Ase&Esittely: Hifistelyreppua hommaamassa

[Lahtinen]

Ase&Esittely: Hifistelyreppua hommaamassa

Ase&Esittelyn toimituksessa tehtiin tiukan seulan SWOT-analyysi. Analysoinnin tehnyt firma oli täysin ymmällään, sillä analyysissä A&E:n toimituksesta löytyi pelkästään vahvuuksia!

Ensimmäisenä esiin tuli se tosiseikka, että Ase&Esittelyn toimituksen kokemuspohja metsästyksestä alkaa jo 50…60-lukujen vaihteesta, mutta toimituksessa on myös viimeaikaisin tegnolooginen tieto. Voidaankin puhua eräänlaisesta erätutkimuksen huippuyksiköstä.

Ase&Esittelyssä on ymmärretty, että perinteisten jahtivarusteiden huippuominaisuuksien kyseenalaistaminen ei ole suomalaisen eräkulttuuriin rienaamista, vaan sen kehittämistä. Muussa tapauksessahan suomalainen eräkulttuuri pysähtyisi vuoteen 2007. Ase&Esittelyssä on havaittu vuosien varrella seuraavanlaisia lainalaisuuksia:

- Oma metsästysseura ja sen jahtialueet ei ole koko maailma.

- Vaikka joku kilke olisikin alun perin lähtöisin ihan Ameriikasta asti, se ei automaattisesti tee siitä hyvää, mutta ei myöskään ihan p…kaa.

- Kaikki jahtivermeet, joihin itsellä ei ole kiinnostusta tai varaa, eivät välttämättä silti ole p…stä tai tarpeettomia.


Tältä pohjalta lähdettiin liikkeelle varustealueelle, jota moni pitää täysin itsestäänselvänä:

Suomalaiseen jahtiin kuuluu omien varusteiden kantaminen ja useimmiten kantolaitteena on reppu. Repun sisällöstä on paljon puhuttu ja sisältö heijastelee oikeastaan jahtimiehen luonnetta, mieltymyksiä ja arvostuksia hyvinkin tarkasti. Itse kantolaite on loppuviimeksi jäänyt hyvinkin vähälle huomiolle, vaikka onkin keskeisiä erämiehen varusteita koko erämiesuran ajan.


Harvemmin erämiehelle osuu tilanteita, jossa retki jahtimaille on niin lyhyt ”ponkaus”, ettei reppua ole ensinnäkään mukana.


Ase&Esittelyssä oikein järkytyttiin, miten näin keskeinen eränkäynnin osa-alue on jäänyt vaille täysipainoista hifistelyä ja asiasta päätettiin käynnistää heti täysimittainen tutkimus.

[Lahtinen]

Repun perusvaatimukset



Omissa jahdeissa repulle on tullut asetettua hyvin yksinkertaiset perusvaatimukset:

- Reppuun pitää sopia varusteet ja ne pitää saada sijoiteltua sinne käytön kannalta järkevästi. Pahitteeksi ei ole sekään, että sinne sopisi jouhevasti saaliskin.

- Reppua pitää olla varustemäärään nähden mahdollisimman hyvä kantaa.

- Reppu selässä pitää pystyä ampumaan nopeita ja tappavia riistalaukauksia.

- Repun pitää kestää vuosikausien kovaa käyttöä.


Äkkiseltään perusvaatimukset kuulostavat melko simppeleiltä toteuttaa, mutta kokemus on osoittanut, ettei tämänlaista reppua välttämättä hevin löydä tai tule edes tosissaan etsittyä, sillä keskinkertaisillakin toki pärjää. Joskus ja joillekin eteen tulee kuitenkin erämiesuralla tilanteita, joissa hankintaa ei ohjaa ensisijaisesti halpa hinta, vaan haetaan nimenomaan omaan käyttöön parasta mahdollista ratkaisua.

Tämänlainen tilanne tuo repun hankkijalle aivan uudenlaisen haasteen verrattuna halvimman mahdollisen etsiskelijään, valintaa ohjaava tekijä ei löydykään enää helposti vertailtavana lukuarvona hintalapusta, vaan markkinoiden tarjontaan joutuu paneutumaan tarkemmin ja omia mieltymyksiä ja tarpeita joutuu oikeasti pohtimaan.

[Mippi]

Juttu loppu hiukan kesken?...jatka
_________________
Eihän sitä kukhan jaksa...

[Lahtinen]

Hifistely-varoitus!

