| Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe |
| Kirjoittaja |
Viesti |
admin
Site Admin
Liittynyt: 04 Maa 2004
Viestejä: 1373
|
|
| Takaisin alkuun |
|
 |
admin
Site Admin
Liittynyt: 04 Maa 2004
Viestejä: 1373
|
 Lähetetty: 30.04.2009 19:46 Viestin aihe: |
 |
|
__________________________________
Viite: SM:n lausuntopyyntö 25.3.2009
AMPUMA-ASELAIN MUUTTAMISESITYS
Maanpuolustuskoulutusyhdistys (MPK) on perehtynyt viiteasiakirjalla lähetettyyn hallituksen esitykseen ja esittää lausuntonaan seuraavaa:
1. Aselainsäädännön kokonaisuudistus on hyvin tarpeellinen
2. Ampuma-aselain muuttamisesitys on pääosin onnistunut
3. Luvansaajan alaikärajaksi myös haettaessa lupaa käsiaseelle esitetään täysi-ikäisyyttä eli 18 vuotta
4. Aktiivisen harrastuksen vähimmäisajaksi ensimmäistä lupaa haettaessa esitetään puolta vuotta, minkä aikana on harrastettava keskimäärin yksi kerta viikossa
5. Ensimmäisen luvan määräaikana 5 vuotta on sopiva
6. Esitetään, että reserviläisyhdistykset ja -kerhot rinnastetaan laissa mainituiksi seuroiksi
7. Esitetään, että seuran, yhdistyksen tai kerhon antama todistus riittää harrastuksen jatkoaktiivisuuden osoitukseksi
8. Luvanhakijan sopivuuden arvioinnin keinot, erityisesti viranomaisten välisen tiedonvaihdon tehostaminen, ovat hyväksyttäviä
9. Esitetään, että moitteetta suoritettu varusmiespalvelus katsotaan aseluvan saantia puoltavaksi seikaksi
10. Esitetään, että myös MPK voi esittää nimettäväksi ampuma-asekouluttajia, vaikka yhdistyksellä ei olekaan henkilöjäseniä. MPK on julkisoikeudellinen yhdistys, jonka koulutus- ja tukiyksiköissä toimii runsaasti sitoumuksen tehneitä kouluttajia. Näistä osa on huolella valittuja, pitkälle valmennettuja ja puolustusvoimien hyväksymiä ampumakouluttajia
MAANPUOLUSTUSKOULUTUSYHDISTYS
Pekka Tuunanen
Toiminnanjohtaja
__________________________________
22.4.2009
D:no 266-36-08
Sisäasiainministeriö
Poliisiosasto LAUSUNTO
Arpajais- ja asehallintoyksikkö
PL 50
11101 RIIHIMÄKI
Viite: Lausuntopyyntönne 25.3.2009, SM109:00/2008
Asia: Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi ampuma-aselain ja eräiden siihen liittyvien säädösten muuttamisesta
Metsästäjäin Keskusjärjestö kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto asiassa, joka koskee luonnosta hallituksen esitykseksi ampuma-aselain ja eräiden siihen liittyvien säädösten muuttamisesta. Hallituksen esityksessä ehdotetaan ensinnäkin, että eduskunta hyväksyisi lain ampuma-aselain ja eräiden siihen liittyvien lakien voimaansaattamisesta. Toiseksi hallituksen esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi New Yorkissa 31 päivänä toukokuuta tehdyn kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen ampuma-aseiden, niiden osien ja komponenttien sekä ampumatarvikkeiden laittoman valmistuksen ja kaupan torjumista koskevan pöytäkirjan siltä osin kuin se kuuluu Suomen toimivaltaan.
Hallituksen esityksessä on ehdotettu ampuma-aselakiin laaja-alaisia muutoksia, joilla on vaikutuksia mm. ampumaharrastukseen ja metsästykseen. Esitetyt muutokset ovat pääasiassa rajoittavia nykyiseen käytäntöön nähden. Metsästäjäin Keskusjärjestö ottaa lausunnossaan kantaa hallituksen esitykseen siltä osin kuin sen nähdään oleellisesti vaikuttavan metsästykseen ja sitä tukevaan ampumaharjoitteluun.
Hallituksen esityksen mukaan ampuma-aselain uudistaminen liittyy Euroopan parlamentin ja neuvoston 21 päivänä toukokuuta 2008 aseiden hankinnan ja hallussapidon valvonnasta annetun neuvoston direktiivin 91/477/ETY muuttamisesta annetun direktiivin 2008/51/EY kansalliseen täytäntöönpanoon. Tällä direktiivillä on pantu täytäntöön myös edellä mainitun pöytäkirjan yhteisölainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.
Hallituksen esityksen mukaan ampuma-aselakiin kohdistuvat muutosehdotukset juontavat juurensa myös kansallisiin muutostarpeisiin ja että ampuma-aselain uudistamisen tavoitteena on aseturvallisuuden lisääminen. Tämän vuoksi ampuma-aselain pistoolityyppisiä ampuma-aseita eli pistooleita, pienoispistooleita, revolvereja ja pienoisrevolvereja koskevia säännöksiä uudistettaisiin siten, että luvan näihin asetyyppeihin saisi jatkossa vain 20 vuotta täyttänyt henkilö ja että mm. metsästysperusteella luvan saisi vain henkilö, joka esittää riistanhoitoyhdistyksen antaman todistuksen harrastuksestaan ja vain kertatulitoimiseen pienoispistooliin taikka pienoisrevolveriin. Käsiaseluvan saisi ensiksi enintään viiden vuoden määräaikaisena lupana. Tämän jälkeen luvanhaltijan tulisi esittää viiden vuoden välein todistus aktiivisesta harrastuksestaan.
Metsästäjäin Keskusjärjestö ei pidä hallituksen esityksessä esitettyjä perusteluja sellaisiksi yleistettävinä, että niiden pohjalta olisi tarpeen asettaa 20 vuoden ikäraja käsiaseita koskevan hankkimisluvan edellytykseksi. Näiltä osin Metsästäjäin Keskusjärjestö esittääkin harkittavaksi nykykäytännön jatkamista siten, että henkilö voisi saada ampuma-aselain 6 §:n 2 momentin 4-7 kohdissa tarkoitettuihin ampuma-aseisiin hankkimisluvan täysi-ikäisyyden saavutettuaan eli 18-vuotiaana, jos häntä terveydentilansa ja käyttäytymisensä perusteella voidaan pitää sopivana pitämään hallussaan ko. ampuma-aseita.
Metsästäjäin Keskusjärjestö pitää kyseenalaisena sitä, että käsiaseen hankkimis- ja hallussapitoluvan saaminen metsästystarkoituksessa edellyttäisi jatkossa aktiivisen loukku- tai luolametsästyksen harjoittamisen osoittamista riistanhoitoyhdistykselle, koska esitys lisää selvästi lupaprosessin byrokraattisuutta. Harrastuksen aktiivisuus tulisi hallituksen esityksen mukaan osoittaa riistanhoitoyhdistykselle tehtävällä selvityksellä ja riistanhoitoyhdistyksen tulisi antaa asiasta todistus luvan hakemista taikka myöhemmin viiden vuoden välein harrastuksen jatkumisen osoittamista varten. Metsästäjäin Keskusjärjestön käsityksen mukaan näistä todistusten antamisista tulisi koitumaan varsinkin jäsenmäärältään isoissa riistanhoitoyhdistyksissä huomattavia lisäkustannuksia ja -velvoitteita jo muutoinkin rajallisten talous- ja henkilöresurssien rajoissa. Metsästäjäin Keskusjärjestö pitääkin tarkoituksenmukaisempana järjestelyä, jossa luvanhakija toimittaisi nämä tiedot tarvittaessa suoraan poliisiviranomaiselle. Lisäksi Metsästäjäin Keskusjärjestö esittää, että esitetystä viiden vuoden välein toimitettavasta ”todistusbyrokratiasta” luovuttaisiin ja että jatkoharrastuksen osoittamiseen riittäisi tarvittaessa erityisestä syystä pyydettävä todistus.
Hallituksen esityksessä on kuvattu aktiivisen metsästysharrastamisen kriteereitä käsiaseen käyttötarpeeseen liittyen ja lisäksi on tarkoitus antaa erikseen valtioneuvoston asetuksella tarkempia säännöksiä siitä, minkälaista harrastusta on pidettävä aktiivisena kertamäärillä mitattuna. Metsästäjäin Keskusjärjestö pitää esitettyjä aktiivisen harrastamisen kriteereitä oikeansuuntaisina, mutta kriteereillä saattaa olla jopa pienpetopyyntiä vähentävä vaikutus, jos hakija ei koe pienpetopyyntiään riittävän aktiiviseksi ja tämän seurauksena myös jättää luvan hakematta ja pienpetopyynnin aloittamatta taikka jopa lopettaa jo harjoitetun pienpetopyynnin. Lisäksi Metsästäjäin Keskusjärjestö on valmis antamaan asiantuntemuksensa sisäasiainministeriön käyttöön siinä vaiheessa, kun valtioneuvoston asetusta aletaan valmistelemaan. Metsästäjäin Keskusjärjestö korostaa myös selkeän ohjeistuksen tarvetta ja merkitystä, jotta käytännöt olisivat mahdollisimman yhtenäisiä läpi Suomen siinä vaiheessa, jos riistanhoitoyhdistykset, joita on 298 kpl, velvoitetaan käsittelemään edellä tarkoitettujen todistusten antamista.
Metsästäjäin Keskusjärjestö tuo tässä yhteydessä esille myös sen, että käsiaseiden käyttö metsästyksessä rajoittuu käytännössä vain loukussa, luolassa tai avuttomassa tilassa olevan eläimen lopettamiseen. Pienpetojen pyynti on noussut merkittäväksi luonnonhoitomuodoksi ja pyyntiä harjoitetaan usein myös alueilla, joilla pitkien aseiden kanssa liikkumista voidaan pitää sopimattomana. Vastaavasti luolametsästyksessä ja pienpetoja pysäyttävällä koiralla metsästettäessä taikka liikenteessä loukkaantuneiden eläinten lopettamisessa pitkien aseiden käyttö on usein hankalaa ja siten pistoolityyppisten ampuma-aseiden käyttömahdollisuuden säilyminen tärkeää. Tähän kokonaisuuteen liittyen Metsästäjäin Keskusjärjestö esittää sen, että metsästyslainsäädännön mukaista sallittua eläinten lopettamista varten olisi mahdollista saada hankkimislupa myös muihin käsiaseisiin kuin pelkästään kertatulitoimiseen pienoispistooliin taikka pienoisrevolveriin. Kaliiperi .22 on yleensä riittävä, mutta poliisiviranomaisen erityisen harkinnan perusteella tulisi olla mahdollisuus myöntää lupa myös suurempikaliiperisille aseille eläinten lopetustarkoitukseen. Metsästäjäin Keskusjärjestö toteaa myös sen, että ennen muuta luolametsästyksessä ja pysäyttävällä koiralla metsästettäessä äänenvaimentimen käyttö on tärkeää laukausmelun vähentämiseksi koiran työskennellessä lähietäisyydellä ja myös metsästäjän oman kuulon suojaamisen kannalta. Käytännössä äänenvaimennin ei sovellu käytettäväksi revolvereissa, mikä vähentää niiden käyttökelpoisuutta tämän tyyppisessä metsästyksessä. Lisäksi mahdollisuus itselataavan pienoispistoolin käyttämiseen metsästystarkoituksessa tulee olla edelleen mahdollista. Metsästäjäin Keskusjärjestö pitää myös käytännön toiminnan kannalta erikoisena sitä, että henkilö, joka on sekä aktiivinen metsästäjä että ampumaharrastaja, voisi saada metsästystarkoituksessa hankkimisluvan pelkästään kertatulitoimiseen pienoispistooliin taikka pienoisrevolveriin, mutta ampumaurheilu- tai -harrastusperusteella myös muunlaisiin käsiaseisiin. Tästä syystä metsästyslainsäädännön mukaisessa tarkoituksessa tulisi soveltaa samaa periaatetta kuin ampumaurheilu- tai -harrastusperusteella.
Metsästäjäin Keskusjärjestö saattaa sisäasiainministeriön tietoon, että metsästäjät ovat myös aktiivisia ampumaharrastajia ja että hallituksen esityksessä ehdotettu aktiivisen ampumaharrastuksen vaatimus kahden vuoden jaksosta käsiaseiden osalta on kohtuuttoman pitkä. Lisäksi tässä yhteydessä on otettava huomioon se, että etenkin Pohjois-Suomessa etäisyydet ovat pitkiä ja mm. pääkaupunkiseudulla ampumaharrastuspaikkojen puute on kynnyskysymys, joka asettaa ampumaharrastajat kohtuuttomien vaatimusten eteen. Metsästäjäin Keskusjärjestö esittää ko. kahden vuoden jaksoa lyhennettäväksi kuuden kuukauden mittaiseksi ja lisäksi olisi tarkoituksenmukaista, että aktiivisen ampumaharrastuksen osoittamiseen luettaisiin myös ilma-aseilla toteutettua harjoittelua mm. edellä mainittujen pitkien etäisyyksien ja ampumaharrastuspaikkojen vähäisyyden vuoksi.
Hallituksen esityksen mukaan luvanhakijan ja -haltijan henkilökohtaisen sopivuuden valvontaa tehostettaisiin. Käytännössä tämä toteutettaisiin siten, että lupaviranomainen saisi puolustusvoimilta luvanhaltijasta palveluksen suorittamista ja palveluskelpoisuuden arviointia koskevia tietoja. Lisäksi asevelvollisen luvanhakijan olisi lupaa hakiessa esitettävä selvitys suoritetusta palveluksesta taikka sen lykkäyksen tai keskeytyksen syystä. Lisäksi luvanhakija velvoitettaisiin suorittamaan hänen henkilökohtaista sopivuuttaan mittaavan soveltuvuustestin. Lisäksi lupaviranomaisella olisi oikeus saada luvanhakijasta ja -haltijasta terveystietoja hänen suostumuksellaan. Suostumuksen antamatta jättäminen olisi peruste olla antamatta lupaa tai peruste peruuttaa voimassa oleva lupa. Terveydenhuollon ammattihenkilölle esitettäisiin oikeutta tehdä poliisille ilmoitus henkilöstä, joka ei olisi sopiva aseluvan haltijaksi. Metsästäjäin Keskusjärjestö pitää kyseisiä ehdotuksia aseturvallisuutta lisäävinä, sillä ko. menettelyillä on parhaimmillaan mahdollisuus karsia aseen hallussapitoon ja käyttöön soveltumattomat henkilöt toiminnan ulkopuolelle, mikä osaltaan lisännee luottamusta asianmukaisesti asetta käyttäviin henkilöihin. Toisaalta ehdotukset tulevat lisäämään huomattavasti lupabyrokratiaa ja kustannuksia kaikille asianosaisille.
