Riittävästi harjoittelua?

[S. Hankaniemi]

Chuck "Hymy" Adamsin kriteerit tarkkuuden suhteen ovat hänen kriteerejään. Muilla mestareilla on omansa. Howard Hillin kriteeri oli se, että joka neljännen nuolen vähintään pitäisi antaa kuolettava osuma. Jousista puhuttaessa täytyy pitää mielessä myös se, mistä välineestä on kysymys. Modernilla taljalla voi rataoloissa ja usein metsästyksessäkin ampua tarkemmin kuin perinteisemmillä jousilla, mutta taljakriteereitä ei pidä nostaa yleiseksi standardiksi. Tilanne on sama jos verrataan mustaruutimuskettia ja modernia kivääriä.

Rataoloissa annetut näytöt eivät ole suoraan verrannollisia siihen, mitä tarkkuus on metsästystilanteessa. Huippuluokan ampuja voi huitaista kokonaan suurriistasta ohi moderneillakin välineillä alle 20 m etäisyydeltä. Metsästyksen oppii vain metsästämällä.

Pienriistan kohdalla ei useinkaan ole merkitystä sillä, mihin kohtaan nuoli osuu. Varsin harvoin ne matkaa jatkavat oli osuma missä kohtaa tahansa.

[Kiul]

Täytyy olla Hankaniemen kanssa eri mieltä! Kyllä pienriistan kanssa on väliä sillä mihin osuu. Suolille ammuttu rusakko, metso tai teeri jää usein saamatta. Rusakon voi lumikelillä vielä hyvällä tuurilla löytääkin. Suolille ammuttu majava on ns. kova sana vaikka kuinka olisi siima vahvaa. Vahvakin siima katkeaa kun haavakko majava sitä aikansa pureskelee. Supikoira, mäyrä ja kettukaan eivät suolisto- tai raajaosuman saatuaan juuri jää paikalleen odottelemaan. Ja miten käy rapamahaan ammutulle kauriille?
Tässä se perinteisen jousen ja taljan ero tuleekin esille. Taljajousen suosion syynä on se, että sillä keskivertoampuja saavuttaa tarvittavan tarkkuuden huomattavasti pienemmällä harjoittelulla kuin mitä normaalisti vaaditaan perinteisen jousen kanssa. Kyllä riittävän tarkkuuden voi perinteiselläkin jousella saavuttaa, mutta vaatii useimmiten reilummin aikaa.
Minulla on koemusta jousimetsästyksestä vain Suomen mittakaavassa, mutta sen voisi todeta, että kyllä ne kovimmat 'saamamiehet' riistan määrissä mitattuna löytyvät lähes poikkeuksetta taljamiesten joukosta. Ja nyt ei puhuta mistään Afrikan matkoista vaan aivan kotimaisesta toiminnasta. Toki on saamamiehiä perinteisen jousen puolellakin, mutta harvemmassa. (Sivukaneettina todettakoon, että useat näistä saamamiehistä löytyvät tai ovat löytyneet SJML:n kisojen kärkipaikoilta -> harjoittelu kannattaa)
Omat vastakaari- ja pitkäjousetkin ovat pelkästään hupikäytössä sen jälkeen kun yhden kesän oikein reenasin, jotta saavuttaisiko sellaisen tason, että kehtaisi metsälle mennä. Jäniksen kuvaan jo rupesi sellaisilta 15-20m matkoilta säännöllisesti osumaan, mutta kun olisi pitänyt osua rintaontelon alueelle, niin tuli raja vastaan. Toisaalta ei luonto anna periksi, että tyytyisi vain osumaan elukkaan ja hyväksymään todennäköiset haavakot ja riistan hukkaamiset. Joten kollegan sanoja lainaten: 'Lahjaton kun oon, niin joutuu tähtäimiä käyttämään'.

