Kuukkeli pelastaa eteläisen Suomen linnustusmetsät?

[Lyrurus]

Tuli muuten mieleen, että eikös tähän kuukkeliprobleemaan voisi soveltaa ns. "Kojolan vakiota"? Siis: Jos jonkun eläinlajin yksilömäärä jollakin alueella ei kasva, niin ko. eläimiä tapetaan salaa.

Jos siis kuukkelin salametsästys saataisiin kuriin, niin se olisi merkittävä harppaus kuukkelipolitiikassa.

(Sori, oli aika mauton. Mutta houkutus oli liian suuri. Tuo termi "Kojolan vakio" kuulostaa niin mehevältä.)

[mehtään]

[Lyrurus]

Ei siis löytynyt tutkimusmetodia. Muuta kun että "vähän joka paikassa ollaan sitä mieltä ..." Se on sitten sitä itseään.

Nimimerkki "mehtään" päättelee nyt näin. Metsän/ihmistoiminnan kehitys jakautuu kolmeen vaiheeseen:

1.Vaihe; suomalainen metsä ilman ihmisvaikutusta. Metsä uusiutuu palamalla.
2. Vaihe; suomalainen metsä ihmisvaikutuksen kanssa. Metsä uusiutuu palamalla lisättynä ihmisten aiheuttamalla palovaikutuksella.
3. Vaihe; suomalaisen metsän nykyvaihe. Metsä ei uusiudu palamalla,koska kulot sammutetaan.

Nyt tulee ratkaiseva vaihe: Koska kohdan 1. ja kohdan 2. välillä on ero, niin metsän suojelussa täytyy noudattaa niitä käytäntöjä, jotka ovat meille tuttuja kohdasta 3.

Tässä ei tietysti ole järjen hiventäkään. Eikä se edes ole mikään päättely.

Ja vielä yksi juttu: Ovatko siis esimerkiksi paloalueille tyypilliset kovakuoriaislajit kehittyneet vasta ihmistoiminnan myötä? Onko niillä siis jonkinlaisen vieraslajin luonne? - Pitäisikö niitä suojella vai pitäiskö ne hävittää?

[mehtään]

Lyrurus tekee nyt vääriä ääritulkintoja. Palot kuuluvat luontoon ja ovat yksi merkittävä metsien uudistumistapa. Mutta metsät uudistuvat myös myrskyjen, hyönteistuhojen ynnä muiden pienempialaisten tapahtumien kautta. Lisäksi on merkittävä ero siinä, onko "luontainen" palorytmi 50 vai 500 vuotta.

Kuuntele nyt vaikka tuo metsäradion ohjelma, siellä asiaa hieman selitetään.

[Aris60]

Kyllä Linkolan sanomaksi kerrottu klassinen murjaisu "Luonnon pahin vihollinen on luonnonsuojelu" taitaa olla aika oikeaan osunut.

Kuukkelikannan luontainen vaihtelu on suurta. Taitaa olla ihan turha siitä kirjoittaa. Mutta otetaan lintuatlas lähteeksi ja analysoidaan pikkuisen väitettä kuukkelin ahdingosta. Ensinäkin kuukkeli ei ole kokonaisuudessa uhanalainen Suomessa (etelässä alueellisesti uhanalainen pienillä alueilla) - silmälläpidettävä se on jonkin kriteerin mukaan. Kuukkelin esiintymisalue eteläraja on siirtynyt 50-100km pohjoiseen viimeisen 50 vuoden aikana. Siihen on kaksi syytä Etelä-Suomessa. Usein toistuneet lämpimät talvet ovat joidenkin kilpailevien lajien levittäytymisen suhteen suotuisia ja haja-asutusalueen lisääntyvä rakentaminen myös vähentää sopivia elinympäristöjä. Muutamien kuukkelireviirien suojelulla ei ole merkitystä lajin parimäärälle laajemmassa mittakaavassa. Nyt keskustelussa ei kerrota selkeästi että alue jossa koetaan kuukkeli uhanalaiseksi on sen eteläisellä levinneisyysrajalla. Ei laji ole elinvoimainen koskaan alueella mihin se ei ole sopeutunut. Kärjistettynä voisi vaatia metsäpeuran suojelua etelässä. Ei taitaisi olla menestysprojekti vaikka kaikki uhkatekijät poistettaisiin.