Hallituksen esityksessä ampuma-aseen hankkimisluvan saamisen yleiseksi alaikärajaksi esitetään 18 vuotta. Tämä olisi selkeä tiukennus nykykäytäntöön verrattuna. Toisaalta hallituksen esityksen mukaan 15 vuotta vaan ei 18 vuotta täyttänyt henkilö voisi saada huoltajien suostumuksella rinnakkaisluvan haulikkoon, kivääriin, pienoiskivääriin tai yhdistelmäaseeseen. Metsästäjäin Keskusjärjestö katsoo, että tämä rinnakkaislupakäytäntö esitetyssä muodossaan on yksi keino asian hoitamiseksi siten, että 15–18 -vuotiaan mahdollisuudet ampuma-aseen itsenäiseen käyttöön metsästyksessä mahdollistetaan, sillä metsästäjätutkinto suoritetaan ja metsästys aloitetaan tyypillisesti noin 15 -vuotiaana. Lisäksi Metsästäjäin Keskusjärjestö pitää tärkeänä 43 §:n hyväksyttäviin käyttötarkoituksiin ehdotettua uutta kohtaa, jossa esitetään, että hankkimislupa voitaisiin antaa 15 vuotta vaan ei 18 vuotta täyttäneen, huollettavana olevan henkilön hallussapidettäväksi tarkoitetun haulikon, kiväärin, pienoiskiväärin tai yhdistelmäaseen säilyttämistä ja kuljettamista varten. Tämä toimisi myös tärkeänä lisävarmistuksena sille, että 15–18 -vuotiailla säilyisi mahdollisuus ampuma-aseen itsenäiseen käyttöön metsästyksessä rinnakkaisluvan nojalla silloinkin, kun huoltajat eivät olisi metsästäjiä. Tässä yhteydessä Metsästäjäin Keskusjärjestö ei pidä perusteltuna ampuma-asedirektiiviä tiukempaa säätelyä, sillä direktiivissä edellytetään kiellettävän ainoastaan ampuma-aseen itsenäinen ostaminen alle 18-vuotiaalta. Metsästäjäin Keskusjärjestö esittää kiellettäväksi alle 18-vuotiailta vain aseen ostamisen direktiivin edellyttämällä tavalla. Siten voidaan muutoin jatkaa nykyistä hankkimislupamenettelyä, jossa holhooja/huoltaja voi ostaa aseen nuorelle nykyistä hankkimislupamenettelyä noudattaen. Samoin metsästysase voitaisiin lahjoittaa nuorelle suoraan toistaiseksi voimassa olevalle hallussapitoluvalle holhoojan/huoltajan suostumuksella. Näin toimien vältyttäisiin kaksin- ja jopa kolminkertaiselta lupabyrokratialta.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan ampuma-aseen osien luvanvaraisuutta laajennettavaksi siten, että aseen rungot ja äänenvaimentimet tulisivat luvanvaraisiksi. Toisaalta luvanvaraista ei olisi äänenvaimentimen hankkiminen, hallussapito ja luovuttaminen, jos henkilöllä olisi ampuma-aseen hallussapitoon oikeuttava lupa. Metsästäjäin Keskusjärjestö pitää tätä ehdotusta tarkoituksenmukaisena ja joustavana menettelynä.
Hallituksen esityksessä esitetään mm. yhdistyksille ja julkisoikeudellisille yhdistyksille uusia lakisääteisiä tehtäviä. Hallituksen esityksessä ei ole kuitenkaan selvitetty taikka arvioitu esityksistä aiheutuvia kustannusvaikutuksia – ei edellä mainittujen tahojen taikka myöskään lupien hakijoiden osalta. Hallituksen esitykseen liittyy myös omaisuuden suojaan liittyviä näkökohtia, joita ehdotuksissa ei ole tarkemmin kuvattu ja analysoitu.
Metsästäjäin Keskusjärjestö katsoo edellä olevan perusteella, että hallituksen esitykseen perusteluineen liittyy vielä kohtuullisen paljon avoimia ja osin epäselviäkin kohtia, joita tulisi tarkentaa tämän lausuntokierroksen jälkeen. Tästä johtuen Metsästäjäin Keskusjärjestö esittää, että luonnos hallituksen esityksestä laitettaisiin tämän ensimmäisen lausuntokierroksen jälkeen tehtyjen korjausten ja lisäysten jälkeen uudelle lausuntokierrokselle, jonka lausuntoaika voisi olla kuitenkin nykyistä lyhyempi.
Toiminnanjohtaja Jari Pigg
____________________________
Lausunto
Alf Henriksson 20.4.2009 1031/90/2009
Sisäasiainministeriö
Poliisiosasto
Arpajais- ja asehallintoyksikkö
PL 50
11101 Riihimäki
Lausuntopyyntönne 25.3.2009
SM 109/:00/2008
Lausunto hallituksen esityksestä ampuma-aselain ja eräiden
siihen liittyvien säädösten muuttamisesta
Pyydettynä lausuntona hallituksen esityksestä ampuma-aselain ja eräiden siihen liittyvien säädösten muuttamisesta Kuntaliitto esittää seuraavaa:
Lääketieteellisestä arviosta aseen hankkimisluvan edellytyksenä
Aseen hankkimisluvan edellytykseksi asetettaisiin ampuma-aselain 45 §:ssä se, että luvanhakija antaisi lupaviranomaiselle suostumuksensa siihen, että poliisilla on oikeus saada hänestä lääketieteellinen arvio. Suostumuksen antamatta jättäminen olisi peruste olla antamatta lupaa. Luvanhakijan suostumus pyydettäisiin säännönmukaisesti lupahakemuksen jättämisen yhteydessä. Esityksen perustelujen mukaan poliisin tiedonsaantioikeuksien tehostumisen ja soveltuvuustestin käyttöönoton jälkeen tarkoituksenmukaista kuitenkin olisi, että lääketieteellistä arviota ei pyydettäisi säännönmukaisesti vaan ainoastaan silloin, kun saatujen tietojen tai haastattelun perusteella olisi syytä epäillä luvanhakijan henkilökohtaista sopivuutta. Lääketieteellinen arvio sisältäisi lääkärin ammattihenkilönä tekemän arvion sitä, onko luvanhaltijalla sellainen sairaus tai mielenterveyden ongelma, että häntä olisi pidettävä sopimattomana pitämään hallussa ampuma-asetta. Poliisi ei perustelujen mukaan tarvitsisi henkilöstä lääketieteellistä diagnoosia, ainoastaan em. arvion. Arvion tulisi kuitenkin olla sisällöltään sellainen, että lupaviranomainen voi muun muassa sen perusteella tehdä päätöksensä siitä, onko henkilöä pidettävä henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan sopivana ampuma-aseen haltijaksi.
Edellä mainituista perusteluista on pääteltävissä, etteivät esitetyt ehdotukset merkittävästi lisää kuntien terveyskeskuslääkärien työmäärä. Poliisin toimesta tapahtuva lääketieteellisen arvion hankkiminen vähentäisi väärinkäytösten mahdollisuutta. Toisaalta mitkä tahansa luvanhakijasta löytyvät terveystiedot eivät olisi riittäviä, koska arvion tulee sisältää onko luvanhaltijalla sellainen sairaus tai mielenterveyden ongelma, että lupaviranomainen voi muiden tietojen ohella tehdä päätöksen onko henkilö henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan sopiva ampuma-aseen haltijaksi. Tämä vähentää lupaviranomaisen virhearviointien mahdollisuutta aseen hankkimisluvan myöntämisessä.
Terveydenhuollon ammattihenkilöille (lääkäreille, sairaalahenkilökunnalle ja kouluterveydenhoitajille) ei ole ehdotettu ilmoitusvelvollisuutta, vaan harkintaan perustuvaa ilmoitusoikeutta ampuma-aseen hallussapitoon sopimattomasta henkilöstä. Syyllistymistä virkavelvollisuuksien rikkomiseen ei ehdotuksen perusteella voisi tapahtua. Myöskään potilastietoja koskevien salassapitosäännösten rikkomista ei voisi tapahtua perusteltuun syyhyn pohjautuvaan harkintaan perustuvissa ilmoituksissa.
Näiltä osin Kuntaliitolla ei ole huomautettavaa.
Käsiaseiden metsästysperuste
Käsiaseilla tarkoitetaan ampuma-aselaissa pistooleita, pienoispistooleita, revolvereja ja pienoisrevolvereja. Esityksessä ehdotetaan kuitenkin, että metsästystarkoituksiin hankittava käsiase voisi olla vain kertatulitoiminen pienoispistooli tai pienoisrevolveri.
Metsästysperusteella luvan saisi vain henkilö, joka esittää riistanhoitoyhdistyksen antaman todistuksen harrastuksestaan. Sen lisäksi lupaviranomainen saa luvanhakijasta asepalveluksen suorittamista ja palvelukelpoisuuden arviointia koskevia tietoja. Luvanhaltija on velvollinen suorittamaan henkilökohtaista sopivuuttaan mittaavan soveltuvuustestin. Käsiaseluvan saisi vain 20 vuotta täyttänyt enintään viiden vuoden määräaikaisena lupana ja sen jälkeen luvanhaltijan tulisi esittää viiden vuoden välein todistus aktiivisesta harrastuksestaan. Nämä koskisivat myös kertatulitoimisia pienoispistooleja ja pienoisrevolvereja.
Vaikka esityksessä on pyritty luomaan mahdollisimman kattava valvontajärjestelmä, sillä ei voida estää kaikkia syntyviä väärinkäyttötilanteita. Tämän vuoksi metsästykseenkin tarkoitettujen käsiaseiden, kertatulitoimisten pienoispistoolien ja pienoisrevolvereiden, käyttöä tulisi voida lailla rajoittaa, elleivät ne ole metsästyksen kannalta aivan välttämättömiä. Käyttörajoitus metsästyksessä kertatulitoimisiin pienoispistooleihin ja pienoisrevolvereihin ei poista niiden väärinkäyttömahdollisuuksia muissa tilanteissa niiden helpon piilotettavuuden vuoksi. Tämän vuoksi niitä voidaan pitää yleisen järjestyksen ja turvallisuuden kannalta riskinä.
Käsiaseita on käytetty metsästyksessä ainoastaan loukussa, luolassa tai avuttomassa tilassa olevan eläimen lopettamiseen. Loukussa tai avuttomassa tilassa olevan eläimen lopettaminen voidaan suorittaa muullakin kuin käsiaseella. Luolastakin eläin ajetaan ensin metsästyskoiran avulla ulos, jolloin se voidaan lopettaa muullakin kuin käsiaseella. Koska pienoispistoolien ja pienoisrevolvereiden käyttö metsästyksessä tulisi olemaan hyvin marginaalista ja koska eläimen lopettaminen voidaan hoitaa muillakin kuin käsiaseilla, pienoispistoolin tai pienoisrevolverin käytön salliminen metsästykseen ei Kuntaliiton käsityksen mukaan ole tarpeellista.
Käsiaseiden ampumaharrastusperuste
Esityksessä on pyritty myös ampuma-aseharrastuksen osalta kattavaan valvontaan säätämällä em. lisäksi käsiaseen hankkimisluvan edellytykseksi kuuluminen lääninhallituksen hyväksymään yhdistykseen ja selvityksen esittäminen kahden vuoden aktiivisesta harrastamisesta. Esityksen mukaan 15 - 18 vuotiailla ei olisi rinnakkaislupana oikeutta käsiaseiden eikä kiväärin minimimittoja pienempiin kiväärityyppisiin ampuma-aseisiin. Lisäksi ampuma-aseharrastus tapahtuu alaikäisten osalta ampuma-aselain 88 §:ssä tarkoitettuna valvottuna käyttönä. Näillä perusteilla Kuntaliitolla ei ole huomautettavaa käsiaseiden käyttämisestä ampuma-aseharrastukseen.
Ampumaratoja koskevan lainsäädännön valmistelun yhteydessä tulisi kuitenkin erikseen arvioida, minkälaisia vaatimuksia ampumaharrastukseen käytettäville ampumaradoille asetetaan valvonnan ja muun suhteen.
SUOMEN KUNTALIITTO
Timo Kietäväinen Alf Henriksson
varatoimitusjohtaja johtava lakimies
______________________
Asealan Elinkeinonharjoittajat ry. LAUSUNTO
PL 74
01721 Vantaa 21.04.2009
Sisäasiainministeriö
Poliisiosasto
Arpajais- ja asehallintoyksikkö
PL 50
11101 RIIHIMÄKI
ASIA: Lausuntopyyntö SM109/:00/2008
Asealan Elinkeinonharjoittajat ry. (AAE) kiittää kohteliaimmin mahdollisuudesta antaa lausunto koskien
ampuma-aselain ja eräiden siihen liittyvien säädösten muuttamista.
Nykyinen, vuonna 1998 kaikkien asealan intressipirien kanssa yhteistyössä valmisteltu aselaki 1998 on
varsin toimiva ja antaisi jo sellaisenaan täydet mahdollisuudet ylläpitää aseturvallisuutta ja lupakäytän-
töä asianmukaisella tavalla.
Tähän lakiin tehtävät muutokset, jotka johtuvat eräiden EU-direktiivien vaatimusten soveltamisesta
kansalliseen lainsäädäntöömme, ovat Suomea velvoittavina ymmärrettäviä ja hyväksyttäviä. Sen si-
jaan nyt lausunnolla olevan esityksen sisältämät muut, ns. kansallisista tarpeista lähtevät, laillisen ja
vastuullisen aseenomistuksen ja -käytön kiristämis- ja rajoittamistoimenpiteet ovat enimmiltä osiltaan
tarpeettomia.
Lakimuutokset, jotka keskittyvät ensimmäisen aseen hankkijan soveltuvuuden arviointiin ja joilla halli-
tusti parannettaisiin viranomaisten mahdollisuuksia saada hankkimis- ja hallussapitoluvan myöntä-
misedellytyksien selvittämiseen liittyviä tietoja (mm. Puolustusvoimilta) ovat oikean suuntaisia ja pää-
osin kannatettavia.
Sen sijaan vastustamme jyrkästi muutosesityksiä, jotka rikkovat kansalaisten perusoikeuksia
kuten mm. yhdistymisvapautta, rajoittamatonta terveystietojen saantia, omaisuuden suojaa ja
kotirauhaa. Näiden perustuslainvastaisten muutosesitysten lisäksi esityksessä on runsaasti
muita ehdotuksia, jotka ovat omiaan vain tarpeettomasti kuormittamaan lupa- ja muita viran-
omaisia sekä lisäämään merkittävästi sekä viranomaisille että elinkeinonrajoittajille ja kuluttajil-
le aiheutuvia kustannuksia.
Näistä tarpeettomista muutoksista mainittakoon erityisesti ehdotus deaktivointisäännösten kansallises-
ta muutoksesta ennen kuin komissio on antanut asiaa koskevan ohjeen. Jo olemassa olevien tuhansi-
en virallisesti ampumakelvottomaksi tehtyjen aseiden uudelle deaktivointi ja tarkastaminen erityisesti
esitetyn kahden vuoden siirtymisajan puitteissa tulisi ruuhkauttamaan lupa- ja tarkastusviranomaiset
niin pahoin, että koko lupaprosessi pysähtyisi tai ainakin vaikeutuisi vuosiksi, millä olisi katastrofaaliset
seuraukset myös asealan elinkeinonharjoittajille.
Kaikkien tahojen yhteinen intressi on estää aseiden päätyminen vääriin käsiin. Sen sijaan asetyyppei-
hin tai vastuullisiin aseenomistajiin kohdistuvat rajoitus- ja kiristystoimenpiteet eivät ole millään lailla
omiaan lisäämään yleistä järjestystä ja aseturvallisuutta; pikemminkin päinvastoin, mikäli laki olisi ylei-
sen oikeustajun ja kohtuullisuuden vastainen.
AAE ry.
