Riittävästi harjoittelua?

[ihti]

Aiemmin metsästäessäni haulikolla en harjoitellut ampumista juuri koskaan ja ennakot pysyi kohdallaan kun juoksevaa jänistä pääsi ampumaan riittävän usein. Nyt olen aloittelemassa jousimetsästystä ja haluaisin kysellä muiden harjoittelumääriä. Elikkä montako nuolta ammutte vuosittain ja missä suhteessa on radalla ja maastossa ampuminen?

[arttu]

Vuosittaista laukaus määrää on vaikea sanoa, mutta ampumassa tulee käytyä lähes pävittäin, joskus tietysti harvemmin. Itse käyn ampumassa maastossa aina kun on mahdollista, eli kerran kaksi viikossa. Mielestäni jousiammunnassa laatu korvaa määrän ja siksi olen ampunut pienempiä (2-3 nuolen) sarjoja, yrittäen keskittyä jokaiseen ammuttuun nuoleen kunnolla. Kuuden nuolen sarjat jäykällä jousella tekevät ainakin minulla sarjan viimeisistä laukauksista huolimattomia.

[Meikäläinen]

Mielestäni jousiammunnassa korostuu se, mikä on muualla korvattu tulivoimalla. Jousella ammuttaessa, sen ensimmäisen osuman pitäisi jo olla tappava, eli täysosuma vitaaliin(näin myös muualla mutta toisen nopean korvaavan laukauksen houkutus esim. haulikolla on suuri).

Siksi pidänkin juuri maastossa ampumista muutamilla nuolilla parhaana ylläpitävänä harjoitteluna, vielä kun kyseinen harjoittelu tapahtuu tuntemattomilta etäisyyksiltä.

Kuitenkin jokaisen harjoittelu on yksilöllistä joku pystyy pitämään laukaukset niin hyvin lihasmuistissaan ettei ennen jahtikautta tarvitse kuin käydä kerran kokeilemassa. Itse en kuitenkaan kuulu näihin vaan käyn vähintään kerran viikossa tikkaamassa sarjoja (enkä haluaisikaan sillä, pidän jo pelkästä harjoittelusta).
_________________

[Kiul]

Jousiammunta on mitä suuremmassa määrin tekniikkalaji, jossa suoritus pitäisi pystyä 'rutiininomaisesti' toistamaan samanlaisena laukauksesta toiseen. Tämän lisäksi tulee 'metsästyksellinen' osuus: vaikeat ampuma-asennot, ylä- ja alamäet, matkan arviointi, nuolen lentoradalla olevat esteet, keliololot jne. Perustekniikkaa ja ampumavarmuutta ei saa aikaiseksi kuin ampumalla. Määrät riippuvat jokaisesta itsestään, mutta ainakin meikäläisen tulisi ampua vielä huomattavasti enemmän, jotta tulisi sellainen varmuus, että huonokin laukaus, 'nypy', osuu varmasti, ei ehkä keskelle, mutta vitaaleille. Suomen FITA huiput treenaavat ehkä n. 30 000 laukausta vuodessa, korealaiset jopa yli 60 000 laukausta. Laji on tietysti eri samoin kuin tavoitteet ja mahdollisuudet, mutta saapa vähän vertailukohtaa. Määrä ei tietysti aina korvaa laatua, mutta hyvän ampumavarmuuden saavuttamiseen tarvitaan kyllä paljon laukauksia.
Maastoharjoittelu tulee sitten lisäksi. Sitä tulee tehtyä aivan liian harvoin ja silloinkin laiskasti. En muista koska olisin treenannut polvilta ampumista, mutta joka kerta kun menen pyytä pillittämään käyn jonkun kuusen juurelle polvilleni odottamaan! Onneksi on tullut edes muutama SJML:n kisa vuodessa kierrettyä ja sitä kautta treenattua eri ampuma-asentoja.
Harjoittelun määrä on tietysti kiinni tavoitteesta. 'Legendaarinen' jousimetsästäjä ja hymypoika Chuck Adams on todennut, että riittävä tarkkuus on kun 'kasan' koko on korkeintaan tuuma per kymmenen jaardia. Minulta säännöllinen alle 3" (75mm) kasa 30 jaardilta (27,5m) vaatisi jonniin verran treeniä, mutta ei mielestäni ole mitenkään mahdoton vaatimus.

[Rocket]

Alkuun ammu kevyellä jousella siis paunojen puolesta paljon ja taas paljon. Kun lihakset on tottunut ampumiseen ja osumat alkaa olla kohtuullisia niin ala ampumaan siten että joka laukauksella on merkitystä. Ikään kuin jokainen nuoli olisi päivän ainoa. Itse ammun melkein aina niin että ammun vain yhden nuolen ja haen sen , enkä paikkaa huonoa laakia uudella nuolella telineestä. Vaan kävelen hakemaan nuolen ja keskityn seuraavaan nuoleen huolellisemmin. Ammun paljon 30-40 metristä siten että ammun yhden nuolen kerrallaan kymmenen kertaa ja merkitsen osumat paperille. Eli kun perusteet on kunnossa ammu erilaisissa paikoissa ja huolella koska jahtitilanteessa harvoin on mahiksia paikata. Tuo tuuma per kymmenen jaardia on varmasti hyvä ja realistinen tavoite.

