Loukkaantuneen/haavoittuneen hirvieläimen jäljittäminen

[kku10]

Kyllä se niin on että normaaliin metsästykseen löytyy parempia aseita kuin nämä "tuunatut" erikoisvehkeet, taas toisinpäin että näissä jäljityshommissa tuo remari on paljon kätevämpi valoineen ym.kuin tavallinen 412 valmetti.

[Apple]

Onnittelut topikin avaajalle hyvästä työstä!

[BlueMarlin]

Koska muilla ei ole ollut kerrottavaa jäljestyksistä niin pistetään pieni tarina tämänpäiväisestä. Kello 14.30 aikaan minulle tuli puhelu, että puolentoista kilometrin päässä talostani on peurakolari ja peura oli mennyt metsään. Olin juuri menossa kotiin mutta poikkesin matkalla kolaripaikalla. Autoilija ja poliisit olivat poistuneet, eikä kolaripaikkaa oltu merkitty mitenkään. Sellainen"noin 100 metriä"piti olla eräästä tienhaarasta. Aloin katselemaan ojan pohjaa josko jälkiä näkyisi ja hetken päästä löysin paikan jossa peura oli ukemin tehnyt. Samassa paikassa oli kaksi n. 3mm halkaisialtaan olevaa veritippaa.

Hain kotoa koiran ja varusteet ja palasin paikalle. Yritin soitella itselleni kaveriksi asemiestä mutta kukaan ei päässyt irtaantumaan. Laitoin koiran jäljelle ja liina meni heti kireälle. Aluksi koira sahasi jäljen yli varmistaakseen suuntaa ja sitten mentiin. Peura oli kulkenut pääasiassa peurapolkuja pitkin ja noin 300 metrin jälkeen edessä näkyi korpikosteikko. Elättelin toiveita josko peura olisi siellä viilentämässä itseään. Muutaman metrin edettyämme peura ponkaisi pystyyn näreiden takaa ja koetti poistua paikalta. Näin, että kulku oli vaikeaa ja päästin koiran irti. Välittömästi tämän jälkeen koira juoksi peuran kumoon. Peura kuitenkin nousi pystyyn ja alkoi puskemaan koiraa sarvillaan. Komensin koiran luokseni ja annoin viimeisen voitelun.

Ja ohessa jälleen pakollinen kaatoposeeraus.

[Kuikukko]

Hyvä kun elukka löyty....Mikä toi sun asees on...?
_________________

[BlueMarlin]

Kuikukko: olen nuuka ja säästän mustetta. Katso edelliselle sivulle, siellä selostan mikä ase tuo on.

[Kuikukko]

Katos, ookke...
_________________

[BlueMarlin]

Pitkästä aikaa oli hieman pidempi kolaripeurajäljitys joten laitan siitä muutaman rivin.

Viime lauantaina kello 19.00 aikaan tuli soitto jossa kysyttiin pääsenkö lähtemään kolaripaikalle koirani kanssa. Alkutiedoissa selvisi, että peura vuotaa vähän verta ja oli poistunut paikalta.

Päästyäni paikalle totesin auton vaurioiden olevan vähintäänkin kohtalaiset. Peura oli juossut suoraan auton kylkeen ja kuljettajan ovi ei enään auennut. Paikalla oli myös yksi naapuriseuran mies ja hän lähti matkaani ensimmäiselle etapille. Alle sadan metrin päässä peura oli seisonut paikallaan ja vuotanut verta niin paljon, että hankeen oli sulanut kunnon reikä. Totesin kaverille tämän peuran olevan kohta nojollaan jossakin, koska verentulo oli niin reipasta. No myöhemmin selvisi ettei minun kannata jättää leipätyötäni ja ruveta ennustajaksi sillä veikkaukseni meni metsään ja paljon. Peura teki lenkin metsässä, palasi tielle kulkien sitä pitkin 100 metriä ja meni metsään samalle puolelle mistä oli tullutkin. Tässä vaiheessa päätin pitää reilun paussin, kiitin naapuriseuran miestä avusta ja lähdin kotiin kahville.

Puolentoista tunnin tauon jälkeen lähdin toisen kaverin kanssa jäljelle uudestaan. Peura oli kulkenut metsäautotietä n. 500 metriä ja oli ollut siellä makuullakin. Taas tehtiin U-lenkki ja suunta oli jälleen kohti maantietä. Peura oli hyppinyt pitkillä loikilla ja ellei verta olisi välillä tullut niin terveeksi olisin sitä väittänyt. Pidimme pienen tauon ja kaverini kiersi tielle ns. eteen odottamaan. Ennen kuin kerkisin lähteä jatkamaan sain tiedon, että peura oli jo ylittänyt tien. Jälleen se kulki tietä pitkin ja seuraavaksi se päätti vaikeuttaa jäljestystä ja paljon.