Asealan Elinkeinonharjoittajat ry. (AAE), PL 74, 01721 Vantaa, Rek.nro: 144385
2 (2)
Valitettavasti joudumme siis toteamaan, että nyt lausunnolla oleva esitys on monelta osin jo lähtökoh-
diltaan virheellinen, huonosti laadittu ja puutteellinen. Lisäksi se sisältää paljon ristiriitaisuuksia ja on
osittain jopa voimassaolevan perustuslakimme vastainen. Lisäksi esityksessä viitataan monessa koh-
din lakia täsmennettävän ja tarkennettavan myöhemmin säädettävillä (valtioneuvoston) asetuksilla!
Näitä asetuksia ja/tai tarkempia säännöksiä näkemättä on täysin mahdoton hyväksyä näin puutteellista
lakiesitystä.
Edellä esitettyyn viitaten Asealan Elinkeinonharjoittajat ry. vaatii lakiesityksen palauttamista
uudelleen valmisteltavaksi ja muutoksia siihen tehtäväksi vain niiltä osin kuin EU-direktiivit
edellyttävät. Lakiesityksen vieminen eteenpäin ja hyväksyminen esitetyssä muodossaan ja tämän
sisältöisenä tulisi hankaloittamaan ja rajoittamaan lainmukaista ja vastuullista ampumaharrastusta se-
kä siten kohtuuttomasti vaikeuttamaan asealan elinkeinotoimintaa.
Mikäli lain valmistelua päätettäisiin joka tapauksessa jatkaa tämän nyt lausunnolla olevan esi-
tyksen pohjalta, vaadimme vielä toisen lausuntokierroksen järjestämistä, jolloin lausunnolla
olevassa korjatussa esityksessä tulee olla mm. poistettuna kaikki perustuslain vastaiset kohdat
sekä perusteettomat rajoitus- ja kiristämistoimenpiteet.
Haluamme lopuksi muistuttaa, että lain valmistelijoilla on ollut käytettävissään mm. ampuma-
aselautakunnassa edustettuna olevien intressiryhmien laaja asiantuntemus. Lautakunta onkin kokoon-
tunut käsittelemään sekä lakihankkeen lähtökohtia että nyt lausunnolla olevaa esitystä yhteensä neljä
kertaa lakihankkeen asettamisen jälkeen, mutta jostain syystä lautakunnan enemmistön esittämiä kor-
jauksia, ehdotuksia ja neuvoja ei ole millään tavalla otettu huomioon vaan lausuntokierrokselle on lähe-
tetty näin sekava ja puutteellinen lausunto!
Ampuma-aselautakunnan kokoonpanoa ja toimenkuvaa onkin ennen seuraavan lautakunnan nimeä-
mistä syytä tarkentaa vastaamaan paremmin sille annettua asiantuntijatehtävää; on huolehdittava mm.
siitä, etteivät lautakunnan viranomaisedustajat ole jäävejä ja että lautakunnassa on riittävän laajasti
edustettuna kaikki ampumaharrastustahot sekä ase-elinkeinonharjoittajat.
Asealan Elinkeinonharjoittajat ry.
Esko Hakulinen
puheenjohtaja
Viimeinen muokkaaja, admin pvm 01.07.2009 12:00, muokattu 5 kertaa |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
admin
Site Admin
Liittynyt: 04 Maa 2004
Viestejä: 1373
|
| Lähetetty: 30.04.2009 19:48 Viestin aihe: |
|
|
Suomen Asehistoriallinen Seura ry LAUSUNTO
Tampere 22.4.2009
A Member of the Foundation for European
Societies of Arms Collectors
Sisäasiainministeriö
Poliisiosasto
Arpajais- ja asehallintoyksikkö
PL 50
11101 RIIHIMÄKI
Viite Sisäasiainministeriön lausuntopyyntö SM109/:00/2008
Asia HALLITUKSEN ESITYS AMPUMA-ASELAIN JA ERÄIDEN SIIHEN LIITTYVIEN SÄÄDÖSTEN
MUUTTAMISESTA
Suomen Asehistoriallinen Seura ry kiittää mahdollisuudesta antaa lausuntonsa hallituksen
esityksestä ampuma-aselain ja siihen liittyvien säädösten muuttamisesta.
Keskitymme lausunnossamme lähinnä asekeräilyyn liittyviin seikkoihin, mutta kerromme
mielipiteemme myös muista ampuma-aselain kohdista, koska jäsenistömme suuresti
harrastaa muutakin aseisiin liittyvää toimintaa kuin keräilyä. Lisäksi yhdistyksemme
puheenjohtaja Jari Mäkinen on tällä hetkellä asekeräilijöiden edustaja ampuma-
aselautakunnassa. Yhdistyksemme on jo useiden vuosikymmenien ajan toiminut yhteistyössä
Sisäasiainministeriön kanssa aseisiin liittyvissä kysymyksissä ja antanut lausuntoja erilaisista
säädösehdotuksista.
1. YLEISTÄ
Heti ehdotuksen alussa ehdotetaan ns. käsiaselupien määräaikaisuutta ja
käsiaseenostamiselle 20 vuoden alaikärajaa. Lisäksi edellytetään kahden vuoden harjoittelua
käytännössä ampumaseuran käsiaseella. Huippu-urheilun näkökulmasta on välttämätöntä,
että myös ilma-aseella osoitettu aktiivisuus huomioidaan.
Koko lakiesityksen taustalla ovat Jokelan ja Kauhajoen koulujoukkosurmat. Molemmat
käytetyistä surma-aseita olivat määräaikaisilla hallussapitoluvilla ja toinen tekijöistä oli alle 20 -
vuotias. Mikään Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tai mikään muukaan tilastotieto ei tue
näkemystä siitä, että em. toimenpiteillä olisi mitään vaikutusta. Tekninen tosiasia on sekin,
että joukkosurmat olisi voitu tehdä millä tahansa ampuma-aseella tai ns. Myyrmannin iskun
tavoin räjähteillä.
Esityksessä vedotaan myös siihen, että aseiden yleisen määrän vähentäminen on tarpeen
rikollisuuden ehkäisemiseksi. Esityksestä ilmenee, että vuodesta1998 aseiden määrä on
vähentynyt noin 20 %. Tämä ei kuitenkaan näy käytännössä mitenkään rikostilastoista.
Tilastotiedot, joita esityksessä selvitetään, ovat monelta osaltaan pelkkiä arvioita. Esimerkiksi
ns. H-sarjan aselupien todellinen määrä ei ole välttämättä lähelläkään todellisuutta. Suurin
osa, yli miljoona luvilla olevista aseista on tässä kategoriassa.
2
Jokainen joka on käytännössä ollut tekemisissä normaalien aseita sisältävien kuolinpesien
kanssa tietää, että tässä luvussa on kymmenien prosenttien virhe ylöspäin.
Aserekisteri ei ole sekään aukoton. Mm. yhdellä tämän lausunnon allekirjoittajalla on ollut
virheitä (”ylimääräisiä” aseita) rekisteritiedoissaan. Aserekisterissä on jopa 20–40 % ero
todelliseen tilanteeseen.
Kun tällaiset tosiseikat otetaan huomioon, Suomen maine aseiden lukumäärissä putoaa
merkittävästi eikä erotu muiden maiden vastaavasta tilastosta.
2. YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
Ehdotus sivu 25, 44 §: Ehdotuksessa todetaan, että ”Pienoispistooli tai –revolveri on
katsottava riittävän tehokkaaksi aseeksi loukussa tai luolassa olevan eläimen lopettamiseen.”
Lopetusaseena käytetään myös yleisesti .32/.38/.357 –kaliiperin aseita, varsinkin revolvereja,
joiden lataukset vastaavat teholtaan .22-kaliiperista. Varsinkin .32 –revolverin on mitattu
olevan .22-kaliiperista hiljaisempi, mikä on kiistämätön etu. Huomioiden Jokelan ja
Kauhajoen tapaukset tällaisesta kaliiperirajoituksesta tai aseen tehokkuuden arvioinnista lain
tasolla ei ole mitään hyötyä, lupaviranomaiset ovat tähänkin asti linjanneet lopetusaseet
tarpeen mukaisesti.
Kansainvälisenä vertailuna voidaan todeta, että EU:n suurimassa maassa Saksassa
metsästyskortin suorittaminen oikeuttaa pistoolin tai revolverin hankkimiseen lähinnä
lopetusaseeksi.
Ehdotus sivu 28, 45 §:
Ampumaurheilussa tai – harrastuksessa on kysymys vapaaehtoisesta harrastustoiminnasta.
Henkilö voi siis vapaasti ratkaista sen, ryhtyykö hän harrastamaan ampumaurheilua. Jos hän
ryhtyy, hänen on liityttävä jonkin yhdistyslain 4 §:n mukaisen luvan saaneen yhdistyksen
jäseneksi. Hän voi vapaasti ratkaista sen, minkä yhdistyksen jäseneksi hän liittyy.
Perustuslaki 13 §
Yhdistymisvapauteen sisältyy oikeus ilman lupaa perustaa yhdistys, kuulua tai olla kuulumatta
yhdistykseen ja osallistua yhdistyksen toimintaan.
Perustuslain 13 § mukainen yhdistymisvapaus on ristiriidassa ehdotuksen kanssa.
Perustuslaki ei ota kantaa siihen onko yhdistystoiminta vapaaehtoista harrastusta. Yleensä
kaikkiin yhdistyksiin kuulutaan jonkin nimenomaan vapaaehtoisen harrastus- tai
vakaumusluonteisen intressin vuoksi. Tällainen vaatimus osoittaa lupaviranomaisten
vastuunpakoilun ja halun siirtää vastuun luvan myöntämisperusteesta muulle kuin luvan
lainmukaiselle myöntäjälle. Suomen kokoisessa harvaanasutussa maassa tällainen vaatimus
on täysin kohtuuton. Luvanhakijalla on oltava mahdollisuus osoittaa harrastuksensa myös
muulla kuin 45 §:ssä esitetyllä tavoin.
Ehdotus 53 §
Ampuma-aseen passiivista hallussapitoa koskevien käyttötarkoitusten eli muistoesineenä
säilyttämisen sekä museossa tai kokoelmassa pitämisen osalta ....
Sivu 31, 53 §: Perustelussa viitataan aseen passiiviseen hallussapitoon asekeräilyn
yhteydessä. Asekeräilyyn kuuluu usein olennaisena aseen teknisten ominaisuuksien
tutkiminen mm. ampumalla, sekä erilaisten näyttelyiden ja esitelmätilaisuuksien järjestäminen,
mikä ilmenee myös aselain perusteista ja myös Aselupakäytännön yhtenäistämisohjeesta.
Ehdotus 106b §
3
Pykälässä ehdotetaan säännöllisiä pistokokeita kotirauhan suojaamaan paikkaan
lähtökohtaisena oletuksena se, että aseiden asianmukainen säilytys tarkistetaan.
Voimassaoleva lainsäädäntö on vähentänyt tuntuvasti asevarkauksia, joten ehdotuksen
tarpeellisuutta on vaikea nähdä. Ehdotuksessa nimenomaan korostetaan, ettei tarkoituksena
ole selvittää rikosta, vaan tarkistaa miten aseita säilytetään. Ehdotus on siten ristiriidassa
perustuslain 10 § yksityiselämän suojan kanssa. Perustuslaki sallii välttämättömien
poikkeuksien tekemisen rikoksen selvittämiseksi ja perustuslakivaliokunnan linjaukset ovat
olleet asiassa tiukkoja. Lisäksi nykyisessä lainsäädännössä on jo tarvittavat
oikeuttamispykälänsä aseiden säilytyksen tarkastamisen osalta silloin kun on syytä epäillä
rikosta.
Sivu 37, 112b § ehdotus antaisi aseen deaktivoimisen oikeuden ainoastaan ampuma-aseen
valmistamiseen taikka korjaamiseen ja muuntamiseen luvan saaneelle ase-
elinkeinonharjoittajalle. Tulkinta on kestämätön, koska luvanvaraisen esineen muuttaminen
vaarattomaksi tulisi näin rangaistavuuden piiriin.
Esityksessä ei ole millään lailla perusteltu sitä, mitä haittaa on yhteiskunnalle, jos kuolinpesä
suorituttaa deaktivoinnin itse kohtuullisilla kustannuksilla. Huomioiden kuljetuskustannukset
sekä valtion maksuperusteasetuksen mukaiset kulut aseen deaktivoinnin hinnaksi tulee
helposti yli 200 euroa. Kun tällaisten aseiden keskihinta Arpajais- ja asehallinnon
järjestämissä huutokaupoissa on hankkimisluvan kanssa ollut 30 – 100 euroa on helppo
arvata millaisiin taloudellisiin päätelmiin kuolinpesissä tullaan, eivätkä nämä ratkaisut silloin
edistä yleistä järjestystä tai turvallisuutta.
Lisäksi nykyisen aselain112 § mukaan deaktivoitu ase on joka tapauksessa esitettävä poliisille
tarkastusta varten. Mikään ei myöskään estä poliisia hankkimasta mainituissa vaikeissa
tapauksissa asesepän lausuntoa deaktivoinnin tasosta tai lähettämään sen valtakunnan
toiselle laidalle omalla kustannuksellaan tarkastettavaksi. Jos deaktivoiminen tehdään
vaikeaksi tai liian kalliiksi ei se ole kaikille kuolinpesille edullinen vaihtoehto vaikeasti
myytävistä aseista eroon pääsyyn.
Kuolleen ihmisen luvalla olleen aseen luovutus lupalainsäädännön ulkopuolelle tulee tällöin
taloudellisesti houkuttelevaksi vaihtoehdoksi. Jos deaktivointi tehdään aseseppien
monopoliksi, heille tulee kiusaus nostaa nykyisin noin 70–120 euron suuruinen palkkio
suuremmaksi. Jos tämän lisäksi joudutaan esityksen mukaisesti lähettämään tarkastettavaksi
mahdollisesti perustettavaan Poliisihallitukseen, joka tietysti veloittaa siitä kahteen suuntaan
lähetetyn kirjatun paketin ym. kuluja.
Esitämme 112 b § muutettavaksi muotoon:
”Ampuma-aseen tai aseen osan hallussapitoon oikeuttavan luvan haltijan on 30 päivän
kuluessa ampuma-aseen pysyvästi ampumakelvottomaksi tai aseen osan pysyvästi
toimintakelvottomaksi tekemisestä esitettävä ampuma-aseen valmistamiseen taikka
korjaamiseen ja muuntamiseen luvan saaneen ase-elinkeinonharjoittajan todistus
deaktivoinnista tai ase tai aseen osa kotikuntansa tai kotipaikkansa poliisilaitokselle.
Hallussapitoon oikeuttavaa lupaa koskeva lupatodistus on samalla esitettävä sekä
pyydettäessä luovutettava poliisille.”
Esityksen 103 § 1 momentin 9 kohta on tältä osin myös korjattava.
Sivu 38, 114 §
Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 114 §, jossa säädettäisiin lääkärin tai muun
terveydenhuollon ammattihenkilön ilmoitusoikeudesta. Kohdassa ei oteta mitään kantaa
siihen, millaista (hoito)suhdetta nimettömän ja yksilöimättömän ilmiannon kohteelta ja
ilmiantajalta edellytetään. Sanamuoto mahdollistaa jopa hammaslääkärin tai fysioterapeutin
arvioivan kenen tahansa mielentilaa siten, että arviosta seuraa kansalaiselle sanktioita.
Säännöksessä nimenomaan ehdotetaan, ettei ilmiantajalla ole velvollisuutta keskustella
asiasta potilaan kanssa ja ilmoitusoikeusoikeus koskisi nimenomaan henkilön
4
sopimattomuutta, ei yksityiskohtaisia terveystietoja, eli ihminen ei saisi tietää edes sitä, millä
perusteella joku katsoo hänen olevan sopimaton aseen omistajaksi. Meillä on jo nyt nähty
julkisuudessa tapaus, jossa nimenomaan terveydenhuollon ammattihenkilö on kertonut
mielipiteenään, että mm. kaikki metsästäjät ovat lähtökohtaisesti henkisesti sairaita.
