Yleistä keskustelua kanalinnustuksesta

[Jäniksenpyytäjä]

Kun tuli moderaattorilta vihjaus perustaa keskustelu jossa voidaan pohtia kanalinnustusta, sen moraalia, saaliinsaamista jne. jatketaan sitä täällä ja annetaan Kanalinnustus kausi 2012 topicin olla rauhassa ja sen pysyä oikeassa asiassa.

[juse]

En ymmärrä.

Ootko ampunu jänistä hyppyyn?
_________________
Hatun noston kruunaa roston, suussa palaa sippiboston

[Matti R]

Mistä tietää, että lintu istuu oksalla?

Se heiluttelee jalkojaan!

Kevyt puujalka, anteeksi. ;o)
_________________
Ent nimim Hannes

[maqe]

No, itse kun harrastan koirani, suomenpystykorva, kanssa linnunhaukku kisoissa käyntiä ja kun pahin saaliinhimo on jo vuosia sitten tyydytetty, en ampunut tänäkään syksynä kuutta lintua enempää. Vaikka tuli neljä viikkoa oltua lomalla 10.9. lähtien. Neljä päivää meni ilman aseen kantamista. Kolmena, tahi neljänä päivänä ei ollut pudotus mahdollisuutta. Parhaalla reissulla oli neljä metsohaukkua, varmuudella kolme eri lintua. Saldo kaksi metsoa(uros),molemmat uusintahaukusta, neljä teertä(yksi naaras ja kolme kukkoa). Toki kautta on vielä jäljellä ja teerikiintö auki..

[mtaskinen]

joku tuolla vihjaili että en koe jahdissani tarpeeksi haastetta.. Omasta mielestä kyllä ihan riittämiin. Mutta tottakai olen samaa mieltä siitä,että koiralla homma on hienompaa. Siksi metsästänkin myös koiralla. Ja koiralla metsästäessä kannan aina mukana luodikkoa ja pyrin ampumaan aina mahdollisuuden tullessa sillä. Aina se ei ole mahdollista.. Ja olen minä haukusta lentoon ajanut useita koppeloita tänä syksynä,uusintaa ei vain ole oikeen tullut.. Teerethän täällä ei kuuntele haukkua sekunttiakaan. Mutta haluan aina uusia haasteita harrastuksissani,siksi aijonkin perehtyä näädän pyyntiin ja käydä ruotsissakin hiihtämässä metson perässä tammikuussa.

pahoitteluni jos teksti sisältää kirjoitusvirheitä.. älypuhelimella kirjoitus ei ole helpoimmasta päästä.
_________________
Onko näkyny? - aina sitä jotaki..
Ootko saanu? - kaikki mitä on näkyny!

[petra]

Hienoa,et sinulla ees puhelimella,jospa joskus käyttäjälläkin...
_________________

[tetri]

[Juselan]

Pistetäämpä tähän ketjuun yksi hajatelma joka on kehittynyt omien jahtivuosien varrella. Ei varsinainen mielipide mutta kuvastaa metsämiehen elämänkaarta.

Olin muistaakseni 13 vuotias kossi, metsästyskortti oli jo taskussa ja isä antoi käydä pikku reissuja yksin aseen kanssa metällä kun hän ite lähti rankametsään. Haulikko oli isän vanha 16.cal Simson. Jahtiveri oli kova ja samoin saaliin himo, kyyhkyjä ja sorsia oltiin ammuskeltu riittävästi. Läksin tutuille kalliolumpeille isän metsäpalstalla jossa tiesin karmean kokoisen meton asustelevan, olin sitä jo monta kertaa ampunut, ja useasti se oli minut jallittanut. Päätös oli kuitenkin että siltä otetaan henki pois! Oli iltahämärä ja ilma täysin tyyni. Lähestyin noita kallioita kuin pieni Hiawatha ja huomasin yhtäkkiä silmänurkassa liikettä. Pumppu alko takomaan 200 kun tajusin että siinähän se metso on kalliolla, nyppimässä havuja pienestä kitumännystä, täysin tietämättömänä minusta!!! Heitin saman tien ryömintävaihteelle ja mättäiden suojassa lähestyin metsoa metri metriltä, valehtelematta naama turpeessa, muistan vieläkin kun jännitti niin !&%¤#"!!! Matkaa metsoon oli noin 30m kun hivutin hiljaa simsonin mättäälle ja metso jyvälle, varmistin pois ja päätin vielä nuoruuteni huumassa vetää siihen molemmat piiput kerralla että varmasti jää!
En vielä tänäkään päivänä tajua mikä minuun meni mutta ampumatta se metso jäi. Makasin varmasti 10 minuuttia sen mättään takana, metso jyvällä, aika tuntu pitkältä. Lopulta nousin pystyyn ja katselin jättiläisen lentoa. Matkalla takasin autolle harmitti niin se ampumatta jättäminen että tippa tuli linssiin, siinä meni elämäni tilaisuus saada metso!

