Soiden tulevaisuus

[mehtään]

[Aris60]

Eipä taida enää olla metsästäjien rahat olla tarkoitukseen kollektiivisesti saatavilla. Epäluulolle on on niin hyvät siemenet suojelutoiminnan toteutuksella kylvetty. Ja tiukka vastakkainasettelu rintamalinjoineen syntynyt. Ja kärsijä on luonto, metsästyskin osittain. Mitäs jos olisi esim. luonnonsuojelualueiden toteutuksessakin pikkuisen pelisilmää mukana? Nyt luottamusta ei ainakaan maanomistaja/metsästäjäpuolelta ei suuressa määrin löydy. Merkittäviäkään luontoarvoja sisältäviä alueita ei enää ilmoiteta. Varsinkin niitty ja hakatyyppiset alueet ovat häviämässä. Ne on pidetty kunnossa Natura2000 ohjelmaan ottamiseen asti. Nyt omistajat eivät enää välitä. Pakko on paha sana suomalaiselle. Nyt meillekkin esim. yritetään tuputtaa avustusta puskien raivaamiseksi. Eipä oikein ketään kiinnosta enää. Luonto menettää arvonsa, jonka perusteella se on rauhoitettu. Kumpikin osapuoli häviää. Ympäristö vajoaa takaisin pusikoksi, kaislikoksi ja soistuu takaisin haisevaksi liejukoksi. Virkistysarvo laskee, kasvit, hyönteiset lajistoltaan köyhtyvät. Ja samaa mieltä ovat alueet rauhoittaneet virkamiehet. Ja "vaativat" toimenpiteitä maanomistajilta ja maksajiksi valtiota. Hymyilyttää hieman.... Ratkaisuksi joku vielä ehdottaa tiukempaa suojelua. Alue on kuitenkin luontoarvoja sisältävää kultuurimaisemaa, jolla ihmisen vaikutus on ollut ratkaiseva vuosisatoja. Ilman ihmistä luontotyyppi häviää. Sen vahvistavat myös tutkijat. Ei sovi vain nykyiseen filosofiaan. No luonto opettaa armottomasti. Peltopyy on jo hävinnyt kokonaan, taivaanvuohi ja lehtokurppa ovat harvinaisia. Pöllöt ovat lisääntyneet, koska vesimyyriä on runsaasti pitkässä ruohossa. Piisami ja minkki voivat hyvin. Monet vesilinnut voivat huonosti, koska korkea kaislikko on vallannut pesimäpaikat. Lampaita ei voi enää alueella laiduntaa syömässä kaisloja. Lähin puolisäännnöllinen ilveksen reviiri on alueen kanssa päällekkäin. Mitä jos annettaisiin paikallisten hoitaa nämä asiat ihan itse. Luotaisiin vain seurantajärjestelmä suojelutyön tuloksellisuuden mittaamiseksi.

[veetee]

[mehtään]

Eiköhän niitäkin löytyisi jotka olisivat valmiit todistamaan että "metsästäjät ovat parhaita luonnonsuojelijoita".
Jos vain joku uskottavasti esittäisi tälläisen vapaaehtoisen, vapaaehtoiseen suojeluun osallistumisen.

Varmaan joillakin, varsinkin kulttuurikohteilla on sovellettu turhan kopioiden samanlaista suojelutapaa kuin luonnonbiotoopeilla. Eikä tulos ole aina ollut paras mahdollinen. Toisaalta olisi pitänyt vielä saada paljon alueita uudelleen "perinteisen käytön" piiriin, jotta niittyjen sun muiden alueiden eläimistö todella olisi turvattu. Luultavimmin tähänkin asiaan tullaan panostamaan enemmän tulevina vuosikymmeninä.

[Aris60]

Eipä varmasti kaikki kohteet ole suurläänin tasolla suojeltavia. Kyllä niitä ihan kuntakohtaisia kohteita on olemassa. Ja varmasti maakuntakohtaisia hankkeita merialueelta löytyy. Jopa maakuntien välisi yhteistyöhankkeita.