[S. Hankaniemi]

En tarkoittanut aivan kauriiden, majavien ja metsojen tapaisia eläimiä. Minulla on kokemuksia lähinnä linjalta sorsa, fasaani, teeri, pyy, supikoira, räkätti, orava yms. Olen ampunut noin 45 eläintä, vain muutama on valitettavasti päässyt haavakkona pakoon. Täysin haavakoiden teolta ei voi metsästyksessä välttyä, muuten se ei olisi metsästystä vaan teurastusta. Myös järeillä tuliaseilla hoidetussa hirvestyksessä tulee haavakoita.

Pelkkä radalla osoitettu tarkkuus ei ole tae siitä, ettei kentällä tule haavakoita. Joku Amerikan-tohtori (nimeä en muista) on asiaa tutkinut ja todennut, että taljojen yleistyttyä haavakoiden osuus on lisääntynyt. Perinteisellä jousella ammutut raskaammat nuolet tappavat kenttäoloissa varmemmin kuin taljoilla ammutut kevyemmät ammukset. Taljalla on helppo saavuttaa tietty tarkkuuden taso ja tämä antaa helposti liian optimistisen kuvan siitä, mitä ammunta on tositilanteessa.

Amerikan metsästysoppaat kuten Jay Massey ovat myös maininneet, ettei taljametsästäjillä usein riitä motivaatio riistan jäjittämiseen. Monet haavakot syntyvät tätä kautta. Hyväkään osuma ei merkitse mitään, jos eläintä ei sitten haeta sieltä verijälkien päästä. Vanhemman tyylisillä välineillä metsästävä on yleensä kulkenut paljon pitemmän tien ja halu riistan talteen saamiseen on kova. Jim Hamm on sanonut, että esim. kivikärjillä metsästävien saalis ei juuri koskaan jää löytymättä. Tällaisia kokemukset ovat ainakin USA:ssa. En tiedä, miten Suomessa. Luultavasti asiaa ei ole tutkittu.

[Kiul]

'.... ,vain muutama on valitettavasti päässyt haavakkona pakoon.'

Ei kai sentään näin ?

Tuntemieni jousimetsästäjien joukosta minulla ei ole mitään evidenssiä siitä, että taljamiehet olisivat vähemmän motivoituneita riistan jäjitykseen. Toisaalta useimmilla heistä on myös kokemusta perinteisistä jousista ja joukossa on paljon sekakakäyttäjiä. Väitän edelleen, että kotimaassa hyvin radalla pärjänneet jousimetsästäjät ovat (useimmiten) myös niitä 'saamamiehiä'. Äärimmäisenä esimerkkinä vaikka nämä 'helsinkiläiset rusakkomiehet', jotka ovat saamamiehiä myös muuallakin kuin puutarhoissa. Toki on siellä puutarhoissakin varmasti haavakoita tullut, mutta saatuun saaliseen nähden minimaalisesti. Eivätkä ne olot aivan samat ole kuin radalla vaikka asfalttiviidakossa hommia hoidetaan.

Painavan nuolen paremmasta tappotehosta lienee erilaisia käsityksiä. Milestäni ainakin jotkut asiantuntijat, esim. Dave Holt, ovat sitä mieltä, että paras indikaattori nuolen teholle ja tunkeutumiskyvylle olisi (kineettinen) energia eika suinkaan liikemäärä. Samoissa tutkimuksissa on todettu, että tukeutumiskyky erilaisten leikkureiden, 2-, 3- tai 4-teräisten, välillä on minimaalinen. On totta, että usein hyötysuhde energian siirrossa jousesta nuoleen on parempi painavammalla nuolella. Toisaalta vertaamalla energioita esim. 150 fps vauhdilla lentävän puunuolen ja 250 fps välillä lentävän hiilikuituputken välillä, niin voi jokainen vetää omat johtopäätöksensä tehoista.

Palatakseni omaan alkuperäiseen aiheeseeni, niin mielestäni pienriistan metsästyksessäkin on osumalla väliä ja väite, että riistan saisi talteen oli osuma millainen hyvänsä ei pidä paikkansa.

