Loukkaantuneen/haavoittuneen hirvieläimen jäljittäminen

[pirulainen]

Viitseliästä toimintaa taas. Propsit sille.
Onko mahdollista että talosta joku oli kulkenut metsän kautta taivastelemaan kolaripaikkaa, ja koira merkkasi sitä eka kerralla...
_________________
Vapaan miehen oikeus on kusta luontoon -Veikko Huovinen-

-Marlinisti-Jouskaripelle-

[jussi72]

Ei mennyt minulla jäljestykset edellispäivänänä kuin bmarliinilla. Kaveri soitti, että peuranvasa juoksi metsään kytispaikalta laukauksen jälkeen. Kun kyselin tarkemmin, niin kertoi, että kaulaan oli ampunut ja vasa oli pudonnut paikalleen. Kun oli äijä mennyt pistämään, niin oli könynnyt pystyyn ja häipynyt paikalta. Silloin jo hieman epäilytti, että kannattaako lähteä, mutta kyllähän kaveria pitää jeesata. Tunnin päästä olin koiran kanssa paikalla, ja maassa oli pieni veriläikkä siinä mihin vasa oli kaatunut. Koiran kanssa siitä jäljelle, ja pari kolmesataa metriä vetikin hyvin, mutta sitten koira alkoi epäröimään ja yrittämään ilmasta vainua. Ei auttanut kuin päästää irti ja koira hakuun. Hyvin haki, mutta ei löytynyt enää jälkeä.

Ilmeisesti oli luoti osunut niin ylös, että oli hetkeksi lyönyt tajun pois, ja verenvuoto tyrehtyi hetken päästä kun elukka oli liikkeellä.

Tänään oli kaveri vielä käynyt kiertelemässä päivänvalossa, mutta ei ainakaan korppeja ollut missään kronkottelemassa, joten kauaksi meni

Ei vaan pysty ymmärtämään noita kaulaan ja päähän ampujia sulan maan aikaan, eikä oikein muutoinkaan. Ennemmin tai myöhemmin tulee se huti. Ei voi peuranlihasta niin kova pula olla, ettei voisi lavoille tempasta. Sillon ei huonollakaan osumalla montaa kymmentä metriä mene.

[Tikkamies]

Itse olin muutema päivä sitten kolarihirvikeikalla.

Alkutiedot oli että yksi elukka ja vauhtia 50km/h.Autosta kuulemani mukaan rikki konepeltiä ja tuulilasi.Pirun paha keli ja pimeä.Minkäänlaisia jälkiä ei näkynyt vaikka pohjana kultivoitu ja äestetty pelto. Satoi alijäähtynyttä ja paikalla löytyi vain siwan muovikasillinen karvoja.Ei verta tai muita ruumiinnesteitä.

Koira jälkeen ja muuteman haukahduksen jälkeen mentiin liina kireällä noin 300m. Siinä koira veti keskellä peltoa liinat kiinni ja palasi 50m takaisin.Ja sitten päästiin taas noin 100m käännöspaikasta jossa arvotiin molempia tienpenkkoja pienellä talotiellä.Tästäkään ei löytynyt mitään hirven jättämää jälkeä.Oja ruohikot vetelin talouspaperilla mutta ei nesteitä.
Kunnes liina kiristyi taas ja tästä eteenpäin noin 300m niin tultiin joenylitykseen jossa koetettiin kaikki temput mutta yli ei uskallettu yrittää.Koira olisi mennyt varmaan mutta ukot vaan uimalla.
Kokeilimme vieleä pienen autosiirtymän jalkeen toiselta puolelta jokea mutta ei varmaa haavakon jalkea löytynyt.Jokitöykkiä kaluttiin vielä pitkälti monempiin suuntiin.
Rantaniityt täynnä peuroja joten minulla loppui konstit kun ei mitää apuja että mennäänkö oikeaa jälkeä ja yritettiin olla sotkematta jälkeä kun kuuluivat ukot puhuvan että hommaavat paikalle pysäyttävän sessen mitä ei kuulemma sitten tullutkaan.
En älynnyt soitaa paikalle kaveria jolla pysäyttävä harmaja.Se olisi voinut tilanteen vielä pelastaa.Omalla peuraa ajavalla olisi mennyt arpomiseksi että mitä jälkeä mennään.Toki olisi voinyt yrittää vielä metsän puolelta kun oletettu hirven kulkusuunta voitiin helposti päätellä kahden talon väliin.

