Ase&Esittely: Aloittelija kyyhkyjahdissa

[Lahtinen]

Ase&Esittely: Aloittelija kyyhkyjahdissa

Ase&Esittely jatkaa ajan hermolla. Tällä kertaa A&E aineellistui kyyhkyjahtiin. Tilanne oli sikäli mystinen, että Ase&Esittelyn textuaarivastaava ei ollut metsästäjäurallaan juurikaan ollut koskaan ”oikeassa kyyhkyjahdissa”, jossa kytätään perinteisesti kuvien kanssa pellonlaidassa.

Moni voikin esittää kysymyksen: Miten tuolta pohjalta voidaan sitten ylipäätään alkaa vääntämään jonkinlaista kyyhkystopikkia näinkin arvovaltaiseen foorumiin? Selitys on hyvin yksinkertainen:

Ase&Esittelyn jäsenet ovat henkiseltä ja fyysiseltä rakenteeltaan metsästäjiä. Heissä virtaa tuo vuosituhansien aikana jalostunut ”metsäveri” puhtaana ja sekoittumattomana. He voivat marssia jahtiin kuin jahtiin mukaan noviiseina ja heidän kehonsa ikään kuin ”lataa järjestelmään” tuhansien vuosien aikaisten sukupolvien kokemukset jahtimailta kyseisestä jahtimuodosta, tehden heistä kyseisenkin jahtimuodon experttejä jo jahtipäivän aikana. Kaikki A&E:n jäsenet on varustettu näillä geeneillä ja se tekee heistä ylivertaisia jahtimiehiä herran edessä!

Tällä kertaa edessä oli siis kyyhkyjahti, tuo vähälle huomiolle jäänyt jahtimuoto.


Ase&Esittely saa jokaisen vastasyntyneen napanuoraverinäytteen raakadatan haltuunsa, josta seulotaan DNA:ssa olevaa dominoivaa metsästäjä-geeniä. Näitä yksilöitä syntyy maassamme harvakseltaan ja A&E pyrkii rekrytoimaan heidät hyvin varhaisessa vaiheessa omiin riveihinsä. Kyseisessä Sateenvarjo-projektissa A&E suojaa koko potentiaalillaan näiden nuorten metsästäjien kehitystä osaamistasoltaan ja eettiseltä koodistoltaan ylivertaisiksi jahtimiehiksi lokaalilla ja globaalilla tasolla. Tavoitteena on säilyttää ja jatkaa suomalaista ainutkertaista eräkulttuuria yhteiskuntamurroksen paineissa.

[Lahtinen]

Quo Vadis, kyyhkymies

Suurin syy (tekosyy) vaitonaiseen kyyhkysjahtaukseen oli vuosien varrella ollut sopivien mestojen puute. Alaan liittyvää kalustoakin oli jonkin verran, muttei oikein tietoja potentiaalisista jahtipaikoista.

Kyyhkysjahdin onnistumisen yksi perusedellytyksistä oli käsitetty olevan pitkin kesää ja alkusyksyä tapahtuva metsästysalueiden tiedustelu, missä kyyhkyt oikein luuraavat.

Tänä syksynä asiaan saatiin kaksi erittäin hienoa kädenojennusta. Ase&Esittelyn kenttämarsalkka oli kutsuttu täälläkin kirjoittavan henkilön toimesta aloituspäivää seuraavaksi päiväksi vierasjahtiin.

Samoin ennen jahtia, oli puhelin pirahtanut ja eräs laajuudeltaan merkittävillä alueilla maataloustoimintaa harjoittava tilallinen, kova jahtimies itsekin, oli soitellut ja informeerannut maillaan kyyhkysten liikkeistä ja massiivisesta tihentymästä.

Itse kauempana jahtimailta asuvina tämäntyyppiset lähestymiset otettiin erittäin suurella kiitollisuudella vastaan ja käsitettiin, että käytännössä tämä avasi aivan uudenlaisia mahdollisuuksia menestykselliseen jahtiin, muiden pitkällistä pohjatyötä tehneiden jeesatessa merkittävästi.

Tämänlaiset asiat eivät hevillä unohdu.


Koska potentiaalisia jahtimahdollisuuksia näkyi ilmaantuvan, päätettiin kuviakin hankkia jokunen lisää.


Paikallisesta löytöliiteristä löytyi jonkinlaisesta tyrkystä (4kpl/10e) kohtuullisen näköisiä kokokuvia. Väritys vaikutti olevan riittävän OK, joskin kuvat olivat kooltaan ehkä karvan totuttua pienempiä. Kuvan mukana tuli myös asennuksen muovitikku, joka installoitui kuljetusasentoonsa nerokkaasti kuvan ahteriin oheisenlaisen "pyyntiasennon" lisäksi.

