Peurastuskulttuurin kehittäminen +50 kaadon seurassa?

[havu]

Joo. Tullut jo aiemminkin esille, että kytispaikalle voi olla muutakin käyttöä kuin peuran kyttäys. Pienpetokytispaikan hoito jää helposti entistä harvemman touhuksi. Olisi aika härskiä ulottaa kaikkiin koppeihin vapaa pääsy niihinkin.

Meillä touhu joskus oli se, että jos osallistut, niin pääset koppeihin. Tosin, ei sitä näin sanottu, vaan toimittiin sen mukaisesti.

Seuran sisällä on oikeastaan useampaa käytäntöä ollut ja on. On jokunen joilla on oma miltei pihapiirissä, mutta he eivät sitten koe edes tarpeelliseksi käydä muualla. Ei ole syntynyt siitä mitään toraa. Jokunen on jo ottanut sen verran ikää pintaansa että alkavat jättää kyttäämisen sikseen, mutta ottavat kyllä peuran kun joku ampuu. Ja heille kyllä ammutaan ja ensinnä tarjotaan.

Sitten on jokunen jotka pitkin hampain osallistuu vapaiden kytispaikkojen hoitoon ja sitten muutama nakitettu. Ja eräs vapaa-herraksi itsensä julistanut savolainen. Nuoret eivät ole velvoitettuja kun ei heillä ole sellaista kalustoa millä sen voisi tehdä ja koulut mualla, intti etc. Mutta osallistuvat silti joskus. Jos joku vielä nuorempi olisi tulollaan, niin ei hälle varmaan mitä velvoitetta heti tulisi, mutta varmasti pääsisi kaikkiin vapaisiin koppeihin.

Itse näen nykyisellään ongelmalliseksi meillä sen työmäärän kun kytispaikkoja on liian monta tarpeeseen nähden. Mielestäni paras tapa meillä olisi periaate, että jos haluat kytätä, pidä yllä paikkaa. Omaa ei tarvitse rakentaa kun on jo valmiina, sen kuin nimeät mitä alat ylläpitää. Jos koet että yksin yhden paikan ylläpito on raskasta, niin liittoudu toisen kanssa ja ylläpidätte yhdessä kahta paikkaa. Näin kytispaikkoja olisi automaattisesti sopiva määrä kyttääjiin nähden ja aina vapaa paikka saatavilla. Näinkin paikkojen määrä voi karata jos kyttääjiä on paljon, mutta siitä meillä ei ole pelkoa.

Jännä fakta meidän kohdalla on se, että joka tapauksessa jonkun ajan päästä homma ajautuu takaisin siihen miksikä se aiemmin oli muotoutunut eli mitä käytäntöä itse perään. Loppuu tämä stanan savolainen hulluttelu ja vapaa-matkustelu.

[Peto]

[Shawn]

[Lahtinen]

[TKH]

Meillä on kyllä melkein kaikilla "omat" kopit ja kyttäyspaikat. Käytännössä aika harva yksinään ruokintaa pyörittää.
Isäukon kanssa ylläpidettiin parhaimmillaan kolmea kytispaikkaa mutta se alkoi jo käydä työstä varsinkin kun isäukko sairastui eikä pystynyt niin paljon osallistumaan. Pari vuotta sitten tuli hyvä kaveri peuraporukkaan ja luonnollisesti sanoin että tervetuloa remmiin,nyt ollaan kahdestaan(isäukko käy sillointällöin viemässä myös jotain) pyöritetty kahta paikkaa. Toinen kaveri tuli myös samoihim aikoihin mukaan mutta pisti oman ruokinnan pystyyn kun suvun pelto ja kytispaikaksi sopiva vanha suuli valmiina. Näitä kolmea paikkaa ollaan vuoroteltu kolmistaan kun joka paikassa käy vähän eri elikkoa että mitä keltäkin puuttuu.

Veikkaampa että tuollaisesta kaikki paikat kaikille tulisi pidemmän päälle kränää. Onhan nyttenkin niitä kytistelijöitä jotka vievät hiukan ruokaa että saavat muutaman peuran ammuttua ja lopettavat sitten kaiken. Kyllä yleensä ne ketkä eniten ampuvatkin ovat muutenkin aika aktiivisia ruokkijoita. Paljon ampuvat ja tekevät valittaisivat että toiset eivät tee mitään ja nämä toiset valittaisivat että aktiivit ampuvat liikaa,turhaa kränää vaik porukan sisälle.