Metsästäjän urani jatkui tuosta vähintään yhtä innokkaana ja verisenä. Riistaa mätettiin kenttään surutta ja ase vaihtui mosbergin pumpusta benelliin ja benllistä toiseen, toinen toistaan pidemmällä jatkomakasiinilla. Patruunaa meni ja tulosta tuli!!

Nyt yli 20 vuotta ja hirvittävä kasa riistaa myöhemmin käyttöase on taas se vanha 16cal simson, minun ja linnun välissä aina seisoja. Rakkaimpana metsästymuistona tuo metson ampumatta jättäminen... Niin se mies muuttuu.

[enduro]

[tetri]

Jep, aikas vilpittömän kuuloinen tarina. Niin se ympyrä sulkeutuu...

Itse muistan ensimmäisen linnun tapponi:
Otin salaa ukin pienoiskiväärin ja kävin ampumassa räkättirastaan mansikkamaalta. Jotenkin säikähdin, kun siihen lintuun satuin osumaankin. Siinä se sitten maassa aukoi henkitoreissaan nokkaansa, kunnes sen jollain karahkalla sain hengiltä. Jäänyt elävästi mieleen se pahan olon tunne mikä pikkupojalle moisesta tilanteesta tuli.
Tuosta tapauksesta meni monia vuosia ennen kuin aloitin varsinaisen metsästysharrastukseni - episodi jätti varmasti jonkinlaisen jäljen alitajuntaan.

[guide]

[mtaskinen]

En ymmärtänyt kyllä pointtiasi, mutta kyllähän se on seuran tehtävä. Ja jos metsästää paikkakuntalaisen oikeudella niin sitten koen, että se on jokaisen metsästäjän oma tehtävä huolehtia siitä miten paljon verottaa riistaa, minäkin vuonna, miltäkin alueelta.
_________________
Onko näkyny? - aina sitä jotaki..
Ootko saanu? - kaikki mitä on näkyny!

[guide]

[kinttu]

[Sojakka]

Mahtoipa olla itsellänikin ensimmäinen reissu vesilintujen perässä hieman vastaava. Kaksi heinuria istahti jostain syystä veneen viereen. Toisen ammuin, kaveria en selvinnyt pomppuun edes yrittämään, vaikka 16cal Tähden pati "käsimakasiinissa" valmiina olikin. Henkiriepunsa pitänyt sorsa heitti rundin ja laskeutui takaisin hengettömän viereen ihmettelemään. Ei kyennyt Sojakka ampumaan.

Kotiin kävellessä kuivailin silmäkulmiani maastotakkiin ja manasin ratkaisuani. Olisiko se toinenkin sorsa pitänyt päästää päiviltä?

Miehisyys vei sittemmin voiton ja vailla suurempia tunnontuskia on tullut pienriistaa napsuteltua. Neljännesvuosisata tapahtuneen jälkeen tulee ruutia taas tupruteltua sangen selektiivisesti.


e: jotta juttu pysyy otsikon vaatimissa rajoissa, niin mainittakoon että kyseisellä järvellä käyvät teeret soitimella.