Ruhonleikkaus: Perustaitoja vaiko specialistihommaa?

[Lahtinen]

[Nimrod]

Tokihan ihmisten ruokailutottumukset pitää ottaa huomioon, mutta kuten tavallista, puhuin ääripäistä, eli koko hirvi jauhelihaksi vs. koko hirvi kirveellä keittolihoiksi. Kyllä meilläkin erityisesti sellaiset perheet, joissa on enemmän lapsia, suosivat jauhelihaa, mutta ei meillä silti koko hirveä ruveta jauhamaan.

Itse tykkään esimerkiksi sen takia kokolihoista, että palakastike on itselleni yksi mieluisimmista arkiruoista. Jauhelihaa taas tulee laitettua vähemmän, mutta sanotaanko, että keskimäärin niitä minulla aina on viimeisenä pakkasessa ja taas kokolihat menee.

Ollaan tehty sellaistakin lihanjaolla, että kun on jako saatu tehtyä, niin vaihdetaan lihoja. Itse luovun jauhelihoista ja saan tilalle kokolihoja, eli tällä tavalla sitten sovitellaan sovussa näitä hommia. Meillä otetaan sitten lihan pakkaamisessa sekin huomioon, että esimerkiksi jauhelihat pakataan 400, 500 ja 600 gramman pusseihin ja sitten siitä saa itse kukin valita, että minkäkokoisina annoksina jauhelihat haluaa. Minä tykkään pienemmistä annoksista, suurperheelliset taas isommista.

[Nimrod]

Peura ja kaurishan taas ovat sellaisia, että ne saa itse kukin tehdä miten lystää.

[Lahtinen]

Mutta eiköhän pian päästä jo siihen, että jos joku leikkaa ja käsittelee riistanlihat omaan käyttömalliinsa sopivaksi, niin toisen mielestä se on ”riistan rienaamista”.

Mä väitän, että tällä hetkellä tässä maassa on tolkuton määrä yli vuoden ikäisiäkin sorkkalihoja pakkasessa. Pääasiassa niitä paisteja

[valmet 412s]

Mitä noihin isoihin paisteihin tulee niin talvella lykkään leivinuuniin ja kesällä pihveinä grilliin eli siinä nätilleen tulee, tottakai palvaan sitten aina muutaman ja huomannut että sen viipalointi valmiiksi vakuumiin tekee siitä helpomman näin eväsleipämiehenä.... Se sulaa huomattavasti nopeammin kuin köntti ja aina sitä veistä kaipaa.


Jalostamalla itse sitten purkkiin, kylmäsavuun, kuivalihaksi, palviksi, grillimakkaraksi ja metwurstiksi että lämminsavuwurstiksi lisää kummasti monipuolisuutta ja menekkiä sen kokolihan ja jauhelihan rinnalle.

Mitä pakkauskokoon niin 400g on se meidän setti jlihaa ja 400-600 kokolihaa optimikoko, tällöin ruokaa on juuri sopivasti kun tekee.
_________________
Varisjahdin veteraani...

[Jyrkkä D]

[Lahtinen]

Ei mulla ainakaan pikkumyllyn osat kestä astianpesukonetta. Jollakin saattaa olla tästä käytännön kokemustakin

Yleisesti ottaen tohon lihan "pintalaatuun" sanoisin kunnon vakuumikoneen tuoneen melkoisen "laatuloikan".

[valmet 412s]

Ei muuten pestä ihan jokamyllyn osia koneessa....


Normisetti, kävelevä leikkuutähdeautomaatti asemissa, vetoisuus tuoretta lihaa lähes uskomaton... Kylläpä näyttää kauriskin suurelta näin kuvassa....

Välineet näkyvillä, pärjännyt olen. Toki dynoja, viiltohanskaa yms. Lisäksi....


_________________
Varisjahdin veteraani...

[Nimrod]

[Lahtinen]

Helpostihan näissä silti jokainen katselee lihahommaa ”oman navan yli”. Tuossa hommassa on äkkiä melkoisia reunaehtoeroja.

Ite olen ollut tavalla tai toisella ”lihaosuuslaskentahommassa excelimiehenä” useamman vuoden. Voi kuullostaa hullulta, mutta loppupeleissä aika harva valittaa, jos lihanjaoissa on kaikille läpinäkyvyys ja kilomääräiset jaot menee ikään kuin itsellään palttiarallaa tasan.

Meillä esimerkiksi on tullut hirven ”ruhopainoa ” osuutta päälle viimevuosina 70….100kg. Eli tuossa on ”pikku mälli perinteisesti leikattua lihaa” jo pakkasen pohjalla. Siihen sitten mahdolliset peurat ja kauriit päälle, joiden lihanleikkuun kanssa voi sitten hifistellä haluamallaan tavalla.

Tähän sitten tulevaisuudessa varmaan siat päälle

[Nimrod]

[Nimrod]

Jauhelihan säilyvyydessä vakuumipakkaaminen on oikeastaan kaikkein merkittävin etu, eli vaikka seassa olisi rasvaakin, niin se ei kitkeröidy, vaan liha pysyy hyvänä pitkän aikaa.

[Lahtinen]

[Nimrod]

[Nimrod]

Mutta omassa seurassani on sellainen hyvä puoli, että eri intresseillä varustetut saavat muodostaa omat lihanjakoporukkansa, joissa voi sitten tehdä sellaista leikkoa kun huvittaa tai mihin taidot riittää