[Osmosaali]

Kauden viimeiset ajojahtipeurat paloiteltuna. Jotenkin semmoinen vähän helpottunut olo että sekin savotta jo takana ja pääsee muihin jahteihin panostamaan. Huomisesta alkaen painellaan pienpetojen perässä monen seuran yhteisjahtina. Tulossa mielenkiintoinen viikonloppu.
_________________
MIKÄ? MISSÄ?

[Lahtinen]

Tässä nyt kun aletaan olla jo likimain helmikuun puolivälissä, niin peurabiologinen kysymys

Meillähän on aika lailla enemmän sääntö kuin poikkeus, että peurat lakkaavat käymässä ruokinnoissa, kun talvi tulee.

Tähän on väläytelty pariakin syytä:
- Ollaan ammuttu kaikki yhettömiin…
- Peurat ”muuttaa” talvilaidunalueille ja niitä ei enää ruokintalohkolla ole
- Peurat siirtyy talviravinnon syöntiin

Tuossa viikonloppu kun mentiin miesjäljityksellä, niin alueella oli useita peuroja ja myös jokusia tuollaisia 4…6 peuran laumoja ihan ruokinpaikkojen lähellä. Eli loppuunampuminen ja talvimuutto eivät hommaa selitä.

Tuota peurojen talviruokavalioon siirtymistä olen miettinyt muutamankin kerran. Arvelisin, että aikanaan seuran alueella on ollut useitakin ruokintoja, jotka ovat hiipuneet siihen, että peuranmetsästysaika tai luvat ovat loppuneet.

Eli onko niin, että talvella peurat siirtyvät syömään vähäenergistä kuloheinää, varpuja, naavaa sun muuta, jolla ajavat kroppansa säästöliekille ja selviävät näin talvesta rasvavarannon turvin. Ja tuossa tilanteessa jos tankkaavat kauraa talvellakin ja ruokinta kyykkää, niin kroppa on energianpolttomoodissa, mutta energiantulo lakkaa = henki lähtee ennen kevättä.

Meilläkin on nykyään useampiakin talven yli kestäviä ruokintoja ja tuo on varmaan peura-alueilla ihan perussettiä ollut jo vuosikausia. Oppivatko peurat käymään ruokinnassa läpi talven? Ja kun ruokaa on saatavissa, eivät mene tuohon puhtaaseen talviravintoon ja säästöliekkimoodiin talvellakaan?

Voisin itse kuvitella, että jos peuroilla on ruokaa saatavissa, osaavat hyödyntää tuota yli talven, eivätkä mene tuohon kitumoodiin, pystyvät paremmin selviytymään myös pedoista, ympäristörasituksesta jne. Ja ovat paremmassa vasomiskunnossa heti keväällä.

[setteriforever]

Ajattelin tähän muutaman rivin kirjoittaa (vaikka en ihan koko ketjua lukenutkaan) olen monessakin mielessä erilaisen seuran jäsen kuin monet muut tässä porukassa. Meillä on maita hieman rapiat parituhatta hehtaaria (meille tuli lisää maita jonkin verran kesken kauden. se on sitten ihan oma juttunsa...) ja kaatoja tuli tänä vuonna 74, viime vuonna 81. Kauriita ammuttiin 20. Maattomia seuran jäseniä on 80% koko porukasta ja prukkaan pääsee automaattisesti kunhan asuu kylillä. Ensimmäinen vuosi koiramiesten apuna ja sen jälkeen joko ampujana tai koiramiehenä. Kaikki peurat metsästetään porukalla; pääsääntöisesti koirilla ja jos tarvitsee niin "henkilöajona" (näin tasa-arvon aikana ). Meillä homma oli putkessa jo joulukuun lopussa kuten melkein joka vuosi; säästetiin nippu lupia ihan vain jotta päästään Tammikuussa jahtiin. Mäykkyjä on 8 ja niistä aika monella on "kovat paperit" ja ovat kyllä käytännössäkin osoittaneet toimivuutensa. Ruotsin tuonteja pääsääntöisesti. Ruokinta alkaa lokakuussa ja päättyy toukokussa. Seura hoitaa porkkanat viljat jne. (8 pistettä). Me myymme lihaa paljon ja mikä on myydessä, koska meillä on vieressä Pääkaupunkiseudun loputtomat markkinat. Ja meillä on laadukas lahtivaja joka täyttää myymiseen vaadittavat standardit. Kyttäyskoppeja ei ole, koska tämä seuruemetsästys on hiottu loppuun saakka. (Torneja toki; noin 40 kpl) Kokemusta on vuodesta 1992. Meillä hirvet ammutaan peuranoajon sivussa (9 lupaa) ja olemme yleensä saaneet luvat hoidettua kolmessa viikossa. Huolimatta siitä, että meillä on käytössä tämä Uudenmaan "sorkka 2020" -ohjelma, joka tekee joskus ko asiasta melkoista taidetta. Itse jahdin malli toimii hyvin ja on tasa-arvoinen. Ja meillä varsin vapaa. Tulet jahtiin kun huvittaa/kerkeätmuilta jahtikiireiltäsi tai krapulaltasi joudat.