[Lahtinen]

Koska oltiin matkalla ykkösluokan jahtiin, varustauduttin ykkösluokan aseella. Käsissä lepää 12/89 BPS ja yliporatun piipun nokalle oli ruuvattuna muistaakseni Hastingssin varttinen hieman normaalia pidempi supistaja.

BPS:ssä on muiden legendaaristen ominaisuuksien lisäksi sekin etu, että ase sylkee patruunat lukkokehyksen alta alaviistoon. Hylsyt on helppo keräillä jahdin päätyttyä kotuksesta mukaan, kun ase ei ole vihmonut niitä ympäri peltolakeutta. Pellolta kun kumminkin tehdään eläimille rehua, niin alueelle jäävä muovin määrä on ihan hyvä minimoida, välitulpat kun tuovat jo ihan riittävästi ei-luonnollista materiaalia pellolle.

[Lahtinen]

Kyyhkysjahdin patruunapolitiikka

Kukin taaplaa tyylillään, mutta kyyhkysjahdin patruunapolitiikka ei lakkaa ihmetyttämästä A&E:n jäseniä. Kyyhkysmiehet voitaisiin jakaa kenties karkeasti patruuna-tarpeen mukaan kahteen ryhmään.

Ammattilaiset
Näillä kavereilla on yleensä todella hyvät kyyhkymestat, voimakas kyyhkykanta ja jahtiaamun mittaa erittäin paljon erilaisia tilanteita, joista valita. Saalista kertyy paljon, samoin laukausmäärä nousee. Tuolloin on perusteltuakin hakea esimerkiksi 32g pienihaulista ja rekyylistä patruunaa, koska tilannerikkaudesta johtuen holleja voidaan valita ja ampuminen suorittaa erittäin hyviin tilanteisiin.

”Tavalliset kyyhkymiehet”
Meille ei oikein ole kirkastunut, miksi moni rivikyyhkystäjä hakee samanlaista patruunatrendiä, ehkä peräti jonkinlaista "wannabe-metsästyspatruunaa" mahdollisimman halpaan hintaan ja kevyellä latauksella. Seuraavat reunaehdot kun kumminkin täyttyvät monesti heidän jahdeissaan, kuten omissakin:

- Riistatilanteita tulee rajallinen määrä, ehkä tyypillisimmillään 0-10 per aamu --> Patruunakulutus pysyy väkisinkin aisoissa.

- Osa ampumatilanteista saattaa olla haasteellisia ja edellyttää ampujalta ja kalustolta lähes täyttä kapasiteettia.

- Kyyhkysjahti aloittaa kauden --> Riistatilanne-ennakot saattavat olla hieman hakusessa ja ”huonoilla” patruunoilla saatetaan tilannetta vielä pahentaa.

- Kausi kestää monen kohdalla kymmenisen päivää, sorsastuksen alkuun. Tuohon osuu monella maksimissaan muutama kyyhkypäivä, jolloin syksyn kyyhkypatruunakulutus ja sen kustannukset jäävät loppuviimeksi marginaalisiksi, vaikka putkeen olisi laitettu vähän parempaakin patruunaa, eikä rekyylinsieto-ongelmatkaan nouse merkitykselliseen rooliin.


Koska itselläni oli jäänyt rataharjoittelu hieman vähemmälle, kompensoin sitä ampumalla 12/76 Lapuan Blue Magnumia. Kyseinen patruuna on aikoinaan ladattu Ranskassa Lapuan speksien mukaan ja siinä on 46g 2.5mm hauleja. Patruuna antaa varttisesta supistajasta erittäin laajan peiton, kompensoiden ampuja virheitä. Lopputulos olikin vähintään tyydyttävä ja enemmän radalla käynyt jahtikaveri otti vastaavalla Blue Mag ja varttinen supistaja-yhdistelmällä saalista reppuun 100% hollitehoilla yhtä tilannetta lukuunottamatta. Nämä patruunat maksoivat aikoinaan muistaakseni huikeat 1.40mk kappale ja niitä ostettiin ”autokuorma” juuri tämäntyyppisiä tilanteita silmälläpitäen.



Kaverin varastot alkoivat jo ehtyä ja kävin bongailemassa mahdollista tulevaisuuden huippuluokan kyyhkypanosta, silloin kun holleja on aamun mittaan vähäinen määrä ja haetaan 100% tasoja hollista reppuun suhteeksi. Valikoimat olivat kohtuullisen suppeat Häijäällä, ilmeisesti joku muukin menee samalla trendillä, sillä useamman merkin magnumin 2.7mm haulikoko (pienin mitä löytyi) oli ostettu loppuun.

