koirilla oli "linkku irti", hissutellen passiin niin karkkova hirvi saattoi tulla pahki. Sanomattakin selvää ettei mitään rapamahalaukauksia ammuttu, ei ollut tarpeen kun hirviä oli.

[tuhola]

Höpöhöpö

Olen kuullut nämä tarinat sata kertaa siitä miten ennen ammuttiin vain niskarankaan. Ne on täysiä satusetien satuiluja. Täyttä shaissea. Tainnut olla vielä surkeempia laukauksia ku kännissä kohellettu ennen muinoin jahdissa.

Puutun joka kerta näihin ”ennen ei ammuttu mahoille” tarinoihin koska ne ovat valetta. Täyttä valetta. Olen huomannut että tietynlaiset tarinan kertojat todellakin kertoo näitä tarinoita. ”Ennen ei ammuttu kuin rankaan kun hirviä oli”. Ja samat miehet voittaa seuran pienpetokilpailut jne aina ylivoimaisesti. Siihen saakka kunnes saalis pitää todistaa🤣🤣🤣


Ennen on ammuttu ihan yhtä paljon huonoja osumia. Tai todnäk vielä enempi koska alkoholin käyttö oli jahdissa yleisempää ja vehkeet huonompia. Ja ukot huonompia ja vähemmän kokeneita. Piste
_________________
Varoitus!!! Älä anna yläpuolella olevalle kommentille mitään painoarvoa.

[Fspitz]

Hirven maksa parasta vasasta, sain vasan maksan kun ampuja ei halunnut. Hiiligrilli kutsuu maksapihvejä.
_________________
Minkä sanoin sen voin myös perua.

[EIVA]

Tässä olen tuholan kanssa aivan samaa mieltä ainakin meillä ovat ne "riistanmakua" antavat laukaukset tyystin loppuneet, hirviä on lupiin verrattuna nykyään niin paljon ja metsästyksen johtajan ohjeistus mennyt perille ettei enää epävarmoihin paikkoihin ryhdytä räiskimään ja riistanmakua hakemaan, aiemmin kun hirvikanta oli heikompi niin oli houkutus että huonoistakin paikoistakin pyrittiin jonkinlainen hirven menoa hidastava "rupi" saamaan aikaiseksi ettei vain lupia jäisi käyttämättä.

[late2]

Höpöhöpöjuttuja tuossakin "siantuntijat" taas vääntää. Meillä kerättiin uusi hirviporukka, ts. seurue. Oli muutama joka halusi jahdata hirviä muualla kuin kotipaikkakuntansa ms:n porukassa, jossa tuota "saappaat paloi" hommaa oli, eikä vissiin helsinskistä kiinnostanut reissata maakuntaan. Piti saada tarpeeksi ampujia, minutkin mukaan, mitään kokemusta hirvijahdista, kuulopuheita, lähinnä siitä että kotipaikkakunnan porukat on toraisia ja juurikin noita kännissä soheltajia. Mulla sattui muista syistä olleen hirvilailisia torslaakeja ja jonkinverran ampumataitoa tai ainakin -kokemusta niin kelpasin porukkaan. Joskus kirjoittanutkin että kuuntelin ensimmäisen kokoontumisen illalla, ennen nukahtamista kun varahirvipäällikkö kysyi hirvipäälliköltä "onko nää kaikki niitä sun pyssyhulluja kavereita".

Kukaan puhunut mistään niskarankaan ampumisesta, paksuimpaan kohtaan. Lapsellista lässyttämistä parilta kovalta hirvimieheltä. En ole kovin arvostanut aikaisemmankaan perusteella joten ei paljoa putoa.

Mutta ehkä takaisin lihanleikkuuseen, tosiaan noi meidän tohtorismiehet oli tarkkoja hygieniasta.

[late2]

[tuhola]

[tuhola]

[late2]

[Sigamees]

[Lahtinen]

Muutamia kymmeniä vuosia sitten oli se tilanne, että joka mies ampui, jos hirvi tuli passiin. Parhaan kykynsä mukaan ja noissa oli melkoisia eroja. Vai sanotaanko, että ”vanhan kokeen aikaan”. Nyt alkaa olla paljon porukoita, joissa voi olla yli puolet sellaisia kavereita, jotka toivovat ettei hirvi omaan passiin tulisi. Ja jos tulee, niin ase ei paukahda. Näissä porukoissa monesti ne aktiiviset, harrastukseen panostavat ja osaavat kaatavat ison osan hirvistä. Monesti reiätkin on sitten suht kohillaan. Mutta ihan turha väittää, että Suomen metsistä vedellään pelkästään jotain ”ratakymppihirviä” nykypäivänäkään.

Toinen mielenkiintoinen homma on tuo ”sokeaksi omalle touhulle tuleminen”. Ja sitten ”uudet standardit”. Kyllähän siinä vähän huuli pyöreänä on, jos vedetään avattu hirvenruho jonkun metsäojan yli uppeluksen kautta, niin joku epäilee että voiko tuota enää käyttää ihmisravinnoksi…

[tuhola]