Suurin vaikeus ehkä kuitenkin olisi tarvittava todellinen määrittely alueella olevista luontoarvoista. Se puuttuu edelleen mm. usealta linnustonsuojelualueelta. Ympäristöhallinto joutuisi tekemään hommansa ja sillä olisi pelkästään positiivinen vaikutus.

Ja ei koskaan mittarit voi/saa perustua vain yhteen parametriin. Tai ehkä jossakin poikkeustapauksessa se voi perustua tilapäisesti jonkin alueellisesti rajoitetun lajikohtaisen lisääntymispaikan perusteeksi. Jos ei kyetä mittaamaan jonkin toimenpiteen vaikuttavuutta ei rauhoituskaan voi olla pätevä. Asiaa ei tutkittu tarpeeksi päätöksen pohjaksi. En ehdottanut metsästäjiä suojelun toteuttajiksi, ehdotin paikallisia asukkaita. Niitä asiantuntijoita jotka seuraavat alueen tilaa ja kehitystä päivittäin, viikottain vuosikausia. He kykenevät arvioimaan muutosta. Ei päivän kestävä seuranta joka viidesvuosi ely-keskuksen tyttöjen suorittamana ole oikeastaan minkään arvoista. Sen myöntävät myös luonnonsuojelijat ainakin todelliset sellaiset.

Ei suojelu voi olla noin mustavalkoista kuin se nyt on. Tai pyritään tekemään. Esimerkiksi puhutaan jonkin alueen madekannan palauttamisesta/vahvistamisesta 5000 poikasen vuosittaisella istutuksella 10 vuoden aikana. Itse kalastan samalla alueella. Kalastus tuottaa "kutumadetta" 2,5-4,0kg madetta viikossa per verkko. Eli parhaimmillaan noin 30-40kg kalaa verkko. Lopetamme kalastuksen kuitenkin ennen kutua. Tuo yksi verkko kalastaa enemmän potentiaalisia kalanpoikasia alueelta kun koko istutustoiminnan merkitys on kalakannalle. Parempi olisi rauhottaa alue kalastukselta. Voimme sen tehdä verkkokalastuksen osalta. Mutta emme mitenkää esim. useammalta kymmeneltä pilkkijältä. Pilkillä kalaa saattaa saada alueelta useamman kilon yössä. Ehkä olisi syytä valita se menetelmä suojata kalakantaa, jolla vaikutus olisi tehokkain. Ihan samoin ei korkea kaislikko ole edullinen sorsalinnuille. Kasvuston niitto ja pienet lampareet tuottaisivat paremman tuloksen. Vieläpä metsästyksen jälkeenkin. Ja ainoat todelliset elinympäristön parannushankkeet sekä kaloille että linnuille ovat tulleet kantoja hyödyntävien ihmisten suorittamina. Eivät he halua tappaa lypsävää lehmää omasta elinympäristöstään.

[fw71]

Kyllä esimerkkejä suojelusta löytyy. Lähialueelta rauhoitettiin suuri alue soidensuojeluun kahdeksankymmentäluvulla. Ymmärtääkseni kyse oli nimenomaan tietyn tyyppisen suoluonnon suojelemisesta. Alueen metsästyspaine oli kohtalaisen vähäinen, koska ``laituriltaonkijat`` eivät edes viitsineet hiota päästäkseen alueelle. Maanomistajien lunastuskorvaukset olivat alkutaipaleella hyvinkin pieniä. Esimerkkejä oli runsaasti siitä, miten tarjottu korvaus suhteessa hakkuutuottoon oli reilusti alimitoitettu.
Metsästyskielto oli välitön seuraus suojelusta. Hirvenmetsästys alueella jäi poikkeukseksi, ilmeisesti kovan väännön tuloksena. Asiat mihin metsästyskielto vaikutti.
-Metsästäjien ylläpitämä maakotkien talvinen haaskaruokinta loppui.
-Vieraspetojen pyynti alueelta loppui.
-Metsästysseurojen omavalvonta alueelta loppui käytännössä kokonaan.
-Alueen virkistyskäyttö väheni.
Miten kyseiset asiat vaaransivat suoluontoa?
Hanhenpyyntiä alueella oli, ja samoin muuttavaa hanhikantaa. Viime syksy osoitti, että tarvittaessa metsästäjät kykenevät rajoittamaan pyyntiä tarvittaessa.