Tämä topic saattaa sisältää hifistelyä: Toisille tuo on hifistely on kuin kirosana ja toisille taas ei.

Vaan mitä se hifistely oikeasti on?

Suomalaisen jahtimiehen onnistuminen riistatilanteessa perustuu taidon lisäksi pitkälti itseluottamukseen ja uskoon omaan kaluston kyvykkyyteen.

Jollain Valmetin 12/70 aseella varustettu sorsamies Vihtavuoren Vismutit piipussaan, mainoslippiksessään, yksivärisessä puvussaan ja veneessään, saattaa olla sorsaviikissä äärettömän tehokas tappaja, kunhan itseluottamus ja usko omaan kalustoon on kunnossa.

Sama kaveri kun saa interneetin torppaansa ja lukee koko kesän, että pitäisi olla kasvonaamiota, maastonväristä venettä, Max-4 puku, pirusti kääntyväpäisiä ja räpytteleväsiipisiä sorsankuvia, pitkäpesäinen haulikko, mieluusti jatkomakasiinilla, hevishotpatruunoita jne. Seuraavassa aloituksessa tappotehot ovatkin tiessään, sillä usko omaan kalustoon on mennyt.


Puhdasoppisessa hifistelyssä kalustoa pyritään kehittämään optimaaliseen suuntaan. Aidolla hifistelijällä on jo pitkä kokemus konservatiivisista jahtitarvikkeista, joihin hifistelykilkkeitä pystytään vertaamaan ja niiden käyttökelpoisuutta arvioimaan.

Hifistelijän saaliskortissa on vuosien varrelta jo niin paljon ristejä, ettei saalismäärällä tarvitse enää mieskuntoa todistaa. Hifistelijä on pikemminkin äärettömän tehokas tappaja, joka tähtää jahdissaan ”puhtaisiin tappoihin”. Hifistelemällä pyritään luomaan enemmän ja parempia riistatilanteita, joista poimitaan valikoivan verotuksen lainalaisuuksien mukaan ”varmat tapot”. Tällöin vaarasta tietämätön riista tulee saaliiksi silmänräpäyksessä, ilman stressilihan makua.

Hifistelyn päämääränä on tarkoituksenmukainen ja hyvä jahtikalusto, johon käyttäjällä on 100% luottamus. Toki hifistelyssä tulee myös ylilyöntejä, sillä osan kaluston käyttökelpoisuus selviää vasta muutaman kauden käytön jälkeen. Voidaan kuitenkin sanoa, että tämän päivän hifistely on muutaman vuoden päästä laajemmallekin metsästäjäryhmälle arkipäivää, hyvänä esimerkkinä vaikka joidenkin kasvonaamioiden yleistyminen kyyhkysjahdissa, itse olen todistanut noiden ilmestymisen hyvinkin konservatiivisten jahtimiesten kasvoille.

Hifistelyesimerkki:


Naamioverkon sävy on valittu taustaansa sopivaksi. Yläviistosta lähestyttäessä naamioverkko sulautuu kuivaan kurapenkkaan ja riistalinnut tulevat sellaiselle hollille, että voidaan käyttää väljempää supistajaa ja pieniä hauleja osuman varmistamiseksi.


Joku voi pitää naamioverkon ja maastopuvun sävyn yhteensovittamista ”homosteluna”. Tosipaikassa tapahtuu kuitenkin monesti tiedostamatonta liikkumista, vaikka jahtimies luulee olevansa paikallaan; Käsivarret jännittyvät, olkapää nousee aavistuksen laukaukseen valmistautuessa jne. Samaa sävyä olevat varusteet hävittävät tehokkaammin nuo liikkeet ja mahdollistavat saaliin tulon ideaaliselle ampumaetäisyydelle.


Varo siis, kun luet hifistelytopikkeja, usko omaan perinteiseen kalustoon saattaa kärsiä ja sitäkautta kyvykkyytesi jahtimiehenä. Onneksi me metsästäjät olemme itsepetoksen mestareita, jolloin kaikki oma, mahdollisesti hyvinkin keskinkertainen, kalusto pystytään mielessä psyykkaamaan maailman parhaaksi ja joskus usko on niin kova, että sitä julistetaan ilosanomana kanssametsästäjillekin.

[Teurastaja91]

"homosteluna" Hjyvahjyva taas täyttä asiaa!