[Lahtinen]

Yliporattu on puhunut.
Kova peitto ja riittävän paikalleen osunut laukaus; Kyyhkysen viimeiseksi havainnoksi jäi kotuksesta jousen tavoin pystyyn hirvijahdin karaisemilla lihaksilla singahtanut hahmo ja välittömästi lähtenyt laukaus.

Henki oli paennut jo ennenkuin laukauksen kumu saavutti vastakkaisen metsänreunan ja kyyhkynen iskeytyi sänkeen.

[Lahtinen]

Passiin

Saavuimme pellolle joskus aamuviiden hujakoilla. Vaikutti siltä, että muita jahtimiehiä ei paikalla ollut, joten passit voitiin valita vapaasti. Passipaikkojen valinnassa oli ensiarvoisen tärkeää, että jahtikaveri oli ollut pellolla jo aloituspäivänä ja seurannut lintujen liikkeitä.

Passipaikkojen väliksi tuli 200…300m, joten molemmilla oli selvästi omat mestat oletetuilta lintujen lentoreiteiltä.


Passissa


Käytin naamiointiin kevyttä verkkoa ja pyrin sijoittamaan sen siten, että se sulautuisi edes auttavasti taustaansa. Tässä auttoi ojanpenkan kuivuneet kurakasat.


Kotus pellonlaidassa ja tusina kuvia pellossa. Iskin kuvat kohtuu syvälle sänkeen, mutta jätin kaksi kuvaa tikkujen varaan selkeästi sängen yläpuolelle. Tavoittelin kahdenlaista efektiä, kuvien näkymistä kauemmas ja samalla nuo kaksi olisivat mukamas jonkinlaisia ”vartijalintuja”.


Passissa istua tönötin reppujakkaralla. Koska en osaa ampua swingillä istualtaan, poukkasin ampumatilanteessa jakkaralta ylös ja ammuin seisaaltaan. Istuvan kaverin naamiointi vaan on helpompaa, kotuksesta tulee kohtuu matala. Kasvonaamiona käytin noita puolipäätäpeittäviä, kohtuu isosilmäisellä verkolla olevaa suojusta. Nämä ovat siitä hyviä, ettei lämpimälläkään kelillä nuo juurikaan hiosta ja antavat riittävän suojan.

Korppi lenteli jossain vaiheessa yli kotukseni, millään tavalla vaaraa ilmineeraamatta. Tuosta päättelin naamioinnin olleen riittävällä tasolla, vaikka sen virittelyyn menikin vain muutama hetki, kun paikalla oli osa risuista jo valmiina. Sama korppi veti U-käännöksen noin 200m päässä kaverin kotuksesta, vaikkä hän oli täysin liikkumatta. Ilmeisesti kasvosuojuksen puute paljasti jahtimiehen.

[Lahtinen]

Variksenkuvat kyyhkyjahdissa

Paljon on puhuttu, että variksenkuvat tuovat kyyhkykuvaparveen ”turvallisuuden tunnetta”. Ja näkeehän joissain tilanteissa kyyhkysiä ja variksia samalla pellolla.

Omassa mielessä kyllä pyöri, että ”kuinkahan hyviä kavereita” kyyhkyset ja varikset loppuviimeksi ovat. Onko kyseessä vaan variksenkuvamyyjien salaliitto, jolla kraakunkuvia on saatu kaupaksi useammallekin kyyhkymiehelle .

No, mitään vertailudataa tehosta ei itsellä ollut, joten pari variksenkuvaa tuli peltoon pläjäytettyä. Sikäli ajatukset olivat hieman kerettiläisiä, että varikset sijoitettiin reilusti sivuun kyyhkynkuvista ja mukana oli myös varispilli, josko kuvien avulla olisi saatu joku varis houkuteltua hollille.

[Lahtinen]

Mahattomien kuvien mallailua



Saatu saalis hyödynnettiin välittömästi houkutustarkoituksiin

[Lahtinen]

Vastavuoroisuusperiaate

Tiedä sitten onko muilla vastaavanlaisia periaatteita.

Laskeskelin tuossa, että ensimmäisestä jahtireissusta metsästyskaverin kanssa on kulunut aikaa noin 34 vuotta. Tuona aikana on jahdattu mahdollisimman paljon kimpassa ja jokusia raatoja ja kaatojakin on tullut… Jahtimetoodit ovat luonnostaan hioutuneet monella alalla toisiaan tukeviksi.

Meillä on jo vuosikausia noudatettu ns. vastavuoroisuusperiaatetta. Se toteutui esimerkiksi aamun kyyhkyjahdissa siten, että jos linnut näkyivät olevan menossa kaverin kuville, niin niitä ei oman kotuksen päällä nippanappaholliin ammuttu. Sama homma toimii vastavuoroisesti kaverin kohdalla. Tämä takaa yleensä pitkässä juoksussa molemmille laadukkaampia ja parempia holleja ja hyviä riistatilanteita ja toimii monessa eri jahtimuodossa.