Suojelutoimet lyövät vasten kasvoja, niin alueen maanomistajia kuin muitakin käyttäjiä.

En yhtään ihmettele erään tuttavani karrikoitua kommenttia liito-oravasta ja valkoselkätikasta. Kyseessä ei ole metsästävä maanomistaja, hänen tapansa hoitaa metsiä on hyvinkin pehmeä, verrattuna nykyiseen tehometsätalouteen jne. Kommentti oli kuitenkin, että jos näette moisen puranenän tai patalapun mun mailla, niin haulia vaan.
Karrikoitu kommentti, mutta pitkästi ymmärrettävä.
Ongelmaa ei aiheuta tikka tai orava, vaan pelko siitä, että joku pujoparta sattuu havaitsemaan kyseiset lajit hänen palstallaan, ja tekee niistä ilmoituksen. Seurauksena on nimittäin sen suuruusluokan vahinko, niin palstan omistajalle kuin, viereisten palstojen omistajillekin, ettei kenenkään talossuunnitelma sellaista kestä. Vastus yksityiselle maanomistajalle on samoin ylivoimainen.

Nykyinen tapa suojella muistuttaa enemmän viherterrorismia kuin varauksetonta huolta luonnosta. Toiminta on häikäilemättömyydessään ainutlaatuista ja samalla sen aiheuttama negatiivinen vaikutus luonnonsuojelulle on erittäin suuri. Luottamus oikeudenmukaiseen asioiden hoitoon ja sovittujen asioiden pitämiseen on kadonnut maanomistajatahoilta ajat sitten. Myös metsästäjäkunta on menettänyt luottamuksensa luvattuihin asioihin.

[mehtään]

Soiden linnuston uhanalaisuudesta:
http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=122974&lan=fi

Soiden kasviston uhanalaisuudesta (englanniksi)
http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=122970&lan=fi

[mustikkamäki]

Tuolta toiselta foorumilta bongasin tälläisen.

http://www.luontotupa.net/index.php/forums/viewthread/45675/

Hyvä teko Juha.
Hattua nostan.

[mehtään]

http://www.sll.fi/tiedotus/tiedotteet/liitto/2011/suomen-luonnonsuojeluliitto-lahti-suojelemaan-luonnon-hiilivarastoja

"Luonnonsuojeluliitto esittää, että monimuotoisuudelle tärkeät sekä hiilivarastoina toimivat alueet kartoitetaan ja niiden suojelu varmistetaan. Nykyisen politiikan vaikutukset Suomen hiilivarastojen tilaan tulee selvittää heti. Suomi on viimeksi vuonna 2010 kansainvälisen biodiversiteettisopimuksen yhteydessä Nagoyassa sitoutunut luonnon hiilivarastojen suojeluun.

Suomen suurimpia luonnon hiilivarastoja ovat suot, joihin on varastoitunut kaksi kolmasosaa maa-alueiden hiilestä. Toiseksi suurimpia varastoja ovat metsät. Suomen luontoon varastoituneen hiilen määrä vastaa monien satojen vuosien suomalaisten ilmastopäästöjä. Luonnon hiilivarastoja suojelemalla vältytään ylimääräisiltä päästöiltä samalla kun säilytetään luonnon monimuotoisuutta.