Kuukkelin esiintymisruutujen lukumäärä on tuplaantunut viimeisen 30-40 vuoden aikana. Samana aikana metsien keski-ikä on pudonnut. Vertailkaa itse tilastoa http://atlas3.lintuatlas.fi/vertailu/ . Yhdistetyssä pienessä linja- ja pistelaskenta-aineistossa ei näy pitkäaikaissuuntausta vuosina 1983–2010, mutta vuosienvälinen vaihtelu on voimakasta.

Luonnonsuojeluliitto nostaa esiin erilaisia teemoja. Monesti ihan aiheellisesti. Monesti mukaan lipsahtaa projekteja joiden merkitys on ainakin valtakunnallisesti kyseenalainen. Projektien vaikuttavuuden mittaus kuitenkin on riittämätöntä, jonkin lajin elpymisestä otetaan surutta kunnia vaikka projektilla ei asian kanssa paljoakaan tekemistä olisikaan. Usein yhdistetään asioita, joiden todellinen keskinäinen vaikutus on olematonta. Kun osaamista vakuutetaan liitossa olevan toivottavaa olisi myös oman toiminnan vaikutusten kriittinen arviointi. Päämääräthän ovat usein hyviä. Keinot ja lausunnot julkisuuteen aiheuttavat usein ihan turhia ristiriitoja. Mielipiteet ovat erilaisia, mutta faktapohjainen, taloudelliset reunaehdot huomioiva päätöksenteko voisi olla hyvä lähtökohta.

[Lyrurus]

Mitä ihmeen vääriä ääritulkintoja? Eikös nimim. "mehtään" ole suojelemassa aarnioita? Jotain kauttahan sen päättelyn pitää liikkua, joka tuohon suojeluperiaatteeseen johtaa.

Ja miksi sinä yrität koko ajan johdattaa meidät joidenkin muiden teksteihin. Etkös voisi selittää asioita meille tyhmille ihan itse? Vaikkapa tuon paloalueille tyypillisten kovakuoriaisten ongelman. Ovatko nuo lajit kehittyneet ennen ihmisvaikutusta vai ihmisvaikutuksen takia?

[mehtään]

[mehtään]

[Lyrurus]

Okei, tuohan kuulostaa jo mukavalta. Metsä ilman ihmisvaikutusta on ollut hyvin merkittävästi kuloaluetta (kenties siihen tapaan kuin Keltikangas todisti kirjassaan). - Tästä voidaan tietysti olettaa, että myös nuo kuloalueiden kovakuoriaislajit ovat kehittyneet ennen ihmisvaikutusta. Ja kehämäinen päätelmämme jatkuu: Jos jollekin biotoopille on kehittynyt oma kovakuoraisfauna, niin totta helkkarissa sellainen biotooppi on ollut merkittävänä tekijänä olemassa.

Nyt huomautat, että kuloalueita ei saa tehdä aarnialueista, koska aarnialueita on nykyään niin helkkarin vähän. - No okei sillekin, vaikka minun mielestäni noita aarnioita ei enää kovin paljon tarvittaisi lisää. Omilla metsästysmaillakin tuntuu tuota riistatonta aarnimetsää vaan piisaavan.

Mutta jotta pääsisimme lopulliseen yksimielisyyteen: Eikös metsänsuojelualueiden suhteen voitaisi jo etukäteen päättää, paljonko niistä jätetään polttamatta ja paljonko poltetaan esim. 60-80 vuoden välein. Vaikkapa näin: 30% olkoon aarnioina ja 70% poltetaan säännöllisin väliajoin. Ei varmaan menisi kovin pahasti pieleen, jos yritetään haarukoida suomalaista metsää ennen ihmisvaikutusta. Sitä paitsi paloalueet mustuneine keloineenhan ovat helkkarin esteettisiä!