Ehdotuksen mukaan jo ilmoituksen saatuaan lupaviranomainen ryhtyisi selvittämään
ampuma-aselain säännösten mukaisesti luvan peruuttamistarvetta. Käytännössä siis pelkkä
ilmianto johtaisi välittömiin sanktioihin. Aseen omistajalla ei siis olisi tietoa siitä mistä ja kuka
häntä syyttää ja silti häneen kohdistettaisiin sanktioita.
Kansalaisen oikeusturvan kannalta on välttämätöntä, että kansalaisella on oikeus saada
tietää, millä perusteella hänet katsotaan sopimattomaksi ja myös mahdollisuus hankkia
asiasta lääkärin lausunto. Lisäksi on myös välttämätöntä säätää tällaisen asian käsittelyyn
määräaika, koska käytäntö on osoittanut, että näiden päätösten käsittely venyy kohtuuttoman
pitkäksi
Sivu 40, 119 §
Aktiivisen harrastamisen näytöksi esitetään esimerkiksi kerran kuukaudessa tapahtuvaa
harrastusta. Monissa lajeissa kilpailuja ei edes järjestetä kuin kesäkautena. Esitys on
ristiriidassa käytännön mahdollisuuksien kanssa jo pelkästään Suomen olosuhteet
huomioiden, koska harrastuskausi ei voi jatkua ympäri vuoden.
SIIRTYMÄSÄÄNNÖKSISSÄ on perustuslain omistusoikeuden suojan vastainen lause 3
kohdassa. Sen mukaan, nyt luvanvaraisiin osiin on vuoden kuluessa haettava normaali
hallussapitolupa. Kuten edellisessä aselain muutoksessakin todettiin, on tällaisessa
tilanteessa annettava lupa ilmaiseksi pelkän ilmoituksen nojalla, ilman erillistä maksullista
hakemusta, mikäli kyseinen lupa on välttämätön. Näin meneteltiin aikaisemmin ampuma-
aselain muutoksen tapahtuessa esimerkiksi merkinantoaseiden kohdalla, kun ne muuttuivat
luvanvaraisiksi.
Esityksessä on useassa kohdassa viitattu alemman tason säädöksillä tai ohjeilla annettaviin
määräyksiin. Sitovia lainvoimaisia määräyksiä voi antaa vain lain tai asetuksen tasolla eikä
pelkillä AAHY:n ohjeilla. Kansalaisten oikeusturvan kannalta on välttämätöntä, että
lainvoimaiset säädökset eivät voi muuttua hetkessä.
3. MUUTOSTARPEITA, JOITA ESITYKSESSÄ EI OLE HUOMIOITU
Ampuma-aselain 52 §, 60 § ja 70 § osalta ei ole esitetty muutoksia. Nyt jo yhdessä
oikeustapauksessa ja myös AAHY:n tulkinnassa on otettu esille 70 § vaatimus aseen osan
esittämisestä, vaikka lain 60 § antaa keräilijälle vapauden olla pitämättä tiedostoa
omistamansa aseen varaosista. Tämä voi johtaa kestämättömään ja jo oikeustapauksessakin
esitettyyn tulkintaan siitä, että ”oman aseen” varaosista on myös asekeräilijän tehtävä ilmoitus
kun taas kaikkien ”vieraiden aseiden” osien osalta riittää tiedoston pitäminen. Tämä ei ole
loogista eikä voi olla lainsäätäjän tarkoituskaan pykälistä 19, 52 ja 60 §. -aselain 52 §, 60 § ja
70 § osalta ei ole esitetty muutoksia. Ehdotamme selkeyden vuoksi 70 § lisättäväksi 2-
momentin: ”Pykälän vaatimus ei koske asekeräilijöitä.” Ehdotamme seuraavia pykäliä
muutettavaksi muotoon:
19 §
Tämän lain mukaan luvanvaraista ei ole:2) sellaisten aseen osien hankkiminen ja hallussapito,
joiden hankkijalla tai hallussapitäjällä on oikeus kyseisiä aseen osia vastaavista aseen osista
kootun ampuma-aseen hallussapitoon;
52 §
Sen, joka on hankkimisluvan nojalla hankkinut taikka yksityisen valmistamisluvan nojalla
valmistanut tai muuntanut ampuma-aseen tai aseen osan, on luvan voimassa ollessa
haettava lupaa ampuma-aseen tai aseen osan hallussapitoon
5
60 §
Asekeräilijän tulee pitää tiedostoa hankkimistaan ja hallussa pitämistään aseen osista siten
kuin asetuksella tarkemmin säädetään tai hankkia aseen osan hankkimiseen ja hallussapitoon
oikeuttava lupa. Tiedostoa ei kuitenkaan tarvitse pitää tai lupaa hankkia, jos asekeräilijällä on
oikeus 19 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetuista vastaavista aseen osista kootun
ampuma-aseen hallussapitoon.
70 § muutosehdotus huomioituna
Jos oikeus aseen osan hankkimiseen ja hallussapitoon perustuu siihen, että jollakulla on
oikeus 19 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetuista vastaavista aseen osista kootun
ampuma-aseen hallussapitoon, tämän on 30 päivän kuluessa aseen osan hankkimisesta
tehtävä hankkimisesta ilmoitus kotikuntansa tai kotipaikkansa poliisilaitokselle siten kuin
valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädetään. Aseen osa on samalla esitettävä.
”Ilmoitusvelvollisuus ei koske hyväksyttyjä asekeräilijöitä.”
Nykyisessä laissa on säädetty aseen väliaikaiselle haltuunotolle maksimikesto, joka
käytännössä on kuitenkin vesitetty ”erityisellä syyllä”. Ottaen huomioon jo nykylainkin aikana
jopa vuosiin – siis vähintään perustuslain 21 § hengen vastaisesti venyneet haltuunotot - ja
mm. se, että esityksessä esitetään jo aseen omistajan näkökulmasta nimettömän ja jopa
yksilöimättömän väitteen perusteella tapahtuvaa yksityisomaisuuden takavarikoimista tilanne
on kestämätön. Pakkokeinolaki edellyttää pakkokeinojen jatkamiselta oikeuden päätöstä,
joten ehdotamme aselain linjaamista pakkokeinolain mukaiseksi korjaamalla pykälä
seuraavasti:
94 §
Väliaikaisen haltuunoton kesto
Päätös, jolla ampuma-ase, aseen osa, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia on
väliaikaisesti otettu poliisin haltuun, on voimassa enintään kolme kuukautta. Päätöksen
voimassaoloaikaa voidaan jatkaa oikeuden päätöksellä enintään kuudella kuukaudella
kerrallaan.
Keräilyaseella ampuminen. Nykyisessä ampuma-aselaissa on säädetty aselupaviranomaiselle
mahdollisuus asettaa keräilyaseelle ampumakielto ja tätä kieltoa pidetään monin paikoin
kategorisena käytäntönä, mikä ei ole aselain perustelujen ja siten lainsäätäjän tahdon
mukaista. Keräilijät joutuvat hankkimaan yksittäisiin tapahtumiin maksullisia lupia, jolla ei ole
muuta vaikutusta kuin rahastuksen maku. Ottaen huomioon näiden tapahtumisen vähäinen
määrä ja byrokratian vaatimukset ei valtiokaan voi tästä rahallisesti hyötyä, joten kyseessä on
pohjimmiltaan turha keräilijöiden ”kyykyttäminen”. Minkäänlaista vaikutusta yleiseen
järjestykseen ja turvallisuuteen sillä ei myöskään voida osoittaa olevan, koska rikosta
suunnitteleva henkilö ei varmasti välitä aseen edes luvan olemassaolosta puhumattakaan sen
ehdoista.
Asiaan on otettu myös kantaa ns. Aselupakäytännön yhtenäistämisohjeessa seuraavasti:
Muihin kuin ERVA-aseisiin, taskuaseet mukaan lukien, tulisi asettaa ehto, jonka mukaan lupa oikeuttaa
ampumaan aseella ainoastaan sen teknisten ominaisuuksien testaamiseksi. Jos henkilö osoittaa, että
hän keräilykokoelmassa säilyttämisen lisäksi käyttää ampuma-asetta sellaiseen ampuma-aselaissa
tarkoitettuun hyväksyttävään käyttötarkoituksen, joka edellyttää aseella ampumista, lupaehtoa ei
aseteta.
Ampuma-aselain 1/1998 perusteluissa edellytettiin kuitenkin yksilöidysti perusteltua joko
aseesta tai sen omistajasta johtuvaa kiellon perustetta. Lähtökohtaisesti keräilijän
hyväksyntää ei voi saada henkilö, joka henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan ei täyttäisi
edellytyksiä ampua aseella. Suomi on myös yksi niistä harvoista maista maailmassa joka
jaottelee ja rajoittaa aseita pääosin niiden ominaisuuksien mukaan, eikä käyttäjien mukaan
tunnetuin (Jokela, Kauhajoki) seurauksin.
6
Edelleen mustaruutiaseisiin, kivääriin, pienoiskivääriin, haulikkoon, pistooliin, pienoispistooliin,
revolveriin ja pienoisrevolveriin voi saada hallussapitoluvan ampumaurheilua ja
metsästystäkin varten, vaikka niitä myös keräillään. Ehdotamme siis lain muuttamista
Aselupakäytännön yhtenäistämisohjeen mukaisesti, mutta selkeämmin ilmaistuna.
Keräilyaseen lupaan voidaan asettaa ehto, jonka mukaan lupa oikeuttaa ampumaan aseella ainoastaan
sen teknisten ominaisuuksien testaamiseksi ellei henkilö osoita, että hän keräilykokoelmassa
säilyttämisen lisäksi käyttää ampuma-asetta sellaiseen ampuma-aselaissa tarkoitettuun hyväksyttävään
käyttötarkoituksen, joka edellyttää aseella ampumista. Tällöin lupaehtoa ei aseteta.
4. YHTEENVETO
Esityksessä esitetään monissa kohdissa perustuslain vastaisia muutoksia. Toinen ratkaiseva
puute on se, että esityksen monissa kohdissa viitataan asetuksella annettaviin tarkempiin
määräyksiin, mikä käytännössä siirtää lakitasoisten ratkaisujen tekemisen asetukseen ja
asetusehdotuksia ei edes ole toimitettu lausuntoa varten. On vaikeaa antaa kattavaa
lausuntoa lain vaikutuksista, kun lausuntopyynnön mukana ei ole toimitettu ehdotuksia
alemman tason säädöksiin toisin kuin aikaisempien huolella valmisteltujen ampuma-
aselakimuutosten yhteydessä tapahtui.
Hyvää on se, että esityksessä pyritään lisäämään lakiin kohtia, joilla voidaan arvioida entistä
paremmin henkilön soveltuvuutta ampuma-aseen hallussa pitämiseen.
Kokonaisuutena esityksessä on niin paljon puutteita, että näemme ainoaksi mahdollisuudeksi
sen valmistelun kokonaan uudelleen ja tällä kertaa siten, että myös asealan intressipiirit (mm.
ampumaurheilijat, metsästäjät ja asekeräilijät) ovat mukana esityksen valmistelussa.
Toivomme, että lausunnostamme on hyötyä, ja että se todella otetaan huomioon lopullista
lakia laadittaessa. Annamme mielellämme myös lisätietoja sekä perusteluja esittämiimme
näkökohtiin.
Suomen Asehistoriallinen Seura ry
aselakitoimikunta
Jari Mäkinen
Heikki Pohjolainen
Jussi Peltola
___________________________________
LAUSUNTO
20.04.2009
NRA Kansallinen Kivääriyhdistys ry
PL 419
00151 HELSINKI
Sisäasiainministeriö
Poliisiosasto / Arpajais- ja asehallintoyksikkö
PL 50
11101 RIIHIMÄKI
Viite: Lausuntopyyntö SM109/:00/2008, 25.3.2009
ASIA: Hallituksen esitys ampuma-aselain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamiseksi
Kiitämme mahdollisuudesta antaa lausunto yllä olevasta asiasta.
Esitys on asenteellisesti ja epäasiallisista lähtökohdista laadittu. Asiaa on valmisteltu yksinomaan sisäasiainministeriön ja poliisihallinnon muodostamassa työryhmässä ja ohjausryhmässä ilman asiantuntevien intressipiirien mukanaoloa. Myös näistä syistä esitys on keskeneräinen ja puutteellinen.
Lain muutoksen on synnyttävä aina tarpeesta. Muutoksen tarkoitus on korjata havaittuja epäkohtia sellaisin keinoin, joiden voidaan objektiivisesti ja kaikki näkökohdat huomioonottaen todeta vaikuttavan näihin epäkohtiin mahdollisimman kohdistetusti ja tehokkaasti. Toinen periaattellinen lähtökohta on se, että laki ei saa aiheuttaa tarpeettomia haittavaikutuksia kansalaisille. Kolmantena on kustannustehokkuus asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa, niin valtionhallinnon kuin niiden kansalaistenkin osalta joita laki välittömästi koskee.
Lain uudistustarpeen aiheuttanut ongelma on yksiselitteisesti se, että Suomessa on vuosina 2007-2008 tapahtunut kaksi joukkomurhaa, joiden tekijöille oli myönnetty aseen hankinta- ja hallussapitolupa määräaikaisena (1 vuosi). Tämän lisäksi yksittäiset murhat, tapot ja itsemurhat ampuma-asetta käyttäen ovat saaneet runsaammin julkisuutta kuin koskaan ennen. Erityisesti edellämainittuun lupien myöntämiseen epäsopivalle henkilölle vaikuttaneet tekijät on arvioitava.
Ampuma-aselain uudistamisen tavoitteena on esitetty aseturvallisuuden lisääminen ja yleinen järjestys ja turvallisuus (YJT). Esitetyt keinot ovat ristiriidassa uudistamistavoitteiden kanssa. Käsiaseiden saatavuuden rajoittaminen esityksestä ilmenevillä lainsäädännöllisillä toimenpiteillä on useilta osin valtiorakenteen perusteita koskevan valtiosääntöasiakirjan vastaisia.
Poliisiylijohtaja Mikko Paatero ilmoitti 12.03.2009 television aamuohjelmassa, ettei ampuma-aselain kiristämisellä voida estää Jokelan ja Kauhajoen tapaisia joukkosurmia (terroritekoja). Samaan tulokseen tuli 11.03.2009 Saksan sisäministeri antaessaan lausunnon samana päivänä Winnendenin kaupungissa tapahtuneesta terroriteosta. Em. perusteita ei todellisuudessa ole ampuma-aselain kiristämiselle ja muuttamiselle, vaan muutostarve on syntynyt lähinnä EU:n asedirektiivin (2008/51/EY) ja YK:n tuliasepöytäkirjan vaatimuksesta.
Ampuma-aseiden hallussapitoon, kauppaan ja vastaaviin toimintoihin kohdistuvat, esityksessä esitetyt sääntelyt rajoittavat ampuma-aseiden käyttöoikeutta ja asianomaisten luovutuskompetenssia omaisuuteensa nähden.
Ampuma-aseiden luvansaannin yhtenä edellytyksenä on esitetty kahden vuoden ns. harrastuspakkoa, jonka käytännön toteuttaminen ampumaseurojen kautta koko Suomen kattavasti ja tasa-arvoisesti on mahdottomuus.