Aiemmin päivällä peurajahdin yhteydessä tien vieressä olevasta mäestä ammuttiin kolme peuraa ja ne vedettiin sieltä maantien varteen. Tämä kolaripeura päätti kulkeä vastavirtaan tuota vetojälkeä ja olin aivan varma, että vuoden vanha koirani tekee tässä hukan sillä olihan siinä jäljessä neljän eri peuran verta. Verentulokin osoitti hiipumisen merkkejä ja mäessä oli paljon tuoreita peuran jälkiä. Reilun sadan metrin päässä vetoura kaartoi vasemmalle mutta koira jatkoi suoraan. Tässä vaiheessa en pystynyt itse varmistamaan jälkeä vaan oli 100%:sti luotettava koiraan. Hetken päästä olikin makuupaikka ja siinä sain varmistuksen, jäljellä olimme.

Koira alkoi osoittamaan väsymisen merkkejä, lunta oli pelloilla ja hakkuuaukeilla puoleen reiteen. Ja saapuessamme yhden pellon reunaan näin noin 100 metrin päässä pellolla tumman köntin. Katsoin lampulla ja peurahan siellä makasi. Se oli juuri ylittänyt valtaojan ja voimat olivat loppuneet siihen. Ennen tätä viimeistä vetoa olin antanut kaverille haulikkoni mutta itsellä oli vielä pistooli matkassa. Ja siihen päättyi tämän kolaripeuran kärsimykset.

Oli aivan varma, että veri olisi vuotanut päästä mutta sillä olikin oikea takajalka poikki aivan sorkan juuresta. Toinen metsästyskaverini oli aiemmin kertonut, että heidän jahdissa ampumillaan peuroilla oli jaloissa verenpurkaumia ja niin oli tälläkin. Se kova kropsu hangen sisällä aiheutti itsellenikin kohtalaiset mustelmat sääriin. Kello oli 01.00, kun eläin oli orressa ja jäljitys onnellisesti päätöksessä.

Ohessa karttakuva jossa näkyy pääpiirteittäin kuljettu reitti.

[torant]

Mielenkiintoista tarinaa kolarieläinten jäljityksestä. Tänne voisi muutkin kertoa tarinoitaan. Itseänikin kiinnostaisi ilmottautua tuohon kolarieläinten hakemiseen, täällä päin kun noita peurakolareita sattuu vuodessa ihan riittävästi.

[BlueMarlin]

Taas on se aika vuodesta, kun kolareiden määrä nousee. Tämän viikon tiistaina kävin kahdella kolaripaikalla, eilen yhdellä ja tänään yhdellä. Tiistaina toinen jäi kateisiin, autosta hajosi repsikan puolen sivupeili ja oveen tuli pieni lommo. Audin korjausarvio oli 2400 euroa. Toinen tiistain peuroista kohtasi Peugeot 307:n ja siitä meni kuljettajan puolelta etuovi, takaovi ja takalokasuoja pahoille lommoille. Ei halpa korjaus tämäkään.

Eilisestä kolarista ei ole mitään tietoa, kuka ajanut ja milloin. Kansalainen vaan ilmoitti, kun oli ohi ajaessaan nähnyt kuolleen peuran tienposkessa.
Oli antanut hyvät koordinaatitkin, piti olla yhden talon pihaliittymän kohdalla.
No todellisuudessa peuran ja liittymän väliä oli hieman yli kilometri eli teetätti hieman töitä. Itseasiassa kuntarajakin vaihtui tuolla välillä. Maantiessä kolaripaikalla jarrutusjälkeä n. 25 metriä ja peura oli liukunut toisen kaistan yli auton kulkusuuntaan melkein 40 metriä jättäen ajoradalle verta ja rapamahaa koko matkalle. Luulenpa, että autoonkin tuli jonkinlainen jälki.

Tänään aamulla kolaripaikalla poliisi oli ampunut haulikolla pystyyn pyrkivää peuraa suolikaapille ja peura ei onneksi päässyt jatkamaan matkaansa, vaikka sitä yrittikin. Tämän jälkeen peura sai vielä viimeisen voitelun partion toimesta. Partio oli hienosti merkannut kolaripaikan poliisinauhalla ja pistäminenkin oli suoritettu aivan oikeasta kohdasta.

Kolme näistä peuroista oli naaraita ja kaksi niistä oli maidossa. Eli orpoja vasikoita jäi lähimaastoon, elämisen edellytykset saattavat olla melko huonot. Näiden kolarien ansiosta tuli aloitettua supikoirien kesäruokinta hieman aiottua aikaisemmin mutta nyt niillä on aikaa vajaa kuukausi ruokailla...

[BlueMarlin]

Eipä ole tähän ketjuun paljoa jäljitystarinaa tullut mutta laitetaan tältä päivältä yksi listan jatkoksi.

Aamulla 9.30 aikaan tuli soitto vanhalta työkaverilta ja hän oli parasta aikaa kolaripaikalla kaverinsa kanssa. Kyseli ensin kuulumiset ja kertoi kolarista. Kysyin, että haluaisitteko koiran sinne ja vastaus oli: ei taida kannattaa, tuskin tätä löytyy mutta voithan tulla jos olet vapaalla.