[Aris60]

Ensimmäiseen mehtään kirjoittamaan kappaleeseen voi kommentoida lyhyesti. Ensinäkin linjalaskennan kattavuuden ollessa riittävä tilastollisen sattuman vaikutus on pieni, jopa merkityksetön. Nykyinen kerättävä aineisto ei ole harvinaisimmilla laeilla ollenkaan riittävä kannan elinvoimaisuuden kattavaan arviointiin. Jossakin määrin voidaan seurata trendejä. Lisäksi linjojen sijoittuminen ei ole mitenkään painottunut yksittäisen lajin tutkintaan. Lajille oleellisten elinympäristöjen valintaan pitäisi käyttää havaintoruutujen antamaa informaatiota, jota tarkennetaan linjalaskennalla. Tätä analyysiä taidetaan tehdä aika harvoin. Ei kuukkelia kannata etsiä reheviltä rantaniityiltä. Kun taantumaa mitataan taajamien kulttuuriympäristössä, verraten tuloksia esim. Uudellamaalla 50 vuotta sitten vallinneeseen tilanteeseen, on muutos raju. Rakentamisen vaikutusta voi itse pähkäillä mielessäsi peilaten sitä yhdyskuntarakenteen muutokseen "ruuhkasuomessa". Tainnut vaikutta niiden metsien vähenemiseen oleellisesti?

Pureiduit oikeastaan pelottavan tarkasti juuri keskeiseen ongelmaan. "Nythän juuri on SLL:n johdolla pyritty luomaan malli jossa otetaan metsätalous huomioon." SLL ei ole kyennyt enää aikoihin ymmärtämään mandaattiaan toimia yhtenä valtakunnallisesti pienenä 30000 jäsenen kerhona. Se on yksi keskustelija muiden mukana. Se ei ole erehtymätän ja sen esittämät asiat eivät ole mitenkään kiistattomia. Vauhtisokeus on iskenyt. Päättämässä on myös muita etujärjestöjä. Niiden takana on paljon isomman jäsenistön valtuutus. Luonnonsuojelu on Suomessa hyvin suurelta osin lainsäädännön ja ympäristöministeriön ohjaamaa keskusjohtoista "pakottamista". Esim. vapaaehtoinen maanomistajien suojelutoiminta on kasvavaa, mutta hyvin vaatimatonta toimintaa kokonaisuuden kannalta.

Jos tiedonkeruu ja kannanrunsausindeksi perustuu vain vain vapaaehtoisen laskennan suorittajakunnan aktiivisuuteen on päätösten teon pohjana oleva tieto hyvin puutteellista ja ei kestä kriittistä tieteellistä arviointia. Tässä näen faktapohjaisen päätöksenteon nostavan päätään. Perustettessa jokin suojeluhanke on lähtötilanne ja syy-seuraussuhteet selvitettävä. Suunniteltavien toimenpiteiden vaikutus kvantitatiivisin ja kvalitatiivisin mittarein arvioitava ja sitten on hankkeen vaikutusten mittausten toteutettava. Lopputulos on arvioitava ja tehtävä korjaavat toimenpiteet. Tälläinen lähestymistapa on lähes kokonaan unohdettu. Hankkeista on luotu rahoitusautomaatti, jonka järkevyyttä ei saa arvostella.

SLL:n rahoittamiseksi on tärkeää löytää näitä julkisuuden kannalta tärkeitä "kansikuvaprojekteja". Ne toteutetaan huolellisen liiketaloudellisen suunnitelman perusteella. Jos ne olisivat syntyneet ainoastaan tuurilla lottoaminen antaisi vielä paremman tuloksen. Suojelu on liiketoimintaa valtakunnallisilta järjestöiltä. Useimmat paikallisyhdistykset toimivat ilman ulkopuolista rahoitusta ja heidän projektiensa kohdistus todellisiin ongelmiin osuu usein paremmin kohdallensa. Ongelmana on projektien ammattimainen toteutus ja suojeluhankkeiden ja oman henkilökohtaisen mielipiteen ja edun sekoittuminen itse asian kanssa. Tämä näkyy hyvin mm. kaavoituksessa ja myös toteutettavissa Natura2000-ohjelman hoito- ja käyttösuunnitelmissa.

"Mutta voit toki kertoa mielipiteesi siitä miten metsäluonnon suojelua pitäisi toteuttaa jotta se olisi tehokkaampaa ja oikeudenmukaisempaa. Ja laita toki SLL:llekin tiedoksi jos hyvää näkemystä löytyy."

