Hallintovaliokunnan mietintö 16/2010 vp valmistunut

[puanaz]

http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/havm_16_2010_p.shtml

sieltä sitten lukemaan.

[Sarvikuono]

[Chakma]

[marvin the martian]

[Sarvikuono]

Luitteko te tuolta loppupäätelmästä tälläistä lausetta:

"Vastalauseessa on keskitytty moniin suuriin oikeudellisiin ongelmiin, joita esityksessä on. Eri muutosesitysten vaikuttavuusanalyysi on tekemättä. Jo näiden vuoksi on hallituksen esitys hylättävä ja siirrettävä jatkovalmisteluun."


_________________
Video meliora proboque deteriora sequor.

[marvin the martian]

http://www.nra.fi/
_________________
Kaukana jossain on Kapakanmäki, siellä rähjää keletappiväki.

[hra48]

[JuhaH]

Eikö vieläkään koske metsästäjiä?

[Sarvikuono]

[VeturiVille66]

44 §. Hankittavaa ampuma-asetta ja aseen osaa koskevat edellytykset. 1 momentti. Loukussa, luolassa tai avuttomassa tilassa olevan eläimen saa metsästysasetuksen 19 §:n mukaan lopettaa tarkoitukseen sopivalla ampuma-aseella. Tämä muun muassa ns. loukku- ja luolapyyntiä koskeva säännös on poikkeus metsästyslain (666/1993) 16 §:n 4 momentin pääsääntöön, jonka mukaan käsiaseen käyttö metsästykseen on kielletty. Käsiasetta ei ole metsästyslainsäädännössä määritelty, mutta sen on yleensä katsottu tarkoittavan ampuma-aselain 6 §:n 2 momentin 4—7 kohdaissa tarkoitettuja ampuma-aseita eli pistooleita, pienoispistooleita, revolvereita ja pienoisrevolvereita. Momentin pääsäännön mukaan hankkimislupa voidaan antaa vain sellaista ampuma-asetta tai aseen osaa varten, joka ei lippaan patruunamäärän, kaliiperin tai muiden ominaisuuksien perusteella ole hakijan ilmoittamaan käyttötarkoitukseen tarpeettoman tulivoimainen ja tehokas sekä joka soveltuu hyvin haettuun käyttötarkoitukseen. Momentissa ehdotetaan tarkennettavaksi ampuma-aseen soveltuvuutta koskevia säännöksiä siten, että metsästyslainsäädännön mukaan sallittuun eläinten ampumiseen katsottaisiin soveltuviksi 6 §:n 2 momentin 4—7 kohdassa lueteltuihin asetyyppeihin kuuluvista ampuma-aseista ainoastaan kertatulitoimiset pienoispistoolit sekä pienoisrevolverit. Pienoispistooli tai –revolveri on katsottava riittävän tehokkaaksi aseeksi loukussa tai luolassa olevan eläimen lopettamiseen. Koska eläin lopetetaan hyvin läheltä ammuttavalla laukauksella, ei ampuma-aseen tarvitse olla tulivoimaisempi kuin kertatulitoiminen pistooli tai lippaallisella kertatulella toimiva revolveri. Pienoisrevolveri on yleisen järjestyksen ja turvallisuuden kannalta lippaallinen kertatuli –toimista pienoispistoolia vähemmän ongelmallinen. Pistoolin lippaaseen mahtuu pääsääntöisesti enemmän patruunoita kuin revolverin rullaan. Pistoolin lataaminen lipasta vaihtamalla on myös nopeampaa verrattuna revolverin lataamiseen. Pistoolia suurikokoisempi revolveri katsotaan taskuaseeksi ja revolverin lippaana toimiva rulla on luvanvarainen osa toisin kuin pistoolin lipas. Käytännössä lippaallinen kertatuli –toimisia pienoispistooleja ei markkinoilla ole.


45 §. Hankkimisluvan saajaa koskevat edellytykset luonnolliselle henkilölle. Pykälään esitetään lisättäväksi useita luvanhakijaa koskevia uusia vaatimuksia sekä käyttötarkoituksen osoittamista koskevia vaatimuksia.

1 momentti. Hankkimisluvan saajaa koskevia ikävaatimuksia esitetään muutettaviksi. Ensinnäkin hankkimislupaa ei voisi enää saada henkilö, joka on alle 18-vuotias. Henkilö, joka on täyttänyt 15 vaan ei 18 vuotta, voisi saada edelleen tietyin edellytyksin rinnakkaisluvan. Muutos perustuu asedirektiivin muuttamisesta annetun direktiivin määräyksiin, joita on selostettu tarkemmin 43 §:n 1 momentin 8 kohtaa koskevissa perusteluissa.

Hankkimisluvan antamisen edellytykseksi asetettaisiin se, että luvanhakija antaisi lupaviranomaiselle suostumuksensa siihen, että poliisilla on oikeus saada hänestä lääketieteellinen arvio. Luvanhakija voisi siten halutessaan kieltää terveystietojensa siirtämisen poliisille. Suostumuksen antamatta jättämisestä seuraisi kuitenkin se, että lupaa ei annettaisi. Lääketieteellinen arvio sisältäisi lääkärin ammattihenkilönä tekemän arvion siitä, onko luvanhaltijalla sellainen sairaus tai mielenterveyden ongelma, että häntä olisi pidettävä sopimattomana pitämään hallussa ampuma-asetta. Poliisi ei tarvitsisi henkilöstä lääketieteellistä diagnoosia, ainoastaan edellä mainitun arvion. Arvion tulisi kuitenkin olla sisällöltään sellainen, että lupaviranomainen voi muun muassa sen perusteella tehdä päätöksensä siitä, onko henkilöä pidettävä henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan sopivana ampuma-aseen haltijaksi.

Luvanhakijan suostumus pyydettäisiin säännönmukaisesti lupahakemuksen jättämisen yhteydessä. Poliisin tiedonsaantioikeuksien tehostumisen ja soveltuvuustestin käyttöönoton jälkeen tarkoituksenmukaista kuitenkin olisi, että lääketieteellistä arviota ei pyydettäisi säännönmukaisesti, vaan ainoastaan silloin, kun saatujen tietojen tai haastattelun perusteella olisi syytä epäillä luvanhakijan henkilökohtaista sopivuutta.

