paras tai huonoin riistalaukaus OMA!

[Vieras]

[Tuoppix]

Lisäämpä sarjaan yhden omista kokemuksistani, joka kuuluu samalla kertaa molempiin kategorioihin...

Siirrytään ajassa pari syksyä taaksepäin syksyyn 2003, jolloin nykyinen haukkukone vasta aloitteli uraansa... Meidän pienellä porukallamme ei silloin ollut yhtään kunnollista koiraa, vain tuo pentu ja muutama lainassa ollut mitään tekemätön...

Lunta oli tuolloin jo melkoisesti, sillä oltiin jo loppukaudessa ja hirviä oli edelleen pystyssä... Isä oli juuri kulkenut alueen läpi pennun ja yhden mitään tekemättömän kanssa saamatta kontaktia eläimiin, vaikka jäljistä päätellen vasaporukka kierroksessa olikin... Metsällä meitä oli peräti kolme henkeä... Minun ja toisen passimiehen todisteltua hirvien olemassa oloa, isä työntyi takaisin metsään, meidän lähtiessä passiin... En kerennyt kävellä kuin vajaat sata metriä, kun kuulin hirvien jo tulevan suoraan kohti isän karkoittamana... Ojan penkalla juuri ennen tietä lehmä näki minut ja muutti hieman suuntaansa tien suuntaiseksi... Tilanne yllätti minut niin, että vasaan ammuttu laukaus jäi taakse ja ylös... Ja matkaahan hirviin oli n. 15 m... No, ilmoitus kännykällä heti muille ja pikaisen tilannearvion sekä pienen kiroilun jälkeen isä lähti perään ja me uusiin passeihin... Hirvet olivat maanneet alle sadan metrin päässä siitä missä pidimme ekan neuvottelun...

Uuteen, ihan pommin varmaan paikkaan kerkesin ja pari minuuttia odoteltuani lehmä ilmaantui taas ojan penkalle vasa ihan kyljessään kiinni, seisahtuen siihen... Tuijotusta kesti hetkisen, kunnes lehmän hermot pettivät ja se lähti ylittämään tietä... Sen ollessa ojan pohjalla vasa jäi sen verran jälkeen, että takapää jäi näkyviin... Mielipiteeni haavakon metsästyksestä on se, että ammuttava on jos tilanne siihen tulee... Niimpä .458 puhui välittömästi vasan takapaisteihin pudottaen sen ojan pohjalle... Lehmä kääntyi tieltä takaisin metsään... Tyytyväisenä lopetin surkean näköisen vasan pistoolilla ja noustuani tielle näin lehmän seisovan keskellä tietä noin 80 m päässä... Lupia oli vielä jäljellä, joten pistooli taskuun ja ampumaan jälleen... Juuri kun puristin viimeiset varat liipasimesta, näin hirven lähtevän liikkeelle... Perua ei enää voinut ja tulos oli selvä, taakse jäi TAAS! Uuden patruunan sujahtaessa piippuun hirvi vilkkoi enää harmaana klönttinä taimikossa, jota rupesin juoksuttamaan... Matkaakin oli jo melkein 150 m... Paremminkin tuntumalla kuin tiedolla laukaisin ja klöntti hävisi samassa näkyvistäni...

Jälleen ilmoitus isälle kaatuneesta vasasta ja myös mahdollisesti haavoittuneesta lehmästä... Pyysin suolistamaan vasan sillä aikaa kun kävisin katsomassa miten lehmälle kävi... Ampumapaikka tiellä osoitti todeksi aavistuksen taakse jääneestä laukauksesta... Verta ja lyhyttä karvaa oli tiellä ihan kiitettävästi, kuten aina osuman jälkeen .458:lla... Lumessa jäljen seuraaminen oli helppoa ja vajaan sadan metrin jälkeen näinkin lehmän olevan makuulla n. 30 m päässä ja tuijottavan minua selkänsä ylitse... Samassa kaadolle ilmaantui myös se mitään tekemätön paukkupelkoinen koirantekele... Lehmä oli selvästi liikuntakyvytön, joten lopetin senkin pistoolilla koiraa varoen...

Eläimiä nyljettäessä paljastuivat myös osumat ja siten tapahtumien kulku paremmin... Vasan eka osuma oli takana ylhäällä ja toinen oli katkaissut molemmista takajaloista reisiluut... Eka laukaus lehmään oli takana ja toinen klönttiin ammuttu oli katkaissut selkärangan juuri takalapojen edestä...