Koira, ase ja äijä autoon, eikun menoksi. Kolari oli sattunut pari tuntia aikaisemmin ja metsässä oli pyörinyt jo kolme eri ukkoa peuraa etsimässä. Tiellä oli sälää autosta melkoisesti, hieman karvoja mutta verta ei löytynyt. Otin koiran liinaan ja lähdin kulkemaan ojanpohjaa pitkin toiveena, että koira nostaa jäljen ylös. Ja näin kävikin, veto tosin oli alkuun aika löysä. Parin sadan metrin jälkeen tuli hieman enemmän vetoa ja silloin oli varma, että jälki on oikea. Välillä metsässä näkyi aikuisen peuran jälki jossa yksi sorkka haritti hieman. Reilu kaksi kilometria kuljettuamme kuului etumaastosta ryske ja tuolloin koira nosteli päätään vetäen vainua ilmasta. Noin kolmen kilometrin jälkeen saimme metsään soiton ja soittaja kehoitti meitä lopettamaan jäljityksen, koska peuraa ei ole vielä löytynyt. Sanoin kaverille, että kyllä me jatkamme, koska koira on selkeästi jäljellä ja pari kertaa olemme lähellekin päässeet. Totesin myös, että nyt olisi hyvä pitää tauko jos eläin vuotaisi verta. Mutta verta ei näkynyt ja koira veteli välillä ilmavainulla niin katsoin parhaaksi jatkaa ilman taukoa. Ja kaveri palasi tässä vaiheessa autolle, että saan homman päätyttyä kyytiä omalle autolle ja autolla liikkuva voi ottaa koirasta koppia jos tulisi tarvetta päästää koira irti.

Jatkoin matkaa ja peura teki kaikki mahdolliset konkelot: kiersi risukoissa, hyppyjä peurapoluilta 90 astetta sivuun, kävi kulkemassa parissa paikassa puutöitä tekevien traktorimiesten vierestä, ei ylittänyt peltoaukeita, meni parin talon pihan poikki, yms. Koira pysyi sitkeästi jäljellä ja hetken päästä kaveri soitti autolta ja pyysi suuntia mihin ajaa. Annoin suunnan ja kerroin kulkevani kohti jotain jokea, matkaa joelle noin sata metriä. Matka jatkui ja saavuin joentörmälle jolloin koira alkoi pyörimään vedellen hajua suunnasta jos toisesta. Samassa näin joen keskellä pajupuskan jonka juuresta pilkisti peuran sarvipää. Koiralle käsky paikka, haulikko kouraan ja peura piikille. Matkaa oli noin kolmekymmentä metriä ja lähestyin peuraa. Peura lähti uimaan vastarantaa kohti ja tuolloin ammuin ensimmäisen kerran, tuloksetta. Tai ei aivan, peuran vauhti kasvoi. Se nousi vastarannalle ja minä liukastuin törmällä tömähtäen persaukselleni istuma-asentoon. Peura teki virheen ja lähti kulkemaan joenrantaa ylöspäin ja siinä oli ainoa aukko johon saatoin vielä ampua. Istualtaan laitoin sormen koukkuun ja peura meni nurin. Silloin petti koiralta hermot, se ui joen yli ja alkoi haukkumaan peuraa. Soitto kaverille, että peura on nurin ja nöyrä pyyntö saada kyytiä toiselle puolelle jokea. Katkarapuilmiötä välttääkseni en uinut yli.

Vastarannalla odotteli koira ja peura jolla oli täyteisen reikä etulavan yläpuolelle selkärangan alla. Ja tarkemmassa tarkastelussa totesimme vasemman etujalan olevan poikki kyynärpään yläpuolelta siten, että nahka ei ollut repeytynyt.

Töitä se teetätti mutta mieli on hyvä, kun raanakko saatiin talteen ja koira toimi hienosti. Kokonaismatka jäljelle oli 4-4,5km.

[9.3x622]

Arvostan.
_________________
Polku on kulkijaansa viisaampi. !&%¤# määrä on vakio.

[vanha pappa]

Samoin,suuresti
_________________
Vanha pappa

[L.J]

Paljoko tuon remarin muuttelu makso? Itellä olis remari kaapissa turhana ja olen miettiny jos modifioisi siitä vastaavanlaisen pelin.

[BlueMarlin]

En muista tarkkoja summia mutta jotain tämän suuntaista se oli: SureFire etutukki 250e, taittoperä 150e, Zeiss 300e, Paradox suppari 60e, hihna 50e ja sepintää muutamalla kympillä. Kaverini toimitti rapakon takaa osan tarvikkeista, kun niitä ei ainakaan tuolloin suomesta löytynyt. Nykyisin onneksi löytyy kauppiaita jotka toimittavat hieman erikoisempaakin tarviketta.

[impe]

Ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää miten koira reagoi yleensä kun päästät koiran irti ja koira tavoittaa peuran? Antaako mitään merkkiä äänellä vai tutkallako paikannat?