Asevelvollisen luvanhakijan olisi esitettävä lupaviranomaiselle selvitys suoritetusta varusmiespalveluksesta tai siviilipalveluksesta. Varusmiespalveluksen suorittaneen tulisi siis esittää sotilaspassi. Jos varusmiespalvelusta ei ole suoritettu, luvanhakijan tulisi esittää määräys aloittaa palvelus taikka palveluksesta vapauttamista, palveluksen siirtoa tai sen keskeyttämistä koskeva päätös. Päätöksestä käy ilmi esimerkiksi se, että vapauttaminen, siirto tai keskeytys on tapahtunut mielenterveydellisistä syistä. Asevelvollisuuslain (1438/2007) 2 §:n 1 momentin mukaan jokainen miespuolinen Suomen kansalainen on asevelvollinen sen vuoden alusta, jona hän täyttää 18 vuotta, sen vuoden loppuun, jona hän täyttää 60 vuotta, jollei kyseisessä laissa toisin säädetä.

Hankkimisluvan saajaa koskevaa ikärajaa esitetään nostettavaksi pistoolin, pienoispistoolin, revolverin ja pienoisrevolverin osalta. Ikärajaksi esitetään 20 vuotta. Jokelassa koulussa lokakuussa 2007 tapahtuneen joukkomurhan tekijä oli 18-vuotias henkilö. Kauhajoella syyskuussa 2008 tapahtuneen vastaavan teon tekijä oli 22-vuotias. Jotta riski uusiin kouluampumatapauksiin pienenisi, esitetään, että helposti kätkettävissä olevien pistoolien, pienoispistoolien, revolverien ja pienoisrevolverien luvansaannin ikärajaa korotettaisiin ikään, jossa opiskelu keskiasteen oppilaitoksissa olisi jo säännönmukaisesti päättynyt ja jossa miesväestö olisi suorittanut asepalveluksen tai ainakin käynyt kutsunnoissa. Tällöin heidän henkilökohtaisista ominaisuuksistaan olisi lupaviranomaisella käytettävissä huomattavasti paremmin taustatietoa. Hankkimislupaa vastaava korotus koskisi myös rinnakkaislupia esitettävän 54 §:n 2 momentin muutoksen perusteella.

Ikärajan nosto 20 vuoteen vaikeuttaisi 15-19 -vuotiaiden henkilöiden käsiaseella tapahtuvaa ampumaharrastusta, koska nämä henkilöt voisivat harrastaa ainoastaan ampuma-aselain 88 §:ssä tarkoitettuna valvottuna käyttönä. Harrastuksessa käytettäisiin käytännössä henkilön lähipiiriin kuuluvan luvanhaltijan, ampumaseuran jäsenen tai ampumaseuran asetta. Ampumaseuroilla ei nykyisin ole juurikaan omia ampuma-aseita. Muutos edellyttäisi käytännössä ampumaseurojen toiminnan järjestämistä tältä osin uudelleen. Ampuma-aseiden hankkiminen voitaisiin järjestää esimerkiksi seuran liittymismaksuilla tai muulla vastaavilla tavoilla. Ainakin edistyneemmille tähän ikäryhmään kuuluville ampujille tulisi hankittavaksi ase henkilökohtaiseen käyttöön. Ampuma-aselain 1.3.2002 voimaan tulleella muutoksella mahdollistettiin ns. yhteisöluvan antaminen, joten lainsäädännöllisiä esteitä aseiden hankkimiseen ampumaseuroille ei ole.

Voimassaolevan ampuma-aselain mukaan ampumaurheilu- ja –harrastus -perusteella lupaa haettaessa luvanhakijalta ei edellytä ampumaseuran jäsenyyttä. Ampumaseuraan kuulumaton luvanhakija on voinut saada hankkimisluvan esimerkiksi pistooliin osoittamalla harrastavansa tarkkuusammuntaa esimerkiksi jossakin yksityisellä alueella olevalla ammuntaan soveltuvalla paikalla. Ampuma-aselain hallituksen esityksen perusteluissa (HE 183/1997 vp) on todettu seuraavaa: ” Säännöksessä ei edellytettäisi, että luvan saaminen olisi mahdollista vain varsinaisen kilpa-ammunnan perusteella. Riittävänä olisi pidettävä myös jonkin kilpa-ammunnan lajin aktiivista harrastamista, vaikkei luvan hakijalla olisikaan tarkoitusta osallistua varsinaisiin kilpailuihin. Satunnaista maaliin ampumista ei kuitenkaan voitaisi pitää momentissa tarkoitettuna ampumaurheiluna ja -harrastuksena, vaan ampumaurheilun ja -harrastuksen tulisi käsittää jonkin sellaisen ammunnan lajin aktiivista harrastamista, jossa järjestetään kilpailuja.” Riittävää on siis ollut, että hakija on ilmoittanut harrastavansa yksinään yksityisellä paikalla jotain sellaista lajia, jossa on säännöt ja jossa järjestetään kilpailuja. Koska suorituspaikka voi käytännössä aina olla hyvin vaatimattomin rakentein järjestettävissä eikä juuri muuta näyttöä kuin suorituspaikkaa koskeva selvitys ja oma väite lajin harrastamisesta ole ollut mahdollistakaan esittää, on lupaviranomaisen edellyttämän selvityksen taso käytännössä pudonnut matalalle. Toisaalta hankkimisluvan hakijalla on ollut velvollisuus osoittaa harrastavansa jotain tiettyä ampumaurheilulajia. Kun harrastaminen yksityisesti ilman omaa asetta on ollut käytännössä mahdotonta, mutta luvansaaminen tällaiseen yksityisesti tapahtuvaan harrastukseen toisaalta hyväksyttävää, on harrastuneisuuden osoittamisenkin osalta jouduttu tilanteeseen, jossa juurikaan muuta selvitystä kuin henkilön oma ilmoitus harrastuksen olemassaolosta tai sen aloittamisesta luvansaannin jälkeen ei ole voitu edellyttää. Edellämainituista syistä hankkimisluvan käsiaseeseen on voinut saada käytännössä hyvin vähäisin selvityksin. Lupaviranomaiset ovat tällaisissa tapauksissa antaneet luvan yleensä lyhyeksi määräajaksi, esimerkiksi vuodeksi, jolloin harrastuneisuus on selvitetty uudelleen. Tällöinkin on käytännössä ollut mahdotonta edellyttää seuraan kuulumattomalta muuta selvitystä kuin henkilön lähipiiriin kuuluvien henkilöiden antama todistus harrastuksesta.
Edellä kuvattujen ongelmien välttämiseksi esitetään, että hankkimisluvan pistooliin, pienoispistooliin, revolveriin tai pienoisrevolveriin saisi ampumaurheilu ja –harrastus

–perusteella jatkossa vain henkilö, joka olisi yhdistyslain 4 §:ssä tarkoitetun luvan saaneen yhdistyksen jäsen. Säännöksen mukaan yhdistystä, jonka toimintaan kuuluu harjoituttaminen ampuma-aseiden käyttöön ja joka ei ole yksinomaan metsästystä varten, ei saa perustaa ilman lääninhallituksen lupaa. Tällaisia luvan saaneita yhdistyksiä ovat ampumaseurat ja reserviläisyhdistykset. Myös jotkin metsästysseurat ovat hakeneet kyseisen luvan.

