Haaska

[Erästelijä13]

Täällä varmaan jo onkin tästä aiheesta juttua mutta kysynpä kuitenkin.
Elikkä mitäs olette yleensä laittanu Ketulle haaskaksi ja miten olette haaskan toteuttaneet. Kiitos vinkeistä ja vastauksista

[jinok]

[Kettu]

[Erästelijä13]

En meinaa pyytää kettuja isolla koolla kun meinasin ihan pyssyllä mutta pistäpäs Kettu vain omia neuvoja. Olisi mukava tietää kun tuota ensimmäistä haaskaa rupeaa tekemään että mitäs sinne kannattas laittaa ja miten se tehtäs.

*NUORI*

[Hiisi]

Onko kukaan käyttänyt turkistarhoilta haettuja nyljettyjä ruhoja? Toimii varmaan ihan hyvin siinä missä muukin liha, mutta kuinka tarhurit suhtautuu jos soittelee ja kysyy että saisko hakea peräkärryllisen ruhoja? Ei nimittäin ole ketään tuttua tarhuria ja ymmärrettävästi heillä on syytä olla varuillaan kaiken maailman kyselijöiden suhteen.

Mitenkäs tuo säädöspuoli meni, onko jokaisesta haaskasta ilmoitettava kunnan eläinlääkärille? Voiko sianruhoja käyttää pelkällä ilmoituksella vai täytyykö ruho tarkistuttaa eläinlääkärillä?

[Kettu]

Hyvä. Tässä tulee neuvoja jotka eivät tokikaan ole koko totuus, mutta onpa näinkin muutama karvaturri pyyvetty: Katsotaan jo loppukesästä hyvä paikka haaskalle. Paikka voisi olla sen verran lähellä kulkureittejä, että ei joudu tiettömien taipaleiden päähän raahaamaan materiaalia. Olisi kuitenkin hyvä, että sen verran kaukana on tämä haaska asutuksesta, että se ei herätä kauhistelevien kukkahattumummojen huomiota. Paikka on hyvä olla mäen notkossa oleva aukea paikka siten, että passipaikka olisi siellä mäen päällä. Ampumasuunnassa, taustalla ei passaa olla lähellä ihmisasutuksia, navettoja, rautatierakenteita, lentokenttiä, teitä, sikaloita, lampoloita tai vastaavia. Eu-parlamenttirakennus ampumasuunnassa taustalla ei ole välttämättä ihan paha asia (virka-aikana ei kuitenkaan kannata kytätä, koska ketut ei yleensä liiku silloin). Muista myös, että jos ammut kokovaippaluoteja, niin ne saattavat kimpoilla. Jyrkkä kulma alaspäin vähentää kimpoamisriskiä.

Aukea on hyvä olla kyllin suuri, mutta ei liian pieni. Jos metsää kasvaa ihan lähellä, niin sitä enemmän varjoa jossa ketut luuraa ja silloin niiden havaitseminen, puhumattakaan ampumisesta, vaikeutuu melko lailla. Jos lähellä on vesistö, tämä edesauttaa supikoirien saamista saaliiksi. Jos haaskasi on ihan ojan tai vastaavan halkeaman vieressä, on seurauksena helposti se, että pienpedot ryömivät ojaa pitkin haaskalle ja kuikkaavat vain nopeasti sen kautta hakemaan apetta ja palaavat takaisin suojaan. Saalista odottavan metsästäjän vaikeusasteet lisääntyvät. Jos jossain kohtuullisen lähellä, mutta riittävän kaukana, eikä ampumasuunnassa on valaiseva kasvihuone, koko yön valaistu tie tahi taajama, saattaa näistä kumottava valonkajo auttaa vähälumisina talvina metsästäjää näkemään paremmin haaskan ympäristöä ja auttaa lajintunnistuksessa sekä helpottaa saaliiden saamista.