Suomen luonnon tärkeimmät hiilivarastot ja arviot niiden hiilimäärästä:

Suot ~6000 milj. tonnia
Metsien maaperä ~1300 milj. tonnia
Metsien puusto ~800 milj. tonnia
Järvien pohjasedimentit ~650 milj. tonnia

”Luonnontilaiset suot ja metsät ovat suuri ja kasvava hiilen varasto. Soiden hiilivarastot hupenevat kuitenkin nyt nopeasti ojituksien ja turpeen kaivuun seurauksena. Hiilen purkautumisen pysäyttäminen ja suoekosysteemien ennallistaminen olisi palvelus niin luonnolle kuin ilmastolle”,
Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava linjaa.

Metsien hiilivarastot ovat viime vuosikymmeninä kasvaneet, mutta kasvu uhkaa heikentyä.

”Metsien hiilivarastojen kasvattaminen tulisi ottaa metsäpolitiikan keskeiseksi tavoiteteksi”, sanoo Luonnonsuojeluliiton metsäasiantuntija Sini Eräjää. ”Korkeat tavoitteet hakkuille ja etenkin kannoista tuotetulle energialle voivat pienentää metsien hiililensidontaa ja siis heikentää hiilen varastoitumista.”

Suomen nykyiset energiapoliittiset ratkaisut eivät tue hiilivarastojen suojelua.

”Suomen luonnonsuojeluliitto tukee metsäenergian käyttöä, mutta käytön lisäämisen tulee olla harkittua. Puun käyttö on tehokkaampaa lämmön ja sähkön yhteistuotannossa kuin biopolttoaineeksi jalostettuna. Metsäenergian käytön voimakkaan lisäämisen vaikutukset monimuotoisuudelle ovat jääneet hallituksen lupauksista huolimatta tekemättä”, ilmastovastaava Venla Virkamäki huomauttaa.

Suomen luonnon hiilivarastojen tilasta keskustellaan tänään Hiili Suomen luonnossa -seminaarissa."

[mehtään]

Metsähallituksen soidenennallistamisprojekti on alkanut:
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2011/02/1269765/yli-50-suota-palautetaan-luonnontilaan
http://www.metsa.fi/sivustot/metsa/fi/ajankohtaista/Tiedotteet2011/Sivut/MetsahallitusonaloittanutsoidenennallistamistyotLapissa.aspx

Luonnonsuojeluliitto haluaa lisätä rahkasammalien arvostusta
http://www.sll.fi/tiedotus/tiedotteet/liitto/2011/rahkasammalet-070211

[mpk1]

Ja lähes kaikki puolueet ovat VAPO:n talutusnyörissä. Eli tervemenoa Suomen suot ja puhtaat vedet. Taitaa vasemmistoliitto olla ainut puolue joka ei kannata turpeennoston lisäämistä.

[Mosberg]

Nyt Vapo yrittää haalia soita muka työllisyyden avulla itselleen:!:
http://www.kaleva.fi/uutiset/vapo-yhteistyo-voi-tuoda-satoja-tyopaikkoja-pudasjarvelle/888418

[mehtään]

YLE Keski-Suomi: Vapon uusi ympäristöjohtaja Mia Suominen pitää yhtiötä vesiensuojelun mallioppilaana
http://areena.yle.fi/audio/1297410055298


Politiikkaradio: Turvetta vai turpeetta?
http://areena.yle.fi/audio/1663319



http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2011/02/1271947/turpeesta-tuli-kokoomukselle-taakka

[mehtään]

Päivä maaseudusta Seppo Vuokon kolumni:

"VIERASKOLUMNI
Rahkasammalesta viljelykasvi?

Suo, kuokka ja Jussi – siinä on määritelty suomalaisen perinteinen suosuhde. Suo on hallan pesä ja maanviljelijän vihollinen, jota vastaan on taisteltava. Vasta kuivattuna, tapettuna suosta tuli arvokas.

Halla ei tule suolta. Suurina nälkävuosina, kun halla vei muualta viljan, soiden keskellä olevilta saarilta saatiin satoa. Märkä suo on lämpövarasto, joka torjuu hallan. Ja kun käsitys hallasta on väärä, voisiko suhtautumisessamme soihin olla muutakin oiottavaa. Mitäpä jos tehtäisiin vihatusta rahkasammalesta viljelykasvi?