Perustuslain 13 §:n 2 momentin mukaan jokaisella on yhdistymisvapaus. Yhdistymisvapauteen sisältyy oikeus ilman lupaa perustaa yhdistys, kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen ja osallistua yhdistyksen toimintaan. Samoin on turvattu ammatillinen yhdistymisvapaus ja vapaus järjestäytyä muiden etujen valvomiseksi. Tarkempia säännöksiä kokoontumisvapauden ja yhdistymisvapauden käyttämisestä annetaan lailla.

Kenelläkään ei ole ehdotonta oikeutta ampuma-aseen hankkimiseen oikeuttavan luvan saamiseen. Tämä on ilmaistu muun muassa ampuma-aselain 18 §:n 1 momentissa, jossa on säädetty yleisistä edellytyksistä luvan saamiselle. Lainkohdassa todetaan, että lupa voidaan antaa siinä mainittuihin tarkoituksiin. Hallituksen esityksen kyseistä kohtaa koskevien perustelujen mukaan ilmaisulla "lupa voidaan antaa" korostettaisiin, ettei kenelläkään ole ehdotonta oikeutta ampuma-aseeseen, aseen osaan, patruunoihin tai erityisen vaarallisiin ammuksiin liittyvän luvan saamiseen. Ampumaurheilussa tai –harrastuksessa on kysymys vapaaehtoisesta harrastustoiminnasta. Henkilö voi siis vapaasti ratkaista sen, ryhtyykö hän harrastamaan ampumaurheilua. Jos hän ryhtyy, hänen on liityttävä jonkin yhdistyslain 4 §:n mukaisen luvan saaneen yhdistyksen jäseneksi. Hän voi vapaasti ratkaista sen, minkä yhdistyksen jäseneksi hän liittyy. Käytännössä haja-asutusalueella voi olla kuitenkin vain vähän vaihtoehtoja. Ottaen huomioon, että kysymys on harrastustoiminnasta, eikä toimintaa ole sidottu minkään tietyn yhdistyksen jäsenyyteen, ei kysymyksessä ole perustuslain 13 §:n 2 momentin vastaisesta yhdistymisvapauden rajoittamisesta.

Henkilöltä, joka hakee hankkimislupaa pistooliin, pienoispistooliin, revolveriin tai pienoisrevolveriin, esitetään edellytettäväksi kahden vuoden aktiivista harrastusta, ennen kuin hän voisi saada luvan. Luvanhakijan olisi siis jatkossa yksiselitteisesti jo harrastettava aktiivisesti lajia ennen oman luvan saamista. Hänen tulisi osoittaa harrastuksensa olemassaolo ampumaseuran ampuma-asekouluttajan antamalla todistuksella.

2 momentti. Momentin 1 kohtaa täydennettäisiin loukku- ja luolapyynnin osalta. Vastaavasti kuin ampumaurheilun tai –harrastuksen perusteella haettaessa lupaa pistooliin, pienoispistooliin, revolveriin tai pienoisrevolveriin, edellytettäisiin ampuma-asekouluttajan antamaa todistusta, edellytettäisiin loukku- ja luolapyynnin osalta riistanhoitoyhdistyksen antamaa todistusta loukku- ja luolapyynnin harrastamisesta.



4 momentti. Edellä 1 momentissa ja 2 momentin 1 kohdissa edellytettäisiin ampumaurheiluun ja –harrastukseen sekä metsästyslainsäädännön mukaan sallittuun eläinten ampumiseen niissä tarkemmin määritellyissä tilanteissa haettavien hankkimislupien yhteydessä luvanhakijan harrastuksen aktiivisuutta. Ampumaurheilun ja –harrastuksen aktiivisen harrastamisen muotoja olisivat kyseisen lajin harjoittelu, kilpailuihin osallistuminen, kilpailuissa erinäisinä toimihenkilöinä toimiminen, lajin valmentaminen sekä aseen käyttöön kouluttaminen. Nämä harrastuksen muodot huomioitaisiin harrastuksen aktiivisuutta arvioitaessa. Henkilön ei luonnollisestikaan tarvitsisi olla aktiivinen kaikissa harrastuksen muodoissa. Kuitenkin sellainen harrastaminen, joka ei lainkaan tai vain vähän sisältäisi lajin harjoittelua, ei voisi olla säännöksessä tarkoitetulla tavalla aktiivista. Aktiivista voisi ampumaurheilu ja –harrastusperusteella tapahtuvassa harrastuksessa olla keskimäärin noin kerran kuukaudessa tapahtuva harjoittelu. Metsästyslainsäädännön mukaan sallittu eläinten ampuminen –perusteella harrastettaessa aktiivista olisi metsästyskausittain tapahtuva harrastaminen. Pyynnin pitäisi olla metsästyskausittain jatkuvaa, satunnainen pyynti tai jatkuva mutta määrältään vähäinen pyynti ei olisi säännöksessä tarkoitetulla tavalla jatkuvaa. Käytännössä henkilöllä tulisi olla useita loukkuja. Aktiivisuuden arviointi perustuisi pyynnin harjoittajan riistanhoitoyhdistykselle tekemään selvitykseen. Kiistattomin näyttö harrastuksen aktiivisuudesta olisi kyseisillä pyyntitavoilla saatu saaliin lukumäärä.
Luolapyyntiä harjoitetaan pääsääntöisesti ryhmissä niin, että koira päästetään luolaan ja luolassa oleva eläin ammutaan sen paetessa koiraa tai eläinten ärhennellessä toisilleen. Tällöin luolassa olevan eläimen ampuu pääsääntöisesti koiran omistaja tai koiranohjaajana pysyvästi toimiva henkilö. Ryhmästä vain tällä henkilöllä on tarve luolassa olevan eläimen lopettamiseen. Muut metsästäjät, jotka odottavat luolasta ulos mahdollisesti tulevaa eläintä, eivät harrasta tässä säännöksessä tarkoitetulla tavalla luolapyyntiä. Sellainen pyynti, jossa soveltuu hyvin käytettäväksi myös muu kuin pienoispistooli tai pienoisrevolveri, ei ole tässä momentissa tarkoitetun pyynnin aktiivista harjoittamista. Ehdotetussa säännöksessä määriteltäisiin ne metsästyslain mukaan sallitun eläinten ampumisen muodot, jotka olisivat hyväksyttäviä harrastuksen aktiivisuutta arvioitaessa. Näitä olisivat loukussa, luolassa tai vastaavissa olosuhteissa olevan eläimen metsästykseen liittyvä lopettaminen. Muun kuin metsästyksen yhteydessä tapahtuva eläinten lopettaminen ei olisi tällaista harrastusta.