Olen myös ollut huomaavinani, että perinteisellä jousella metsästävien asettamat tarkkuusvaatimukset ovat usein myös löysemmät. Esimerkkinä vaikka valkohäntäpeuran vitaalialue joka perinnemiesten mukaan on 9" kun useimmat muut lähteet ovat 8":n tuuman kannalla, osa jopa 7":n. Lieneekö niin että perinteisellä jousella ammutaan ne suurimmat pukit?

Todettakoon vielä, että minusta perinteiset jouset ja niillä metsästäminen on vähintään yhtä hienoa hommaa kuin mikä tahansa muukin metsästys, mutta väitteet niiden paremmuudesta tai niiden käyttäjien paremmuudesta käytännön metsästyksessä ovat vailla pohjaa. Samoin perinteisen jousen käyttöä ei voi tai saa käyttää excusena epätarkoille laukauksille.

[Speedy]

[Speedy]

[S. Hankaniemi]

Eräät tulkitsivat tekstiäni hieman omituisesti ikään kuin olisin pitänyt haavakoiden syntymistä jotenkin suotavana. Niin en ole sanonut. Haavakon syntyminen on aina vastenmielinen tapahtuma, jota haluaa välttää. Olen jättänyt satoja kertoja ampumatta tilanteissa, joissa tulos on hieman epävarma, mutta joissa moni muu olisi varmaan roiskaissut sen enempää miettimättä. Perinneampujalla roiskimista hillitsee myös nuolten teon vaiva. Kun on uhrannut noin 1,5 tuntia työtä yhteen nuoleen, niin ei sitä kovin kevytmielisesti ammu menemään. Täytyy olla luja usko siihen, että myös osuu kuolettavasti tai se jää ampumatta.

Parhaista pyrinnöistä ja kilvoittelusta huolimatta metsästyksessä tullee aina syntymään myös haavakoita, näin se vain on. Ja sodissa tullee aina syntymään siviiliuhreja ja joku jää aina auton alle. Tätä tosiasiaa on turha väistellä.

Taljoilla haavakoita syntyy suhteellisesti enemmän kuin perinteisillä. Näin se on tutkittu ja sen voi kiistää tekemällä uuden tutkimuksen. Teoretisointi nopeuksilla, massoilla, tarkkuuksilla ja muilla ei auta jos tilastot kertovat, että haavakoita vain tulee.

Olen samaa mieltä siitä, että jokainen metsästäköön sellaisella jousella kuin haluaa. En ole itse vaihtamassa jousityyppiäni, enkä edellytä muidenkaan sitä tekevän.

[Speedy]

[S. Hankaniemi]

Olen lukenut tästä tutkimuksesta Traditional Bowhunter -lehdestä useampia vuosia sitten. Valitettavasti en muista kirjoittajaa. Se oli joku tohtori, joka oli perehtynyt aiheeseen useamman vuoden ajan niin USA:ssa kuin Afrikassakin. Lainasin lehden kaveriltani Gerolta ja aion etsiä sen lehden uudelleen käsiini valokopioidakseni jutun tällä kertaa arkistooni. Luulen, että joudun palaamaan tähän tutkimukseen vielä toistekin ja tuntuu itsestäkin kiusalliselta, kun en pysty referoimaan sitä nyt tämän tarkemmin.

Toistan vielä, että tarkoitukseni ei ole väittää, että talja-ampujien pitäisi palata perinteisiin, tai että uusien jousimetsästäjien pitäisi välttää taljaa. Jokaisella on omat syynsä valita juuri se jousityyppi, jonka valitsee.