[Rocket]

Aika loppui päivällä niin jatketaan aiheesta. En tarkoittanut että on ammuttava kyseisiltä matkoilta vaan että itelläni toi on toiminut hyvin. Pitkiltä matkoilta reenaamisessa on se hyöty että lyhyemmät matkat tuntuvat helpommilta. Useinhan riistalaaki on 20 metrin huikkeilla usein allekin. Varmaankaan mitään rajaa ei reenaamisessa määrän puolesta ole vaan pitää itse haistella mikä itselle riittää ja ja ymmärtää lopettaa silloin kun homma sujuu. Se kyllä jousimetsästyksessä pitää varmasti kutinsa että jos ei kotipihassa osu rauhallisissa olosuhteissa 30metristä tennispalloon niin se ei varmasti onnistu metsälläkään. Elikä jokaisen jousella jahtaavan on päätettävä oma varma matka mille mitäkin riistaa ampuu.

[ihti]

Kiitos vihjeistä. Siis mikäli lihaksissa paukut riittää niin 100 nuolta päivässä keskittyen, osa polvelta, ylä ja alamäkiin tennispallon alueelle

Epäilen 100 nuolta jaksavani ampua päivässä , mutta
"annetaan kaikkemme ja katsotaan mihin se riittää"

[Simo52]

Kannattaa ampua kerralla sen verran, kun jaksaa tarkasti keskittyen tähdätä. Yleensä on mahdollista ampua useamman kerran päivässä, jolloin tulee se sata täyteen. Jousen paunat säädetään aluksi sen verran alas, että tarkkuus säilyy ja tekniikka hioutuu oikeaksi.

[mestmi]

Ja jos osuu 70m matkalta kaikilla nuolilla 9 kautta 10.iin,silloin kannattaa käydä kilpailuisa koska silloin on suomen kärkitasoa.

[Simo52]

Täsmälleen. Eli kannattaisi ottaa selvää siitä Jousimetsästäjien kauristauluun ammuttavasta vapaaehtoisesta kokeesta, jos haluaa varmistusta ja itseluottamusta ennen metsälle lähtöä. En onnistunut löytämään netistä tietoa kyseisestä kokeesta.

[musuli]

Ammutaan 2 nuolta matkalta välillä 10-15 metriä ja toiset 2 nuolta matkalta välillä 15-20 metriä. Matkoja ei paljasteta etukäteen. Osuma jos nuoli ympyrässä (halkaisi 20 senttiä). Pitiköhän vielä käyttää riistakärkeä?

20 metriä ja 20 senttinen mylpyrä on itselle liikaa, Hyvällä tuurilla voisi onnistua. 15 metriin olisi jo enempi itseluottamusta.

[Kiul]

Hymypoika Adams on taljamiehiä ja vaatimus ei sinänsä ole mahdoton taljajouselle normaaleiden metsästyksessä eteen tulevien matkojen osalta. Kauristauluun ammuttava koe on ns. helppo taljajousella, jos pelit on edes jotenkin vireessä ja treeniä edes vähän takana. Jos ajatellaan tyypillisten saaliseläinten, joita jousella Suomessa saadaan, pyy, sorsat, jänikset, supikoira jne., vitaalialueiden kokoa, niin ei tämä vaatimus tuuma per kymmenen jaardia enää niin mahdottomalta tunnu. Kun mukaan otetaan hieman virhettä matkan arvioinnissa, niin alkaa 'marginaalit' käydä vähiin. Ei riitä, että osuu elukkaan, vaan tarkoitus on osua saaliseläimen vitaalialueelle (rintaontelo) tehokkaan vaikutuksen aikaansaamiseksi. Mitä SJML:n kisoissa on tullut joskus kierrettyä, niin uskallan väittää, että Suomessa on useampikin taljajousella metsästävä kaveri, joka mainittuun vaatimukseen pystyy aina tuonne 30-40m matkoille asti. Joku enemmän treenannu vielä pitemmällekin.
Vertailut 70m FITA ammuntaan tai 65 cm hirvitauluun tuskin ovat kovin relevantteja tässä yhteydessä.

[ihti]

[Simo52]

Aijai, pahalta näyttää. Kannattaa pidentää ampumamatkaa. Jos osut edellisen metsästysnuolen kantaan tai sulkaan pahasti, niin se hiilikuituputki menee päreiksi.

[mestmi]

Ei ne fitamatkat ole kovin vääristyneitä koska ne on just niihin adamsin kriteereihin sopivia.18m matka kilpailuissa taljalla on 10 rinki 3/4 tuumaa ja 9 rinki 3 tuumaa,sitten 30m matka 1.5 tuumaa ja 9 rinki 4 tuuma (jos oikein muistin).Muut pitemmät matkat vastaavasti isompia.

http://personal.inet.fi/koti/mika.mestari/18m%20matka/18m_matka_ja_10.htm