Leen 45-70 500gr muotti ja Marlin 1895

[hämeen hitain]

Mulla on joku vanha siluetti-ja ipsc ampujan opas ja siinä on vähän valun alkeita:

-luoti on jäätyneen näköinen: muotin ja/tai metallin lämpötila liian korkea tai metallissa liikaa antimonia.

[äRPee]

Kun kyseessä on kevyt alumiinimuotti ja kookas luoti, niin muotti ylikuumenee helposti. Jopa niin helposti, että normaalia valurytmiä ei voi pitää ollenkaan, ellei järjestä ylimääräistä jäähdytystä. Ylikuumentunut muotti aiheuttaa luodin kutistumisen muotissa jähmettyessään, joko osittain tai kokonaan. "Jäätyneet" alueet alkavat yleensä urien reunoista ja lopulta koko luoti on "jäinen". Helposti käy myös niin, että jäätynyt alue ei ole symmetrinen ympäri luodin, vaan esimerkiksi laikku luodin kärjen kupeessa; tällöin jo silmällä näkee mitä "jäätyminen" tekee, eli huurteinen alue on kutistunut ja sisäänpäin vetäytynyt, eli siis muotopuoli. Kokonaan huurteiset kuulat ovat alimittaisia ja kirkkaita keveämpiä. Ongelmaa voi vähentää sulaa viilentämällä, mutta se onnistuu vain tiettyyn rajaan asti. Hyvä vippaskonsti on varata padan viereen matala astia, vaikkapa muoviastian kansi, laittaa siihen taiteltu puuvillarätti ja kaataa vettä niin, että rätti on aivan likomärkä. Valutahdin mukaan ja tuotosten huurtumista vahtien etsitään sopiva jäähdytysrytmi, eli muottia painetaan märkään rättiin heti sen jälkeen kun sula on kaadettu sisään. Yleensä pohjan painaminen riittää ja pikainen leikkurin painaminen, jonka jälkeen pyrstön voi leikata välittömästi. Tulos näyttää mikä tahti vaaditaan, joka välissä vaiko harvemmin. Liikaa jäähdytetty muotti tekee kurttua ja liikaa kuumeneva taas huurtaa spotteja. Menetelmä on hyvin tehokas kunhan tahti löytyy ja nopeuttaa valamista huomattavasti. Siis nopeuttaa hyvien kuulien valamista. Ongelma on isompi pohjaventtiilillä ja selvästi pienempi kauhalla. Rikas lino-renkkuseos on itselläni ainakin yksi pahimpia tapauksia ja esimerkiksi muuten mieleinen messinkimuotti vaatii jatkuvaa vahtimista kutistumisten suhteen. Renkku+tina on paljon helpompi, eikä linoa toinna muutenkaan sotkea mukaan rajattomasti ellei sitä tarvita ja mihin .45-kiväärissä sitä tarvitaan? Renkkutinan voi pudottaa veteen ja saa helposti linorenkun kovuisia luoteja. Viimeksi valoin .30-kaliberisia noin 30-40 % lino+loppu renkkua ja veteen pudottamalla oli jo päivän päästä noin bhn20.

Kuinkas paksuja nuo Leet ovat silloin kun ne ovat kirkkaita ja täysiä?

[stgarak]

[äRPee]

Juu ja aivan niin. Leet ja myös RCBS ja Lyman tekevät jostain syystä väkistenkin nykyaseisiin hieman alimitaista tavaraa, vanhalta perulta, siis todella vanhalta, on urakaliberit olleet luokkaa .457" ja jopa alle. Ilmeisesti sepät olleet laiskoja höyläämään porauksen ollessa luokkaa .45". Jos omasi valaa jollain seoksella jopa .460" niin tuuri on käynyt. Rikkaampi antimoni-tina seos, siis myös kovempi seos tekee isompaa kuulaa kyllä. Leen yksikolot ovat niin olemattomia, että jäähdytä vaan reilusti, niin homma lähtee luistamaan. Valusession jälkeen sitten jotain ceeärceetä suojaksi, muuten löytyy ruostetta rautaosista seuraavalla kerralla.

[stgarak]

No niin, edistys edistyy ja kehitys kehittyy ja niin poispäin.

Sain kaasupullon vaihdettua täyteen ja saapui tuo RCBS:n 405-grainisen muottikin joten ei kun pata kuumaksi.

RCBS:n muotilla valaminen olikin sangen helppoa, kaiketi koska hurja muotinmöykky ei ylikuumene läheskään niin herkästi kuin alumiininen Lee. Mistä se on oikein tehty, valuraudastako? Metallia joka tapauksessa muutenkin monin verroin enemmän kuin Leessä, sitä ei tarvinut jäähdytellä kuin hyvin harvakseltaan. Tiedä sitten muuttuuko pienemmillä luodeilla tuo massa haitaksi jossain vaiheessa, ettei tahdo pysyä lämpimänä? Ei kai.