Harrastuksen kertamääristä säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella ehdotettavan 119 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella.

45 b §. Yhteisön ja säätiön asevastaava. 2 momentti. Velvollisuus osallistua 45 c §:ssä tarkoitettuun soveltuvuustestiin koskisi myös henkilöä, jota esitetään yhteisön asevastaavaksi. Asevastaava voi yhteisölle annetun hankkimis- ja hallussapitoluvan perusteella hankkia, pitää hallussaan ja luovuttaa yhteisön aseita. Tämän vuoksi on tarpeen, että myös asevastaavaksi esitettävä on velvollinen osallistumaan soveltuvuustestiin. Alle 20-vuotiaalle henkilölle ei annettaisi hankkimis- ja hallussapitolupaa ampuma-aselain 6 §:n 2 momentin 4—7 kohdassa tarkoitettuihin ampuma-aseisiin. Tätä on perusteltu tarkemmin ehdotettavaa 45 §:ää koskevissa perusteluissa. Jotta yhteisön asevastaavana toimiminen ei muodostuisi kiertotieksi saada lupa käsiaseen hallussapitoon alle 20-vuotiaana, ehdotetaan, että jos asevastaavan tehtävänä on huolehtia 4—7 kohdassa tarkoitetusta ampuma-aseesta, olisi asevastaavaksi esitettävän oltava täyttänyt 20 vuotta.

45 c §. Soveltuvuustesti. Lupa ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden tai erityisen vaarallisten ammusten hankkimiseen voidaan 45 §:n 1 momentin mukaan antaa ainoastaan henkilölle, jota terveydentilansa ja käyttäytymisensä perusteella on pidettävä sopivana pitämään hallussa ampuma-aseita ja aseen osia. Luvanhakijan terveydentilan ja käyttäytymisen valvonnan tehostamiseksi esitetään, että luvanhakija olisi velvollinen suorittamaan hänen henkilökohtaista soveltuvuuttaan selvittävän soveltuvuustestin. Testi kehitettäisiin puolustusvoimien käyttämästä soveltuvuustestistä siten, että sillä mitattaisiin luvanhakijan väkivaltaisuutta, väkivallan ihannointia, paineensietokykyä ja vastaavia ominaisuuksia.







45 d §. Ampuma-asekouluttajaksi hyväksyminen. Yhdistyslain 4 §:n mukaisen luvan saaneet yhdistykset voisivat esittää nimettäväksi ampuma-asekouluttajia, joilla olisi oikeus antaa yhdistyksen jäsenten harrastuksen aktiivisuutta koskevia todistuksia.

1 momentti: Kouluttajaksi hyväksyttävälle asetettavista vaatimuksista säädettäisiin 45 d §:ssä. Kouluttajaksi voitaisiin ensinnäkin hyväksyä henkilö, joka olisi täyttänyt 20 vuotta. Ikäraja vastaisi pistoolin, pienoispistoolin, revolverin tai pienoisrevolverin hankkimisluvan saajalle esitettävää ikärajaa. Kouluttajaksi hyväksymistä hakisi yhdistys, esitettävän henkilön tulisi lisäksi antaa suostumuksensa tehtävään. Toiseksi kouluttajalta edellytettäisiin, että hän olisi ampuma-aseen hallussapitoon oikeuttavan luvan haltija. Henkilöllä olisi täten kokemusta ampuma-aseista ja niiden käytöstä. Tällöin henkilö täyttäisi luvanhaltijana ampuma-aseen hankkimisluvan saajaa koskevat henkilökohtaista sopivuutta koskevat edellytykset. Tällaista henkilöä voitaisiin pitää sopivana myös ampuma-asekouluttajan tehtävään. Ampuma-asekouluttajaksi esitettävän henkilön tulisi olla yhdistyksen jäsen tai sen palveluksessa. Esitettävän henkilön tulisi tuntea yhdistyksen toiminta ja henkilöt, joiden harrastuneisuudesta hän antaa todistuksia. Todistuksen antaminen edellyttää, että antaja tuntee tarkoin yhdistyksen toiminnan ja että hän on aktiivisesti mukana harrastustoiminnassa. Siitä, miten kouluttaja keräisi aktiivisuutta koskevat tiedot todistuksen antamisen pohjaksi, säädettäisiin tarkemmin alemmanasteisilla säädöksillä. Ulkopuolisella henkilöllä ei voitaisi lähtökohtaisesti olettaa olevan tällaisia tietoja.

Sisäasiainministeriö määrittelisi koulutuksen, jonka suorittaminen olisi hyväksynnän saamisen edellytys. Koulutuksen järjestäisi poliisiorganisaatioon kuuluva taho, joka määriteltäisiin hallinnon sisäisillä määräyksillä. Koulutus olisi pituudeltaan noin yhden päivän mittainen. Se sisältäisi ampuma-aselainsäädännön vaatimukset kouluttajana toimimisen kannalta tarpeellisin osin. Lisäksi koulutus sisältäisi ampuma-aseiden käsittelyyn ja säilyttämiseen liittyvät opetusaiheet. Kouluttaja olisi ampuma-aseen hallussapitoon oikeuttavan luvan haltija, joten kysymys olisi lähinnä perusteiden kertauksesta. Keskeisin koulutusaihe olisi käytännössä se, mitä kouluttajalta edellytettäisiin. Koulutuksessa käytäisiin läpi harrastuksen aktiivisuutta koskevien säännösten sisältö, harrastustodistuksen antamista ja sisältöä koskevat vaatimukset sekä seuraamukset totuudenvastaisen todistuksen antamisesta.

2 momentti. Kouluttajaksi hyväksyminen olisi määräaikainen. Määräaikaisuus mahdollistaisi kouluttajien tehokkaamman valvonnan. Määräajoin tulisi säännönmukaisesti tutkittavaksi kouluttajan sopivuus sekä hänen kuulumisensa yhdistykseen. Hyväksynnän antaja sisäasiainministeriö voisi asettaa hyväksyntään ehtoja ja rajoituksia sekä tarvittaessa muuttaa niitä. Ehtoja tai rajoituksia voisi olla tarkoituksenmukaista asettaa esimerkiksi silloin, kun yhdistyksen toiminta on alueellisesti tai lajimäärältään niin laajaa, että olisi tarkoituksenmukaista rajata kouluttajan oikeuttaa antaa todistuksia vain tietylle radalla tai tiettyihin yhdistyksen toimintaan kuuluviin lajeihin.