Aina ei löydy .Ikävä kyllä......
_________________
Eräelämä on oikeaa elämää.

[Juunas]

[BlueMarlin]

Taas on uusi vuosi ja uudet jäljestykset. Useita jäljestyksiä on ollut viimeisen kuukauden aikana, onnistuneita ja epäonnistuneita. Tai onko ne aina epäonnistuneita jos eläintä ei tavoiteta? Mutta mitään päräyttäviä suorituksia ei ole ollut mutta eilen tuli sellainen josta voi tarinan vääntää.

Perjantaina illallla sain soiton jossa kysyttiin apuja haavakon etsintään lauantaille. Peuraa oli ammuttu kytikseltä ja se oli poistunut jalkaa klinkaten. Verta oli aluksi hyvin ja ampuja oli hetken jälkiä seurannutkin kunnes jahtipäällikkö oli määrännyt jäljityksen keskeytettäväksi. Kerroin, että pääsen yövuorosta 7.45 mutta sitten olen käytettävissä. Sovimme kokoontumisen 10.00 ja minä kerkisin jopa 20 minuuttia nukkuakin kotosalla ennen lähtöä.

Kokoontumispaikalla oli vajaa 10 miestä ja kaikki minulle ns. tuntemattomia. Heidän jahtipäällikkönsä jakoi passipaikkoja ja minä käytin puheenvuoron jossa kehoitin olemaan ampumatta heti ensimmäiseen vilaukseen, koska minä ja koira saatamme olla hyvinkin lähellä eläintä puskien takana. Tämän jälkeen jahtipäällikkö täydensi ohjeistustaan ja sanoi ettei suoraan päin tulevaa eläintä ammuta ollenkaan. Oli hyvä fiilis lähteä jäljelle, kun tiesi turvallisuusasioista välitettävän tässä porukassa.

Jahtipäällikkö lähti mukaani metsään ja löysimme helposti paikan johon jäljitys oli lopetettu. Mutta verta ei ollutkaan niin paljoa, kuin luulimme ja yöllä oli satanut reippaasti vettä eli jälkien huuhtoutumista oli tapahtunut. Koiralle osoitettiin jälki ja lähdimme etenemään. Koiran kulku oli määrätietoista mutta verta emme hangella havainneet. Koira teki rengastuksia peurapolkujen risteyksissä ja jatkoi kulkuaan mutta jokin sen käyttäytymisessä kertoi minulle ettemme olisi jäljellä. Oliko se vedon puuttuminen vai intuitio, en osaa sanoa. Mutta päätin keskeyttää jäljestyksen ja palata alkuun. Menimme paikalle hieman eri suunnasta ja koira pyrki kahdesti ojan ylitse sellaiseen kuusia kasvavaan kaistaleeseen mutta en päästänyt sitä sinne.

Aloimme etsimään jälkeä ja hetken päästä jahtipäällikkö huusi löytäneensä verta. Rauhallisesti uusi yritys ja menoksi. Jälki kulki edellä kuvatun kuusikaistaleen sisällä eli koira todennäköisesti olisi vetänyt sinne ilmavainulla mutta"parempi vainuinen"ohjaaja esti sen. Tätäkään iloa ei kauan kestänyt, max. 200m ja taas stoppi. Koira alkoi pyörimään jokaiseen pääilmansuuntaan ja minulla alkoi mieli mustumaan. Tällä paikalla luntakaan ei ollut joka kohdassa mutta onneksi tämä jahtipäällikkö löysi pienen tipan kuusen juurelta. Totesin, että nyt jostain syystä koira ei mielestäni jäljestä kunnolla ja aion päästä sen irti. Linkku auki ja koira poistui etumaastoon. Tutkaan tuli 100m, 140m, 200m ja sitten pysähdys. Hetki paikallaan ja siten melkein omia jälkiä takaisin. Nyt alkoi tällaiselta"short fuse"kaverilta savu nousemaan korvista, vaikka tiedän ettei se mitään auta, kierroskone on kierroskone. Kerroin radioon ettei nyt näytä hyvältä ja pyysin passimiehiltä malttia. Lähdin tekemään lumisille reuna-alueille tarkistuksia. Samassa muistui mieleeni 1.1 tehty jäljestys jossa koira kahdesti palasi luokseni, vaikka se oli ollut jäljellä. Päätin katsoa koiran menojäljen taimikkoon ja ellei sieltä mitään löytyisi niin lopettaisimme siihen.

