Loukkaantuneen/haavoittuneen hirvieläimen jäljittäminen

[BlueMarlin]

[JokuUkko]

[valmet 412s]

[BlueMarlin]

JokuUkko:lle sen verran, että se on tervettä jos huono laukaus sylettää. Silloin on mahdollisuus kehittää asioita. Kaikille tulee huonoja laukauksia joskus mutta vuosien saatossa olen huomannut, että osalle niitä sattuu lähes joka syksy.

[9.3x622]

[JokuUkko]

[9.3x622]

[valmet 412s]

Perjantaina putkahti keikka kuin vahingossa kun sattu pohjis olemaan ampumareissulla matkassa. Ensitietona että peura törmännyt autoon.


-metsnugis mäykkynsä kanssa paikalle, aloimme tutkimaan koirien kanssa ja eihän se pitkään tarvinnut penkkaa mennä kun pohjis rupesi merkkaamaan hajulle... kuolema oli korjannut äkkiä.





_________________
Varisjahdin veteraani...

[BlueMarlin]

Hyvä, kun saitte kauriin talteen. Laita nyt hieman enemmän tarinaa miten homma eteni, oliko eläin kuolleena pientareella vai jäljitittekö sitä? Ja kiinnostaa tietää miten koirat käyttäytyivät, kun niitä oli kaksi samalla keikalla?

[valmet 412s]

Kuolleena oli penkalla, eli noin 10-12m asfaltista.

-kävelimme rinnakkain tien suuntaisesti koiran hihnoissa ns. Ojanpohjaa pitkin, pohjis merkkasi n.20m ennen raatoa hajut niin että osasin sanoa että liki ollaan. Tarkka kolaripaikkahan oli se "tuon kyltin ja tuon käkkärän männyn paikkeilla" eli 100kmh tiellä voi heittää paikka aikalailla. Penkkaa tultiin siis joku 300m varulta kun tarkka paikka hukassa.

-keskityin oman koiran seurantaan etten mäyräkoiran reaktioita niin katsellut mutta mutu että jälkitarkkana ei vielä pahemmin merkannut tuossavaiheessa. Sinänsä tuossa ei käytännössä nyt ehtinyt mitään tapahtua mutta ainakin minulla koira merkkasi niin että tiesin jäljen/elukan olevan liki.
_________________
Varisjahdin veteraani...

[BlueMarlin]

Rikon jälleen tämän topicin hiljaiselon jorinoillani. Eilen klo. 17 aikaan SRVA-yhdyshenkilö soitti ja tiedusteli"paikkatietoani"? Kerroin olevani matkalla ortopedin pakeille mutta sen jälkeen olisin käytettävissä. Oli sattunut peurakolari eikä sinne oltu saatu koiraa lähitienoolta. Lupauduin lähtemään ellei lääkärissä ilmene mitään lähtöä estävää. Ei ilmennyt, ortopedi totesi, että pohjelihakseni on revennyt ja nyt pitää liikkua rauhallisesti eikä jallalla saa harrastaa repiviä liikkeitä. No jäljityshän on sellaista rauhallista puurtamista eli ajatukset siirtyivät jäljitystehtävään.

Kotimatkalla soittelin tarkempia paikkatietoja ja samalla selvisi, että kolaripaikan seuran mies on käynyt tekemässä lähietsintää ilman koiraa. Ja kolari oli sattunut pari tuntia ennen soittoa minulle joten olimme viitisen tuntia takamatkalla. Soitin kolarin ajaneelle naiselle ja sain erinomaiset tiedot paikasta. Lisäksi hän kertoi, että hänen mielestään peuralla oli toinen takajalka poikki. Peura oli maannut hetkisen pientareella ja poistunut sitten ontuen metsään. Kotona suoritin nopean varustelun ja vänkärin saavuttua lähdimme matkaan. Laitoin navigaattoriin saamani osoitteen ja en seurannut maamerkkejä vaan luotin sokeasti navigaattoriin. No ohihan minä ajoin mutta u-käännöksen jälkeen löysimme paikan. Eikä ollut ensimmänen kerta, kun hätäkeskuksen paikannus on mennyt väärään paikkaan.