Esityksessä on lukuisia Suomen voimassaolevan perustuslain (11.6.1999/731) vastaisuuksia. Selkeimpiä esimerkkejä perustuslain vastaisuuksista ovat seuraavien pykälien vastaisuudet, jotka vaativat perustuslain säätämisjärjestyksen mukaisen käsittelyn;
6§ Yhdenvertaisuus
10§ Yksityiselämän suoja
13§ Kokoontumis- ja yhdistymisvapaus
15§ Omaisuuden suoja
18§ Oikeus työhön ja elinkeinovapaus
21§ Oikeusturva
22§ Perusoikeuksien turvaaminen
23§ Perusoikeudet poikkeusoloissa
Kauhajoen ja Jokelan tapausten jälkeen on hallitus ilmeisesti kuvitellut Suomen olevan poikkeustilassa, koska lain valmistelijoille on annettu oikeus valmistella sellaista perustuslain vastaista esitystä, joka muistuttaa meitä kaikkia historiamme tuntevia ihmisiä Saksasta vuonna 1933. Saksan hallitukselle annettiin 20.03.1933 rajaton lainsäädäntövalta, minkä seurauksena syntyi poliisivaltio tunnetuin seurauksin.
Suomessa vaarallisena esimerkkinä ovat poliisiylijohdon toimet ja esitetty tarve perustaa poliisihallitus. Poliisiylijohtaja Mikko Paatero on hyväksynyt voimassaolevan aselakimme vastaiset poliisin lupahallinnon toimet. Tämä poikkeustilaa muistuttava tila laittomuuksien hyväksymisineen on jatkunut 19.10.2007 lähtien yhtäjaksoisesti, edellisen poliisiylijohtaja Markku Salmisen hyväksyttyä lainvastaisen ohjeistuksen (AYO). Samanaikaisesti on tapahtunut kaksi yllämainittua terrori-iskua oppilaitoksiin, koska virheellinen ja lainvastainen ohjeistus on vaikeuttanut lupaviranomaisten työtä.
Erillisessä liitteessä (LIITE 1) tuomme tarkemmin esille esityksessä olevat Suomen perustuslain vastaisuudet.
Esityksestä ei ilmene millään tavoin aseenomistajan oikeus saada poliisilta tietoa lähipiiriinsä kuuluvien henkilöiden rikostaustasta. Koska poliisin toiminnan tulee olla objektiivista ja läpinäkyvää, niin poliisin velvollisuus on informoida aseenomistajaa hänen lähipiirissään toimivasta rikollisen aineksen kanssa tekemisessä olevasta ja mahdollisesti rikokseen taivuteltavissa olevan henkilön luotettavuudesta. Poliisin on poliisilain mukaan ryhdyttävä toimenpiteisiin rikosten ennaltaehkäisemiseksi. Esityksestä puuttuu täydellisesti poliisin velvollisuus aseenomistajaa kohtaan, sillä poliisi on virkansa puolesta jo tarkastanut aseenomistajan luotettavuuden ja soveltuvuuden ampuma-aseen haltijaksi. Sisäasiainministeriön tulee antaa ohjeet informoinnin tavasta ja muodosta.
Vaadimme, että koko esitys palautetaan uudelleen valmisteltavaksi intressipiireille. Valmistelusta vastaamaan nimitetään sisäasiainministeriön poliisiesikunnasta voimassaolevan ampuma-aselain valmistelussa toiminut lainsäädäntöneuvos.
Kunnioittavasti,
Runo K. Kurko
puheenjohtaja
Antti Jokinen
pääsihteeri
__________
090423 - LIITE1
Perustuslain vastaisuudet
Suomen perustuslaki 11.6.1999/731
2.luku
Perusoikeudet
Perusoikeuksien rajoitusperusteiden tulee olla hyväksyttäviä ja niiden täytyy olla painavan yhteiskunnallisen tarpeen vaatimia ja perusoikeuksien rajoittamisen on oltava välttämättömiä hyväksyttävän tarkoituksen saavuttamiseksi.
6 §
Yhdenvertaisuus
Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.
Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
Kohdat esityksessä,
s. 52
"Perustuslakivaliokunta on käytännössään katsonut kotirauhan piiriin ulottuvan toimen olevan hyväksyttävä "rikosten selvittämiseksi", jos toimi sidotaan siihen, että on olemassa konkreettinen ja yksilöity syy epäillä lakia rikotun tai rikottavan (PeVL 44/2002 vp)."
"...ampuma-aseiden väärinkäyttö luvanhaltijan tai muun säilytystiloissa oleskelevan henkilön toimesta."
NRA ry ei hyväksy sitä, että ampuma-aseen pelkkä olemassaolo voisi antaa hyväksyttävyyttä "rikosten selvittämiseksi" tai siihen, että "on olemassa konkreettinen ja yksilöity syy epäillä lakia rikotun tai rikottavan". Kyseessä on aseluvanhaltijoiden aiheeton kriminalisointi.
10 §
Yksityiselämän suoja
Jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla.
Kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton.
Lailla voidaan säätää perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimenpiteistä. Lailla voidaan säätää lisäksi välttämättömistä rajoituksista viestin salaisuuteen yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta taikka kotirauhaa vaarantavien rikosten tutkinnassa, oikeudenkäynnissä ja turvallisuustarkastuksessa sekä vapaudenmenetyksen aikana.
Kohdat esityksessä;
s. 47;
"Perustuslain 10 §:ssä säädetään yksityiselämän suojasta, joka sisältää potilastietojen suojan. Näiden salassapitovelvollisuus on terveydenhuollossa pääsääntö. Lisäksi terveydenhuollon ammattihenkilön salassapitovelvollisuudesta säädetään terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) 17 §:ssä. Potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) annetun lain 13 §:n mukaan tietoja saa antaa vain jos tiedon antamisesta tai oikeudesta tiedon saamiseen on laissa erikseen nimenomaisesti säädetty. Näitä erikseen nimenomaisesti säädettyjä tilanteita antaa tietoja salassapitovelvollisuuden estämättä ovat muun muassa laissa yksilöidyn säännöksen perusteella pyynnöstä velvollisuus antaa tietoja esimerkiksi terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle tai poliisilain nojalla tietoja pyytävälle poliisille."
NRA ry:n näkemyksen mukaan pidättämiseen oikeutetun virkamiehen tietoon ei voida antaa muunlaista tietoa kuin on tarpeen aseen hallussapitoluvan käsittelyn kannalta. (kts. LIITE5)
s. 52
"Poliisin oikeus tarkastaa luvanhaltijan säilytystilat kotirauhan suojan kannalta.
Ampuma-aselain 106 b §:ssä ehdotettaisiin poliisille oikeutta tarkastaa ampuma-aseen hallussapitoon oikeuttavan luvan haltijan ampuma-aseiden säilytystilat. Ehdotuksen perusteita aseturvallisuuden kannalta on tarkasteltu yksityiskohtaisesti kyseistä pykäläehdotusta koskevissa perusteluissa. Ehdotus tarkoittaisi puuttumista perustuslain 10 §:ssä turvattuun kotirauhan suojaan. Perustuslain 10 §:n 3 momentin mukaan lailla voidaan säätää perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimista. Perustuslaissa turvattu kotirauhan piiri kattaa lähtökohtaisesti kaikenlaiset pysyväisluonteiseen asumiseen tarkoitetut tilat (PeVL 16/2004 vp, Pe VL 39/2005 vp).
Perustuslakivaliokunta on käytännössään katsonut kotirauhan piiriin ulottuvan toimen olevan hyväksyttävä "rikosten selvittämiseksi", jos toimi sidotaan siihen, että on olemassa konkreettinen ja yksilöity syy epäillä lakia rikotun tai rikottavan (PeVL 44/2002 vp). Sääntelyn oikeasuhtaisuuden näkökulmasta valiokunnan lähtökohtana on ollut, ettei kotirauhan suojaan tule puuttua enimmillään sakolla rangaistavien, moitittavuudeltaan vähäisten rikkomusten selvittämiseksi (PeVL 40/2002 vp). Valiokunta on toisaalta pitänyt kotirauhan piiriin ulottuvaa tarkastusta julkisista varoista myönnettyjen tukien ja avustusten asianmukaisen käytön valvomiseksi hyväksyttävänä sellaisiakin rangaistavaksi säädettyjä rikkomuksia koskevien perusteltujen epäilyjen johdosta, joista voi enimmillään seurata sakkorangaistus (PeVL 69/2002 vp). Tarkastusoikeus on tavallisella lailla voitu kytkeä myös rangaistusluonteisella maksulla sanktioituun käyttäytymiseen (PeVL 7/2004 vp, PeVL8/2006 vp).
Ampuma-aselain 103 §:n mukaan se, joka säilyttää ampuma-asetta lain vastaisesti, on tuomittava ampuma-aserikkomuksesta. Koska seuraamuksena rikkomuksesta tulee kyseeseen ainoastaan sakko, ei tällaisen rikoksen selvittämiseksi voida puuttua kotirauhan suojaan.
Ehdotetun sääntelyn valtiosääntöoikeudellisen arvioinnin kannalta on merkityksellistä, voidaanko 106 b §:ään perustuvia tarkastuksia pitää perustuslain 10 §:n 3 momentin tarkoittamassa mielessä välttämättöminä perusoikeuksien turvaamiseksi. Ampuma-aseiden säilyttämistä koskevan sääntelyn tarkoituksena on varmistaa, ettei ampuma-aseista aiheutuvia vaaratilanteita synny. Tällaisia voivat olla sekä aseiden anastukset että ampuma-aseiden väärinkäyttö luvanhaltijan tai muun säilytystiloissa oleskelevan henkilön toimesta. Sääntelyllä pyritään turvaamaan perustuslain 7 §:ssä tarkoitettua jokaisen oikeutta elämään ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen. Muun kuin luvanhaltijan käsiin päätyneen ampuma-aseen osalta väärinkäytön riski on olennaisesti suurempi kuin luvanhaltijalla. Anastetut ampuma-aseet päätyvät pääsääntöisesti rikolliseen käyttöön. Väärin säilytetty ampuma-ase voi myös päätyä muun asunnossa oleskelevan henkilön käsiin. Erityisesti lapsilta puuttuvat ampuma-aseen turvalliseen käsittelemiseen tarvittavat taidot ja kyky arvioida käsittelystä aiheutuvaa vaaraa.”
NRA ry:n ehdotus on, että aseiden kotona säilytykseen kiinnitetään sillä tavoin huomiota, että jo yhden ampuma-aseen säilyttäminen kotona edellyttää aseen säilyttämistä siten, että se ei joudu murron yhteydessä rikollisten käsiin toimintakuntoisena. Asetta on säilytettävä myös siten, että ilman omistajan/aseluvanhaltijan lupaa perheenjäsenet tai asunnossa vierailevat henkilöt eivät voi saada asetta käsiin toimintakuntoisena.
”Sääntelyssä on näin ollen perimmiltään kysymys perusoikeuksien turvaamisesta. Sääntelyn oikeasuhtaisuuden kannalta on huomionarvoista, ettei ampuma-aseiden säilyttämisen asianmukaisuutta ole mahdollista valvoa muuten kuin tekemällä tarkastus niiden säilytyspaikassa. Tarkastuttamisvelvollisuudesta on voimassaolevassa ampuma-aselaissa säännöksiä, joiden sisältöä on tarkemmin selvitetty 106 b §:n perusteluissa. Luvanhaltijat säilyttävät aseitaan lähes poikkeuksetta kotonaan. Näin ollen tarkastusoikeuden ulottaminen myös kotirauhan piiriin kuuluviin tiloihin on välttämätöntä ampuma-aseiden säilyttämisen asianmukaisuuden valvomiseksi.
Lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Hallitus pitää perustuslakivaliokunnan lausunnon hankkimista esityksestä suotavana.”
NRA ry:n mielestä poliisilla ei ole mitään oikeutta tulla kotirauhan piiriin tarkastamaan aseiden säilytystä muulloin kuin silloin, kun aseiden määrä on niin suuri, että se edellyttää erityisiä tarkastettavia tiloja. Aseiden säilytystä voidaan poliisin toimesta tarkastaa silloin, kun tilat hyväksytään asekokoelman säilytystä varten tai jos on perusteltua syytä epäillä, että säilytystiloissa ja olosuhteissa on tapahtunut muuton tai säilytystilojen korjauksen yhteydessä säilytysturvallisuuden tason lasku. Tällöin viranomaisen tulee ilmoittaa tarkastuksesta vähintään viikko etukäteen. Luonnollisesti viranomaisen on otettava huomioon aseluvanhaltijan oikeus vapaasti liikkua Suomessa ja ulkomailla, joten tarkastusta ei voida velvoittaa suoritettavaksi aseluvanhaltijan ollessa estynyt olemasta paikalla.
13 §
Kokoontumis- ja yhdistymisvapaus
Jokaisella on oikeus lupaa hankkimatta järjestää kokouksia ja mielenosoituksia sekä osallistua niihin.
Jokaisella on yhdistymisvapaus. Yhdistymisvapauteen sisältyy oikeus ilman lupaa perustaa yhdistys, kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen ja osallistua yhdistyksen toimintaan. Samoin on turvattu ammatillinen yhdistymisvapaus ja vapaus järjestäytyä muiden etujen valvomiseksi.
Tarkempia säännöksiä kokoontumisvapauden ja yhdistymisvapauden käyttämisestä annetaan lailla.
Kohdat esityksessä;
s. 28;
"Ottaen huomioon, että kysymys on harrastustoiminnasta, eikä toimintaa ole sidottu minkään tietyn yhdistyksen jäsenyyteen, ei kysymyksessä ole perustuslain 13 §:n 2 momentin vastaisesta yhdistymisvapauden rajoittamisesta."
s. 49;
"Ehdotetun 45 §:n 1 momentin mukainen harrastuksen sitominen yhdistyslain (503/1989) 4 §:n mukaisen luvan saaneen seuran jäsenyyteen ei olisi perustuslain 13 §:ssä säädetyn negatiivisen yhdistymisvapauden rajoittamisesta siten, että luvan hakemisesta seuraisi automaattinen pakkojäsenyys jossakin yhdistyksessä. Yhdistyslain 4 §:n mukaisen luvan saaneen yhdistyksen jäsenyys olisi luvan saamisen edellytys, mutta henkilö ratkaisisi aina itse sen, liittyisikö hän jonkin tällaisen yhdistyksen jäseneksi. Vain yhdistykseen kuuluva henkilö voisi saada ampuma-aseen hankkimisluvan. Ehdotus rajoittaisi siis välillisesti oikeutta olla kuulumatta yhdistykseen. Harrastusta ei sidottaisi minkään tietyn yhdistyksen jäsenyyteen, vaan luvanhakija voisi liittyä mihin tahansa sellaiseen yhdistykseen, jossa hänen harrastamaansa lajia harrastetaan."