[Lahtinen]

Perusreppu

Varmasti aika useankin muistoissa ja vielä nykypäivänkin käytössä on ns. perusreppu: Iso repputila ja kaksi sivutaskua.



Materiaaleina oli niin puuvilla tai jotain vastaavaa tai nailonkangasta. Eipä nuo nailonkankaisetkaan tahtoneet ihan vedenpitäviä olla, mutta selkää hiostivat melkoisesti. Usein kastumiselle arat tarvikkeet kääräistiin muovipussiin, eikä repun vedenpitämättömyys juuri haitannut.

Koska repussa ei ollut omaa runkorakennetta, meni se tyhjähkönä melkoisen pieneen tilaan vaikkapa auton takakontissa. Kannettavuudeltaan tämänlainen reppu ei täytenä ole mikään legendaarinen, mutta ohuet nahkaviillekkeet mahdollistivat aseen hyvän nousun poskelle.

Perinteinen suomalainen reppu on loppuviimeksi rakenteeltaan aika nerokas 1+2 tyylisine lokerointeineen. Omat varhaisimmat muistikuvani liittyvät oman isän jahtireissuihin, jolloin reppu oli lähes tyhjä jahtiin lähdettäessä vain välttämättömimpine kilkkeineen ja palatessa reppuosassa oli enemmän tai vähemmän saalista. Alkujahdissa lähes tyhjä reppu kulki huomaamattomasti mukana ja saalishan harvemmin niin painavalta tuntuukaan…

Itse asiassa, kun asiaa pohdiskelee, suomalainen perusreppu oli moneen päiväpyyntiin todella hyvä kapistus, kun tavaraa oli vähäisesti mukana.

Perusreppu toimii myös hyvänä referenssinä, johon "hifimpiä" reppuja voi verrata.

[.625]

Hifi-reppuun pitää myös kuulua nykyaikainen kantojärjestelmä esim. anatomic ratkaisu muotoiltavineen alumiini tukineen on erittäin hyvä vaihtoehto, ja takaa sen, että reppu pysyy kuosissaan, ja hyvänä kannettavana huonomminkin pakattuna. anatomic-järjestelmä säästää taas painoakin mukavasti, kun vertaa sitä putki-runkoiseen kantolaitteeseen

Irroitettava riistapussi, jonka saa tarvittaessa kiinnitettyä reppuun on myös erittäin hyvä, mutta suht hankala ilmeisesti toteuttaa monen reppuvalmistajan mielestä, kun niitä ei monen merkkisissä repuissa ole

Repun kankaan tulee olla sellainen, että sadevedet pysyy repun ulkopuolella, tai repun mukana pitäisi tulla sadesuoja (mieluusti kahisematon)

[Argan Tiger]

Camelbakin reput esim Finnrappelista ovat laadukkaita.
Esim:


tai



taikka



ja värivalikoimassa löytyy.

[arzi]

Pilataan jännitys ja paljastetaan tarinan loppuratkaisu

[Lahtinen]

Varsinaiset speciaali-kantolaitteet ovat oivia paikassaan, mutta varsinainen suurikapasiteettinen rinkkamalli ei ole sitä, mitä lähdin hakemaan. Hakusessa kun on enemmänkin päivärepputyyppinen tekele.


Kalareissulla jossain lähellä Ounasjokivartta, joskin kuvanottohetkellä joki aavistuksen hukassa

[Lahtinen]

Melkein joka urheiluliikkeestä löytää toinen toistaan erilaisempia ”päiväreppuja”. Malleja ja värejä on vaikka minkämoisia. Itse en oikein erärepuiksi näitä ole kelpuuttanut, vaikka pikku retkillä, mopoilussa ja vastaavassa noita tuleekin käytettyä. Varsinaiseen metsästyshommaan kun noista tuntuu puuttuvan ”se jokin”, joskin väritys olisi monesti hyvä turvatekijä.


Päiväreppua ulkoiluttamassa jossainpäin Suomea, vaikkei kuvasta välttämättä heti uskoisi että kotimaan kamaralla istuksitaan.

[Lahtinen]

Army surplus

Jonkinlainen innostus on vuosien varrella ollut joihinkin ”armeijan ylijäämäkamoihin”. Monet vuodet mukana kulki jonkun maan armeijan perusreppu, käytettynä jostain ylijäämäkaupasta hankittu.

