Keskusta; yksityisten aseita vastaan...

[TAK85]

On kyllä syytäkin hävetä

Muistamme edelleenkin kepun Rantakankaan sanat aselakikäsittelyn viimeisessä puheenvuorossa. Sanoi tutustuneensa asetukseen ja totesi siitä jotain positiivista. Päytäkirjasta se löytyy jos tarvitsee.

[Hirvas-Pieti]

Tämä kirjoitus koskee aselakia, vaikka lähestyn asiaa kalkkunahallinnon kautta. Hesarin mielipidesivulla oli 1.3.2011 kirjoitus Satakunnan käräjäoikeuden tammikuisesta päätöksestä teuraskalkkunoiden kuljetusta koskevassa asiassa. Tässä elävien kalkkunoiden "kuljetuspäällysteiden" mitoitusta koskevassa jutussa syyte hylättiin käyttäen oikeusperusteena Eviran antamaa hallinnon sisäistä ohjetta, jonka oikeus katsoi olevan vahvempi kuin asiaa koskeva laki. Kirjoituksen mukaan jo vuonna 2009 oikeuskansleri oli todennut ohjeen perustuslain ja hallintolain vastaiseksi, ja Evira olikin kumonnut ohjeensa. Mutta olisiko käräjäoikeus tulkinnut asian niin että rikosasian tuomio saatettiin perustaa jo kumottuihin ohjeisiin, koskapa ne oli annettu eikä vielä kumottu ja täten voimassa syytteenalaisten tekojen tapahtumahetkellä, eli kalkkunoita EU-käytännön mukaisiin "kuljetuspäällyksiin" ahdettaessa?

Mainitussa yleisöpalstakirjoituksessa sanotaan: "Keskeinen kysymys rikosoikeudellisessa käsittelyssä on kuitenkin se, voidaanko syyteharkinnassa tekoja, jotka perustuvat keskusviranomaisen perustus- ja hallintolain vastaiseen toimintaan, lukea asianosaisten syyksi".

Jutussa mainittu oikeuskanslerin päätös, diarionumeroltaan OKV/347/1/2008 annettiin 3.11.2009. Tässä sen lyhytseloste:

"Eviran toimintaohjeen tulkinnanvaraisuus

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira oli antanut 1.3.2007 käyttöönotetun «kalkkunoiden» kuljetuspäällysten korkeutta suhteessa «kalkkunoiden» kokoon koskevan toimintaohjeen. Apulaisoikeuskansleri katsoi päätöksessään, että Evira oli toiminut toimintaohjeen antamisessa perustuslain 21 §:n 2 momentti ja hallintolain 9 §:n 1 momentti huomioon ottaen virheellisesti.

Päätöksessä todettiin, että Eviran antamasta toimintaohjeesta ei käynyt selkeästi ilmi, että se ei ole oikeudellisesti sitova. Päätöksessä korostettiin, että ylipäätään ohjeen oikeudellisesta luonteesta tai sisällöstä ei tule olla epäselvyyttä. Apulaisoikeuskansleri katsoi, että toimintaohjetta oli mahdollista luonnehtia sellaiseksi, että se tosiasiassa saattoi yksityiskohtaisena ja kantaa ottavana keskushallinnon viranomaisen näkemyksenä vaikuttaa hallinnollisesti alempien viranomaisten ja virkamiesten toimintaan niiden harjoittaessa virkavastuullaan konkreettista tarkastustoimintaa. Ongelmallinen oli myös toimintaohjeen mahdollinen tosiasiallinen vaikutus hallinnon ulkopuolisten kalkkunankuljetusta ja kalkkunan teurastustoimintaa harjoittavien yritysten menettelyyn ja toimintatapoihin kalkkunakuljetuksissa, vaikka viranomaisten ohella heidänkin toimintansa on sidottu voimassa olevaan eläinkuljetus- ja eläinsuojelulainsäädäntöön ja jota heidän tulee toiminnassaan noudattaa. Niin ikään toimintaohjeen määräys ”ohjeen toteutumisen tarkastelusta” oli tulkinnanvarainen. Ohje ei antanut yksiselitteistä vastausta, mitä ohjeen toteutumisen tarkastelemisella Evira oli tarkoittanut. Apulaisoikeuskanslerin mukaan ohjeistuksen tulisi hyvän hallinnon vaatimuksen mukaisesti olla siten avointa, että siitä ilmenee, miksi johonkin tiettyyn näkemykseen, ohjeistukseen tai suositukseen on päädytty. Päätöksessä vielä todettiin, että toimintaohjein tehtävällä neuvonnalla tai ohjeistuksella ei voida myöskään korjata mahdollisia puutteita lainsäädännössä tai korvata varsinaisten oikeussuojakeinojen käyttöä. Apulaisoikeuskansleri pyysi Eviraa ilmoittamaan 31.12.2009 mennessä mihin toimenpiteisiin se on ryhtynyt päätöksen perusteella.