Sisäasiainministeriö voisi hyväksyä ampuma-asekouluttajakoulutuksen korvaavaksi koulutukseksi muun vastaavan koulutuksen suorittamisen. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi jossakin viranomaistehtävässä saatu koulutus.



46 §. Hankkimisluvan voimassaoloaika ja lupaehdot. 3 momentti. Ampuma-aselain 43 §:n 1 momenttiin esitettäisiin lisättäväksi hyväksyttäväksi käyttötarkoitukseksi uusi 8-kohta, joka olisi 15 vuotta vaan ei 18-vuotta täyttäneen, luvanhaltijan huollettavana olevan henkilön hallussapidettäväksi tarkoitetun haulikon, kiväärin, pienoiskiväärin tai yhdistelmäaseen säilyttäminen ja kuljettaminen. Lupa olisi tarkoitettu annettavaksi siinä tapauksessa, että 15—17 -vuotiaan henkilön lähipiirissä ei olisi sellaista henkilöä, jonka ampuma-aseeseen hän voisi saada rinnakkaisluvan. Lupa huoltajalle annettaisiin tilanteessa, jossa hän itse ei saisi hankkimislupaa harrastusperusteella. Hankkimislupa toimii väliaikaisena hallussapitolupana aseen hankinnan jälkeen siihen asti, kunnes hallussapitolupa on annettu. Koska huoltajalla ei olisi hyväksyttävää tarkoitusta ampuma-aseen käyttämiseen, rajoitettaisiin tätä hänen väliaikaista hallussapito-oikeuttaan lupaehdolla, jonka mukaan hän ei saisi ampua aseella. Rajauksen toteuttaminen lupaehdolla olisi tarkoituksenmukaista siksi, että lupatodistukseen tulisi nimenomainen merkintä ampumakiellosta. Menettely vastaa voimassaolevassa ampuma-aselaissa omaksuttua menettelytapaa. Lupaehdon asettamista hallussapitolupaan esitetään 53 §:n 2 momentissa.



53 §. Hallussapitoluvan voimassaoloaika ja lupaehdot. 1 momentti. Hallussapitolupa annetaan voimassaolevan lain mukaan toistaiseksi voimassa olevana, jollei sitä erityisestä syystä ole annettava määräajaksi. Hallituksen esityksen (HE 183/1997 vp.) mukaan lupa voitaisiin antaa määräajaksi muun ohella silloin, kun kyseessä on luvansaajan ensimmäinen ampuma-ase. Lupakäytäntö on yleisesti ollut se, että ensimmäinen käsiaselupa on annettu määräaikaisena. Ehdotuksen mukaan lupa annettaisiin määräaikaisena, enintään 5 vuoden pituisena, silloin kun lupa olisi ensimmäinen pistooliin, pienoispistooliin, revolveriin tai pienoisrevolveriin annettava hallussapitolupa. Määräaikaisuus koskisi ainoastaan niitä käyttötarkoituksia, jossa ampuma-asetta käytettäisiin aktiivisesti. Näitä olisivat ampumaurheilu ja -harrastus, metsästyslainsäädännön mukaan sallittu eläinten ampuminen sekä näytös, kuvaus tai muu esitys. Työperusteella annettavan hallussapitoluvan voimassaoloajasta on voimassaolevassa lainsäädännössä omat säännöksensä, joihin ei esitetä muutoksia. Ampuma-aseen passiivista hallussapitoa koskevien käyttötarkoitusten eli muistoesineenä säilyttämisen sekä museossa tai kokoelmassa pitämisen osalta pääsääntönä olisi edelleen toistaiseksi voimassaoleva hallussapitolupa. Harrastuksen jatkumisen kontrollointi on tarkoituksetonta tilanteessa, jossa hyväksyttävän käyttötarkoituksen edellytykset täyttää pelkkä passiivinen säilyttäminen. Asekeräilijöiden osalta kysymys on myös henkilöistä, jotka asekeräilijähyväksynnän saajina ovat erityisen valvonnan alaisia.Määräaikaisuus koskisi ainoastaan luonnollisia henkilöitä. Yhteisölle annettavat hallussapitoluvat annettaisiin pääsäännön mukaisesti toistaiseksi voimassaolevina.



Määräaikaisen luvan voimassaoloaikana kaikki myöhemmin annettavat hallussapitoluvat 6 §:n 2 momentin 4—7 kohdissa tarkoitettuihin aseisiin annettaisiin määräaikaisina siten, että niiden päättymispäivä olisi viimeistään ensimmäisen määräaikaisen luvan päättymispäivä. Näin luvanhakijan harrastuksen jatkuminen kontrolloitaisiin kokonaisuudessaan yhdellä kertaa. Näin luvanhaltijan ei tarvitsisi käydä uudistamassa lupiaan lyhyin väliajoin. Menettely olisi sekä luvanhakijan että lupaviranomaisen kannalta tarkoituksenmukaisin vaihtoehto. Luvan uudistaminen vastaisi menettelyiltään uuden luvan hakemista.

Viiden vuoden määräaikaisen hallussapitoluvan päättymisen jälkeen annettaisiin lupa pääsääntöisesti toistaiseksi voimassaolevana. Määräaikaisen luvan voimassaollessa luvanhaltijalla olisi kuitenkin ehdotetun 53 a §:n mukaan velvollisuus osoittaa harrastuksensa jatkuminen määräajoin.

Silloin, jos käyttötarkoituksia olisi useita ja jokin niistä olisi muu kuin määräaikaisuutta edellyttävä, annettaisiin lupa toistaiseksi voimassaolevaksi.



Kehitteillä olevasta uudesta aserekisteristä voitaisiin lähettää luvanhaltijoille automaattisesti ennakkoinformaatiota päättyvästä määräaikaisesta luvasta.

2 momentti. Hallussapitolupaan, joka on annettu 15 vuotta vaan ei 18 vuotta täyttäneen, huollettavana olevan henkilön hallussapidettäväksi tarkoitetun haulikon, kiväärin, pienoiskiväärin tai yhdistelmäaseen säilyttämistä ja kuljettamista varten, olisi lupaviranomaisen asetettava ehto, jonka mukaan aseella ei saa ampua. Ehto vastaisi 46 §:n 3 momentissa hankkimislupaan asetettavaksi esitettyä ehtoa. Sen perusteita on selvitetty tarkemmin 46 §:n 3 momentin perusteluissa.