Kun päästään ampumaan hyviin holleihin, saalisvarmuus kasvaa ja haavakoiden määrä vähenee.


Huomatkaa kaulalla roikkuva VHF-puhelin. Neljä silmää näkee enemmän kuin kaksi ja jahdin tunnelmaa pystyy ylläpitämään aamun mittaan mukavasti yllä informeeraamalla kaverille parin sadan metrin päähän kotukseen lintujen lennosta, jotka jäävät hänelle näkökentän katvealueeseen. Näin generoituu enemmän sitä jahdin jännitysaikaa:Nyt lentää, mutta tuleekohan hollille. Myös niistä linnuista, joita ei muuten itse edes näkisi.


Perinteinen raatokuva.

Tyypillisesti kuvaraportointi yleensä loppuu näihin saaliskuviin, muttei tietenkään Ase&Esittelyssä.

[Lahtinen]

Saaliinkäsittelyä


Linnut perattiin rivitaloasunnon takapihalla. Koska kyyhkysestä lähtee ”meleko helposti” höyheniä, koittettiin olla tarkkana, ettei höyhenpilviä leiju tuulen mukana naapurien pihoihin.


Kyyhkyset perattiin tällä kertaa ns. ryöstöpyytäjätyylillä, jossa siivet katkaistaan ja koko rintalasta rintalihoineen reuhtaistaan irti ja konepellin ollessa auki, poimitaan makuun sopivat sisuskalut mukaan.


Käsittelyn yhteydessä suoritettiin kevyt terminaaliballistinen analyysi, esimerkiksi näistä linnuista tsekattiin, miten 2.5mm hauli oli purrut.

Joskus on tullut pohdittua, että saalislinnun jalkaan tai kaulaan olisi hyvä napsauttaa joku nummerolappu, jos saalista tulee enemmän. Hirvihommissakin tulee paljon spekuloitua noita osumia, osumamerkkejä ja eläimen käytöstä. Omalla kohdalla jonkinlaista lisäarvoa varmasti tarjoaisi sekin, että erilaisia pudotuksia ja osumia ko. linnuissa tsekkailemalla oma kokemus haulikon tehoista kasvaisi. Mielenkiintoista olisi esimerkiksi se, että montako reikää loppuviimeksi löytyy ”eilenkuolleina pudonneista”. Ei aina välttämättä loppuviimeksi niin montaa.

Näin olisi helpompi spekuloida esimerkiksi koeammunnoissa erilaisten haulikuvioiden todellista kyvykkyyttä, kun todellisia saalislaukauksia ja niiden tehoja erikokoisilla hauleilla olisi hieman seuraillut.

[Lahtinen]

Kun mahdolliset nelijalkaiset, saalis ja kalusto on käyty läpi, voi olla aika huoltaa myös jahtimiestä seuraavia koitoksia silmälläpitäen.

[Lahtinen]

Vaikka ruuanlaittoani on erälle netissä kutsuttu ”riistan häpäisyksi”, en silti kokkina halvaantunut .

Poikkeuksellisen lämmin kesä ja kyyhkyn ollessa jahtimiehelle jonkinlainen ”kesän lintu”, päädyin kokkaamaan osasta saalista koeluontoisesti basilikakyyhkyä. Olivathan basilikatkin menestyneet tänä kesänä puutarhassa poikkeuksellisen hyvin.








Siinäpä kyyhkyreissu alusta loppuun, poislukien tietysti se seikka, että muutama saalislintu jäi myös pakkaseen odottelemaan mahaan päätymistä.

Samanlaista taitaa olla monella muullakin kyyhkymiehellä, noin niinkuin päälinjoiltaan?

[Kalastaja]

Taitaa Lahtinen lähteä komeat tuosta "pössykästä"? (sikaari)

Mahtava meininki Sitruuna pippurin kyllä voisit viskata olan yli ja hommata kokonaisia pippureita (Musta, Rose, Viher). Rouhit pippurit jne.
Kyllä sen verran tulee eri maku että ...

Huomaan että on äijässä kokin vikaa kun ymmärtää käyttää merisuolaa eikä tavallista
_________________

[MIKU04]

Loistava kuva/juttusarja, tälläisiä on mukava lukea ja kattella! Tosta kokkaus hommasta vois itekkin teherä jonkin juttusarjan myöhemmin. Ja Onneksi olkoon Lahtiselle perheen lisäyksestä, mikäli oikein ymmärsin...

[KurkkaHolli]