NRA ry:n mielestä esitys loukkaa räikeästi perustuslaillisia oikeuksia. Esitys johtaisi harvaanasutussa maassamme kansalaiset eriarvoiseen asemaan. Suurten etäisyyksien vuoksi yhdistyksiä tulisi perustaa tuhansia lisää, jolloin yhdistysten tulisi rekisteröityä 2-5 henkilön ampumaseuroiksi. Tämä ei liene esityksen laatijoiden tarkoitus.
s. 50;
"Hallituksen esityksessä eduskunnalle perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta (HE 309/1993 vp.) todetaan: ”Perustuslain turvaamana yhdistymisvapaus koskee ensisijaisesti yhdistyslain (503/89) tarkoittamia niin sanottuja aatteellisia yhdistyksiä. Ehdotus ei estäisi vastaisuudessa perustamasta nykyiseen tapaan lainsäädäntöteitse julkisoikeudellisia yhdistyksiä julkista tehtävää varten. Myös jäsenyydestä tällaisessa yhdistyksessä voitaisiin edelleen säätää laissa (ks. esim. PeVL 12/1957 vp, PeVL 4/1963 vp, PeVL 3/1990 vp), mutta yhdistymisvapautta turvaavan perustuslainsäännöksen voidaan tällöinkin katsoa puoltavan pidättyvää suhtautumista pakkojäsenyyteen. Yhdistyslaissa on saatettu luvanvaraiseksi yhdistykset, joiden toimintaan kuuluu harjoituttaminen ampuma- aseiden käyttöön ja jotka eivät ole yksinomaan metsästystä varten (4 §).” Edellä mainitun hallituksen esityksen mukaan huolimatta siitä, että nämä säännökset merkitsevät poikkeusta yhdistymisvapautta koskevasta pääsäännöstä, voidaan tällaisia suppeiksi rajattuja lailla säädettyjä yhdistymisvapauden rajoituksia kuitenkin pitää hyväksyttävinä kansanvaltaisessa yhteiskunnassa. Yhdistymisvapautta on siis katsottu voitavan rajoittaa ampuma-aseiden käytön osalta myös tällä tavoin.”
NRA ry näkee esityksessä esille tulleen perustuslain vastaisen tulkinnan olevan ristiriitainen sen tosiasian kanssa, että suuri osa metsästäjistä ei kuulu mihinkään metsästysseuraan. Kuitenkin myös heidän tulee harrastaa ammuntaa harjoitellakseen ja suorittaakseen esim. lakisääteinen hirvikoe.
s. 51:
"Ehdotuksen sisältämä vaatimus yhdistyslain 4 §:n mukaisen luvan saaneen seuran jäsenyydestä luvan saamisen edellytyksenä olisi siten enintään vain vähäinen rajoitus yhdistymisvapauteen. Se olisi rajoituksena välttämätön, koska aktiivista, määräajan jatkunutta harrastamista toisen henkilön tai yhteisön aseella ei voitaisi muutoin asettaa luvansaannin säännönmukaiseksi edellytykseksi."
NRA ry:n kanta on selkeästi kaikkia määräajan vaatimuksia vastaan (kts. LIITE 3). Mitään takeita siitä, että yhdistyksillä olisi mahdollisuus toimia viranomaisen tiedottajana antaen harrastuksesta ja sen jatkuvuudesta tietoa ei ole. Em. on vaatimuksena kestämätön.
s. 51
"Rajoitus olisi toisaalta oikeasuhtainen, koska sillä turvattaisiin perustuslain 7 §:ssä tarkoitettua jokaisen oikeutta elämään ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen ehkäisemällä ampuma-aseiden väärinkäyttöä. Tämä on perusoikeuksista ensisijainen eikä sitä voida lailla rajoittaa. Luvanhakijoiden jo olemassa olevan aktiivisen harrastuksen valvontaa ei voitaisi muulla tavoin tehokkaasti toteuttaa. Rajoitus ei puuttuisi yhdistymisvapauden ytimeen."
NRA ry pitää täysin virheellisenä perustuslain 7 §:n tulkintaa. Vetoamalla ihmisen oikeuteen elämään ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen rinnastettaisiin yhdistykseen kuulumattomat ampuma-aseita laillisesti omistavat potentiaalisiksi ampuma-aseiden väärinkäyttäjiksi. Tulkinta antaisi rajattomat mahdollisuudet puuttua kenen tahansa yksityisen kansalaisen elämään vedoten 7 §:än. Epäily tai väärä ilmianto mahdollistaisi kaikentyyppiset perustuslain vastaiset toimenpiteet.
15 §
Omaisuuden suoja
Jokaisen omaisuus on turvattu.
NRA ry:n kanta ampuma-aseiden haltuunottoon on selkeä. Mikäli on syytä epäillä, että henkilö syyllistyy tai on syyllistynyt rikokseen, jossa välineenä on ampuma-ase, niin ampuma-aseiden väliaikainen haltuunotto on perusteltua rikoslain perusteella. Harrastustoiminnan loppuminen ei anna minkäänlaista oikeutta puuttua henkilön laillisesti omistamien ampuma-aseiden hallussa pitämiseen. Ampuma-aseilla kuten myös monilla muilla harrastusvälineillä on huomattava omaisuusarvo ja erityisesti aseisiin liittyvä muistoarvo on rahassa määrittelemätön. Ampuma-ase ei ole koskaan arvoton, vaan omaisuutta, kuten mikä tahansa irtain.
18 §
Oikeus työhön ja elinkeinovapaus
Jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta.
NRA ry:n mielestä esityksen valmistelijat ovat toimillaan aiheuttaneet jo aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeen voimassaoloaikana 19.10.2007 jälkeen tilanteen, minkä seurauksena ase-elinkeinon harjoittamista on vaikeutettu ratkaisevalla tavalla. Ase-elinkeino on koko EU:n alueella laillista liiketoimintaa, joka on tarkoin valvottua. Poliisiylijohtaja Mikko Paateron antamien ohjeiden tarkistusten ja tarkistusten tarkistusten jälkeen on aiheutettu rahallisesti suuria tappioita lailliselle liiketoiminnalle. Asiantila ei ole hyväksyttävissä.
21 §
Oikeusturva
Jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.
Käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.
NRA ry näkee aselupien peruuttamisprosessit ja ampuma-aselupiin lisätyt määräaikaisuudet olevan voimassaolevan ampuma-aselain vastaisia ja koska oikeudenkäynnit pitkittyvät viranomaisista johtuvista syistä, niin samalla loukataan kansalaisten perustuslaillisia oikeuksia ja oikeusturvaa.
22 §
Perusoikeuksien turvaaminen
Julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.
NRA ry:n kanta on, että esityksen laatijat ovat rikkoneet törkeästi aseluvanhaltijoiden perusoikeuksia syyllistämällä aseluvanhaltijat potentiaaliksi rikolliseksi ja vaaraksi yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. Huomioonottaen aseluvanhaltijoiden suuren määrän, tekoa voidaan pitää törkeänä.
23 §
Perusoikeudet poikkeusoloissa
Perusoikeuksista voidaan säätää lailla sellaisia tilapäisiä poikkeuksia, jotka ovat välttämättömiä Suomeen kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen samoin kuin vakavuudeltaan aseelliseen hyökkäykseen lain mukaan rinnastettavien, kansakuntaa uhkaavien poikkeusolojen aikana ja jotka ovat Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisia.
NRA ry ei näe Suomen olleen poikkeusoloissa Jokelan tai Kauhajoen koulusurmien jälkeen, sillä mitään näyttöä tekojen edelleen jatkumisesta jonkun ulkopuolisen tahon ohjaamana ei ole voitu löytää. Valtiojohdon panikointi osoitti, että kansalaisten perusoikeuksien loukkaamiset ovat mahdollisia Suomessa pelkästään median aiheuttaman hysterian vuoksi.
VALTUUTUS;
HE
s. 17
”Lääkärille ja muulle terveydenhuollon ammattihenkilölle ehdotetaan oikeutta tehdä perustellusta syystä salassapitosäännösten estämättä poliisille ilmoitus henkilöstä, joka saattaa olla sopimaton pitämään hallussaan ampuma-asetta, aseen osaa, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia. Tämän ilmoituksen perusteella lupaviranomainen voi harkintansa mukaan pyytää luvanhaltijalta tai luvan hakijalta lisäselvityksiä aseluvan edellytysten tarkistamista varten.”
NRA:n mielestä lääkärin ilmoitusvelvollisuuden vaatiminen voi koskea vain sellaista henkilöä, jonka toiminta on osoittanut, että hän on sopimaton pitämään turvallisesti hallussaan ampuma-asetta. Asetus tulisi olla jo tässä vaiheessa käsiteltävänä.
s. 29
”Muun kuin metsästyksen yhteydessä tapahtuva eläinten lopettaminen ei olisi tällaista harrastusta. Harrastuksen kertamääristä säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella ehdotettavan 119 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella.”
NRA ry vastustaa esitystä, sillä harrastuksen kertamäärävaatimus on perustuslain vastainen ja osoittaa laatijoiden pakottavaa tarvetta kontrolloida tavallisten kansalaisten elämää.
”45 c §
Testin suorittamisvelvollisuudesta voitaisiin säätää poikkeuksia niin ikään valtioneuvoston asetuksella. Testiä ei esimerkiksi ole tarkoituksenmukaista suorituttaa henkilöllä lyhyin väliajoin.”
NRA:n kanta on täysin kielteinen vaatimukseen testin suorittamisesta henkilölle, joka haluaa harrastaa ampumaurheilua. Vaatimus testin suorittamisesta uudelleen on yhtä perusteeton kuin itse vaatimus testistä.
”45 d §
Yhdistyslain 4 §:n mukaisen luvan saaneet yhdistykset voisivat esittää nimettäväksi ampuma-asekouluttajia...”
NRA ry:n saamien tietojen mukaan suurin osa ampumaseuroista on kykenemättömiä järjestämään vapaaehtoisuuden pohjalta ampuma-asekouluttajia. Järjestelmän rakentaminen on selkeä keino rahastaa kansalaisia ja estää ampuma-aseharrastuksen jatkuminen maassamme. NRA vastustaa jyrkästi esitystä.
s. 40
Ampuma-aseen deaktivoinnista
NRA ry hämmästelee esityksen kantaa siihen, että aseen omistajalla ei olisi oikeutta deaktivoida tai romuttaa omistamaansa ampuma-asetta ja viedä sitä sen jälkeen poliisille tarkastettavaksi. Esityksen valmistelijat ovat ulottaneet deaktivointikiellon koskemaan myös ampuma-aseen omistavaa aseseppää. Kyseessä on irtain omaisuus, jonka suhteen jokaisella on oikeus menetellä miten tahtoo. Aseen näyttämisvelvoite (30 päivää) on väärin mitoitettu ajallisesti, sillä kihlakuntauudistuksen jälkeen asevastaavan tapaaminen on erittäin vaikea järjestää.
s. 40
”119 § Tarkemmat säännökset
1 momentti 3 kohta. Ampumaurheilu ja -harrastus -perusteen aktiivisuudesta voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Aktiivisuuden perusperiaatteista esitetään säädettäväksi 45 §:n 4 momentissa. Alemmanasteisella säädöksellä tulisi säänneltäväksi harrastuskertojen lukumäärään ja toistuvuuteen liittyviä seikkoja. Aktiivinen harrastaminen tarkoittaisi käytännössä noin keskimäärin kerran kuukaudessa tapahtuvaa harrastusta. Harrastamisen tulisi lähtökohtaisesti olla tasaisesti jatkuvaa, mutta asetuksessa tulisi huomioitavaksi esimerkiksi tiettyihin lajeihin kuuluva kausittaisuus. Lähtökohtana olisi, että aktiivisuuden edellytyksenä oleva kahden vuoden määräaika ei olosuhteista johtuvista syistä pitenisi. Valtioneuvoston asetuksella voisi kuitenkin olla tarpeen säätää esimerkiksi siitä, miten toimittaisiin sellaisessa tapauksessa, jossa kahden vuoden määräaika keskeytyisi harrastajasta johtuvista syistä. Loukku- ja luolapyynnin osalta tarkempia säännöksiä voitaisiin antaa esimerkiksi harrastuksen jatkumisesta metsästyskauden sisällä sekä edellytettävän harrastuksen laajuudesta. Harrastuksen aktiivisuutta voitaisiin arvioida loukkujen määrällä, saalismäärällä tai muilla vastaavilla seikoilla. 1 momentti 7 kohta. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä säätää merkintöjen tekotavasta, merkintöjen koosta ja paikasta sekä muista teknisluontoisista seikoista.”
NRA ry näkee esityksen eriarvoistavan kansalaisten aseman siten, että esim. maattomat metsästäjät joutuisivat erityisesti osoittamaan harrastuneisuutta. Tulisiko harrastuneisuuden osoituksena olla Afrikan safarilta tuodut eläinten päät ja hännät, jotka tuodaan poliisilaitoksen asevastaavan pöydälle, jotta hän voi tarkastaa myös tulliasiakirjoista, että nämä trofeet ovat juuri tämän henkilön maahantuomia ja ampumia. Harrastuneisuuden osoittaminen viranomaiselle ei ole oikeusvaltioperiaatteen mukainen vaatimus.
s. 59
”45 c §
Soveltuvuustesti Hankkimislupaa koskevan hakemuksen käsittelyn edellytyksenä on, että luvanhakija suorittaa lupaviranomaisen järjestämän hänen henkilökohtaista sopivuuttaan ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden tai erityisen vaarallisten ammusten hallussapitoon selvittävän soveltuvuustestin. Testin tulosta ei voida käyttää kielteisen lupapäätöksen perusteena. Testin tulosta saadaan käyttää vain luvanhakijan henkilökohtaista sopivuutta koskevassa arvioinnissa. Testin sisältö on salassa pidettävä. Muulla asianosaisella kuin testin suorittajalla ei ole oikeutta saada tietoja testistä. Testin suorittaneella on tarkastusoikeus vain testin tulokseen. Tulosta koskeva tieto on hävitettävä, kun hakemukseen, johon testin suorittaminen liittyy, annettu päätös on lainvoimainen. Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin testin sisällöstä sekä soveltuvuustestin suorittamisvelvollisuutta koskevista poikkeuksista.”
NRA ry vastustaa testin suorittamista ja hämmästelee sitä, että asetus ei ole esityksen liitteenä.
s. 63
”89 §”
s. 65
”119 §
Tarkemmat säännökset
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä:”
--------------------------------------------------------
3) lupien, ennakkosuostumusten, suostumuksen, asekeräilijälle annettavan hyväksynnän ja Euroopan ampuma-asepassin hakemisessa noudatettavasta menettelystä, hakemuksen sisällöstä, asioiden ratkaisemiseksi tarpeellisista selvityksistä sekä tarkempia säännöksiä siitä, minkälaista harrastusta on pidettävä aktiivisena;”
NRA ry pitää välttämättömänä, että asetusteksti on nähtävänä samanaikaisesti esityksen kanssa! Muussa tapauksessa kyse on viranomaisen avoimesta ja laajasta valtuuttamisesta, jota ei NRA ry:n kannan mukaan voida valtuutuksena antaa tahoille, joiden laatima ko. esitys on voimakkaasti laajan kansanryhmän oikeusturvaa vaarantava ja perusoikeuksia rajoittava.
_____
090423 - LIITE2
HALLITUKSEN ESITYKSEN YLEISPERUSTELUISTA
Esityksessä väitetään, että ampuma-aselain muuttamisella on tarkoitus poistaa ne lupamenettelyn puutteet ja epäkohdat, jotka vaarantavat yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Väite, että ampuma-aselain muuttamisen tärkein tavoite on aseturvallisuuden lisääminen on täysin perustelematon ja myös Saksan osalta vääräksi osoitettu väite, sillä Erfurtin kaupungissa tapahtuneen kouluiskun jälkeen Saksan aselakia kiristettiin tuntuvasti, esim. Ikäraja 25 v käsiaseen hankkijalle ja kuitenkin 11.03.2009, Winnendenin kaupungissa tapahtui kouluisku. Esitys ei vaikuta millään tavoin luvattomasti hallussa pidettävien ampuma-aseiden määrän ja saatavuuteen.
