Haulikon tukkiremontti

[Aris60]

DO sisältää synteettisiä hartseja, jotka kovettuvat ja öljy ei ehdi puussa tunkeutua kovinkaan syvälle. Käytännössä tunkeuma on muutaman millin huolellisesti tehtynä. Ohuemmat muutamassa viikossa polymeroituvat öljyt kyllästävät jopa 10-15mm syvyyteen. Eli käytännössä koko tukin puuaineksen läpi. Tällöin ei kosteuselämistä tapahdu käytännössä ollenkaan. Lisäksi DO kovettaa puuta. Voimakkaita mielipiteitä on esitetty sen edistävän tukin halkeamista. Todellisesta riskistä en osaa sanoa mitään, koska elinikä kerätä kokemuksia tästä on hiukan lyhyt.

Öljytukin teko vaatii kärsivällisyyttä. Kun pikkupoikana jouduin uutta venettä kyllästämään Aspergolin ja pellavaöljyn seoksella niin kolmantena tai neljäntenä päivänä sisälle levitetty öljy alkoi tulla lautojen läpi. Silloin vene kyllästettiin seuraavana päivänä ulkopuolelta ja jätettiin "kuivumaan" pariksi viikoksi.

[ioni]

Mielenkiintoista. Olet siis sitä mieltä että minun esimerkkitukissani kun aihio oli kohtuullisen laadukas, kahdeksan vuotta kuivatettu turkinpähkinälankku, koepalasissa havaitsemani noin neljän millimetrin tunkeutuma ei riitä? Missä vaiheessa tukki sitten näyttää todellisen luontonsa? Toistaiseksi ei elämistä ole ilmennyt. Käyttölämpötilat ovat vaihdelleet -15:stä asteesta kolmeenkymmeneen. Eräissä jenkkiohjeissa varoitettiin tukin kyllästämisestä vedestä kosteana, sillä kaikki kosteus jää puun sisään ja aiheuttaa elämistä. Luulisi että kuivan tukin kyllästäminen ei vaadi senttitolkulla imeytymistä?

Siis Owatrol D1 ja Impreg ovat suosittelemiasi aineita? Käyvätkö ne suoraan laminaattitukille vai onko syytä noudattaa täällä ja Bobergin sivuilla annettua ohjetta lakkakyllästyksestä?

Tuo halkeiluriski oli minulle uutta. Olisiko sinulla lähteitä dokumentoituihin havaintoihin tai keskusteluihin? Toki riskiä tukevan hypoteesin voi esittää älykkäästi arvaamalla ja teoria saattaa olla ihan pitävä. Niinkuin totesitkin, käytäntö voi olla kuitenkin toinen.

Todellakin, "naphtaa" näytää sisältävän Rustin's myös. Jossakin keskustelussa tuli esille se että jotkut hiilivedyt eivät ehkä olisi puulle (ligniinille?) niin haitallisia kuin toiset. Mitenkähän lienee, liuotin haihtunee öljyn seasta puussa pois? Lähteekö ligniini mukana? Korvaako öljyn hartsi puutoksen?

Mikä olisi siis nimim. Aris60:n viimeinen sana pinnan tekoon kun ensin on Owatrolilla tai Impregillä tukki pohjustettu?

[Aris60]

Tukkiaihion ikä ei siitä laadukasta tee. Kaatoajankohta, sahaus, kuivaus (ulkona ennen pätkimistä aihioiksi), päätysolukon käsittely, sisäkuivaus ja luotettava tarkastus, lajittelu laatuluokan mukaan taas mahdollistaa todennäköisyyden kasvattamisen saada hyvä aihio. Kuitenkin tekovaiheessa saattaa paljastua kohtalokkaitakin vikoja. Mulla on tuossa lepäämässä aihio joka on ulkokuivattu 3v, sahattu aihioksi ja kuivunut sitten 2 vuotta kauppiaalla, höylättiin kun sen ostin ja nyt 2 vuoden sisäkuivauksen jälkeen kosteus on noin 10-11%. Ja aihio on käyristynyt yli 5mm.

Tukki näyttää temppunsa 2-3 vuoden sisällä tekemisestä. Halkeaminen voi tapahtua kyllä myöhemminkin.

Laminaattitukki on liiman takia ihan eri tarina. Laminaatilla pyritään vähentämään tuota elämistä. Ja varsinkin hartsiliimat tuovat lisää kestävyyttä verrattuna puhtaaseen puuhun. Monissa teknisissä ratkaisuissa se näkyy selvästi. Laminaattitukki on laadultansa tasaisempi.

Mitä lyhyempimolekyylinen liuotin on sitä haitallisempi se teoriassa on puulle. Kuitenkin samaan ryhmään kuuluvaa suurimolekyylistä parafiiniä ei pidetä enää puulle haitallisena vaan jopa hyvänä.

Parhainpana pintakäsittelynä pidä tuotteita joita osaan itse käyttää. Varmasti hyviä ja parempia löytyy. Todella hyvä aloittelijan sarja ohjeineen on London Gunstock Finish Kit, jos löydät jonkun muun kuin Napierin niin hinta on jopa edullinen. Luokkaa pari kymppiä.