Mutta mitä tästä opimme??? Ekana vaikka sen, että metsässä sattuu ja tapahtuu... Tilanteet voivat yllättää kokeneenkin hirvestäjän! Aina ei kaikki mene niin kuin oppikirjoihin on painettu... Toinen opetus lienee se, ettei niitä eläimiä ampumatta saa, pitää uskaltaa yrittää kun paikka tulee, eikä pelätä huonoja osumia... Arvostella saa, mutta ainakin itse jätän ne omaan arvoonsa! Lopuksi kiitän luojaani siitä, että kaliberini oli riittävän järeä, millä oli varmasti tekemistä näinkin hyvän lopputuloksen kannalta, vaikka mahdollisuudet olisivat olleet vaikka mihin... Kaiken kaikkiaan erikoinen tilanne josta riittää muisteltavaa pitkäksi aikaa!

Ai, niin... Oma koira seurasi mukavasti vasan veristä jälkeä kaatopaikalle asti, jossa alkoi mahdoton karvan perkkaus! Nykyään jo täysiverinen hirventappokone!
_________________
- Miksi maksaa raudasta paljon, kun lopputulos on sama halvemmallakin -

[Justus]

Vekkaan, että edellinen hirvijahtitarina poikii vielä kiivaan keskustelun...

[Peezzi]

Aika vauhdikasta hommaa tuo tuoppixin hirvijahti ku ei keritä ees tähtäämään ennen ku jo lasautetaan. Onneksi kaliiperi antaa vähän anteeksi, samat laakit vaikka 308:lla niin olis saanu hakea elukoita aika kaukaa luulenma... Pitkällä aikavälillä tuomosesta hommasta saattaa muu porukkakin jo vihastua jos niiden raanakoiden kans saa talsia kilometritolkulla kaiken maailman ryteiköitä.
_________________
Halipatsuipa!

[Tuoppix]

Kuten jo aikaisemmin sanoin, niin en vaivaudu kommemtoimaan tuollaisia edellä mainittuja kommentteja... Sanompahan vaan, että kysehän oli hyvistä ja huonoista laukauksista ja tässä tapauksessa oli molempia...

Ja yleensä meidän pikku porukassa ei haavakoista parjata, eikä moitita... Niitä kun sattuu välillä kaikille... Ken on erehtymätön, heittäköön ekan kiven... Vapaasti erästä merkittävää ajattelijaa mukaillen...
_________________
- Miksi maksaa raudasta paljon, kun lopputulos on sama halvemmallakin -

[RaDeK69]

Paras on kyllä parin vuoden takaa kun heinäkone lähti lentoon 30m päästä ja telkkä lähti samassa ja aikani kiroilin kun olin unohtanut panokset vyölle ja siinä minä sitten nopeesti latasin aseeni ja heinäkone ja telkkä oli hävinnyt näkyvistä arvelin että olivat laskeutuneet toiselle puolta järveä yht´äkkiä takaani alkoi kuulua siipien havinaa ja sorsa tuli metsän yli ja pam tippui matkaa oli noin 25m ja samassa koira hyppäsi veneestä hakemaan heinäkonetta ja sitten kun koira alkoi tulla takaisin telkkä pyyhälsi veneen yli aivan yllättäen ja aseessa enää vain yksi panos ase nopeasti olalle ja matkaa olikin kertynyt jo yli 40m noh ei auttanut kun ampua ja telkkä tippui kuin rätti ja koira pääsi taas uinti reisulle .

Huonoin taas hhmm tapahtui noin 3-4 vuotta sitten kun olin pienellä joella passissa noh koiran päästin vapaaksi vähäksi aikaa kun olin jo pari tuntia istunut veneessä ja koira lähti pajukkoon silloin alkoi kauhea räksytys ja puskasta pomppasi neljä pyytä jotka lähtivät lentämään suoraan kohti jokea pitkin otin aseen nopasti olalle ja ammuin ja silloin tippui yksi pyy joka oli nätti laukaus toisella yrittämällä pyyt suhahtivat veneen ohi ja hätäsesti kun siinä käännyin vene kellhahti kun olin ampumassa ja kolmesta karkuun lentävästä pyystä kaksi tippui ja kummatkin olivat siipi osumia kun olivat lentäneet vierekkäin ja haulit menivät näköjään niiden välistä noh koira tuli ensimmäisen pyyn kanssa veneelle otin koiran veneeseen ja lähdi työntämään venettä 30 metrin päähän jossa toinen pyistä kitusi vedessä jonka otin veneeseen ja katkoin niskat noh toinen pyy oli tippunut metsään ja päästin koiran perään jos se sen löytäisi noin 10 minuuttia siinä etittiin sitä kunnes koira tajusi sen koivun juurelta joen penkalta ja siltäkin jouduin vääntämään niskat nurin.
_________________