Asiat ovat siis mallillaan, mutta synkkiä piliviä on näköpiirisssä ja asioita jotka vaikuttavat varmasti jahtiimme ilmaantuu kyllä aivan varmasti. On varmaa, että meidänkin porukka joutuu miettimään jäsenistöä. Ukkoja on entistä enemmän ja nuoria vähemmän. Peurakanta on suuri ja se pysyy suurena joka asettaa omat haasteensa. Myös susia on alueella aina silloin tällöin ja se on omat mausteensa soppaan. Tuo koirien käyttö vaikeutuu varmasti jos susia on nykyistä enemmän. Täälläkin mainittu maanomistajuus pirstoutuu meillä koko ajan, toisaalta meille se ei ole uhka, koska muutenkin pääosa porukasta ei omista maata. Meille tulee vain enemmän uusia vuokran-antajia ja olemme tottuneet hoitamaan suhteita maanomistajiin, joita osa on "haastavia". Siinä mielessä olemme nousevan kaupallisen jahtimuodon hyvä esimerkki. Osalle me maksamme rahaa; osalle lihaa.
Se suurin muutos meille on villisika. Sitä on meillä muutaman vuoden päästä enemmän kuin nyt yksittäin liikkuvat eläimet. Ja se vaatii taas koirahommissa rotumuuoksia. Viiriäikoira syrjäyttänee mäykyn kuten on käynyt Ruotsissa.

[iivariiso]

On ne vähän erilaisia kaatomääriä siellä etelän päässä. Itelle tuottaa oikein vaikeuksia hahmottaa nuita jahtialueita kun ne on niin helkkarin pieniä ja siltikin tuommoisia kaatomääriä.

[Jahtireppu]

[Larsen]

[kannibaali]

Kirkkonummi, Siuntio, Inkoo...kyttäysjahti nostaa kyllä päätään jokaisessa kolkassa, muutaman vuoden päästä viimeistään. Suuria syitä 2 ja pienempiä jotka osittain liittyvät muihinkin useita...

[setteriforever]

Täällä on aikaisemmin kytätty. Yhteisellä päätöksellä lopetettu. Syitä lienee ennen kaikkea se, että a) seuruejahti on mukavaa b) se on tehokasta (etenkin viime talvina) c) ja varmaankin sillä on osuutensa että kulttuuri on tullut Ruotsista (ruotsinkielinen seura) jossa se on aika vaikiintunut tapa toimia etenkin Etelässä.

Kyttämisen kohdalla täällä (ja aika monessa mussakin paikassa) oli omat haasteensa ja siihen vain kyllästyttiin. Kuten yksi kavereista sanoi:"lauantait istuit kopissa, nyt istut saunan lauteilla huurteisen kanssa". Mitää koiramafiaa täällä ei kyllä ole ollut, sen voin sanoa. Ensimmäiset koirat kuulemma hankittiin Ruotsista vasta kun oli päätetty siirtyä ajometsästykseen. Työtähän tämä oikeastaan on, tutta toimii hyvin.

Käyn itse parin kaverin kanssa (ihan vaihteluksi) pari kertaa vuodessa "koppiretriitissä" ja ainakin minä valitsen mieluummin sen haukun kuuntelun passissa kuin nuokkumisen kopissa. Muttasen onminun valintani, en tyrkytä sitä muille.

Suruejahdin isoin haaste Suomessa on yleensä se, että sitä ei oikein hallita "pikkusorkan" kohdalla ja se on siksi jäänyt juurikin näiden rannikon ruotsinkielisten seurojen harrasteeksi.

[MikaKy]

Kyllä etelä-pohjanmaalla ainakin seuruejahtina pyydetään iso osa pikkusorkista. Tämä kun on aina ollut ajokoirametsästyksen varmaan innokkainta aluetta. Mäykyille nuota on ammuskeltu.

[valmet 412s]