Ja mikä on se paras pintakäsittely sitten kun pohja on kunnossa. Ensinäkin sen kyllästyksen jälkeen on muutama viikko aikaa rauhassa funtsata millaista öljy tai vahakäsiteltyä tukkia haluat. Valinnanvaraa nimittäin on: Valintaan vaikuttaa mm. kestävyys, halutun kiillon määrä, kerrosvahvuus tai myös kosteuden sieto.

Tässä mehiläisvaha/tung-öljy:



Tässä pelkkä ohennettu Tung-öljy



Vernissa+kiillotus vahalla löytyy täältä.




Pahoittelen pölyä kuvissa, sitä ei näkynyt ilman salamaa.

Eli paras tulos riippuu siitä mitä olet hakemassa ominaisuuksien summana. Ainakin minun mielestä.

Tässä kotimaisen valmistajan tehdasöljytukki.

[ioni]

Hyvää settiä Aris60:llä! Ylimmäisen perän kuviosta pidän kovasti. Vähän samaa on edellä mainitsemassani pienellä alalla. Tosin Hakalan Puutukusta ei niitä kaikkein kuvioiduimpia silloin löytynyt eikä sitä vähän halvemman luokan kuviotakaan ole koko tukissa. Tuskin olisin kyllä ensimmäiseksi pähkinätukikseni satoja euroja maksavaa aihiota ostanutkaan.

Aihion iällä implikoin edellä kuivatusaikaa, en ikää per se. Kyllä se aihio ihan kuivaa oli ja myyjä väitti että ei ollut koneellisesti kuivattua. Itsellä ei mittaria ollut käytössä. Luotin kauppiaan sanaan. Vahat oli päissä. Huojentavaa muuten nähdä että kaikilla muillakaan ei ole solukot lasimaisesti tukossa.

Olisihan se mahtavaa tehdä joskus sellaisesta näyttelytason lankusta tukki. Sitä varten vaan pitäisi olla näyttelyraudat. Siis sellaiset joita ei juuri kenttäoloissa rääkättäisi. Työkalunkin on mukava näyttää hyvältä mutta kyllä se tällaista vähän huolimattomaan rypemiseen taipuvaista köyhää riipaisisi tonnin tai parin tukkia Pohjois-Pohjanmaan vitikoissa kolistella. Miksei tuohon hiirikivääriin ratakäyttöä varten voisi väsätäkin kunhan saan hirviaseen laminaattitukin valmiiksi. Saako tuota London Gunstock Finish Kit:iä Suomesta mistään? Kyllä laadukkaasta setistä voi muutaman kympin maksaa jos käsissä on laadukas tukki.

Tuossa markkinointimateriaalissa on aika herraskaisenoloinen tukki...

http://www.breconretail.co.uk/index.asp?function=PRODUCTIMAGEWINDOW&closedelay=20000&SRC=http://www.breconretail.co.uk/ekmps/shops/brecon64/images/london-gunstock-finish-kit-916-p[ekm]310x300[ekm].jpg

[igorrock]

Jos haluaa kyllästää ja pinnoittaa aseensa tukin perinteisellä brittiläisellä tavalla, on siihen käytettävä seosta joka tunnetaan nimellä slacum oil.

Tämä on sekoitus vernissaa, karnauba-vahaa ja paria muuta ainetta. Lisätietoa löytyy jos laittaa GOOGLEen tuon fraasin hakusanaksi ja painaa entteriä.

NAPIERin mainittu pinnoite on pitkälti vastaava mutta ei kuitenkaan täysin.

[Sarvikuono]

nonii peekele hifistelijät nyt en viitikkään lähteä paikkalin tukin kimppuun kun ei tollasta kyllästettä jaksa pirukaan siihen laittaa
_________________
Video meliora proboque deteriora sequor.

[Aris60]

Tuo igorin resepti hulmahtaa tulee ilman kantta kun 70-asteinen höyry saa kipinän.... eli vesihauteessa. Ja toinen ihan yhtä vanha resepti samalle öljylle on kun tärpätin tilalla on 200% proof alkoholia. Taitaa pirtu olla lähin vastine ilman viinan kemiallista kuivausta... Ja tuo venice turpentine on lännen lehtikuusesta tehtyä tärpättiä. Löytyy taiteilijantarvikekaupasta "balsamitärpätin" nimellä. Ainut ero pineenitärpättiin on käytännössä miedompi haju. Muuten itse uskon tuohon pirtuun enemmän. Se resepti löytyy jo -30 luvun puusepän "värjäyskirjasta".

[igorrock]

[ioni]

Tässä on nyt old skool vastaan nu. Jossakin nettikeskustelussa valiteltiin slacum oilin huonoa kestoa ja toisessa väitettiin että Napier ei ole todellinen Lontoon viimeistely. En tutkinut asiaa vielä sen pidemmälle. Ensin mainitussa saattoi olla kyseessä Tru Oilin kauppamies.