[RaDeK69]

Ai perse tämä olikin hirvi osiossa noh lukemisen iloa vaan.
_________________

[adolf]

Huonoon laukaukseen päättyi yksi tähän saakka urani hienoimmista metsästyspäivistä. Syksyllä -03 olin koirani kans kahdelleen hirvimetsällä. Koira oli ja on se yhäkin vähän tuulella käypä. Hyvin päivien joukkoon mahtuu usein huonoja ja päinvastoin. Tuolloin sattu hyvä tuuli.
Koira kaivoi heti aamusta hirven haukuttavaksi. Kahvit ryypittyäni lähdin hiiviskelemään haukulle päin ja tunnin kuluttua sain näköyhteyden koiraan ja hirveen. Matkaa 30 metriä, mutta armoton makkaratikkuvesakkoa kasvava metsäoja välissä. Ei mitään mahdollisuuksia ampumiseen eikä ojan huomaamattomaan ylittämiseen, jotenka vähin äänin takasin ja eiku koukkaamaan toiselta suunnalta. Sama oja tupsahti vastaan mutta nyt ylittäminen onnistui ja pääsin samalle saralle hirven kans. Liikahtelin pikku hiljaa lähemmäksi hirveä, mutta eipä siihen vesakkoon ollu saumaa ampua, vaikka matkaa ei taaskaan ollu kolmea kymppiä enempää. Puolen tunnin odottelun jälkeen tämä maho lehmä lähti pölläyttelemään koiraa, niinku teki useita kertoja siinä odottelun aikana ja kas... koira tupsahti viereeni ja reilun parisadan kilon lihapainoa kantava kanttura perässä tietämättä minun läsnäoloa. Vesakko siinä vaan lakosi ku kohti tuli. Pari metriä jäi minun ja hirven väliin ku ampua poksautin puoleksi lonkalta. Pakolaukka oli katkennut sadan metrin päähän ja osuma lavan takaa rapamahan lävitse ja paistin etupuolelta ulos. !&%¤# lensi ku suolia nyhdin pois. Että ei se lyhyt ampumaetäisyys näkkyy aina takaa napa kymppejä, mutta omaksi puolustuksekseni sanon, että eipä oo tullut harjoiteltua näin lähelle ampumista. Siitähän se syy löytyy...

Mutta olihan tuoppixillaki sattunu yhteen päivään...
T: eräs Väisälänkatu nelosen konkari

[fc3199]

Sinikko tripla ja ohi hirvestä

[ässä]

eletään vuotta 2003. marraskuuta menen passiin harvaan männikkö metsään
istun reppujakkaralle juon kahvit ja polttelen tupakin. tupakoidessa rupeaa
kuulumaan rytinää eteen ilmestyy n.70 m 5 hirveä emä+vasa sonni 3+3 kaksi mullikkaa. eka laukaus vasaan ohi toinen laukaus vasa tipahti heti.emä
ja mullikat lähtivät juoksuun.en meinannutkaan ampua näitten perään.rupean katsomaan mihinkäs se sonni meni ihmeeellistä sonni seisoo melkein siinä missä vasa makaa hengettömänä. nostan kiväärini laukaus ja sonni tippuu niille jalan sijoille. ranka poikki. TÄMÄ TARINA ON TOSI!!!!!!