Soita on arvostettu niiden sisältämän turpeen vuoksi. Turvetta on poltettu, käytetty taimitarhoissa kasvualustana ja navetoissa kuivikkeena. Turpeesta voitaisiin tehdä myös polttoainetta autoihin. Tuhansien vuosien ikäisistä tupasvillan kuiduista on tehty arvokkaita vaatteita. Rakennusten lämpöeristeeksikin kuiva rahkasammal sopisi.

Mutta elävä rahkasammal voi olla jopa arvokkaampaa kuin alla makaava turvepatja. Rahkasammalet valmistavat omaksi suojakseen useita erilaisia aineita. Ne ovat niin tehokkaita, että rahkasammal ei kelpaa eläimille edes hätäravintona ja suohon hautautuneet eliöjäänteet säilyvät tuhansia vuosia.

Vanhat kansanparantajat tunsivat rahkasammalten ominaisuudet. Kuiva rahkasammal imi haavoista tihkuvan nesteen, ja varjeli haavaa tulehtumasta. Ehkä monikin korpisoturi olisi pelastunut, jos haavojen peitteeksi olisi osattu laittaa sideharsoon käärittyä rahkasammalta – sitähän korvessa olisi riittänyt.

Kala pilaantuu herkästi. Ennakkoluulottomat norjalaiset ovat tutkineet rahkasammalen käyttöä kalan säilyttämisessä. Ja niin hyviä ovat rahkasammalten bakteereja torjuvat aineet, että kala säilyy tuoreenoloisena useita päiviä jopa huoneen lämmössä! Kaupalliseen käyttöön menetelmää ei vielä ole sovellettu, mutta tutkimukset jatkuvat.

Jotta rahkasammalen antibioottisista ja säilyttävistä kemikaaleista saataisiin kauppatuote, niitä pitäisi tutkia. Kun aineille sitten avautuvat markkinat, tulee rahkasammalen saannista äkkiä ongelma. Tietysti sammalta voidaan kerätä luonnosta, mutta mättäisiltä, rimpisiltä tai harvakseen puita kasvavilta soilta elävän rahkasammalen keruu olisi käsityötä.

Rahkasammalia voitaisiin viljellä. Viljelyyn sopisivat hyvin entiset suopellot ja turpeen noston jäljiltä jääneet tasaiset kentät. Tulvitetuille kentille kylvettäisiin rahkasammalen verson kappaleita, siis jauhettua rahkasammalta, ja satoa päästäisiin korjaamaan muutaman vuoden päästä. Uutta kylvöä ei tarvittane, sillä koneellinen nosto jättää riittävästi versonpalasia uutta kasvustoa muodostamaan.

Tietysti ensin pitää etsiä parhaiten viljelyyn sopivat rahkasammallajit, kehittää viljelymenetelmät ja suunnitella nostoon sopivat koneet, ja vasta sitten pääsemme viemään Atlantin ja Tyynenmeren kalastajille laivalasteittain rahkasammalta ja saamme lääketehtaat tuottamaan uudenlaisia antibiootteja ja haavasiteitä.

Entä luonnon monimuotoisuus? Olen yrittänyt kuvitella vesitetyn rahkaviljelmän lintumaailmaa, mutta viljelmän ulkonäkö ja ekologiset ominaisuudet riippuvat olennaisesti viljeltäväksi valitusta rahkasammalesta: osa kasvaa parhaiten vedessä vapaasti kelluvana, toiset lajit selvästi veden pinnan yläpuolella, jotkut jopa korkeina mättäinä. Joillekin kahlaajille ja vesilinnuille viljelmät varmasti sopivat ruokailumaiksi, vaikka pesäpaikat olisikin haettava viljelmän laidoilta ja keskelle jääneistä saarekkeista. Tehkäämme kuoville uusi koti!"