Näinhän tee kymmenien kumppaneiden ohella jatkuvasti. Vaikuttamalla paikallisesti. En kuitenkaan näe mitään lisäarvoa toimimalla SLL:n kautta. Heillä on omat päämäärät ja meillä omat. Miksi tavoitteemme pitäisi "tarkastuttaa" SLL:n piiriorganisaatiossa? Pyrin toimimaan aina niiden tarkoitusperien kautta jotka ovat minulle tai ystävilleni tärkeitä. Käyttämällä olemassa olevia kanavia kuntiin, makkuntaliittoon ja ehkäpä myös ELY/AVI on muodostumassa oleelliseksi yhteistoimintakanavaksi. Osa hankkeista ei luonnollisesti ole pelkästään paikallisia. Tällöin toiminta on parasta toteuttaa jonkin yhdistyksen tai organisaation kanssa. Tähänkin toimintaa on syntymässä ratkaisu. Tai itseasiassa jo hitaasti laajeneva toimintatapa.

Positiivista edellisessä vastauksessasi mehtään oli omien ajatuksiesi esittäminen. Oliko ensimmäinen kerta kun et piiloutunut pelkästään lainausten taakse?

[mehtään]

[Lyrurus]

Äläs nyt vedä liinoja kiinni, kun juuri oltiin pääsemässä yksimielisyyteen. Probleema on siinä, että ihmisvaikutus estää tänä päivänä merkittävän osan niistä metsätuhoista, jotka ennen ihmisvaikutusta uudistivat metsiä. - Kulot on rajattu pois, koska niiden ei anneta levitä, ja hyönteis- ja sienituhojakin vastaan koetetaan keksiä keinoja, joilla ne saataisiin kokonaan häviämään metsistä. Silloin niiden on tietenkin vaikea levitä suojelualueille aiheuttamaan noita luonnollisia poistumia.

Tästä kaikesta seuraa, että nykyiset metsänsuojelualueet ovat alueita nimenomaan ihmisvaikutuksen kanssa, vaikka suojeluväen hyvä tarkoitus on kehittää suojelualueita ilman ihmisvaikutusta. - Eikös tämä vain pidäkin paikkansa?

[mehtään]

[Aris60]

No satuiluksihan tämä taas näyttää menevän.

[PSa/ent. Kytösavu]

Mehtään kirjoitti:
Linturuokinnoilta ja haaskoilta niitä saisi tietysti ammuttua, mutta jos tarkoituksena olisi nimenomaan kuukkelin suojelu, niin pyynti pitäisi kohdistaa nimenomaan kuukkelireviireille, siinä keväällä ennen pesiäaikaista rauhoitusta (joka kumminkin tulisi olemaan voimassa).
Kuinkahan paljon niitä metsästäjiä todella riittäisi näitä alueita kiertelemään, ja miten ne närhet saataisiin tehokkaasti poistettua, kyseessä kuitenkin aina kohtuu iso alue, kun kuukkelin pesämetsääkään ei välttämättä tiedetä. Toisaalta pitäisi olla aika harkitseva liipasinsormi, ettei vahingossa pamauta kuukkelia alas sieltä kuusesta, hieman samanoloisia lintuja kun ovat (kokoerosta huolimatta), ja äänetkin osin samanlaisia. Vähän vain epäilin että kumminkin voisi pientä palkkaa vaatia jos joka vuosi pitäisi saada närhet poistettu kuukkelireviireiltä. Vielä jos kohteena olisi koko suomen keskiosan reviirit, ei vain kaikista eteläisemmät, niin hommaa riittäisi.

Et tunnu kulkevan kovin paljon metsässä esim. syksyisin. Täällä tuntemillani kuukkelireviireillä närhen ampuminen on helppoa, niitä on niin paljon. Ne tulevat ääreen matkimalla, koiran kanssa kulkiessa haulikkohollin sisällä niitä pyrähtelee jatkuvasti. Meitä kuljeskelijoita on syksyisin metsät täynnä, jos ette vain saa aivan kaikkia parhaita alueita metsästyskieltoon, niin kuin pyritte.
Miksi luonnonsuojelujärjestöjen edustajien on niin vaikea tunnustaa, että vahinkolintujen vähentäminen olisi paras keino monen lajin elon turvaamiseen?
_________________
pekka.salomaki(at)gmail.com