53 a §. Harrastuksen jatkumisen osoittaminen. Luonnolliselle henkilölle annettaisiin ensimmäinen hallussapitolupa pistooliin, pienoispistooliin, revolveriin tai pienoisrevolveriin määräajaksi, enintään 5 vuodeksi. Rajoitus koskisi kolmea käyttötarkoitusta, metsästyslainsäädännön mukaan sallittua eläinten ampumista, ampumaurheilua ja -harrastusta sekä näytöstä, kuvausta tai muuta esitystä. Tästä esitetään säädettäväksi 53 §:ssä, jonka perusteluissa on asiaa selostettu tarkemmin.

1 momentti. Sen jälkeen kun määräaikainen hallussapitolupa olisi päättynyt ja luonnollinen henkilö olisi hakenut uuden, toistaiseksi voimassaolevan hallussapitoluvan, olisi hänellä viiden vuoden määräajoin velvollisuus osoittaa harrastuksensa jatkuminen. Hänen tulisi osoittaa se lupaviranomaiselle toimitettavalla todistuksella.

Ampumaurheilu ja -harrastus -perusteella luvan saaneen henkilön tulisi toimittaa ampuma-asekouluttajan sekä metsästyslainsäädännön mukaan sallittu eläinten ampuminen -perusteella luvan saaneen riistanhoitoyhdistyksen antama todistus aktiivisesta harrastuksestaan. Harrastuksen aktiivisuudesta olisi voimassa, mitä 45 §:n 2 momentissa esitetään säädettäväksi. Tältä osin viitataan edellä mainitun lainkohdan perusteluihin. Näytös, kuvaus tai muu esitys -perusteella luvan saaneen henkilön tulisi esittää luotettava selvitys käyttötarkoituksen jatkumisesta. Tällainen voisi olla toimeksiantajien tai järjestäjien antamat selvitykset aseen käytöstä kyseisiin tarkoituksiin. Jos luvanhaltija toimii itse tilaisuuksien järjestäjänä, hänen tulisi toimittaa luotettavat omat selvitykset tilaisuuksien määristä ja sisällöistä.

2 momentti. Lupaviranomainen voisi edellyttää luvanhaltijalta tarvittaessa muitakin selvityksiä harrastuksen olemassaolosta. Lisäselvityksiä tulisi pyytää silloin, kun 1 momentissa tarkoitettujen selvitysten jälkeen jää epäselväksi, onko harrastus jatkunut aktiivisesti siten kuin 1 momentissa ja 45 §:n 4 momentissa säädettäisiin. Koska näytös, kuvaus tai muu esitys -perusteella annetun luvan osalta selvitys voi toiminnan monimuotoisuuden johdosta olla hyvinkin erityyppistä ja -tasoista, olisi lisäselvityksen hankkimismahdollisuus erityisen tärkeää tämän lupaperusteen osalta.

54 §. Rinnakkaislupa. 2 momentti. Rinnakkaisluvan hakijalle esitettäisiin lisättäväksi velvollisuus suorittaa 45 c §:ssä tarkoitettu soveltuvuustesti.





Rinnakkaislupa voitaisiin antaa 15 vuotta vaan ei 18 vuotta täyttäneelle ainoastaan haulikkoon, kivääriin, pienoiskivääriin tai yhdistelmäaseeseen. Lupaa ei voitaisi antaa pistooliin, pienoispistooliin, revolveriin tai pienoisrevolveriin, joiden osalta alaikäraja olisi sekä hallussapitoluvan että rinnakkaisluvan osalta 20 vuotta. Luvan voisi saada kaikkiin sellaisiin asetyyppeihin, joita käytetään yleisesti metsästyksessä loukku- tai luolapyynnissä mahdollisesti tarvittavaa pienoispistoolia tai revolveria lukuun ottamatta. Muu ampuma-ase -tyyppiseen ampuma-aseeseen lupaa ei saisi. Metsästyksessä tai ampumaurheilussa ei ole välttämätöntä tarvetta tähän luokkaan kuuluvien ampuma-aseiden käyttämiseen. Erityisesti kiväärin minimimittoja lyhyempiä kiväärityyppisiä ampuma-aseita ei kivääreitä helpommin kätkettävinä aseina ole tarkoituksenmukaista sallia alle 18-vuotiaiden itsenäisesti hallussapidettäviksi. Lupa voitaisiin antaa vain kaikkien huoltajien suostumuksella. Tältä osin menettely vastaisi nykyistä käytäntöä.







Ampuma-aselaissa on lähtökohtana käyttötarkoitussidonnaisuusperiaate. Lupa ampuma-aseen hankkimiseen ja hallussapitoon annetaan vain lain 43 §:n 1 momentissa tarkoitettuun hyväksyttävään käyttötarkoitukseen. Toisaalta kenelläkään ei ole subjektiivista oikeutta ampuma-aseen hallussapitoon. Tämä ilmenee esimerkiksi ampuma-aselain 18 §:n 2 momentista, jossa säädetään luvanvaraisuuden yleisistä perusteista. Sen mukaan lupa voidaan antaa pykälän 1 momentissa tarkoitettuun toimintaan. Käyttötarkoitussidonnaisuusperiaate on pääsääntöisesti voimassa hankkimisluvan hakuvaiheessa, luvan saamisen jälkeen ampuma-asetta voi käyttää mihin tahansa hyväksyttävään käyttötarkoitukseen, ellei käyttöä ole laissa tai lupaehdoissa rajoitettu. Ampuma-aseen omistaminen ei ole laissa tarkoitettu hyväksyttävä käyttötarkoitus. Käyttötarkoitussidonnaisuuden johdonmukainen seuraus olisi se, että jos luvanhaltija ei enää käytä ampuma-asetta mihinkään hyväksyttävään käyttötarkoitukseen, lupa voitaisiin peruuttaa. Voimassaolevassa ampuma-aselaissa ei kuitenkaan ole käyttötarkoituksen loppumista sisällytetty peruutusperusteisiin. Tämän seurauksena ampuma-aseiden määrä on Suomessa kasvanut kansainvälisesti vertaillen huomattavan suureksi. Toisaalta sellaisia luvanhaltijoita, jotka eivät käytä ampuma-asetta mihinkään hyväksyttävään käyttötarkoitukseen, on yleisperusteluista ilmenevästi erittäin suuri määrä.

