Erämiehen kirves

[Peltsu]

Mie jouvuin hommaamaan tuommosen http://www.echo.fi/malli?=&malli=CS-260TES reppuun ku marttiinilla ja fiskarssilla ei mettässä saa tulia aikaiseksi.

[Vilperi]

[setä tuomo]

Oma fiskarssini sattuu tuohon Taskisen ja Vanhakarjun välimaastoon. Ei tuokaan Hultaforssi paha olisi. Siitä kun valitsee painoksi 900g, tulee varren pituudeksi 500mm ja ihan kohtuu hintaan.
_________________
alte et late

[setä tuomo]

Tuosta vielä samaan pakettiin 6" MORA, niin kohta on rahtivapaa tilaus taipaleella
_________________
alte et late

[Vanhakarju]

Niinpä:nyt ei vielä tarvinnut, mutta silloin kun on todelliset lumikelit
tätä työkalua ilman en lähde kairaan.

http://fin-fi.fiskars.com/Tuotteet/Puu-ja-metsatyot/Sahat/124810-24-Kaarisaha

[Hirvas-Pieti]

Ensimmäisen retkikirveen ostin 1960-luvulla Haaparannan oliko se Temposta tai EPA:sta, pieni oli ja varsi puurokauhan varren kaliiperia. Sillä ei tehnyt mitään. Jonkin aikaa kannoin reissuilla isän vanhaa kirvestä, perinteistä suomalaismallia, mutta kun kirves oli rapistunut niin terä lensi muutaman kerran kaaressa, piti aina olla karvahattu varalta päässä. Seuraava oli Gränsforsin ohutteräinen, aika paksulla varrella, kiinnitys epoksilla. Hyvä kirves varsinkin kaatamiseen, varsi liian ohut tervaskannon juurikoukun vääntämiseen täysillä. Istui kauan varressa, mutta kun kerran irtosi niin hankala senaikaisilla taidoillni korjata.

Rajavartiostossa osalla miehiä oli sissikirveiksi sanotut, vyöllä kulkevat pienet suomalaismalliset kirveet, hyvät myös rauhan töissä kuten laavun rakentamisessa. Siviilissä kohdalle sattui parikin koulujen veistokirvestä, jotka olivat sissikirveestä vielä numeron pienempiä. Isommassa repussa varsi ei edes pistä ulos ollenkaan. Näihin opin tekemään pätevän varren istustuksen, ja kun muisti ennen reissua liottaa varren vedessä niin ei kertaakaan terä irronnut tai varsi katkennut. Vuosikausia kannoin repussa tällaista nysältä näyttävää yhden käden kirvestä, joka kuitenkin oli täyspätevä vehje. Sillä kaatoi ja pätki kelon, halkaisi tervaskannon niin että sai sateella tervaksen esille tai kiehiset vuoltua, iski lastut tervaskannon kyljestä että sai tulet, ja tietenkin sillä katkoi kaikki tarvepuut. Halkaisussa terän painosta ja muodosta oli apua.

Vasta Fiskarsin 60 cm varrella ja kangastupella varustettu retkikirves syräytti nämä koulupoikasten kirveet. Niitä on nyt 2-3 kpl, josta yksi aina autossa. Kirves on hevyempi kuin koulun veistokirves, varsin on väännön kestävä ja terän istutus varma.

Varmasti toimiva eräkirves repussa on tietyissä tilanteissa lähes henkivakuutus, jonka arvon huomaa sinä päivänä tai yönä jolloin sitä todella tarvitsee.
_________________
Samma på svenska.

[Vanhakarju]

Hirvas-pieti kirjoitti.

Varmasti toimiva eräkirves repussa on tietyissä tilanteissa lähes henkivakuutus, jonka arvon huomaa sinä päivänä tai yönä jolloin sitä todella tarvitsee.

Niinpä:näinhän se menee,kun erämies lausuu asian,siellä Posiolla päin
sitä on Fiskarssilla naputeltu koko syksy.

[heiluri]

Jep,samasta syystä minäkin suosin Fiskarssia,toimiva kirves joka on lujassa ja varmasti pysyvässä varressa.
Siinä on oikeastaan kaikki mitä kirveeltä voi vaatia ja varsin edullisen hintaan vieläpä.
_________________
Kertalaakiyhdistys

[s.r.v]

[perisofeus]

Koivu on aika huono puulaji kirveenvarreksi.
_________________
Villilä, ei-kesitetyllä meänkielelä joka päivä, ympäri vuen.

[valmet 412s]

kävin tuossa kierroksen autotallilla, kaikenlaisia kalsoja sattu hyppysiin.

oranssi on billnäs ja alarivissä leveä sandwik, sitten joku leimakirves ja joku sininen halppis. yksi fiskarsin terä on jossain ihan varmasti mutten löytänyt. tuon rujoimman terän löysin nurmikkoa tehdessä 20v. sitten, on taatusti vanha kun asutusta tällä paikalla viimeksi 50-luvulla.




leimakirves

_________________
Varisjahdin veteraani...

[Koukkupolovi]