Esityksessä väitetään, että ennen 01.03.1998 voimassa olevat säädökset edellyttivät vain, että luvanhakijalla tulee olla hyväksyttävä syy, määrittelemättä, mitkä kaikki ovat hyväksyttäviä syitä aseen hankintaan. Esitys jatkuu seuraavasti: ”Käsiaseet ovat myös haluttuja ammatti- ja taparikollisten keskuudessa helpon kätkettävyytensä ja kuljetettavuutensa takia.” Haluaako esityksen laatija kriminalisoida ennen 01.03.1998 ampuma-aseen hankkineet aseluvanhaltijat vertaamalla heitä suoraan samassa kappaleessa ammatti- ja taparikollisiin?
Esityksessä väitetään, että aserekisterin mukaan 29.01.2009 aseita oli 1.574.739 kpl. Tiedossamme on, että vanhentunut rekisteri ei voi olla ajantasainen, koska aseita ei ole koskaan manuaalisesti laskettu ja mahdollisesti sama henkilö saattaa olla useassa rekisterissä aseluvanhaltijana. Paikkakunnan vaihtaminen ennen vuotta 1998 ei välttämättä poistanut edellisen asuinpaikkakunnan rekisteristä ampuma-asetta muuton jälkeen, joten ase saattaa olla useassa rekisterissä. Koska poliisinkin toiminta on altis inhimillisille erehdyksille, niin rekisterin tiedot eivät välttämättä ole ajantasaisia.
Aserekisterissä ampuma-aseluvat on jaoteltu L- ja H-sarjan lupiin. H-sarjan luvat ovat ennen 01.03.1998 myönnetyt hallussapito- ja rinnakkaisluvat. L-sarjan luvat ovat 01.03.1998 ja sen jälkeen myönnetyt hallussapito- ja rinnakkaisluvat.
Esityksen valmistelijoiden mukaan kaikki H-sarjan lupien tiedot ovat epäluotettavia, koska poliisi ei ole tarkastanut asetta. Väite on absurdi ja sen mukaisesti kaikki asealan yrittäjät, jotka ovat myyneet ampuma-aseita vuonna 1933 voimaan tulleen ampuma-aselain jälkeen olisivat täyttäneet aseiden hankkimisluvat epäselvästi ja virheellisesti, antaen näin tahallisesti väärää tietoa viranomaisille. Kyseessä on selkeästi täysin keksitty perustelu, kuten myös se, että lupaviranomainen voi vaatia tarkan selvityksen tarkkuusammunnan harjoittamisen lajista.
Esityksessä halutaan tuoda esiin myös ampuma-ase tekovälineenä henkirikoksissa. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen (Optula) selvityksen mukaan ampuma-aseella tehdyt rikokset muodostivat vuosina 2002-2007 16 % jakson kaikista henkirikoksista, osuus oli kasvanut yhden prosentin edellisestä mittausjaksosta. Pääsyynä on Jokelan koulukeskuksessa vuonna 2007 tehdyt verityöt.
Esityksessä tulee selkeästi esiin, että käytetyistä aseista vain 42% oli luvallisia (käsiaseiden osuus 41% ja haulikoiden 49%). Esityksessä on myös tuotu esiin itsemurhatilasto vuosilta 2006 ja 2007. Vuonna 2006 teki 54 henkilöä pistoolilla itsemurhan ja vuonna 2007 67 henkilöä. Vastaavasti vuosina 2006 ja 2007 kiväärillä ja haulikolla 120 henkilöä ja 97 henkilöä. Muulla ampuma-aseella itsemurhan teki vuonna 2006 yhdeksän henkilöä ja vuonna 2007 kahdeksan henkilöä. Tärkeätä on ymmärtää, että itsemurha ei ole rikos ja itsemurhien ottaminen yleisperusteluihin osoittaa esityksen valmistelleiden henkilöiden asevastaista asennetta. Olisiko näiden itsemurhan tehneiden henkilöiden tullut valita ratkaisumalli ”henkilöauto vastaan rekka-auto”, joka on valitettavan yleinen myös raideliikenteessä tapahtuvien itsemurhien ohella? Vuosittain Suomessa tapahtuu yli 1.500 itsemurhaa, joihin eivät sisälly tosiasialliset itsemurhat, jotka tilastoidaan onnettomuuksiksi.
Perustelut on huonosti valmisteltu ja osoittavat valmistelijoiden kyvyttömyyttä, ymmärtämättömyyttä ja taitamattomuutta ymmärtää elämää.
---
090423 - LIITE3
Analyysi määräaikaisten aselupien vaikutuksista
Uudessa esityksessä
”53 §
Hallussapitoluvan voimassaoloaika ja lupaehdot
Hallussapitolupa annetaan toistaiseksi, jollei sitä erityisestä syystä ole annettava määräajaksi. Ensimmäinen hallussapitolupa metsästyslainsäädännön mukaan sallittua eläinten ampumista, ampumaurheilua ja -harrastusta taikka näytöstä, kuvausta tai muuta vastaavaa esitystä varten annetaan luonnolliselle henkilölle 6 §:n 2 momentin 4-7 kohdissa mainituista asetyypeistä koostuvaan ryhmään kuuluvaan ampuma-aseeseen enintään 5 vuoden määräajaksi. Kaikki tämän määräaikaisen luvan voimassaoloaikana samaan aseryhmään kuuluviin ampuma-aseisiin annetut hallussapitoluvat annetaan määräajaksi, joka päättyy viimeistään samanaikaisesti ensimmäisen määräaikaisen luvan päättymisen kanssa. Sellaista työtä varten, jossa ampuma-ase on välttämätön, lupa annetaan kuitenkin enintään viideksi vuodeksi kerrallaan. Hallussapitolupa, joka on annettu 15 vuotta vaan ei 18 vuotta täyttäneen, huollettavana olevan henkilön hallussapidettäväksi tarkoitetun haulikon, yhdistelmäaseen, kiväärin tai pienoiskiväärin säilyttämistä ja kuljettamista varten, annetaan määräajaksi, joka päättyy viimeistään rinnakkaisluvanhaltijan täyttäessä 19 vuotta. On ehdotettu että aseluvat tulisi pääsääntöisesti myöntää määräaikaisina, perustellen tätä harrastuksen valvontamahdollisuudella. Toimenpiteen seuraukset on tutkittava objektiivisesti, hyöty- ja haittavaikutusten kannalta, sekä niiden suhteutumisessa esitettyihin tavoitteisiin.”
NRA ry näkee, että pykälä on epäselvä, tulkinnanvarainen ja liian laaja.
Mahdollisesti puoltavat näkökohdat:
1. Aloittelevan harrastajan harrastusaktiivisuuden valvonta.
2. Harrastusaktiivisuuden näyttövelvoite saa ajallisen takarajan.
Aloittelevan harrastajan ensimmäisen aseen osalta ehdotuksella ei ole eroa nykyiseen lainmukaiseen ja harkintaan perustuvaan käytäntöön. On kuitenkin huomattava, että harrastusaktiivisuudella ja ampuma-aseisiin liittyvillä turvallisuusnäkökohdilla ei ole mitään korrelaatiota. Tilastollisesti henkirikoksiin ampuma-asetta käyttäen syyllistyneiden osalta korrelaatio on jopa merkittävissä määrin negatiivinen, sekä pitkällä että lyhyellä tarkastelujaksolla, mikä osoittaa väitetyn syy-yhteyden puuttuvan täysin.
Neutraalit, l. merkityksettömät näkökohdat:
Ensimmäisen määräaikaisuuden ehkäisevistä vaikutuksista ampuma-aseen väärinkäyttöön ei ole osoitusta eikä näyttöä. Mm. kaksi joukkomurhaa on suoritettu vuosina 2007-2008 määräaikaisen luvan perusteella hallussapidetyllä ampuma-aseella. Määräaikaisuudella ei ole ollut minkäänlaista väitetyn kaltaista hyötyvaikutusta turvallisuuteen.
Esityksen kielteiset näkökohdat:
1. Perustuslaillisen omaisuudensuojan rikkominen. Omistusoikeus omaisuuteen jonka arvo ei ole vähäinen, tulee olla pysyvää. Omaisuudensuojasta poikkeaminen ei voi olla perusteltua.
2. Perustuslaillisen yhdistymisvapauden rikkominen. Harrastajien pakottaminen niiden harvojen Suomen Ampumaurheiluliiton alaisten lajien pariin jotka ovat liiton ohjelmassa. Tämä jättää valtaosan maailmanlaajuisista ampumaurheilulajeista ja kaikki virallistamattomat aktiivisuusmääritelmän ulkopuolelle.
3. Kustannusten, vaivan ja byrokratian kohtuuton kasvu. Nykyinen, 32 euron hintainen aselupa on kertakustannuksena vielä kohtuullinen. Sama summa harrastajan jokaista ampuma-asetta kohden määräajoin yhä uudelleen maksettavana ei sitä ole ja sen kannustava vaikutus luvalliseen ampuma-aseen hallussapitoon on heikko.
4. Lupien määräaikaisen päättymisen, kustannusrakenteen ja omaisuuden menettämisen uhka ohjaa sekä uusien ampuma-aseiden hankintaa, että vanhentuneiden lupien uusimista laittoman hallussapidon suuntaan, niin taloudellisesti kuin omaisuudensuojaan liittyvien epävarmuustekijöiden suhteen. Tämä on äärimmäisen ei-toivottava kehityssuunta.
Suomen ampuma-aselainsäädäntö on tähän mennessä mahdollistanut ampuma-aseen hallussapitoluvan saamisen varsin järkevin perustein ja kohtuullisin ehdoin. Tämä on ohjannut hallussapitoa lupavalvonnan alaiseen suuntaan erinomaisesti ja luvattomien ampuma-aseiden määrä on kokonaisuuteen suhteutettuna pysynyt pienehkönä. Viime vuosina havaitut ongelmat ovat johtuneet yksinomaan ampuma-aselain vastaisista ohjeistuksista, jotka ovat siirtäneet pääpainon henkilöön kohdistuvasta soveltuvuusarvioinnista itse aseen teknisiin näennäisominaisuuksiin, minkä seurauksena Arpajais- ja asehallintoyksikon "vähemmän vaaralliksi" määrittelemien ampuma-aseiden lupamenettely on avannut niiden saatavuuden soveltumattomille henkilöille ja vastaavasti estänyt todellisten harrastajien luvansaantia asianmukaisiin urheilu-, kilpailu- ja metsästysaseisiin.
Tätä aiheutettua epäkohtaa ei ole mahdollista korjata määräaikaisuuteen tähtäävillä toimenpiteillä, joiden hyöty- ja haittavaikutukset ovat epäsuhteessa väitettyihin tavoitteisiin.
NRA ry:n mielestä edellämainitut tosiasiat huomioonottaen määräaikaisuusperiaate johtaa ohjaavalla vaikutuksellaan tilanteeseen, missä merkittävästi nykyistä suurempi osa ampuma-aseista siirtyy ja jää lupavalvonnan ulkopuolelle. Rikoksentekovälineinä luvattomat ampuma-aseet ovat sekä absoluuttisesti että erityisesti määrään suhteutettuna huomattavan yliedustettuina ja siten todellinen riski yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. (Kts. Optula)
______
090423 - LIITE4
Analyysi, "muu ampuma-ase" 6 § 2 mom. Kohta 12)
Esityksestä puuttuu “muu ampuma-ase” -typpisiin aseisiin liittyvä direktiivin mukainen korjausehdotus. Virheellinen mitta on jatkuvasti vaikeuttanut suomalaisten metsästäjien, reserviläisten ja urheiluampujien ampuma-asehankintaa. Alla lyhyt analyysi asiasta.
Suomen ampuma-aselainsäädännössä on esiintynyt kiväärin ja haulikon määritelmän yhteydessä minimimitta 840 mm. Tämä jäänne pohjautuu ennen vuotta 1998 voimassa olleeseen ampuma-aselakiin liittyviin, jälkikäteen tehtyihin muutoksiin yhteydessä, jossa aseen mitan lyhentäminen kriminalisoitiin. Historiallisten vaikutteiden osalta mitan määritelmän taustalla on ollut erään, kosmeettisilta ominaisuuksiltaan yksittäisiä aikakautensa virkamiehiä häirinneen, Korkeimman Hallinto-oikeuden ennakkopäätöksellä lupateknisestikin metsästyskiväärinä pidettävän kiväärin karbiinimallien kieltotoimenpide.
Tämä epäkohta jalostettiin siten, että se saatiin sisällytettyä 1998 ampuma-aselakiin.
Mitta (840mm) on Euroopan Unionin ampuma-aseiden määritelmää koskevan direktiivin vastainen. Direktiivin mukaisesti kiväärin ja haulikon minimimitta on 600mm, josta nykyinen Suomen lainsäädäntö poikkeaa merkittävästi, 40%.
Ehdotuksessa mm. väitetään:
s. 33
"Muu ampuma-ase -tyyppiseen ampuma-aseeseen lupaa ei saisi. Metsästyksessä tai ampumaurheilussa ei ole välttämätöntä tarvetta tähän luokkaan kuuluvien ampuma-aseiden käyttämiseen."
Väitteen lähtökohta on absurdi. Välttämättömyyden periaatteen soveltaminen lakiin, joka on ohjaava instrumentti ei-välttämättömän harrastetoiminnan edellytysten pitämiseksi lailliseen ja turvalliseen toimintaan kannustavana on äärimmäisen teennäinen tekosyy ja argumenttina kestämätön. Lähtökohtaisesti kaiken pohjana on oltava soveltuvuus lailliseen käyttötarkoitukseen.
Soveltuvuutta ampumaurheilun eri muotoihin on ehdotuksessa sivuttukin, tosin mainitsematta syytä eli tämäntyyppisen aseen pienempää kääntöinertiaa, mikä on huomattava etu näissä ampumaurheilulajeissa.
Tämän lisäksi asiaa on tutkittava käytännön lähtökohdista. Useimmat nykyiseen "muu ampuma-ase" -luokkaan kuuluvat aseet on varustettu kokoontaitettavalla tai teleskooppisesti säädettävällä perällä. Viimemainittu ominaisuus on erityisen hyödyllinen kasvuiässä olevan harrastajan osalta sekä silloin kun samaa asetta käyttää useampi, eri kokoinen ampuja. Nk. vetopituuden, eli perän ja liipaisimen välisen mitan sopivuus harrastajalle on ergonomisesti erittäin tärkeä tekijä. Sekä taitto- että teleskooppiperäisen aseen laillinen kuljetusmahdollisuus kodin ja harrastuspaikan välillä niin, ettei ulkopuolisille välttämättä näy asetta kuljetettavan on ehdottomasti katsottava eduksi.
Vaikutus laillisen harrastamisen mahdollisuuksiin on siis olennainen, kun taas rikoksentekovälineen määritelmän antaminen tämäntyyppisille aseille kätkettävyyden osalta on sekä perustuslakiin kirjatun syyttömyysperiaatteen vastaista että käytännön tosiasioiden suhteen perusteetonta: tavanomaisen kiväärin ja haulikon lyhentäminen tällaista asetta huomattavasti pienikokoisemmaksi on hyvin helppoa tavanomaisin käsityökaluin ja ampuma-aseen alkuperäisten mittojen tosiasiallinen vaikutus rajoittuu vain harrastajiin jotka lakeja haluavat noudattaa.
