Koiran sijoittaminen ja sijoituskoti

[werty74]

Ajattelinpa polkaista tällaisen aiheen pystyyn koska en äkkiseltään löytänyt tuoretta keskustelua asiasta.

Mitä mieltä porukka yleensä on näistä sijoituskoirista?
Onko ne vain "ahneen kasvattajan" tapa haalia koiria / pentueita mahdollisimman paljon, vaiko kenties yksi tapa hommata itselle koira jopa suhteellisen edullisesti vai kenties ihan jotain muuta?

Itse olen pohtinut tuota koiran sijoitusta tässä viimeaikoina enemmänkin ja miettinyt millä perusteilla itse voisi sijoittaa koiran ja millaiseen paikkaan.
Perin hankalaa, etenkin jos kyse on käyttökoirasta.
Näyttelykoirille voisi olla jopa huomattavasti helpompi löytää hyviä sijoituskoteja.
Henkilökohtaisesti en pitäisi sijoituskoiran ottamista kasvamaan mitenkään huonona ajatuksena jos vain ko. koira olisi sellainen mitä haen / haluan koiran olevan. Ja tietysti yhtenä suurena tekijänä on koiran omistaja ja se pystyykö hänen kanssaan yhteistyöhön pitkällä aikavälillä (2-4vuotta ja jopa ylikin)

Millaisia kriteereitä arvon foorumilaiset asettaisi narttukoiran sijoitukodille jos kyseessä olisi metsästyskoirarotu?
Ja kuinka moni olisi valmis ottamaan sijoituskoiran itselleen?

Keskustelu aiheesta voi alkaa..
_________________
karjala takas!
jos ei muuten niin pullo kerrallaan!!!

[Monkey B]

Itse kun en noita narttuja harrasta niin omakohtaista kokemusta ei ole, mutta kahdella kaverillani on ollut sijoitusnarttu ja kumpikaan tapaus ei todellakaan houkuttele sijoitussopimusta tekemään... Toisessa tapauksessa mentiin käräjille saakka.

Ihan kaiken kun laittaa paperille ja nimet alle, niin kaippa se sitten. ja toivoa sopii että tulee juttuun sijoituskodin kanssa seuraavat muutamat vuodet.

[Erä-Jorma]

Itsellä molemmat noutajat olleet sijoituskoiria ja toivon mukaan tulevakin. Itse olen ollut positiivisellä mielellä koirien kanssa, kasvattajan kanssa sovittu paperilla "vaatimuksista" sijoituskotia kohtaan mm. taipumuskokeiden suoritus, väh. alo-1 luokan tulos NOME kokeesta, näyttelytulos yms. uhkasakkojen varjolla. Tämä kaikki on ainakin itseäni kannustanut harjoittelemaan ja kouluttamaan koiriani enemmän kuin varmaankaan muuten olisi tullut harjoiteltua. Kun sitten pentueen jälkeen sain koirat omiin nimiin niin täytyy myöntää, että harjoittelu on jäänyt vähiin ja nautittu vain metsästyksestä toimivalla koiralla. Ilman kasvattajan asettamia vaatimuksia tuskin olisin koskaan esim. metsästyskokeisiin lähtenyt.
Kasvattajan kannalta sijoitus on hyvä vaihtoehto esim. 3-vuoden sopimuksella. Siinä ajassa koirasta nähdään onko siitä jalostukseen ja ennenkaikkea kannattaako kyseistä koiraa jalostaa pidemmälle, sijoitussopimushan ei tarkoita automaattisesti pentujen tekoa vaan sillä kasvattaja varaa oikeuden käyttää koiraa jalostukseen sopimuskauden aikana. Meidän koirilta kasvattaja on jättänyt ensimmäisestä pentueesta mm. koiran itselleen, jota on käyttänyt sitten jatkojalostuksessa eli sijoitus antaa pelimerkkejä kasvattajallekin jatkoa ajatellen.
_________________
Jos kynsien alta ei löydy verta, likaa ja öljyä; se on amatöörien puuhastelua

[tuhola]

[terrieri2]

Tärkeintä on tehdä asiasta kunnon sopimus! Kaikki toiveet yms. kirjataan tarkasti, vaikka lisälomakkeelle jos tila ei vakiolomakkeissa riitä.