Myös Leellä syntyi nyt oikein kauniita kuulia kun neuvon mukaan varasin viereen pesusoikon ja siihen läpimäräksi kastellun vanhan pyyhkeen johon kelpasi muottia sohottaa aina välillä.

Iltapäivä siinä menikin sitten mukavasti, eiköhän tuo kuulamäärä riitä joksikin aikaa.

Leellä valetut olivat kokoluokkaa .4585-.4595, RCBS:llä tehdyt ehkä keskimäärin tuhannesosan isompia mitä nyt niitä mittailin muutaman.

Painojen puolesta joudumme jälleen odottamaan Virallisen Mittausaseman suosiollisia havaintoja aiheesta, kunhan nyt saa mallikappaleet toimitettua.

[äRPee]

Hyvä homma. Kiinnitä muuten nuo Leen kuusikolokahvojen puut jotenkin, ennen kuin laatuisa RockChuckBulletSwage ottaa ja lentää kivikkoon ja venäyttää linjauksensa.

[Ruutiukko]

Hyvältähän tuo touhu näyttää.


äRPeen vinkki on asiaa, Leen kahvat alkavat löystymään melkoisen helposti ja se on kiusallista valaessa. Siihen kahvan suojaholkin keskelle (missä on jo valmiina tuo pieni "runttaus" ) olen yleensä porannut pienen läpireijän ja laittanut ruuvin ja mutterin.

[stgarak]

[Sledge]

[stgarak]

[äRPee]

Kun punnitaan tarkasti, niin muotin täyttyminen tekee jo tepposia, eli hieman pyöreillä kulmilla tulee keveämpää, vaikka vajaus ei silmällä kovin selvästi näykään. Leen käyttämä standardiseos on yksi osa tinaa kymmeneen osaan lyijyä (1:10) ja RCBS periaatteessa muistin mukaan ilmoittaa kivääri- ja siluettimuottiensa painot linotyypistä, mutta en ole varma. Voi olla myös ns. teollisuusstandardiseos 92-6-2, eli lyijy-antimoni-tina. Lyman on perinteisesti ilmoittanut painonsa omalla #2-seoksellaan, eli 90-5-5. Sirrapyöröllä tehdyissä muoteissa kuitenkin saattaa painot ja mitat lievästi muuttua kun sirraa teroitetaan ja lopulta vaihdetaan; näin varsinkin vanhempaan "manuaaliaikaan" ja esimerkiksi Lymanin klassikoista on olemassa jopa erinäköisiäkin variaatioita. Molemmat muotit noista ovat kuitenkin enemmänkin kuin linjassaan ja kun halkaisijaakin piisaa, niin jo vain on hyvä Marlinilla päästää.

[stgarak]

No niin, pääsinpä vihdoin testailemaan uusimpia luoteja, ja samalla "valmiiksi" ehtinyttä Opas Asetta.
Pannaanpa sen kunniaksi oikein kuva eri kulmasta, sivultahan kaikki ovat varmaan jo jossain ketjussa sen nähneet



Scout-kiikari vaikutti sangen toimivalta ja teki ammunnasta paljon helpompaa ja hauskempaa alkuperäisiin avotähtäimiin verrattuna, kuten toki odotinkin.

493-grainisen takana oli hiukan enemmän rutinaa (41gr = 2,67g) kuin edellisen satsin kovimmissa, nyt nopeutta 488 m/s = 3817 J

405-grainisia kokeilin kahta latausta (45 ja 47gr = 2,9 ja 3,05g) ja nopeudet olivat 529 ja 560 m/s = 3684 ja 4129 J
Tuo jälkimmäinen alkaa olla ihan salonkikelpoinen mielestäni.

Ihan kivasti tuntui osuvankin, tämä on ammuttu istuviltaan sadasta metristä (405gr luoti)


Eli alkaahan tuon kanssa jo päästä sinuiksi, vaikka hintelän humanistin olkapää vähän koetuksella taas olikin. Sen verran otin opiksi viime kerrasta etten edes harkinnut makuulta ampumista, mutta hyvin tuntui osuvan istuviltaan ja pystystäkin. Metsästyskiväärihän se on eikä mikään kasa-ammuntaväline...

[stgarak]

Yhä vakavammin menee alkuperäisen aiheen sivuun mutta ehkä kestätte.

Tuli vaan "väärinkäytettyä" noita 405-grainisia kalibroimalla ne .452:ksi ja lataamalla .454 Casulliin.
Lähti se siitäkin (6,5" piippu) 390 m/s eli 2000 J sentään juuri meni rikki. Hauskasti mossahtaa, sano. Ja lisää ruutia...

[jhp]

Olisi mukava saada itsellenikin nuita noin 500 grainisia latauksia Marlin 45-70:een. Kymmenkunta kappaletta, joista voisin maksaa ainakin 3 euroa kappaleelta. Laittakaa vaikka yksityisviestiä tulemaan...