Hommataan - mieluiten jo ennen kauden alkua eli jopa jo heinäkuussa - kohtuullinen määrä eli vaikkapa 20-200 kg ehtaa särkikalaa tms. Kaivetaan kuoppa, johon kalat mätetään. Päälle luodaan maata ja kiviä. Kiviä siksi, että ne samat kaverit, jotka on talvella pienpetoja, ovat kesällä kaivinkoneita. Sen verran pitää kuitenkin kivien välissä olla väljää, että haju pääsee kuopasta petosten noukkaan. Jotkut laittaa pientä mutkaputkea tms siihen kivien väliin, koska saattaa sadevesi tukkia hyvien pahojen hajujen väylän.

Kaikki kaivuujäljet tms. epäilyttävä ihmeellisyys kerätään ja siivotaan tämän hajupommin ympäriltä. Kukkahattumummot ja muut kauhistelijat saattavat ohikulkeissaan keksiä metsästyksen vastaisia iskulauseita, jos törmäävät vaikkapa kauhiaan suolikasaan tai vastaavaan. Syksyllä ja talvella nämä kauhistelijat värjöttelevät sisätiloissa tohvelit jalassa ja yömyssy päässä kauhistelemassa kaikkea mitä telkkarista näkyy, joten haaskalla heistä ei enää ole haittaa. Ympäristöön kannattaa kuitenkin pitkin loppukesää ja alkusyksyä ripotella kaikkea pientä naposteltavaa, että pienpetojen kiinnostus pysyisi yllä. Tältä haaskalta alkaa jo elokuussa saamaan iltahämärissä supikoiria - mahdollisesti myös aamuauringon kajastaessa. Mikseipä hyvällä kettupaikalla saata jonkun ketunkin napata hämärissä.

Hirvenmetsästyskauden alettua voi haaskalle tuoda hirven ja peuran suolia, taljoja, päitä ja sorkkia. Supikoiran ja (villi)kissanraadot ovat kettujen ja supikoirien mieleen myös. Pienemmät ruumiinosat on syytä kiinnittää jollain, koska muuten ketut ja supikoirat raahaavat ne jemmaan ja syövät ne siellä eikä haaskalla ole välttämättä liikennettä. Kunnon metalliverkkokin haaskamateriaalin päällä estää kuolleiden ruumiinosien liikkumisen varjoisiin notkelmiin. Huolta täytyy kuitenkin pitää siitä, että aina jotain irtoaa syötäväksikin kun oikein kulmahampailla repii. Kala- ja riistahaaskaan ei tarvitse viranomaisen lupaa, mutta maanomistajan luvan tarvitset kuitenkin aina, kun ihan minkälaisen tahansa haaskan perustat.

Lumien tullessa aletaan sitten kyttäämään ahkerasti auringon laskusta auringon nousuun. Jos alue ei ole kettujen suosiossa, voi olla, että siellä ei heti ala niitä liikkumaan ja jos alkavat, niin niitä ei välttämättä kovin runsaasti koskaan paikalla liiku. Supikoirat hiljentävät tahtia kovien pakkasten tullessa ja saattavat jopa tyystin lopettaa käymisen haaskalla keskitalvella, varsinkin jos ammut ne kaikki ennen pakkasten alkua.

Nämä olivat siis vain alustavia ohjeita ja luulen, että saat lisäohjeita monelta kokeneemmaltakin metsästäjältä kuin allekirjoittanut. Näilläkin ohjeilla pääsee kyllä jo alkuun. Pikahaaskaan onkin sitten eri ohjeet, jotka joku oppinut täällä varmaan kohta paljastaa.

[Paavo]

Ei haaskan perustamisella nuin kova kiirus ole. Mutta tulevalle haaskan paikalle kannattaa käydä ruimimassa makupaloja jo loppu kesästä. Roskakala käy hyvin. Näin saadaan paikka liitettyä petosten saalistuspolkuun.