Ruhonleikkaus: Perustaitoja vaiko specialistihommaa?

[Nimrod]

Parasta on jos ruhoja pääsee paloittelemaan kohtuullisen paljon. Tällöin hommaan tulee rutiini ja nopeus. Vaikka nopeutta ei aina arvosteta, niin lihanleikkuussa vähäinen aika on yhtä kuin vähäinen katkos kylmäketjuun. Lisäksi nopeus ja tehokkuus on yleensä yhtä kuin siisti työjälki.

Lihanleikkuussa on paljon asioita, jotka voi tehdä nyhertämällä tai kerralla kunnolla. Usein ammattimaisilta lihanleikkaajilta löytyy myös konstit siihen, miten esimerkiksi luista saa kätevimmin lihat talteen mahdollisimman vähäisellä työllä.

Oma mielipiteeni on se, että kaikkien ei ole hyvä tehdä kaikkea, vaan hommat tulisi tehdä siten, että osa porukasta kehittäisi eri osa-alueiden osaamista. Toki on hyvä osata perusasiat, mutta esimerkiksi hirvi, joka yleensä aina jaetaan useammalle henkilölle, tulisi leikata ammattimaisesti. Tällöin jakajat saisivat mahdollisimman mieleisiä paloja ja esimerkiksi jauhelihaleikon voisi käyttää haluamallaan tavalla. Hyvällä lihanleikkaajalla on yleensä näkemys siitä, että mitä vaaditaan esimerkiksi savustettavaksi vietävältä kokolihalta jne.

Omassa porukassani ongelmia ei ole, kiitos alueen aiemman lihanjalostushistorian.

[veetee]

[9.3x622]

Kun on pieni porukka, niin jokaisen on hyvä osata. Olen kyllä yksinkin paloitellut ja sitten kun muut on ehtineet töistään paikalle, niin on jaettu lopullisesti.
_________________
Polku on kulkijaansa viisaampi. !&%¤# määrä on vakio.

[Lahtinen]

[Kaarle Martel]

[6mm br rem]

Peuran leikkuussa yleensä otan sisäfileet pois, sen jälkeen lavat irti. Ruhon roikkuessa on hyvä ottaa ulkofile ja myös niska samaa pötköä pois eli roikkumaan jää vain ranka jossa kyljet kiinni ja tietenkin takapää. Sen jälkeen on helppo eroittaa file niskasta. rasvaiset kyljet,kupeet ja luut koirille.. Ei oikein maistu tuo peuran tali pilaamassa hyviä lihoja. No makunsa kullakin jos joku siitä tykkää.

[late2]

Erilaisia tyylejä tuntuu raakapaloittelussa olevan. Hirvi raakapaloitellaan meillä yleensä näin:

- (avatut) lavat irti (ja ruhoa alemmas)
- sisäfileet irti
- ulkofileet irti
- kupeet ja kyljet irti (yleensä samassa paketissa) selkärankaa myöten
- niska irti (ranka poikki siitä mistä lihat alkaa)
- selkäranka irti ronkan edestä (joutaa yleensä luukasaan)
- takapää halki, sahaamalla tai leikkaamalla

Sahaa ei välttämättä tarvitse kuin kylkien irroituksessa, rivakampi mies ei siinäkään.

[Lahtinen]

[vonnegut]

Täältä löytyy valkohäntäpeuran paloitteluohjeet kuvineen ja vaihe vaiheelta:http://www.terveisetravintoketjunhuipulta.com/2009/11/valkohantapeuran-paloittelu.html

Tuossa oli ero oman porukkan tyyliin: Lapa irti ja erikseen roikkumaan. Verihyytymät saa pois jo nylkyvaiheessa koska puhdasta vettä tulee hanasta. Kuivahtaneesta, viikon riippuneesta lähtee huonosti.

Talkoolla palotellaan ja osuuskaupan vanhalla myllyllä menee jauhelihat +saman tien pikkupusseihin vaakkumiin, on helppoa jakaa. Potkakalvojen poistossa on tarkkoja ukkoja, niin että mäykky kiittää, mutta paistijauhelihan tasoa sitten on tuloksena. On monen tasoista tekijää. Ei ammattilaisia, mutta ei kiirettäkään, ja arvalla lähtee tasatut kasat. Soppaluuta riittää niitä kaipaaville.

[takeem]

Mitäs mieltä olette tästä.
http://www.youtube.com/watch?v=KxAYLj6BSCU

[9.3x622]

[Hemingway]

[Turisti]

Nooh, näin amatööri-harjoittelijana sanoisin että amatööri-harjoittelija!

Heh! No ei vaiskaan vaan ihaillen katselee tuollaista vuosien saatossa tullutta ammattitaitoa. Sama kai miten ja missä järjestyksessä tuon ruhon käsittelee jos kerran lopputulema on sama. Kai noi rutiinit on ajan kanssa kehittyneet sellaisiksi että mahdollisimman kivuttomasti ja luontevasti homma käy, painovoimaa hyväksi käyttäen. Hiton hienoa työstämistä. Ja asiallisia työvälineitä löytyy vyöltä vähän joka lähtöön.

Hätäseen kertaalleen katsottuna mutta oliko siinä flanksteikki yhessä kohtaa jota oli irrottelemassa tai piti irrottaa? Sellanen lattana lihakerros. Sellasen kun vajaan viikon päivät marinoi sipuli, valkosipuli, inkivääri, soija, öljy yms. marinaadissa ja korventaa kunnolla grillissä, pistää hetkeksi vetäytymään, pilkkoo pieniksi ja laittaa smetanan ja uunipotun kanssa lautaselle niin avot.

Meille opetettiin että 7 ja 8 kylkiluun välistä selkä katki, tuo kaveri poikkas sen 3 ja 4 välistä. Omat ulkofileet on sitten pidemmät ja se entrecote tais mennä merkinnällä "ulkofileen jatke" vakuumiin. No koko aika oppii lisää.

[Pohjola]

Nimrodin lokiikalla, itselataajista pitäs puolilta ottaa latausvehkeet pois.
Ja ihan sama pätee niihin asiden raplailuihin, osa ehkä vois puhdistaa sentään torrakkonsa kiikarit tietysti laittaa vain yksi henkilö seurassa jne.
Kuitenki sanoisin, parempi kuitenki on opetella jonkutasoinen lihankäsittely.
Miten sitten Nimrodin seurassa sillä saralla meneeki, onko "ammatti" miesten hommia.

Tottakait sillon ku isompia määriä ruhoja käsitellään ammattimaisuus on hyväksi, mutta pitää muistaa jatkuvuus, eikä ihan muutaman äijän varaan hommaa jättää.

Kaikille pitäs olla jonkinmoinen mahdollisuus kokeilla hommaa

[9.3x622]

Kyllä jonkinlainen saaliinkäsittelytaito pitää metsämiehellä olla. Itse lähdin jo nuorena kloppina sitä, sen minkä pyydän, niin myös käsittelen. Äetee siitä riistasta silloin ruuan teki, mutta sekin muuttui ja aloin tehdä itse. Nyt ei saa edes koskea riistanlihaan, se on minun juttu.
_________________
Polku on kulkijaansa viisaampi. !&%¤# määrä on vakio.