Minä valjastin koiraa ja vänkäri kävi katsomassa kolaripaikkaa. Tiestä löytyi jarrutusjäljet mutta verta ei näkynyt. Vein koiran penkalle ja lähdimme kulkemaan kohti kolaripaikkaa. Hetken kuljettuamme koira teki pienen piston ojanvarteen, nosteli päätään, palasi luokseni ja jatkoimme matkaa. Haistelu oli laiskanlaista mutta etenimme kohtaan missä jarrutusjäljet olivat. Siitäkin koira meni hieman pidemmälle, pyörähti ympäri ja jäi hetkeksi nuuskimaan kohtaa mikä näytti siltä, että siinä saattoi olla peuran makuu. Tästä lähdimme tulosuuntaamme ja nyt meno maistui eri tavalla. Sanoin vänkärille, että nyt taisi jälki löytyä. Kun tulimme kohtaan missä koira teki heti alussa piston niin se lähti polkua pitkin metsää kohti. Siinä oli ojan ylitys ja mietin lääkärin ohjeita, ei repiviä liikkeitä. Emme päässeet, kuin 30 metriä niin näin vilahduksen edessäni nousevassa rinteessä ja kuulin pamahduksen. Peura lakosi heinikkoon ja päästin koiran irti sen perään. Laukaus oli"hieman"takavoittoinen(ampuja kuului jo entuudestaan Takalavan Laukojien kerhoon, siihen ei edes pääse kolari/haavakkojäljityksillä ammutuilla laukauksilla)ja peuralle jouduttiin antamaan viimeinen voitelu lähes kosketuslaukauksella. Tarkastelimme peuran vammoja ja oikea takajalka oli polvesta poikki, vasen heti sorkan yläpuolelta. Ei ihme, että peura kulki autoilijan mukaan ontuen. Jälleen kerran oli hieno fiilis onnistumisesta ja tällä kertaa koko ketju toimi lähes kympin arvoisesti. Pikku miinus tuli tuosta HÄKE:n paikannusvirheestä.

Onnistuminen saattaa olla kovin pienestä kiinni ja tällä tehtävällä oli kaksi asiaa mistä olin erittäin tyytyväinen. Ensin autoilijan toiminta. Hän osasi kertoa paikan ja antoi metrimäärän joka piti paikkansa ja hän pystyi kertomaan eläimen kulkusuunnan ja jotain mahdollisesta loukkaantumisestakin. Soitin hänelle keikan jälkeen ja kiitin hyvistä havainnoista. Sanoin vielä, että toivottavasti et enää koskaan törmää peuraan mutta jos näin käy niin paikka olisi hyvä merkitä varmuuden vuoksi esim. muovipussilla. Tähän sain seuraavan vastauksen: erittäin hyvä huomio, kiitos vinkistä. Kerron muuten kavereillekin miten pitää toimia jos peurakolarin ajaa. Hienoa. Toinen hyvä asia oli lähietsintää tehneen miehen käytös. Hän ei ollut lähtenyt metsään tekemään etsintää vaan oli tyytynyt katselemaan pientareelta. Olen varma, että jos tämä peura olisi ajettu ylös muutamaa tuntia aiemmin niin sen meno ei hetkeen olisi pysähtynyt. Peurassa ei nimittäin ollut mitään muita vammoja kuin nuo mainitsemani jalkavammat ellei pientä punoitusta perskinkussa lasketa. Näillä vammoilla tämä olisi elänyt/kitunut todella pitkään.

Meinasi unohtua se pitkä miinus jonka annoin itselleni, unohdin napsauttaa valjaskameran päälle jäljityksen alkaessa, perrkele!

[joku vaan]

Saksanseisoja marlin, kolari sorkkaeläimet,176 kpl
supikoirat 368kpl
muita hännäkkäitä lukuisa määrä
seisonta töistä ei oo pidetty lukua eikä liioin sorsa ja kyyhkyhommista
nyt jo ikää 12vee

[joku vaan]

Saksanseisoja marlin, kolari sorkkaeläimet,176 kpl
supikoirat 368kpl
muita hännäkkäitä lukuisa määrä
seisonta töistä ei oo pidetty lukua eikä liioin sorsa ja kyyhkyhommista
nyt jo ikää 12vee

[MikaS]

Nykyään tuota häken paikkatietoa tulee entistä enemmän ja tähän mennessä aina on saanut enemmän tai vähemmän palata taaksepäin. Paras on nelisen kilometriä. Pitää vain muistaa että jotkut kuskit on shokissa ja tajuavat vasta ajan kuluttua soittaa. Samaten havainnointikyky kolarin jälkeen voi olla mitä sattuu, varsinkin jos peuroja on ollut useita.

[MikaS]

Tänään oli helppoa. Kolarin ajanut oli laittanut tikun pystyyn kohdalle, tosin lisämerkki oli lentänyt pois. Paikka oli sen verran tarkka, että tikusta puolen metrin päässä oli reisiluun palanen. Kiitokset lähti yliajajalle esimerkillisestä toiminnasta.

Eläin oli jäänyt noin sadan metrin päähän ja "pomppuun" oli kohtalaisen helppo lopettaa. Vielä kivempi oli, että sattui kaatumaan vielä traktoritien varteen ja sai nostaa suoraan picupin lavalle.