PL 21 § 2
HL 9 § 1 "

Kalkkunajuttu palauttaa mieleen hiukan samantyyppisen kysymyksenasettelun Aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeiden (AYO:n) tiimoilta.

Vastineesssan eduskunnan oikeusasiamiehelle asiassa Dnro 4564/2/09 -- jossa AYO:n lainmukaisuus oli asetettu kyseenalaiseksi -- poliisihallitus totesi että lupakäytäntöjä on voitava muuttaa perustellusta syystä voimakkaastikin "lainsäädännön sallimissa rajoissa".

"Lupakäytäntöjen muuttaminen on oltava mahdollista etenkin silloin, kun muutos on on tarkoitettu väliaikaiseksi ja lainsäädännön muuttaminen on samalla aloitettu".

Tässä poliisihallitus esitti mielenkiintoisen ajatuksen, joka toteutuessaan antaa hallintoviranomaisille oikeuden antaa ohjeita vaikka niiden antamiseen ei olisi laissa valtuutusta, ja vaikka ne mahdollisesti olisivatkin ristiriidassa lain määräysten kanssa -- perusteluksi tämän menettelyn soveltamiselle riittäisi, että tilanne on muuttunut ja että lain muuttaminen on aloitettu.

Eduskunnan oikeusasiamies ei yhtynyt tähän näkemykseen täysin, mutta päätyi ensinnäkin siihen, etteivät annetut ohjeet olleet aselain vastaisia, ja toiseksi siihen että hallinto-oikeudellisesti menettely, vaikka olikin ehkä kiikun kaakun, oli kuitenkin hyväksyttävä, koska samoja kysymyksiä koskeva lainuudistushanke oli jo liikkeellä.

EOA totesi:

"Ampuma-aselain 119 §:ssä onkin säädetty, mistä asioista voidaan valtioneuvoston tai sisäasiainministeriön asetuksella antaa tarkempia määräyksiä. Nyt arvostelluissa ohjeissa ei kuitenkaan ole kysymys tällaisista tarkemmista määräyksistä. Sisäasiainministeriön poliisiosasto
nimittäin toteaa selvityksessään, että ohjeiden antaminen on perustunut poliisin hallinnosta annetun lain 4 §:ään. Sen mukaan sisäasiainministeriön poliisiosasto toimii poliisin ylijohtona,
jonka tehtävänä on muun muassa suunnitella, kehittää, johtaa ja valvoa poliisitoimintaa ja sen tukitoimintoja koko maassa sekä vastata poliisin tehtäviin liittyvien kansalaisten palvelujen tasapuolisesta
saatavuudesta ja laadusta maan eri osissa.
Arvostelluissa ohjeissa on kysymys sinänsä yleisestä ilmiöstä. Erilaisilla yleiskirjeillä, ohjeilla tai määräyksillä voidaan toteuttaa hallinnon ohjausta, joka voi koskea myös lainsäädännön soveltamista. Tätä kutsutaan hallinnolliseksi norminannoksi tai normiohjaukseksi (ks. esim.
Mäenpää: Hallinto-oikeus s. 142). Tämä on sinänsä sallittua ja esimerkiksi käytäntöjen yhtenäistämiseksi toivottavaakin. Tällaisella norminannolla on kuitenkin rajansa. Vain lailla voidaan
säätää yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan. Muutoinkin kaikessa viranomaisen norminannossa on otettava
huomioon oikeusnormien hierarkia. Viranomaisten päättämien oikeusnormien on sopeuduttava ylemmänasteisiin normeihin ja asiaa koskevan lainsäädännön tavoitteisiin (Näin Mäenpää emt. s. 135)."