Taimikossa oli parhaimmillaan lunta yli polven, osa lumista taisi olla viimevuotisia, eihän tänä vuonna ole tuollaista määrää tullut. Huusin jahtipäällikölle, että tässä lumessa varmuudella näkyisi verijäljet jos vamma on siinä missä epäilimme eli rintalastassa ja jalassa sekä jatkoin lausetta ettei verta ole, kunnes näin edessä punaisen läikän. Se oli suurempi, kuin mikään aiemmin nähty. Koiran olin jättänyt istumaan kauemmaksi ja kutsuin sen luokseni. Kuljimme hetken yhdessä jälkeä pitkin kunnes annoin koiralle luvan etsiä. Koira poistui jälleen etumaastoon ja sitten alkoi kuulumaan kiivas haukku 220m päästä. Haukkujasta en voinut erehtyä ja totesin radioon koiran löytäneen jotain haukuttavaa, ehkä haavoittuneen peuran, ehkä supikoiran. Passista tuli vastaus, että haukku kuuluu sinnekin hyvin. Pyysin passilta radiohiljaisuutta ellei ole mitään pakollista ilmoitettavaa, koska minulla ei ollut korvanappia ja aioimme pyrkiä haukulle.

Pääsimme 70 metrin päähän, kun tutkaan alkoi numerot vaihtumaan ripeästi. Menimme paikalle mistä haukku alkoi ja näky mikä edessämme aukeni, antoi odotuksia onnistumisesta: verta oli, kuin Raatteentiellä. Kerroin etten usko koiran jättävän tätä eläintä enään ja samassa tutka piippasi koiran pysähtymisen merkiksi, matkaa oli 950m ja se oli joen rannassa. Jahtipäällikkö ohjeista lähintä passimiestä siirtymään kuulovartioon läheiselle tielle ja me lähdimme kävelemään autoille. Matka autoille kesti n. 10 minuuttia ja koko ajan saimme tietoa haukun jatkumisesta, näköhavaintoa ei vielä ollut.

Noin 20 minuutin kuluttua saavuimme haukulle ja nyt passimiehellä oli jo näköhavaintokin peurasta. Pukki seisoi koskessa ja koira haukkui sitä vastarannalta. Passimies totesi ettei ampunut, koska edessä on hieman risuja ja koira olisi saattanut olla vaarassa. Tämäkin lämmitti mieltä. Lähdin laskeutumaan jyrkkää rinnettä kohti koskea etsien samalla sopivaa ampumapaikkaa. Noin 40m päässä ollessani pukki käänsi katseensa minuun ja silloin päätin ampua, vaikka edessä pari risua olikin. Koirakin oli mielestäni riittävän sivussa ja täyteinen lähti matkaan. Peura ei merkannut osumaa mitenkään vaan lähti tulemaan kohti. Se nousi rantatörmälle ja lähti alajuoksun suuntaan. Katsoin jälleen koiran sijaintia ja se mahdollisti ampumisen. Toinen täyteinen matkaan, ei merkkausta. Koiran sijainnin tarkistaminen ja kolmas täyteinen matkaan, ei merkkausta. Mutta nyt peura hyppäsi takaisin koskeen ja jäi sinne seisomaan. Laskeuduin polvelle ja tähtäsin sitä sekä mietin oliko se rautaa, kun ei millään kaadu. Samassa näin sen alkavan horjumaan ja silloin tiesin, että tämä on saatu. Parin sekunnin päästä peura kellahti kyljelleen ja radiosta kuului: peura nurin!

Asiaan kuuluvat kehut koiralle ja kiitokset passimiehille. Rannalle vetämisen jälkeen totesimme peuran vauriot olleet juurikin niin, kuin epäilimme. Rintalastassa naarmu ja toinen etujalka vaurioitunut. Luoti oli tehnyt osan mutta uskon sen vaurioituneen lisää koiran antaessa sille painetta, veri maastossa oli ainakin aivan tuoretta.

Tästä reissusta jäi mieleen monta asiaa:

- ei luovutettu helposti, vaikka mieli tekikin
- hyväkin koira tarvitsee välillä tukea
- päällikön ohjeistus ja passimiesten käyttäytyminen, odottelivat rauhassa eikä radiossa kyselty ja höpötelty turhia
- haukulle menneen passimiehen päätös olla ampumatta, koska koira olisi saattanut olla vaarassa. Moni oli tässä tapauksessa ampunut. Pahin mitä minulle on käynyt oli tapaus missä koirani pääsi 12-metrin liinan päässä peuran kankkuun kiinni ja herra meinasi ampua todeten, että kyllä hän päähän osuu.