Puhtaan karnauban epäilen olevan melko kovaa pinnoitetta. Sellainen karnaubapala kilisee kuin lasi. Vesihauteessa keittelin vahoja minäkin. Pitäisiköhän kokeilla keittää joku liemi jossa ei ole ollenkaan mehiläisvahaa vaan runsaat liuottimet pehmittäisivät valmiin vahan? Ei vaan viitsisi kymmenillä euroilla ostaa karnaubaa kokeita varten.

[igorrock]

[Aris60]

Nuuka !&%¤#"! niinkuin minäkin...

https://www.brisa.fi/portal/index.php?option=com_oscommerce&osMod=product_info&cPath=99_70&products_id=419&language=su

Ohje hienolle pinnalle ...

https://www.brisa.fi/portal/index.php?option=com_content&task=view&id=17&Itemid=15

[ioni]

Mutta tuohan on toimituskulujen kanssa jo kallista hommaa jos menee parikin kimpaletta haaskiolle kokeillessa...

Yhden tuollaisen palan jo keittelin jokunen vuosi sitten Cera Alban ja tärpätin kanssa. Cera Albaa on vähemmän kuin karnaubaa. Myöhemmin liuotin vahaan lisää tärpättiä ja sehän pirulainen muuttui melko pehmeäksi. Aika hyvin se haulikossa pysyi pari kautta kunnes poistin sen kun ei halvan tukin väri miellyttänyt. DO meni pintaan sitten ja on toiminut. Mosse on hyvä harjoittelukohde niin puu- kuin metallitöihinkin. Veli on käyttänyt tekemääni vahaa Saksan asevoimien ylijäämähousujen sauna-avusteisessa kenttäkelpoistamisessa. Ihan hyvin kuulemma pysyy aluskasvillisuuden kosteus housun ulkopuolella.

Pitänee sitten montteerata porakone keittiön pöytään kiinni ja pyöritellä buffing wheelin kanssa raakaa karnaubaa tukkiin vaikka olin jo tuon keinon hylännyt.

[jaanis]

Kysyisin neuvoa tekijä miehiltä, jotka ovat haulikon tukkeja lakoista poistanut ja uudelleen käsitellyt. Työn alla on 16/70 Leijona, lakat tukeista liberonin litkuilla poistettu ja pintaa hiottu. Leijonan lakka oli todella kulunut ja ilmeisesti tukki imenyt itseensä moskaa siinä määrin, että siinä todella tummia kohtia. Tukki tällä hetkellä naarmuton ja ainoastaan ne tummat kohdat huolestuttaa, tukki aika kirjavan näköinen. tasaantuuko näkö kun öljyt pinnassa vai kannataisiko vielä ryhtyä hiomaan karkemmilla paperilla vai luovuttaako ja siirtyä viimeistely hiontaan? 240:llä olen hionut kauttaaltaan. Pinnan olin ajatellut tehdä igorrock:n ohjeilla. Ensimäinen tukki itsellä työn alla ja nyt sormivähän suussa sen kanssa.

[igorrock]

Jos pinnassa on tummia läikkiä, kannattaa ainakin kokeilla hiomalla suht varovasti ja katsoa kuinka syvällä ne ovat. Hionta kannattaa aina tehdä kapulan kanssa ettei tukkiin tule kuoppia.
Myös liuottimilla voi kokeilla josko niillä saisi poistettua värjäymiä, olen käyttänyt siihen asetonia tai sinolia.
Joskus olen poistanut tukkiin imeytynyttä aseöljyä siten että ole hiustenkuivaajalla varovasti lämmittänyt puuta ja pyyhkinyt rätillä pintaan kihoavan öljyn.

Pintakäsittelyssä pätee se vanha sanonta että hyvät pohjat tulevat aina halvemmaksi ts. oli kyseessä sitten maali, lakka tahi öljy, ei mikään näistä peitä huonosti tehtyä pohjatyötä vaan ennemminkin korostaa sitä.

Viimeisten pintahiontojen yhteydessä (paperin karkeus luokkaa #320) tukki kannattaa kastella kauttaaltaan, antaa kuivahtaa ja hioa uudelleen. Tämä muutamaan kertaan uusittuna poistaa pinnasta pystyyn kohoavat tikut.

Ja lopuksi ennen pintakäsittelyn alkua kunnollinen kuivuminen.

[jaanis]

Ei lähtenyt lämmittämällä eikä sinolilla. Hiomalla sain tummat läikät vaalentumaan ja niistä tuli aikalailla harmaita. Hionta varat rupee olemaan loppu joten puhdasta pintaa en saanut aikaiseksi. Olisiko Igorrockilla jotain vinkkiä petsin sävyn suhteen, ostin teakin värisen pohja petsin, mutta nyt arveluttaa olisiko laitettava tummempi pohja petsi. Miten paljon DO:ssa on sävytintä mukana tummentaako merkittävästi. Pohjat tosiaan nyt vähän rajun näköiset harmaan laikukkaat. Lakka oli todella kulunut ja puu imenyt vuosien saatossa moskan todella syvään.