EOA kuitenkin pehmensi päätöstään sillä perusteella että AYO:n saatteeseen -- päinvastoin kuin Eviran kalkkunaohjeisiin -- on sisältynyt varauma, jonka mukaan ohjeet eivät ole sitovia. Lauseella, jolla olisi yhtä hyvin voitu todeta menettelyn olleen lainvastainen, EOA totesi, ettei lainvastaisuutta ole tapahtunut, koska se ei ole voinut tapahtua, koska se tapahtuessaan olisi ollut lain vastaista:

"Käsitykseni mukaan kanteluissa arvostellut ohjeet eivät sido yksittäistä ampuma-aseasian ratkaisijaa. Poliisin ylijohto ei yleisen johto- ja ohjausvaltansa perusteella voi oikeudellisesti sitovasti
määrätä, miten sen alaisen hallinnon tulisi yksittäistapauksessa soveltaa ampumaaselupien edellytyksiä koskevia säännöksiä. Puheena olevat ohjeet eivät luonnollisesti voi syrjäyttää lakia. Tämä on sinänsä selvää jo perustuslain 107 §:nkin nojalla, jossa säädetään, että jos asetuksen tai muun lakia alemmanasteisen säädöksen säännös on ristiriidassa perustuslain tai muun lain kanssa, sitä ei saa soveltaa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa.

Keskeistä tässä osin jyrkässä käytännön muutoksessa on se, että se tapahtui ilman lainmuutosta. Tämä on herättänyt kysymyksiä siitä, onko lainsäätäjä ohitettu."

Näin pitkälle siis EOA, joka on ymmärtänyt keskeisen valtio-oikeudellisen kysymyksen oikein, mutta käytyään yksityiskohtaisesti läpi kanteluun sisältyneitä konkreettisia kohtia hän on kuitenkin päätynyt siihen että AOY:n säännökset eivät ole ristiriidassa aselain kanssa:

"Edellä esitetyillä perusteilla olen kuitenkin katsonut, että ohjeita ei voida pitää nykyisen ampuma-aselain vastaisina."

EOA jatkoi:

"Kuten edellä on todettu, poliisin ylijohdon pyrkimys yhtenäisiin käytäntöihin valtakunnallisella ohjauksella on sinänsä ollut perusteltua. Ohjeiden tulee kuitenkin perustua lakiin ja pysyä sen
puitteissa. Kanteluissa arvosteltu ohjeistus on osin ollut hyvin pitkälle menevää ja osin olisi mielestäni ollut perustellumpaa katsoa, että kysymys on pikemminkin lainsäädännön alaan kuuluvista kysymyksistä ja että näin merkittävä vaatimusten kiristäminen edellyttäisi lain muuttamista. Tämä koskee erityisesti syksyllä 2008 annettujen ohjeiden määräävää ja vaihtoehdotonta muotoilua. Poliisin ylijohto ei voi yleisen johto- ja ohjausvaltansa perusteella oikeudellisesti sitovasti määrätä, miten ampuma-aselakia tulee yksittäistapauksessa sove ltaa.
Selvyyden vuoksi totean, että yksittäistapauksissa voi toki esimerkiksi olla erityinen syy määrätä ampuma-aselupa määräaikaiseksi ja voi olla aihetta vaatia hakijalta lääkärintodistusta.
Arvioitavanani ei ole ollut – eikä voisikaan olla - se, miten yksittäisiä lupa-asioita tulisi ratkaista."

Käyttäen virkamiehiä ja poliittista järjestelmää suojelevia lieventäviä ilmaisuja EOA siis kuitenkin varovasti ilmaisi, hänen omia ilmaisuja käyttääksemme, että AYO:n säännöksissä kysymys oli pikemminkin lainsäädännön alaan kuuluvista kysymyksistä ja että näin merkittävä vaatimusten kiristäminen olisi oikeastaan edellyttänyt lain muuttamista.