[Aris60]

Noin paljon hyviä asioita. Minkähän vuoksi kirjoittaja ei liiketoimitaa ole aloittanut? Kummasta kiikastaa, kyvyistä vai liiketoiminta-ajatuksesta? Vai molemmista?

Kalan pilaantuminen alkaa entsyymien toiminnalla, jota voi hidastaa oikeastaan vain jäähdyttämällä. Tai keinotekoisilla entsyymeillä. Bakteeritoiminta alkaa vasta tämän jälkeen - tällöin pilaantuminen on jo hyvässä vauhdissa. Maitohappokäymisellä, millä saadaan sama happamuuden muutos, voidaan hallittu bakteeritoiminnan käynnistys tehdä jo nykyään. Kuten satoja vuosia jo on tehty. Kalasta tulee joidenkin herkkua, joidenkin väheksymää hapankalaa. Maku mielestäni kyllä hiukan kärsii.

Siitä ole samaa mieltä, että tupasvillasta saadaan arvokkaita vaatteita. Niin arvokkaita meillä vaan ei ole varaa käyttää kyseisiä vaatteita. Lampaiden pito pohjolassa syrjäytti tämän kehitysvaiheen.

Ei rahkasammaleessa ole mitään antibiootteja ainakaan suuressa määrin. Sen bakteereja ja sieniä tappava vaikutus perustuu ph-arvon pudotukseen eli happamuuteen. Sama vaikutus saadaan vaikka veteen kaadetulla etikalla. Soiden happamuus on luonnolle enemmänkin haitallinen ominaisuus. Se lisää myös joidenkin haitallisten mineraalien liukenemista valumavesiin. Se vähentää valuma-alueilla luonnon monimuotoisuutta varsinkin kasviston ja kalojen osalta. Todellinen vaikutus ja haitallisuus riippuu maaperän luonteesta - kyvystä neutraloida valumavesien mukana kulkevia happamia yhdisteitä Jotkut saostumat ovat kyllä myös aika pitkäikäisiä ja eivät ihan harmittomia.

Mistähän näitä senttejä tulee? Joku muu muotoilisi saman kysymyksen toisin? Kyllähän suolta tuottavia tuotteitakin saadaan jo nyt. Luomuviljelyäkin harrastetaan suopohjalla kannattavasti. Esim. karpaloiden Kanadassa. Kihokkiakin on kokeiltu.

Ihan turha on puhua Suomella olevan Euroopan laajuinen vastuu suoluontotyypin säilyttämisestä, koska se on Keski-Euroopasta otettu hyötykäyttöön. Vastuu on valtiokohtainen. Suotyyppimme ovat tyypillisesti huomattavan paljon karumpia kuin eteläiset serkkunsa. Onneksi ihmiset alkavat huomata mikä todellinen vastuumme on. Ei enää kuvitella hoitavamme toisten ongelmia. Sama Itämeren kanssa. Hoidetaan kuntoon oma pesämme. Jokainen kantakoon vastuunsa.

Mutta on rahkasammaleella todellisia etujakin. Sillä voidaan hidastaa veden virtausta ja vähentää tulvia ja suodattaa kiinteitä aineosia ja parantaa varsinkin veden kirkkautta. Myös ravinteita se kykenee jonkinverran sitomaan.

Asuntojen lämmöneristeenä se aikanaan taisi olla hyvin kirottua. Murenemisen ja pölyämisen vuoksi. Aikanaan käytettiin ja korvattiin esim. pellavalla heti kun oli varaa se tehdä.

Eipä taida kukaan omaa rahaa hommaan laittaa kiinni. Organisoin heti tuollaisen "rahkasammalprojektin" kun hommaatte mulle siihen rahoituksen. Puolessa vuodessa se pyörii jo yliopiston tutkimusohjelmana. Ja innostus on takuulla valtava. Tulijoita on kymmeniä. Tutkimustulosten tuotteistaminen sitten onkin toinen projekti. Se jätän teille tai lisärahoituksen varaan. Tietohan on kevyttä kantaa hennoillakin hartioilla.