Aika poika

[ÄIMÄNKÄKI]

[Pussihousuelvis]

[remmarit]

ite ammuin ensimmäisen elukkani kans 11vuotiaana enkä suostunut edes paikallis lehteen jälkeenpäin kyllä harmittanut.

[9.3x622]

[Kiul]

[iiroS]

Minä sain mettäkortin 12-vuotiaana ja silloin jo isä sanoi, että hirvipassiin pääsee sitten kun siellä voi olla omineen, eli 15-vuotiaana. Enkä kyllä tuosta loukkaantunut ja jälkeenpäin ajatellen olikin oikein hyvä tuollainen systeemi, ensimmäinen oma hirvi tuli 15 vuoden ja kolmen viikon iässä koiralta, ihan riittävä alku ja kaikki meni ok. Sittemmin olen katsellut vierestä muutamaa 12-vuotiasta joiden isät "kilpailee" pojillaan, on se surkiaa kun kaikki ei aina menekään kuten suunnitellaan ja ei se nuoren pojan mielelle tee hyvää, kun koko porukan kanssa jahdataan vaikkapa sitä haavakkoa. Mulle on opetettu malttia ja sitä, että ikinä ei ole pakko ampua jos olosuhteet ei natsaa, ja esimerkiksi toisaalla taas käskytetään selän takana heti kun hirvi vilahtaa. Nuo nyt on ääripäät, mutta kerroin noista tapauksista mistä on tietoa ja kokemusta.

Omatkin pojut lähtee aikanaan hirvijahtiin asemieheksi, mutta nyt siellä ollaan koiran mukana tai minun tai jonkun muun kanssa passissa, kohdataan tilanteita ja hankitaan kokemusta. En minä anna 14-vuotiaalle tahallani mahdollisuutta tapahtumaan johon sen ikäisen psyyke ei ole valmis, eli siirtää omaa vastuuta nuorelle ja käyttää sitä oman egon pönkittämiseen. Aina pitää muistaa vastuu ja jos alakoululaiselle tulee vastaan vahinko, niin se voi seurata mukana pitkäänkin ja aiheuttaa ties mitä. Tokihan vastuuta pitää opetelle ottamaan, mutta opettelu kannattaa aloittaa hieman alempaa.

Itsellä oli yli 5 vuotta jonkin sorttista hirvijahtia takana, ennen kuin lähdin sinne tussarin kanssa, haulikkopyynnin aloitin heti kun kortin sain, mutta ampumista oli treenattu jo vuosia ennen sitä, aseenkäsittely pitää olla hansikkaassa ja ei mettään lähdetä harjoittelemaan. Isäukko kyllä hoiti totuttelun hienosti ja siitä minun on kovasti kiittäminen, tuolloin olin varmaan metonpyynnissäkin parhaimmillani kun vuosikymmenien kokemus oli hetkessä käytössä, ja aloitinkin mettäurani ampumalla ensimmäiseksi ukkometon, se metto onkin säilynyt kiinnostuksen ykkösaiheena näihin päiviin. Ja poitsunikin on ollut jo vuosia metsällä mukana, viimoset kaksi syksyä oman lisenssin kanssa, mutta silti me ei hirvikilpailuun vielä osallistuta, kyllähän metsästykseen kuuluu niin paljon muutakin kuin pelkkä liipasimen puristus
_________________
Annan toisten mä talletella suuret setelit...

[Mäyräkoiramies]

Minä sain mettäkortin 12-vuotiaana ja silloin jo isä sanoi, että hirvipassiin pääsee sitten kun siellä voi olla omineen, eli 15-vuotiaana. Enkä kyllä tuosta loukkaantunut ja jälkeenpäin ajatellen olikin oikein hyvä tuollainen systeemi, ensimmäinen oma hirvi tuli 15 vuoden ja kolmen viikon iässä koiralta, ihan riittävä alku ja kaikki meni ok. Sittemmin olen katsellut vierestä muutamaa 12-vuotiasta joiden isät "kilpailee" pojillaan, on se surkiaa kun kaikki ei aina menekään kuten suunnitellaan ja ei se nuoren pojan mielelle tee hyvää, kun koko porukan kanssa jahdataan vaikkapa sitä haavakkoa. Mulle on opetettu malttia ja sitä, että ikinä ei ole pakko ampua jos olosuhteet ei natsaa, ja esimerkiksi toisaalla taas käskytetään selän takana heti kun hirvi vilahtaa. Nuo nyt on ääripäät, mutta kerroin noista tapauksista mistä on tietoa ja kokemusta.

Omatkin pojut lähtee aikanaan hirvijahtiin asemieheksi, mutta nyt siellä ollaan koiran mukana tai minun tai jonkun muun kanssa passissa, kohdataan tilanteita ja hankitaan kokemusta. En minä anna 14-vuotiaalle tahallani mahdollisuutta tapahtumaan johon sen ikäisen psyyke ei ole valmis, eli siirtää omaa vastuuta nuorelle ja käyttää sitä oman egon pönkittämiseen. Aina pitää muistaa vastuu ja jos alakoululaiselle tulee vastaan vahinko, niin se voi seurata mukana pitkäänkin ja aiheuttaa ties mitä. Tokihan vastuuta pitää opetelle ottamaan, mutta opettelu kannattaa aloittaa hieman alempaa.

Itsellä oli yli 5 vuotta jonkin sorttista hirvijahtia takana, ennen kuin lähdin sinne tussarin kanssa, haulikkopyynnin aloitin heti kun kortin sain, mutta ampumista oli treenattu jo vuosia ennen sitä, aseenkäsittely pitää olla hansikkaassa ja ei mettään lähdetä harjoittelemaan. Isäukko kyllä hoiti totuttelun hienosti ja siitä minun on kovasti kiittäminen, tuolloin olin varmaan metonpyynnissäkin parhaimmillani kun vuosikymmenien kokemus oli hetkessä käytössä, ja aloitinkin mettäurani ampumalla ensimmäiseksi ukkometon, se metto onkin säilynyt kiinnostuksen ykkösaiheena näihin päiviin. Ja poitsunikin on ollut jo vuosia metsällä mukana, viimoset kaksi syksyä oman lisenssin kanssa, mutta silti me ei hirvikilpailuun vielä osallistuta, kyllähän metsästykseen kuuluu niin paljon muutakin kuin pelkkä liipasimen puristus Smile

Yllä olevat tekstit vastaavat täysin myös minun ajatusmaailmaani, ja aikalailla myös kokemuksia. Hyvin kirjoitettu!

[iiroS]

Mainiota jos en olekaan aivan yksin mielipiteineni
_________________
Annan toisten mä talletella suuret setelit...