Ennen kuin sijoitukseen ryhtyy, kannattaa todella miettiä juuri tuota sitoutumista toisen koiraan. Jos kasvattaja haluaa koiralleen tietynlaista koulutusta ja tuloksia, tulee haastatella tuleva sijoituksenottaja tarkasti tai muuten tuntea kaveri sellaiseksi joka lupaukset täyttää. Eli ei mettäkoiraa kannata antaa sellaiselle, joka ei harrasta mitään ulkoilua/metsästystä... Elämäntapoja kun voi olla vaikea muuttaa.

Pennunottajan kannattaa pitää mielessä, että se pennutus on edessä ennemmin tai myöhemmin. Vaikka välit kasvattajan kanssa olisi kuinka hyvät, niin jos ei ole varautunut siihen pennutus-asiaan, voi välit kiristyä jos pennutusaika ei käykään jostain syystä.

Varsinkin aktiivisesti harrastavilla ja kisaavilla tai kokeissa kävijöillä voi pennutus tulla eteen juuri kun olisi tärkeä kisakausi edessä. Pennutuksen siirtäminen odottamaan taas jotain hiljaisempaa vaihetta ei vaan välttämättä ole aina mahdollista kasvattajan elämäntilanteesta johtuen tai vaikka jalostusuroksen saannin vuoksi.

Molemminpuolista joustamista ja yhteistyötä tarvitaan, vaikka kaikki olisi kirjattukin ylös. Sopimuksesta huolimatta kun väliin tulee seikkoja, joita kumpikaan ei ole osannut ajatella.

Itse olen sijoituksen vastaanottaja, eli minulla on koira kasvattajalta sijoituksessa. Perusteena tälle oli se, että itse en halunnut joka tapauksessa kasvattaa, mutta perhetilanteesta johtuen halusin nartun. Koska meillä oli kasvattajan kanssa melko yhtenevät ajatukset koiran kasvatuksesta ja harrastuksista, oli sijoitus molemmille hyvä ratkaisu. Minulle itselleni senkin takia, että näen jatkossa oman koirani jälkeläistuoton, mutta riskin siitä kantaa kasvattaja.

Kasvattajan kanssa sovittiin, että koira käytetään rodunomaisissa harjoituksissa ja kokeissa mikäli koiran taipumukset ovat riittävät. Näyttelyistä sovimme alun perin siten, että muutama näyttelytulos on käytävä, mutta kun koira pärjäsi yllättävän hyvin, sovimme, että käytetään kunnes koira on valio. Kaikki nämä kokeet ja näyttelyt on maksanut kasvattaja, itse olen saanut katsoa aikataulut ym. oman aikatauluni mukaan. Ainoastaan kerran on kasvattaja pyytänyt yhteen tapahtumaan, jonne en ehkä olisi muuten lähtenyt. Koska yksi kerta venymistä siihen suuntaan ei ole mielestäni paljon, niin lähdimme toki! Muut lajit ja harrastukset olemme saaneet tehdä omien mieltymystymme mukaan.

Koira on tarkoitus astuttaa seuraavasta juoksusta. Kasvattaja kyseli kyllä sotkeeko tämä meidän suunnitelmiamme miten pahasti, mutta koska se pennutus on edessä joka tapauksessa, niin mielestäni se nyt on ihan sama astutetaanko nyt vai seuraavasta juoksusta.

Yhteydenpito kasvattajaan on ollut tiivistä koko ajan, vaikkemme edes tunteneet ennen tätä pentuetta. Kasvattaja on siitä hyvä, että haluaa tietää koiransa ominaisuuksista ja tekemisistä, ja on käynyt mm. metsästysreissuilla katsomassa koiraa. Itse olen oppinut kasvattajan tuen myötä paljon rodusta laajemminkin, sekä saanut korvaamatonta tukea tietyissä tilanteissa...