Lokeroita oli nuo perinteiset sivutaskut ja isompi ”takatasku”. Tässä repussa oli muutama piirre, josta pidin:

- Sisällä selkää vasten oli jonkinlainen karttatasku, jossa useimmiten metsäkanalinnustushommissa tuli pidettyä sanomalehteä, johon saalis oli hyvä kääräistä.

- Repun läpän alla oli isoluukkuinen koko läpän kokoinen tasku; Tuonne tuli sujautettua koko läpän kokoinen telttapatjan kappale. Tauolla ole helppo kääntää iso eristetty läppä persauksien alle ja taata itselleen lämmin ja kuiva istuma-alusta.

Tämä reppu kulki monessa mukana ja loppuviimeksi saumat pettivät. Kantoviillekkeet vaativat jonkinlaista tuunaamista, joka suoritettiin vanhoista turvaliiveistä otetulla hihna-lukkosysteemillä, joka näkyy topikin toisessa kuvassa.

Tämän repun haittapuolena oli se, ettei se selässä ollut mikään kovin kaksinen ampua. Ehkä kuitenkin jo pieni askel hifimpään suuntaan perusrepusta


Taimenjahdissa


Koukuilla

[Lahtinen]

Armeijasta kotiin-mies hommaa repun

Armeija tuli käytyä joskus 80-luvulla. Ainakin silloin puljattiin melkoisesti tetsareiden kanssa. Kotiutumisen jälkeen mieleen tuli, että taisteluvyön ideassa oli paljon ihan järkeviäkin oivalluksia ja samanlainen systeemi saattaisi sopia ihan eränkäyntiinkin.

Jonkinlainen hifistelyaskel oli tuollaisen taisteluvyömallisen eräkäyttöön suunnitellun repun hommaaminen. Reppu oli käsittääkseni kotimaista valmistetta ja tehty maastonvärisestä puuvillakankaasta.

Repusta löytyi isompi varsinainen reppuosa ja kaksi kyljille tulevaa isohkoa sivutaskua, pienemmät taskut sijoittuivat kantajan etupuolelle. Löytyipä jonkinlaisen lenkit niin kiväärin-, kuin haulikonpanoksillekin.

Reppu kulki monessa mukana, mutta suurimmat huomauttamisen aiheet löytyivät lähinnä kestosta vuosien jahtireissuilla.


Reppu selässä oli kohtuu hyvä ampua


Kantoprofiililtaan reppu oli kohtuu matala, toisinsanoen kuorma tuli pitkälti tuohon vyötärön ympärille.


Repussa oli useita sivutaskuja, joskin itseäni kiusasi se, että taskut suljettiin tarranauhalätkillä, joiden lukitusluotettavuus on pitkässä juoksussa mielestäni rajallinen. Tämänlaisessa taskussa ei mielellään kanna auton avaimia, metsästyskorttikoteloa tai pientä kameraa.


Loppupeleissä kyseessä oli silti vähintään keskitason jahtireppu, jonka väritys sopi jahtikamppeisiin ja joka kulki matkassa äänettömästi.

[kuhna]

Ostatteko kaiken, minkä näette. Onko se tavara ja kamppeet lähellä "kokonaisvaltasta" erä kokemustusta. Itse ainakin kiinnyn tavaraan vasta, kun niiden kanssa tulee muistoja. Käytän sen loppuun, enkä tahdo millään luopua, ennen kuin muija heittää sen salaa matonkuteisiin.
Käsittääkseni juuri metsästys on se harrastus, missä kamppeila ei elvistellä. Itse varon ainakin mitään "uuden karhiaa" hirviporukassa. Kaverikin kanssa kerran, kun oltiin erämessuilla ja ostin pari tekstiiliä; tokaisi: "ny se ostaa kaiken minkä se näkee".

PS. En kai olisi saanut tätäkään kirjoittaa, mutta tälläinen vakaumus ja käsitys minulla näistä asioista on.

Olitko Lahtinen tänä keväänä Saanalla, niin kuin minusta kuvassa näytti.
_________________
Ammuin ohi !

[Repesorsa]

Kuhna, jotkut käyvät metsästämässä muitakin elukoita, kuin hirviä. Itsekin olen ollut useita päiviä sellaisissa paikoissa, johon on pitänyt kävellä peninkulmia ja ymmärrät varmaan, että sellaisiin paikkoihin pitää kantaa monenlaista tarpeellista mukaan. Tällöin kuvaan astuu reppu/rinkka, joka istuu selkään, kuin nenä päähän. Siinä ei kuule mikään valtsun muovikassi toimi.