[erämies.]

syksynä 2004 tuossa oltiin hirvimetällä ikää miulla oli 14 v. Olimme isäni kanssa passissa erään pikku tien penkalla pienessä kuusikossa. Kuuntelimme kaukaista haukkua eestä päin . samassa isa sano minulle että katoppa mikä tuolta vasemmalta takaviistosta tulee... sydän melkein pomppaa kurkkuun kun näen 4 piikkisen uroshirven juoksevan hyvää vauhtia kohti. tarraan midland 308 ja ravvautin kantturaa. EI mintään reaktiota hirvessa muutakuin suunna vaihto . Äkkiä olin jo työtämässä uutta luotia piippuun ja tähtäämässä hirveä päähän kun ajattelin että lihat mennee pihalle jos ammun sitä takaa päin perseeseen. Isa kuitenkin sanoi että elä ammu. noh sitten iulmoitus muille ja veri jälkiä etsimään , jopa siinä jo ajattelin että ei osuna, sitten kuitenkin rupesi kuulumaan sellaista haukahtelua hyvin katkonaista ja eikun sinne siellähän se makasi 30 m päässä ja luodin reikä lavoilla. kyllä oli hyvä tunne. HUOM hirvi tulio täysin yllättäen.

[haulikko115]

Mulla se kun ammuin ensimmäisen pyyni pillittämällä: Olin pillittänyt jonkun 30min kun pyy tuli ja yksipiippuisella baikkalilla jyräytin sitä tyhmyyksissäni 10 metrin päästä, pilli oli suussa ja huuli halki. Sairaala reissu ja tikit siitä tuli.

[erämies.]

hahahahahahhah. Joo minuki eka riista eläin oli pyy, ampumamatka oli 10 metriä ja siihen porautin ja sit ammuin tyhmyyksissäni sitä uuestaan. sillä heilu vähä jalka refleksi varmaan . Hyvin pöllys lintu!

[haulikko115]

sain minä toki sen pyynkin mutta harakoille se meni, kun se oli ennemmin jauhelihaa, kuin pyy.

[Blas]

No täytyyhän sitä sitten itsekkin kerta muille hyvät jahti kokemukset.
Itselläni ikää nyt 17, tosin 16 vielä tässä tarinassa.

Olin pari vuotta kulkenut isän kassa lintumetsällä, ja isähän se kulki jo silloin hirvi jahdissa, sittenhän se sai houkuteltua minutkin siihen mukaan, onneksi näin.

Tuli ensimmäinen hirven metsästys vkl, tapahtui ennennäkemätön juttu meijän aluleella moneen vuoteen, ei nimittäin nähry yhtään hirviä koko vkl aikana.
Mutta tuli toinen vkl, aamulla kävelin isän kanssa passiin 1.5km päähän tiestä, sellasen ison ojan varteen joka oli aika varma paikka jos sattu ajosta elukkaa löytymään.
No ei mennyt kuin puolituntia niin alkoi haukku kuulumaan melko läheltä, ja se tuntu lähenevän koko ajan, tuli minuutin hiljaisuus, ku siinä alle 100m alkoi kuulumaan ryminää ja kolinaa, elikkä sarvipäähän sielt oli tulossa.
Siinä kyttäsin, että milloin sieltä se sarvipää tulee, ja sitten kuin yhtäkki pienen hiljaisuuden jälkeen siinä 60m päässä ojan toisella puolella seisoo kauhea sarvipää, ei enään siinä vaiheessa ensimmäisen hirven ampumis jännitystä ollut olemassakaan, vaan pamautin heti siihen lavalle.

sarvimötkylä ponkas vauhtiin siitä ja koitti päästä sen ison ojan yli (jota voisi kutsua jopa joeksi) , mutta melko rajun näköisesti se jymähti siihen ojan toisen reunaan, mutta päsi kyllä yli siitä onneksi, sitten se lähti juoksemaan suoraa kohti, ja siinä meinas jo !&%¤# tulla housuun, mutta käänti onneksi suunnan 15m ennen minua.
Sinne se juoksi jo pusikkoon näkymättömiin.
Mutta onneksi löytyi siitä 50m päästä kuolleena, ja 15 piikkiset sarvet päässä!!
Oli siinä kuule hymy herkässä kun ensimmäisen hirven oli saanut ammuttua ja vielä 15 piikkinen sarvipää.

Kyllähän sitä sai vanhoilta ukkoilta kuulla leikki mielistä !&%¤#"! siinä vaiheessa

Sain sitten vielä ammuttua kaksi 2+2 mullikkaa, samaisen syksyn aikana.

(Nyt P-Suomen erämessuilla 2005 oli noi 15 piikkiset arvostelussa ja pronssia sai niillä)


Terveisin. Janne