Ehdotetun säännöksen mukaan ampuma-aseen hallussapitoon oikeuttava lupa voitaisiin peruuttaa, jos luvanhaltija on muuten kuin tilapäisesti lopettanut ampuma-aseen kantamisen eli käyttämisen hyväksyttävään käyttötarkoitukseen. Käyttötarkoituksen päättymisen tulisi olla pysyvää. Koska ampuma-ase on pääsääntöisesti harrastusväline, on selvää, että harrastuksen aktiivisuus vaihtelee elämäntilanteen mukaan. Esimerkiksi ulkomailla oleskelun, työesteen, sairauden tai muun vastaavan syyn vuoksi harrastus saattaa keskeytyä pitkäksikin aikaa. Tällainen keskeytyminen ei olisi säännöksessä tarkoitettua muuta kuin tilapäistä ampuma-aseen kantamisen päättymistä. Säännöksessä tarkoitettu keskeytyminen olisi pysyvää harrastuksen päättymistä. Usein tilanne on todettavissa yksiselitteisesti vasta usean vuoden käyttämättömyyden jälkeen. Lupaviranomaisella ei ole keinoja valvoa ampuma-aseiden käyttöä tai käyttämättömyyttä. Pääsääntöisesti tilanne, jossa luvan peruuttaminen voisi tulla harkittavaksi, voisi syntyä silloin kun ampuma-aseen hallussapitoluvan voimassaolo tulisi jostain muusta syystä arvioitavaksi. Lupaviranomaisella olisi velvollisuus osoittaa ampuma-aseen kantamisen päättyminen. Säännöksellä olisi signaalivaikutus siitä, että lupa ampuma-aseen hallussapitoon on annettu laissa tarkoitettua kantamista varten. Ampuma-aselain 8 luvussa on omaisuudensuojan turvaavat säännökset luvan peruuttamisen varalle.

Ehdotetussa 53 a §:ssä asetettaisiin pistoolin, pienoispistoolin, revolverin ja pienoisrevolverin luvanhaltijalle velvollisuus osoittaa harrastuneisuutensa viiden vuoden välein silloin, kun hänelle on annettu näistä asetyypeistä koostuvaan ryhmään kuuluva hallussapitolupa toistaiseksi. Velvollisuus koskisi luonnollisia henkilöitä, jotka olisivat saaneet luvan metsästyslainsäädännön mukaan sallittua eläinten ampumista, ampumaurheilua ja -harrastusta sekä näytöstä, kuvausta tai muuta esitystä varten. Jos luvanhaltija ei kykenisi osoittamaan harrastuneisuuttaan 53 a §:ssä edellytetyllä tavalla, hallussapitolupa voitaisiin ehdotetun säännöksen perusteella peruuttaa. Näin ampuma-aselain 6 §:n 2 momentin 4—7 kohdassa tarkoitettuja ampuma-aseita olisi ainoastaan sellaisilla henkilöillä, jotka aktiivisesti harrastavat urheiluammuntaa tai loukku- ja luolametsästystä. Säännöksellä rajoitettaisiin käyttämättömäksi jääneiden ampuma-aseiden hallussapitoa. On aina olemassa riski, että ampuma-ase anastetaan tai sitä käytetään väärin. Käyttämättömiksi jääneiden ampuma-aseiden osalta voidaan arvioida olevan riskin siitä, että luvanhaltija ei enää huolehdi hänelle tarpeettomasta aseesta yhtä hyvin kuin harrastusaseesta. Koska ampuma-aseella tapahtuvaan harrastustoimintaan liittyy myönteisiä seikkoja, on tarkoituksenmukaista vähentää riskiä sellaisten aseiden osalta, joiden hallussapidon osalta nämä myönteiset seikat puuttuvat.


Moro.

Poimin sieltä tekstiä, joka itseä kiinnosti eniten ja joista osa ainakin vaikuttaa suoraan metsästykseen.
Hämmästyttävää on, että pykälää 44. ei ole muutettu lainkaan alkuperäisestään.
Pykälään 45. on tullut paljon lisäyksiä ja joitakin muutoksia.
Poistin pykälästä 45. paljon tekstiä koskien pällitestiä ja rinnakkaislupia. Varsinkin rinnakkaisluvasta on saatu paljon asiaa paperille ja sinne tänne. Meni ihan pää pyörälle...

Noita tummennettuja kohtia kun lukee ja asiaa niiden ympäriltä, niin pitäisi herätä kyllä kysymyksiä.

Pitää kirjoittaa semmoinen lista lyhyesti epäkohdista ja epäselvyyksistä tänne.
Kirjoita sinäkin!
Laitetaan niitä sitten eteenpäin.

T:VV
_________________
Pumppaaminen on kivaa.
Asuuhan ne ihmiset iglussakin.
Muija on ihan peräänkatottava...

[VeturiVille66]

"Metsästäjäin Keskusjärjestö tuo tässä yhteydessä esille myös sen, että käsiaseiden käyttö metsästyksessä rajoittuu käytännössä vain loukussa, luolassa tai avuttomassa tilassa olevan eläimen lopettamiseen. Pienpetojen pyynti on noussut merkittäväksi luonnonhoitomuodoksi ja pyyntiä harjoitetaan usein myös alueilla, joilla pitkien aseiden kanssa liikkumista voidaan pitää sopimattomana. Vastaavasti luolametsästyksessä ja pienpetoja pysäyttävällä koiralla metsästettäessä taikka liikenteessä loukkaantuneiden eläinten lopettamisessa pitkien aseiden käyttö on usein hankalaa ja siten pistoolityyppisten ampuma-aseiden käyttömahdollisuuden säilyminen tärkeää. Tähän kokonaisuuteen liittyen Metsästäjäin Keskusjärjestö esittää sen, että metsästyslainsäädännön mukaista sallittua eläinten lopettamista varten olisi mahdollista saada hankkimislupa myös muihin käsiaseisiin kuin pelkästään kertatulitoimiseen pienoispistooliin taikka pienoisrevolveriin. Kaliiperi .22 on yleensä riittävä, mutta poliisiviranomaisen erityisen harkinnan perusteella tulisi olla mahdollisuus myöntää lupa myös suurempikaliiperisille aseille eläinten lopetustarkoitukseen. Metsästäjäin Keskusjärjestö toteaa myös sen, että ennen muuta luolametsästyksessä ja pysäyttävällä koiralla metsästettäessä äänenvaimentimen käyttö on tärkeää laukausmelun vähentämiseksi koiran työskennellessä lähietäisyydellä ja myös metsästäjän oman kuulon suojaamisen kannalta. Käytännössä äänenvaimennin ei sovellu käytettäväksi revolvereissa, mikä vähentää niiden käyttökelpoisuutta tämän tyyppisessä metsästyksessä. Lisäksi mahdollisuus itselataavan pienoispistoolin käyttämiseen metsästystarkoituksessa tulee olla edelleen mahdollista. Metsästäjäin Keskusjärjestö pitää myös käytännön toiminnan kannalta erikoisena sitä, että henkilö, joka on sekä aktiivinen metsästäjä että ampumaharrastaja, voisi saada metsästystarkoituksessa hankkimisluvan pelkästään kertatulitoimiseen pienoispistooliin taikka pienoisrevolveriin, mutta ampumaurheilu- tai -harrastusperusteella myös muunlaisiin käsiaseisiin. Tästä syystä metsästyslainsäädännön mukaisessa tarkoituksessa tulisi soveltaa samaa periaatetta kuin ampumaurheilu- tai -harrastusperusteella.