[Rocket]

Tuosta teurastamisesta vielä kyllä metsästäessä pitää aina pyrkiä lopettamaan riista mahdollisemman nopeasti. Peuroja kiväärillä metsästäessä en kyllä koe teurastavani eläimiä jos ammun vain yhden laukauksen. Kyllä oma mielipiteeni kyseisistä pienriistaelukoista on se että niitä pitää AINA ampua vitaalialueelle eikä ampua hahmoa. Sikäli "hymypojan" osuma kriteerit ovat hyvät että ne ovat ainakin taljalle realistiset ja ehkä jopa vaativat. Mutta voihan omia kriteereitä vielä vaikka kiristääkin. Ja se on kyllä pomminvarmaa että jos sjml:n kisoissa hyvin osuu niin kyllä varmuus jahtimaillakin on kovaa luokkaa. Eli olen ennenkin maininnut täällä että jos ei 30 metristä kotipihassa osu tennispalloon ei siihen osu metsälläkään. Niin ja jousivalinnoista vielä sehän on pelkästään rikkaus että voimme jahdata erilaisilla jousilla riistaa. Ainakin itselleni on ihan sama onko kaverilla passissa puunuolet tai hiilikuitunuolet jänteellä.

[DARTON]

Jenkkilässä lyhyenläntä asekausi, suhteellisen pitkä jousikausi sekä jousimetsästystarvikkeiden helppo saatavuus houkuttelee jousimetsästyksen pariin myös vähemmän asiaan vihkiytyneitä ihmisiä. Valitettavan moni metsästäjä ei ammu jousellaan kuin muutaman kerran vuodessa. Luonnollisesti tämä porukka valitsee aseekseen taljajousen. Tällä porukalla on epäilemättä suuri vaikutus yllämainitun kaltaisiin tutkimustuloksiin.
Vielä en ole tavannut ketään joka samalla harjoitusmäärällä ei ampuisi paremmin modernilla jousella kuin perinteisellä jousella. Jos paremmin osuvalla jousella jää enemmän haavakoita on vika jousen takana ei jousessa.
Itse olen metsästänyt vuosia kummallakin asetyypillä, mutta olisi järjenvastaista mennä väittämään, että olisin jollain tavalla varmempi metsästäessäni alkeellisemmalla välineellä.
Juupas-eipäs väittely eri jousityyppien välillä on muuten loputon ralli, eikä ole muutenkaan millään lailla jousimetsästyksen asemaa Suomessa edistävää, joten lopetanpa oman osuuteni asiasta kinasteluun samointein.

[S. Hankaniemi]

Aivan, olen samaa mieltä, että on turha väitellä jousityyppien "paremmuudesta". Tärkeintä on, että jokainen voisi metsästää sillä jousityypillä, millä haluaa. Itse metsästän lyhyellä primitiivijousella, eikä maailman paraskaan myyntimies saa minua vaihtamaan välinettä.

[purkkipeura]

Tuohon alkuperäiseen aiheeseen kommentoisin, että itse käyn harjoittelemassa 2-3 kertaa viikossa välillä maastossa ja pihalla.. Ainkin minulla pysy tällöin kosketus jouseen riittävänä. Tosin jos tulee yli 3 viikon tauko syystä tai toisesta, niin silloin on jo hieman hakusessa ensimmäiset 10 laukausta.
Yleensä ammun 5 nuolen sarjoja riippumatta siitä, olenko maastossa vai pihalla..

[toni b]

kaiken metsästys haihattelun lomassa,harjoittelen 3-7 kertaa viikossa. ulkona. puolisen tuntia kerrallaan,2-3 nuolen sarjoja,yhtä nuolta enempää en satsaa samaan kohteeseen(nuolen rikkoontumis vaara). matkat menee enimmäkseen 6-28m. sekä paaliin;leikkurit että maastoon,pehmo-eläimin ja judopointein.viimeaikoina on ollu yritystä ottaa mukaan vaikeampia asentoja,joissa tasapaino piste sijoittuu hankalasti tai vartaloon joutuu ottamaan mukaan paljon kierettä,yms. se siitä;tuumasta toimeen,jousta virittämään.....

[riistarosvo]

Lahjattomat harjottelee , ei vaan se on hyvä että opettelee kunnolla nuolen lentoradan ampuen eri matkoilta,ittellä meni syksyllä pari ns. varmmaa paikkaa siihen , ku en tuntenu lentorataa eli harjottelin kesällä vaan kympistä ja jne.., enää ei harmita.