Tätä porukkaa menen mielellään auttamaan toistekin jos tarvetta tulee. Mutta mieltäni jäi vaivaamaan, että mihin täyteiset menivät? Illalla sain siihenkin vastauksen, yksi heti etulavan takana ja kaksi hieman taaempana selkärangan alla. Pahoittelin peuran omistajalle runsasta reijittämistä todeten, että tapanani on ampua haavakkoa niin kauan, kun se on lämmin ja liikkuu. Joskus on haavakko karannut, kun ampuja on hienostellut ja yrittänyt esim. pääosumaa. Sanoi ymmärtävänsä täysin ja tärkeinhän tuli tehtyä eli haavakon kärsimykset lopetettu.

Sitten kotiin syömään ja levolle. Vartin kerkisin nukkua, kun tuli pyyntö lähteä jäljittämään. Päästyämme autoon tuli toinen soitto, että olisi haavakko. Kello 18.30 lähdimme matkaan ja 23.00 palasimme. Näissä molemmissa tuli ns. hopeat kaulaan. Useampi kilometri jäljitystä mutta verentulot tyrehtyivät täysin. Tänä aamuna kävin vielä toista yrittämässä mutta ei siinä oikein onnistumisen edellytyksiä ollut. Eli eiliseltä tuli pataan 2-1.

Ps. Oli muuten melko hyvää unilääkettä tuo lauantain reippailu metsässä.

[valmet 412s]

👍


-hieno porukka tosiaan oli, kuunteli ohjeet ja malttia...

-toivottavasti ampuja muisti sinua kun elukka saatiin...?
_________________
Varisjahdin veteraani...

[BlueMarlin]

Ampuja oli huojentunut, kun jahti oli saatu päätökseen. Kysyi mitä hän on velkaa ja vastauksena kerroin, että minulla on ansiotyö mistä tulee elanto ja tämä toiminta on harrastamista. Otettiin lakit pois päästä ja paiskattiin kättä. Herra tosin vielä ilmoitti, että perästä kuuluu...

Aika paljon tulee kilometrejä autoon ja aikaa kulutettua toisten haavakoiden perässä mutta kertaakaan en korvauksen toivossa matkaan lähtenyt. Jos joku on halunnut jotain tarjota niin en ole vastaan laittamisen vahvistamiseksi painiakaan aloittanut. Toki on ollut niitäkin kertoja, että ampuja ei ole kiitosta sanonut vaan on heittänyt ruhon kyytiin ja poistunut paikalta. Ehkä sellainenkin käytös menee ampujan harmistuksen piikkiin.

[Tikkamies]

Eilen tuli minulle oman seuran mieheltä puhelu kuuden aikaan. Oli ampunut"vasaa" kytiskopista paristakymmenestä metristä. Osumerkkinä pari karvatupsua eikä muuta . Kun ei ole verta niin ampuja ei ollut halukas jäljestämään itse. Itse olin juuri saanut perseeni kytiskopin penkkiin mutta ilman muuta lähden kun pyydetään.

Ampumapaikalta koira lähtee määrätietoisesti erästä polkua jossa huomaan isot peuran jäljet ukot huutaa viereiselläpolulla vasan jäljista joten vedän koiran pois ja tarjoan niitä.ja ei lähde koira niitä vasan jälkiä.

otan uuden alun ampumapaikalta ja annan vielä siinä karvatuppoa koiran nenän viereen ja pudotan liinan vapaaksi. Koira syöksyy alkuperäiseen suuntaan jossa ne ison jäljet. Seurattuani noin sata metriä löytyy veritippa ja seuraava ja seuraava ilmoitan ukoille jotka perkaa käsipelissä vasan jälkiä että täällä on verta ja saman puhelun aikana hihkaisen vielä että näen elukan äkkiä tänne.
Sitaisen koiraa vähän kiinni puuhun ja kipsautan haulikon selästä ja rynnistän samalla noin viidessäkympissä ylös yrittävän peuran tuntumaan ja ison pukin yrittäessä nousta tulee taka viistosta täyteinen niskaan.
Kasipiikkinen ja yli kuuskymmentä kiloinen vasa putoaa ja homma on hyvässä mallissa.

aina ei ihan kannata uskoa sitä ampujaa....
_________________
Eräelämä on oikeaa elämää.