Metsästäjäin Keskusjärjestö saattaa sisäasiainministeriön tietoon, että metsästäjät ovat myös aktiivisia ampumaharrastajia ja että hallituksen esityksessä ehdotettu aktiivisen ampumaharrastuksen vaatimus kahden vuoden jaksosta käsiaseiden osalta on kohtuuttoman pitkä. Lisäksi tässä yhteydessä on otettava huomioon se, että etenkin Pohjois-Suomessa etäisyydet ovat pitkiä ja mm. pääkaupunkiseudulla ampumaharrastuspaikkojen puute on kynnyskysymys, joka asettaa ampumaharrastajat kohtuuttomien vaatimusten eteen. Metsästäjäin Keskusjärjestö esittää ko. kahden vuoden jaksoa lyhennettäväksi kuuden kuukauden mittaiseksi ja lisäksi olisi tarkoituksenmukaista, että aktiivisen ampumaharrastuksen osoittamiseen luettaisiin myös ilma-aseilla toteutettua harjoittelua mm. edellä mainittujen pitkien etäisyyksien ja ampumaharrastuspaikkojen vähäisyyden vuoksi".



Siinä ote Metsästäjäin KeskusJärjestön lausunnosta Jari Piggin kirjoittamana ja uskoisin, että me n.310 000 metsästäjää seisomme sen takana.
Miksei se näy missään?
Eikö sana kuulu vai eikö se tehoa, tavattiin sanoa ennenvanhaan lapsille jotka eivät tahtoneet totella. Siis olivat tekemässä pahoja tai jotain tyhmää...

T:VV
_________________
Pumppaaminen on kivaa.
Asuuhan ne ihmiset iglussakin.
Muija on ihan peräänkatottava...

[marvin the martian]

Ei sovi hallituksen iltakoulun linjauksiin.
_________________
Kaukana jossain on Kapakanmäki, siellä rähjää keletappiväki.

[Sarvikuono]

[VeturiVille66]

44 §
Hankittavaa ampuma-asetta ja aseen osaa koskevat edellytykset
Hankkimislupa voidaan antaa vain sellaista ampuma-asetta tai aseen osaa varten, joka ei lippaan patruunamäärän, kaliiperin tai muiden ominaisuuksien perusteella ole hakijan ilmoittamaan käyttötarkoitukseen nähden tarpeettoman tulivoimainen ja tehokas sekä joka soveltuu hyvin hakijan ilmoittamaan käyttötarkoitukseen. Jos hakijan ilmoittama käyttötarkoitus on metsästyslainsäädännön mukaan sallittu eläinten ampuminen, ampuma- aseen soveltuvuutta arvioitaessa noudatetaan lisäksi, mitä metsästyslaissa (615/1993) ja sen nojalla säädetään. Metsästyslainsäädännön mukaan sallittua eläinten ampumista varten hankkimislupaa ei voida antaa muuta ampuma-aselain 6 §:n 2 momentin 4—7 kohdassa tarkoitettua ampuma-asetta kuin kertatulitoimista pienoispistoolia taikka pienoisrevolveria varten.
— — — — — — — — — — — — — —

Ongelmat:

Pykälän voimaantulo lopettaisi käytännössä täysin loukku- ja luolapyynnin pistooleilla. Markkinoilta ei käytännössä löydy loukku- tai luolapyyntiin soveltuvaa kertatulitoimista pienoispistoolia. Kertatulitoimiset pienoispistoolit on suunniteltu pääosin vapaapistooliammuntaan (nykyisin ”50 m:n pistooli”) ja ovat ominaisuuksiensa kuten pituuden ja erittäin alhaisen laukaisuherkkyyden vuoksi täysin loukku- ja luolapyyntiin sopimattomia. Revolverin käyttöä vaikeuttaa se, että sen ammuntamelua pystytään vaimentamaan oleellisesti heikommin kuin pistoolin melua. Tämä on erityisesti auki kaivettuun luolaan ryömittäessä ja luolassa ammuttaessa tärkeä huomioitava seikka. Ominaisuus heikentää revolverityyppisen aseen käytettävyyttä kyseisessä pyynnissä. Vaikeasta asennosta ammuttaessa ei myöskään toisen laukauksen tarve ole harvinaisuus. Ahtaassa paikassa ammuttaessa, myös toisen laukauksen ampuminen eläimen lopettamiseksi tulisi olla mahdollisimman yksinkertaista. Kertatulitoimisella aseella toisen laukauksen ampuminen on mahdollista vasta sen jälkeen, kun ampuja on vedetty aseen lataamista varten ulos luolasta, ase on jälleen ladattu ja ampuja on saatu uudelleen luolaan tähtäysasentoonsa. Ei voida taata, että Eläinsuojelulain (247/96) ja Eläinsuojeluasetuksen (396/96) säädökset kertatulitoimisella pistoolilla täyttyisivät luolapyynnin yhteydessä sekä muussa lopetusasekäytössä.


2) Esitetty lakiteksti painottaa edelleen virheellisesti sitä mikä on sopiva ja mikä sopimaton asetyyppi tai kaliiperi. Asetyypin tai kaliiperin ”soveltuvuus käyttötarkoitukseensa” on aseturvallisuuden kannalta toissijainen seikka. Pykälästä on luettavissa käsitys, jonka mukaan kertatulitoiminen pistooli olisi turvallisempi kuin muun toimintatavan omaava pistooli. Näin ei ole – molemmat ovat oikeissa käsissä täsmälleen yhtä turvallisia.

Poimittu tuolta;

http://www.aselaki.info/aselakiesitys_ongelmat.html

T:VV
_________________
Pumppaaminen on kivaa.
Asuuhan ne ihmiset iglussakin.
Muija on ihan peräänkatottava...

[sasu]

Suomalaiset ovat kansa, joka panee itseään p*rseeseen.