Mutta tosiaan, kaikilla ei ole yhtä hyviä kokemuksia sijoituksesta, eikä sijoituspennun otto kaikille sovi. Varsinkin, jos on tottunut tekemään kaiken oman päänsä mukaan ja elää ehkä vielä vakiintumatonta elämää, voi olla vaikea jakaa koiraa toisen ihmisen kanssa, ei ehkä sijoituksessa olisi sitten mitään järkeäkään. Kannattaa siis huolella puolin ja toisin miettiä mitä sijoituksesta seuraa ja tehdä ratkaisu rauhassa.

Ja painotan: sopimus, sopimus ja sopimus!!!

[PSa/ent. Kytösavu]

Vain tutun hyvän ystävän kanssa, ei missään nimessä muuten. Takkuja tulee pienemmistäkin asioista ja ihan turhaan, kun ajatukset ei kohtaa. En ottaisi itse enkä antaisi vieraalle.
_________________
pekka.salomaki(at)gmail.com

[werty74]

Kiitoksia paljon jo tulleista vastauksista, hyviä pointteja ja näkökulmia tulikin jo esiin. Lisää kokemuksia ja näkökulmia asiasta saa kertoilla.

Itseäni tämä sijoitusasia kiinnostaa ja ajatteluttaa siksi kun omat pentuesuunnitelmat saivat taannoin pahan takaiskun.
Narttu joka piti astuttaa maaliskuussa sai kohtutulehduksen ja se jouduttiin sitten steriloimaan.
Pääasia tietysti että koira säilyi hengissä ja siitä vielä käyttökoiran saa, mutta pentuja ei sitten tehdäkkään.

Nyt olen kuitenkin seuraillut ja katsellut että lupaavia pentueita olisi tulossa ja pohtinut sellaista vaihtoehtoa, että josko hommaisi jostain sen lupaavan narttupennun ja sijoittaisi sen eteenpäin.
Tämä sijoittaminen siksi että tämän hetken resurssit ja tila anna mahdollisuutta ottaa neljättä koiraa kotiin kasvamaan.

Kuitenkin potentiaalista materiaalia jatkojalostukseen löytyy itseltä (paitsi se narttu puuttuu tällä hetkellä) ja tulevaisuudessakin näitä settereitä tulee olemaan tässä taloudessa useampia. Niin miksi sitten olla koko ajan ns. vieraan tavaran turvin liikenteessä jos on mahdollisuus viedä rotua eteenpäin ns "oman" materiaalin turvin.
Niin ja sitten kaiken lisäksi emännän ukaasi oli että 3-4 vuoden sisällä pitää olla käy linjan narttupentu kotona, eli tässä lähtökohta minkä mukaan on edettävä.

Niin ja jos joku nyt kiinnostui tällaisesta mahdollisuudesta, niin yv:llä yhteyttä allekirjoittaneeseen niin kertoilen lisää..
_________________
karjala takas!
jos ei muuten niin pullo kerrallaan!!!

[artok]

[Hilu]

Minulla on pelkästään hyviä kokemuksia sijoituskoirista. Itselläni on ollut pari kiharakarvaista noutajaa sijoituksessa, ja niiden myötä olen päässyt tutustumaan rotuun todella hyvin. Koirieni kasvattajista on tullut myös hyviä ystäviä vuosien saatossa.

Olen myös nykyään itse sijoittanut käyttölinjaisia labradoreja jonkin verran. Osa sijoituskodeista on ollut jo ennestään rodun harrastajia ja kasvattajia, osa on ollut uusia koiraharrastajia. Hyvin on tultu juttuun kaikkien kanssa tähän mennessä.

Sijoitussopimus tehdään kennelliiton kaavakkeella, eikä siihen juurikaan lisäillä erityisehtoja. Käytännössähän sijoituskoira on perheen oma koira hyvin pitkälle. En aseta tiukkoja ehtoja, mutta yhteistuumin sijoitusperheet ovat monesti halukkaita kouluttamaan koiraansa metsästyskäyttöön ja viemään myös jonkin verran metsästyskokeisiin. Yritän omalta osaltani tukea ja neuvoa uusia harrastajia koiran koulutuksessa yms, mutta vältän puuttumasta liikaa asioihin.