EOA jatkoi: "Edellä esittämääni nähden pidän erittäin perusteltuna, että ampuma-aselain muutos on saatettu eduskunnan käsiteltäväksi. Tässä yhteydessä lainsäätäjä voi ottaa kantaa muun muassa edellä arvioimiini kysymyksiin."

Tässä EOA allekirjoitti jokseenkin täysin poliisin ylijohdon käsityksen siitä, että tietyissä tilanteissa hallintokoneisto voi mennä lainsäädännön edelle. Valtakunnassa kaikki oli vähintäänkin kohtalaisen hyvin; vaikka AYO edustikin "pikemminkin lainsäädännön alaan kuuluvien kysymysten" sääntelyä hallinnollisten ohjeiden tasolla, se ei ollut erityisen huolestuttavaa, koska mm näitäkin asioita koskeva lainmuutos oli saatettu eduskunnan käsiteltäväksi, jolloin lainsäätäjä voisi ottaa asioihin kantaa. Vähän post factum, tosin, mutta kuitenkin.

Vaikka eduskunta sittemmin hyväksyi esityksen uudeksi aselaiksi -- HE 106/2009:n -- näin synnytetty uusi aselaki on vielä vahvistamatta. Asehallinto perustuu siis edelleenkin pitkälti 19.10.2007 "voimaan astuneisiin" AYO:n säädöksiin, jotka tosin pitkälti ennakoivat uutta lakia -- mielenkiintoinen ilmiö sekin. Outo hallinto-oikeudellinen tilanne on siis jatkunut yli kaksi vuotta, ilman että asia tuntuu pahasti vaivanneen niitä, joiden virkavelvollisuuksiin kuuluu valvoa hallinnon laillisuutta.

[sasu]

[Hirvas-Pieti]

[quote="sasu"][quote="Hirvas-Pieti"]Outo hallinto-oikeudellinen tilanne on siis jatkunut yli kaksi vuotta, ilman että asia tuntuu pahasti vaivanneen niitä, joiden virkavelvollisuuksiin kuuluu valvoa hallinnon laillisuutta.[/quote]
Who is John Galt?[/quote]

The answer is V

[veetee]

On seuraavana eu-kortti pelattavana - malliin autojen tullin määräytyminen takavuosina?

[Hirvas-Pieti]

Hohoijaa, kun saisi aselainkin uusiksi ihan alusta alkain ja juurta myöten. En lakkaa ihailemasta vuoden 1734 Ruotsin valtakunnan lakia (joka siis koski koko valtakuntaa eli myös Suomea), joka oli kirjoitettu sellaisella kielellä että senaikainen jokamies ymmärsi mitä laki sanoi.
Suomennokset eivät tosin kieltä selkeyttäneet, ja nythän se on kovasti vanhentunutta, mutta sopii lukea vaikka täältä:

https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/47316/p14-05_f20053641.pdf?sequence=6

Ensin tulisi (ase)laissa selkeyttää periaatteet, sitten mennä siihen miten asia hoidetaan niiden mukaan. Nykyään näemmä aloitetaan määritelmillä, sitten syöksytään poikeusten kautta yksityiskohtiin ja hukutaan niihin.

[Hirvas-Pieti]

Hohoijaa, kun saisi aselainkin uusiksi ihan alusta alkain ja juurta myöten. En lakkaa ihailemasta vuoden 1734 Ruotsin valtakunnan lakia (joka siis koski koko valtakuntaa eli myös Suomea), joka oli kirjoitettu sellaisella kielellä että senaikainen jokamies ymmärsi mitä laki sanoi.
Suomennokset eivät tosin kieltä selkeyttäneet, ja nythän se on kovasti vanhentunutta, mutta sopii lukea vaikka täältä:

https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/47316/p14-05_f20053641.pdf?sequence=6

Ensin tulisi (ase)laissa selkeyttää periaatteet, sitten mennä siihen miten asia hoidetaan niiden mukaan. Nykyään näemmä aloitetaan määritelmillä, sitten syöksytään poikeusten kautta yksityiskohtiin ja hukutaan niihin.