Valametin suvussa ei näytä olevan varrentekijän vikkaa....
Tuo ylimmäinen 1970-luvun ns puolisilmätupellinen Billnäs-terä näyttää olevan ainoa kelvollinen jatkojalostettava.
Toiseksi ylimmästä , Billnäsin näköinen sekin, saisi ankaralla smirgelöinnillä vielä tolokun kamppeen. Itse ottaisin tuosta takakasasta liki sentin pois ja tasaisin nakkapuolen selän ja ottaisin ulkosyrjän purseet pois. Palkopuolta oikaiseisin tuon ylemmän terän malliseksi.
Pilneesi matki 1950-60-luvulla ruotsalaisia ja teki tuon silmätupettoman metsurin karsimakirveen. Laadullisesti terä on todella hyvä (itsellä kaksi), mutta ammattikäytössä ja kiireessä tahtoo varret katketa, jos vähääkään "kulukulla" oksaa lyöpi. Silmä on keskeltä hiukan päitä ohuempi ja tuossa saa varren pysymään todella hyvin.Tulentekokirveenä ihan hyvä, mutta isomman pölikän halkaisuun terä on liian ohut. Terotuskulmalla sitä pystyy hiukan passailemaan. Karsimakirveen teräpalko onkin hiukan pullo niinkuin tuossa näkyy olevankin. Pullo terä ei juutu kiinni.
Alaoikealla oleva terä näyttäisi olevan itse Hälleforsin joskus tekemä.
Muistan 1950-luvun puolivälistä, kun miehet lanssilla veistivät "Egyptin parruja" tuon näköisellä kirveellä, mutta tämä taitaa olla ihan ruotsalainen karsimamalli. Pitkä takakasa suojaa vartta "kulukulla" lyömiseltä, mutta ei ole mitenkään jalkaystävällinen.
Leimuukirvestäkin tuli aikoinaan heilutelluksi. Enimmäkseen Mehtävaltion.
Ellen ihan väärin muista, kirveessäsi on Waldenin Juuson, eli Yhtyneiden Paperitehtaiden paperipuuhun lyöty "uittomerkki".
_________________
Hoc iam omni varietate caret.

[Vilperi]

Ihan noin pikavilkaisulla voisi väittää tuon ylimmän Billnäsin kirveksen olevan mallia 1133 vähän pitemmällä varrella kuin mun aikaisemmin esittämäni kuvan kirves.
Tuo nk. kakkonen olis taas mun mielestäni "kehittämiskelpoinen" siinä oikeassa reunassa; billneesin mallia ja painoa vähintäänkin riittävästi kun varren tekee sopivaksi. Vähän putsausta ja ehkä uus varttaminen sopivalla varrella käyttötarpeen mukaan.
Koukkupolvesta poiketen; mitään en ottais pois vaan hellästi entisöiden putsaisin pahimmat ruosteet hitoille ja tarvittaessa varttaisin siihen uuden varren.
perisofeus moitti koivua varren raaka-aineena; eniten käytetty ja yli,ylivuotisena kuivuttuaan erinomainen varren kestävyyttä ajatellen, mutta parempiakin toki löytyy; esim. pihlaja ja vaahtera jotka molemmat sitkeytensä puolesta jo ylivuotisena voittavat koivuvarren kestävyydeltään.

Terän kiinnityksestä sen verran, että kun huolella veistää uuden varren terään tai vanhaa irtoavaa terää haluaa varteen istuttaa, niin se pitää sovittaa puu rautaa vasten vaikka hiomalla että saadaan mahdollisimman suuri kontaktipinta aikaiseksi.
Vanhat varret on monesti sovitettu siten, että tulee eräänlainen "olka" siihen varren ja raudan yhtymäkohtaan; siitä puolenkin sentin poistaminen olasta pois muotoa noudattaen varovasti istuttaa terän varteen hyvin ja kun kiilaa sen uusiksi, niin ei tartte miettiä mitään vesiastioita seuraavaan viiteen vuoteen!!

Uuteen ylivuotisen puusta huolellisesti tehtyyn varren lopulliseen kiinnitykseen voisin suositella ensin sen silmän hiomista karkealla hiekkapaperilla, että sisäpinta jää karheaksi, varsi siihen huolellellisesti vuoleskellen/hioten olkaa unohtamatta ja rautasahan terällä/hienohampaisella sahalla liitoskohdan halkaisu kiilaa ajatellen ja kun kaikki "osat" toimivat yks yhteen tulevaa kiilaa myöten, niin pieni satsi superepoxia tai vastaavaa jolla voidellaan se liitoskohta ja kiila perään vasaralla kiristäen "pohjaa" myöten. Annetaan rauhassa kuivua ja kuivuttuaan poistetaan "kärjestä" ylimääräinen puutavara terän silmää myöten: liitos on käytännöllisesti katsoen ikuinen, mutta veetuttaa harvinaisen paljon jos sen joutuu uusimaan varren katkeamisen takia vuoden, kahden päästä varren huonon valikoimisen takia!
_________________

[perisofeus]

Tuo Billnäs ainakin näyttäisi olevan valukappale.
Vai kuinka siinä on noin plastinen ja täsmällinen muoto terän varrenkohdalla?
On toki voitu jysäyttää jollakin 100 tonnin vasaralla...
_________________
Villilä, ei-kesitetyllä meänkielelä joka päivä, ympäri vuen.

[Koukkupolovi]

Silmäosa ja osa lapetta on valua, ei mitään patarautaa sekään ja siihen on teräosaksi "keitetty" kiinni sitkeämpi takokappale?
Valamallakin tulee kelpo terästä, kuten kiväärin lukkopultit ja sulkukappaleet.
_________________
Hoc iam omni varietate caret.