[LG1]

Minkälainen "vaari" siellä on vasaa ampunut?

[Tikkamies]

Ei tuo ukko ole niin vanha.seuran kolmanneksi nuorin itseasiassa. Kuutisen kymmentä ikää ja toinen kasipiikkinen vasa jo tänä vuonna.
_________________
Eräelämä on oikeaa elämää.

[Tikkamies]

Osuma muuten vääränpään lavassa.oletan tämän vasan olleen osittain ison ruokapytyn takana ja siten näyttänyt lyhyeltä ja pieneltä. Ampuja sanoikin että ei nähnyt päätä kun ampui....
_________________
Eräelämä on oikeaa elämää.

[Peto]

Mites muuten verijälkimiehet, mikä on yleisin selitys haavakkotilanteelle kytismetsästyksessä?
Hiukan ihmetyttää runsaat haavakko jahdit, kun itelle on tullut sellainen mielikuva, ettei kytikseltä
ole mikään pakko kovin huonoon paikkaan ampua... Onko vika ampumataidossa,
huonossa optiikassa vai ihan osaamattomuudessa yleensä?
_________________
Vaikka muu häviää, niin metsästys jää.

[LG1]

[HIRVIttävä metsästäjä]

Tässä parikymmentä vuotta takaperin kun kauriit alkoi tehdä tuloaan ja peuroja oli jokunen sattuma kappale silloin tällöin (samanlailla vieläkin) monellakin oli hankaluuksia ymmärtää kauriin olevan ihan eri laji kuin valkohäntäpeura.
Muuan hirvenmetsästäjä "suuruus" (vaikuttaa vieläkin) ihmetteli kovasti kun on pyörinyt paljon peuranvasoja ilman emää niin olivat sitten ampuneet luvat vasoina täyteen. Minä hölmönä möläytin mahdollisista kauriista niin tuntuivat "tietävän" mitä ampuvat ja tekivät selväksi.

Tässä vuosien varrella alkanut kyllä monessa muussa tapauksessa epäilyttämään herrojen tunnistustaito

[MikaS]

[quote="Peto"]Mites muuten verijälkimiehet, mikä on yleisin selitys haavakkotilanteelle kytismetsästyksessä?
Hiukan ihmetyttää runsaat haavakko jahdit, kun itelle on tullut sellainen mielikuva, ettei kytikseltä
ole mikään pakko kovin huonoon paikkaan ampua... Onko vika ampumataidossa,
huonossa optiikassa vai ihan osaamattomuudessa yleensä?[/quote]
Taitaa olla vähän kaikkien vika mutta eiköhän se suurin vika kuitenkin ole siellä perän takana.
-Ampumataidossa on monella parantamisen varaa, tueltakin.
- Kiikari pitäisi olla kohdillaan
-Kiikarin pitäisi olla edes kohtuullinen, mutta periaatteessa läheltä osuu kyllä peuraa ruholle vaikkei ristikkoa näkyisikkään, keskellä putkea se ristikko kuitenkin on .
- Malttiakin pitäisi olla, seurata peuran liikkeitä, yleensä kytiksellä ei ole mikään hoppu, samaten peuran kulmaa kannattaa seurata.

Kyllä minä myös ihmettelen että jos ammutaan perus kyttäysetäisyyksiltä 10-100m väliltä ja ammutaan ruholle, ja saadaan vielä huonoja osumia. Usein noita haavoittamisia tulee jahdissa vielä samoille henkilöille

Itselle on tullut tälläkaudella yksi tapaus, Peuroja pellolla syömässä, ryömin polkua lähemmäksi, amet noin 150m ja ajattelin että pitkästä aikaa ammutaan nyt sitten sinne lapojen taakse. Kurkistus piipun etupuolelle, näytti että ampumalinja vapaa. Laukaus ja pieni osumaääni, peurat juoksuun, mutta jäivät sellaiseen noin 240m seisomaan. Kurkistus etupuolelle uudestaan, kun ajattelin että mitä helv. kun ei vielä kaatunut. Korsi piipun etupuolella poikki, en varma olinko ampunut vai oliko muuten. Noin 10min odottelua , ammuttu peura laittoi makuulle ja kaksi muuta alkoivat syömään. Ei muuta kuin kuula päähän, kun ei siitä kaulan lisäksi muuta näkynytkään. Eka laukaus oli hieman takana ja alhaalla, tuuria oli että jäivät peltoon, ettei tarvinnut hakea mäykkyä.