Kätkettävyyden osalta on huomioitava, että näitä aseita ei ole suunniteltu täysimittaista kivääriä ja haulikkoa pienikokoisemmiksi kätkettävyyden vaan käsiteltävyyden ja kuljetettavuuden ehdoilla, mikä tulee erittäin selväksi jo tosiasiallisten mittojenkin perusteella. 600-840 mm mittaisen aseen väittäminen "helposti kätkettäväksi" ei kestä minkäänlaista kriittistä tarkastelua.
Soveltuvuudeltaan tiettyihin metsästystarkoituksiin tämäntyyppiset aseet ovat erinomaisia ja verrattuna suurikokoisempiin metsästysaseisiin ylivertaisia. Tällaisia metsästystilanteita ovat mm.:
1. Haavakon jäljitys, erityisesti vaarallisten riistaeläinten osalta. Tämä koskee myös onnettomuuksissa, esimerkiksi liikenteessä vahingoittuneiden eläinten jäljitystä.
2. Peitteisessä maastossa tapahtuva ajometsästys, jossa metsästysaseen mitat (pieni inertia) eli nopea suunnattavuus ja takertuminen kasvustoon ovat olennainen tekijä.
3. Latvalinnustus, jossa kivääri on toissijainen ase haulikon jälkeen ja kuljetettavuus selässä, joko hihnassa tai repun päällä, haittaamatta liikkumista ja haulikolla ammuttavia riistalaukauksia on erittäin tärkeää.
Lainsäädäntö on kaikenlisäksi ollut hyvin epämääräinen. Vain tulkinnallisten seikkojen vuoksi pituusmitan määritelmää ei ole sovellettu ampuma-aseisiin joissa perän tai piipun irrottaminen ja takaisin kiinnittäminen on ollut erittäin vaivaton toimenpide. Useimpien vipu- ja pulttilukkoisten metsästyskiväärien lyhentäminen nykyisen sallitun mitan alle, ampumamahdollisuus säilyttäen, on mahdollista 1-3 ruuvia avaamalla. Näin ollen, pykälien mukaisesti jokainen tavanomainen huolto- ja puhdistuspurkaminen olisi jo aseen muuntamista käsittelevän lain vastaista, mistä rangaistusmenettelyn on ehkäissyt ainoastaan kirjaamaton lain tulkinta.
Käsitettä "muu ampuma-ase" ei teknisestikään ole olemassa. Valtaosa aseista jota tämä termi koskee on tavanomaisia karbiineja, jotka asetyyppinä niin metsästyksen kuin urheiluammunnan piirissä ovat osa vuosisataista perinnettä, joka vain keinotekoisesti on katkaistu epäonnistuneella lainkohdalla.
Tämä teennäinen termi on poistettava lainsäädännöstä. Kiväärin ja haulikon minimimitta on muutettava vastaamaan EU-direktiiviä. Direktiivinmukaisen 600 mm mitan alle jäävien ampuma-aseiden määritelmä on lähtökohtaisesti oltava pistooli, pienoispistooli, revolveri tai pienoisrevolveri. Poikkeustapauksissa kuten ko. mitan alittavien metsästysaseiden ja nimenomaisesti olkaa vasten ammuttavaksi tarkoitettujen ampuma-aseiden kohdalla on jätettävä harkintamahdollisuus siten, että pelkkä yleisluonteinen millimetriraja ei estä ilmoitettuun käyttötarkoitukseen hyvin soveltuvien ampuma-aseiden luvan myöntämistä kun käyttötarkoitus on yksilöity ja perusteltu. Soveltuvuudessa on ensisijaisesti lähdettävä siitä, että luvan hakijan esittämät perustelut ovat oikeita ellei objektiivisiin tosiasioihin suoraan pohjautuvia vastakkaisia vahvempia perusteita ole olemassa.
Lisäksi, yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle aiheutuva riski on aina oltava yksilöity ja perusteltu ampuma-aseen hankintaluvan hakijaa koskevalla syyllä jos sitä käytetään hakemuksen hylkäysperusteena. Tämä periaate tulee olla perustuslain 8 § rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen mukainen.
______
090423 - LIITE5
Lääkärin lausunnosta
Voimassaoleva ampuma-aselaki;
“45 §
Hankkimisluvan saajaa koskevat edellytykset luonnolliselle henkilölle
Hankkimislupa voidaan antaa sellaiselle 18 vuotta täyttäneelle henkilölle, jota terveydentilansa ja käyttäytymisensä perusteella on pidettävä sopivana pitämään hallussa ampuma-aseita ja aseen osia. Huoltajien suostumuksella lupa voidaan kuitenkin antaa metsästyslainsäädännön mukaan sallittua eläinten ampumista taikka ampumaurheilua tai -harrastusta varten alle 18-vuotiaallekin mutta 15 vuotta täyttäneelle henkilölle, joka muu
Viimeinen muokkaaja, admin pvm 01.07.2009 12:04, muokattu 6 kertaa |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
admin
Site Admin
Liittynyt: 04 Maa 2004
Viestejä: 1373
|
| Lähetetty: 30.04.2009 19:50 Viestin aihe: |
|
|
LIITE 1
Suomen Ampumaurheiluliiton lausunto koskien ampuma-aselain ja eräiden siihen liittyvien säädösten
muuttamista, B-osa
B)Yksityiskohtaisemmat selvitykset, perustelut ja kommentit
Suomen Ampumaurheiluliitosta ja ampumaharrastuksesta
Suomen Ampumaurheiluliitto on ampumaurheilun keskusjärjestö ja sen alaisuudessa koko maassa toimii
314 seuraa ja noin 35.000 urheiluampujaa. Ampumaurheiluliitto on mm. Kansainvälisen
Ampumaurheiluliiton (ISSF) jäsen ja liittomme kautta osallistutaan sekä Olympia- että Paralympialaisiin.
Ampumaurheilu on Suomen menestyneimpiä kesäolympia- ja paralympialajeja, sillä suomalaiset
ampumaurheilijat ovat saavuttaneet jokaisesta 2000-luvulla järjestetystä Olympialaisista mitalit (2000
Sydney: Hopea - Juha Hirvi/pienoiskivääri, 2004 Ateena: Hopea -Marko Kemppainen/haulikko-skeet, 2008
Peking: Kulta – Satu Mäkelä-Nummela/haulikko/trap, pronssi – Henri Häkkinen/ilmakivääri) ja vuoden 2000
(hopea – Erkki Pekkala/ilmakivääri) ja 2004 (kulta – Minna Leinonen/ilmakivääri) Paralympialaisista
kummastakin mitalit. Pekingin olympialaisissa myös pistoolilajeissa oli suomalaisedustus ja ilma-pistoolissa
Mira Nevansuu sijoittui finaalissa seitsemänneksi. Lisäksi suomalaiset ampumaurheilijat ovat vuosien 2000 -
2008 aikana saavuttaneet lähes 200 EM- ja MM-tason mitalia. Mitaleista on saavutettu pistoolilajeissa lähes
puolet. Menestys on tulosta pitkäjänteisestä jo nuorena aloitetusta määrätietoisesta ja suunnitelmallisesta
harjoittelusta ja kilpailemisesta.
Ampumaurheiluharrastus alkaa SAL:n piiriissä pääsääntöisesti jo 8-10-vuotiaana. Alle 20-vuotiaita
ampumaurheilijoita on SAL:ssa 3.784. Lasten ja nuorten 8-14v. ns. Kultahippu-toimintaan osallistuu
vuosittain yli 1000 nuorta (ns. tukiammuntasarjat) ja maajoukkueisiin pyrkivien valmennusryhmiin eli 15-20
vuotiaiden tehoryhmiin valitaan vuosittain 60-100 nuorta urheilijaa. Tukisarjoissa ammutaan sekä ilma-
aseilla että ruutiaseilla, niin pistoolilla kuin kiväärillä.
SAL:n alaisuudessa toimivat seuraavat lajiryhmät: pistooli, kivääri, haulikko, liikkuva maali, practical, siluetti,
mustaruuti- ja kasa-ammunta. Vuonna 2008 järjestettiin liittotason kilpailuja yhteensä 301. Näiden lisäksi
järjestetään lukuisia erilaisia muita kilpailuja (seurojen väliset kilpailut, ranking-kisat, puulaakikisat). Niiden
määrä on moninkertainen verrattuna liittotason kilpailuihin. Liiton alaisissa kilpailuissa (pistooli, kivääri,
haulikko, liikkuva maali), pyritään aina järjestämään myös sarjat nuorille sekä tukiampujille (8-14v.).
Nuorten sarjat SAL:n alaisessa kilpailutoiminnassa ovat seuraavat: pistooli ja kivääri ja liikkuvan maalin
lajeissa Y16, Y18, Y20, N16, N18 ja N20, haulikossa Y15, Y17, Y20, N20 sekä practical-ammunnassa juniorit
alle 20 v (Y= yleinen ja N=naiset/tytöt). Yleisessä sarjassa voivat kilpailla myös tytöt ja naiset.
SAL on integroinut vammaisampumaurheilun 2005. Vammaisurheilun lajeja on sekä pistooli-, kivääri- että
haulikkolajeissa. SAL palkittiin laaja-alaisesta tasa-arvotyöstä ensimmäisenä lajiliittona OPM:n ja SLU:n
Piikkarit-tasa-arvopalkinnolla.
SAL:ssa kilpaillaan seuraavissa pistoolilajeissa: ilmapistooli (10m), ilmaolympiapistooli (10m), 50m pistooli
(ent. vapaapistooli), olympiapistooli (25m), urheilupistooli (25m), vakiopistooli (25m), pienoispistooli (25m)
ja isopistooli (25m) sekä mustaruuti- (6 lajia), siluetti- (10 lajia) että practical-lajeissa (3 lajia).
2
Pistoolilajeissa on yleistä, että harrastaja ampuu ja harrastaa useita eri pistoolilajeja eikä välttämättä vain
yhtä ainoaa.
Yleisiä huomioita perusteluista
Perustelut on kirjoitettu kiireellä ja ovat osin hyvinkin puutteellisia ja joissain kohdin jopa
harhaanjohtaviakin. Huomioitavaa on mm. että ampumaurheilu aloitetaan hyvin useasti jo 8-10 vuotiaana
ja hyviin tuloksiin pääseminen vaatii pitkää, määrätietoista ja useamman kerran viikossa tapahtuvaa
harjoittelua. Käsitys, että 20 vuoden ikäraja korostaisi vakiintuneempaa ampumaurheilun harrastamista, on
virheellinen. Ampumaurheilu on taitolaji ja se vaati huipulle pääsyssä jopa 5-7krt/viikossa harjoittelemista.
Rikostilastojen perusteella osaltaan tehdyt perustelut käsiaseiden rajoittamisesta erityisesti
ampumaurheilun osalta eivät ole relevantteja. Huomioitavaa on myös kansainvälinen ampumaurheilun
kilpailutoiminta, kun lakia uudistetaan. On mahdollistettava lainsäädännöllä niin Suomeen tulevien kuin
Suomesta matkaavien nuorten alaikäisten kilpailevien aseluvat.
Yhtenä ratkaisuna voisi olla se, että EU-asepassiin merkittäisiin kaikki harrastajan omistuksessa tai käytössä
olevat aseet. EU-asepassi ei kuitenkaan oikeuttaisi aseen hallussapitoon kotimaassa, vaan se olisi
dokumentti matkustamista varten alle 18/20 vuotiaille.
Merkittävää on myös se, että 2-vuotista harjoittelemista ei voida toteuttaa säännöllisenä talvikauden
aikana. Myös nykyiset ampumaratojen ympäristöluvat rajoittavat ja jopa estävät harjoittelemisen, kun
ratojen ampuma-aikoja on rajoitettu niin, että työssäkäyvät tai koululaiset ja opiskelijat eivät pääse radoille
luvissa määrättyinä aikoina. Usein viikonloppuisin tapahtuvat harjoittelut eivät myöskään ole mahdollisia,
lupien ampumakieltojen vuoksi.
Luotettavasti ja säännöllisesti ampumaurheilua harrastavalle ja kilpailevalle nuorelle urheilijalle, olisi lakiin
kirjattava mahdollisuus antaa poikkeuslupia tai erivapauksia. Esim huoltajan hallussapitolupa myös
pistoolille, jota käytettäisiin valvottuna kilpailu- ja harjoitustilanteissa.
Hyvin monessa kohdin niin yleisissä perusteluissa kuin myös itse lakiesityksessäkin on unohdettu
mustaruutiaseet.
Perustelussa tulee viitata tilastoihin, jotka osoittavat, että äänenvaimentimia käytetään merkittävässä
määrin rikolliseen toimintaan. Pelkkä elokuvien perusteella muodostettu mielikuva ei ole lain perusteluiksi
riittävä. Analogisesti tulisi kaikki muutkin ”mahdollisiin rikollisiin käyttötarkoituksiin” soveltuvat välineet
saattaa luvanvaraisiksi. Lisäksi, jos edellä mainitut osat tulevat luvanvaraisiksi, ne tulee määritellä. Mikä on
äänenvaimennin?
Tarkasteltavaksi tulee myös terveystietojen rajausaika, kuinka pitkältä taaksepäin voidaan merkintöjen
katsoa vaikuttavan aseluvan hankkimiseen.
Huomioitavaa on, että poliisilla on pula yleisesti henkilökunnasta ja vielä suurempi pula lupaviranomaisista
on poliisihallinnossa. Tämä on tunnettu tosiasia. Yhteistyötä seurojen kanssa pitää lisätä, siellä on
asiantuntemusta, samoin SAL:n parissa, kuten muualla harrastus- ja ampuma-asepiireissä.
3
Kommentit yksittäisiin pykäliin:
3ja a ja b § Merkinnät
Tarvitaan selkeä määritelmä mm. aseen rungolle. Määrittelyjen tulee olla yksiselitteiset ja vastattava alan
terminologiaa. Pykälässä osoitetaan aseen ja sen osien merkitsemistä. Merkitseminen olisi määriteltävä ja
tarkennettava missä se tulee olla, vai onko se oltava jokaisessa luvanvaraisessa osassa.
Valmistusmerkintöjen osalta saattaa tulla esille vaara, että tulee kaksi eri asetta samalla sarjanumerolla,
kun elinkeinonharjoittajille annetaan lupa merkintöjen omatoimiseen tekemiseen.
Urheilu- ja metsästysaseet ovat usein erittäin arvokkaita ja niissä voi olla arvokkaita kaiverruksia.
Maahantuontimerkinnät eivät saa oleellisesti alentaa aseen arvoa ja siksi ne tulee voida tehdä muuallekin
kuin vain näkyvimmille paikoille aseissa. Maahantuontimerkintä on luonteeltaan sellainen, että sitä
tarvitsee viranomainen tarkistaa ainoastaan aseen omistushistoriaa selvitettäessä, esim rikoksen
yhteydessä. Tällöin merkinnän voi tarkistaa myös muualta kuin näkyvältä paikalta, esim haulikossa rungon
sisäpuolelta tai piipun alta etutukki poistamalla.
43§ Kohta 8
Puuttuu maininta mustaruutiaseista, joka tulee lisätä.
ns. ase16 lupa –tilapäinen ryhmähallussapitolupa leirejä, kilpailumatkoja varten.
44§ Hankittavaa ampuma-asetta ja aseen osaa koskevat edellytykset
...Pistoolia suurikokoisempi revolveri katsotaan taskuaseeksi...
Tässä kohdin yksityiskohtaisissa perusteluissa lienee virhe tekstissä !!!
45§ Hankkimisluvan saajaa koskevat edellytykset luonnolliselle henkilölle
SAL:n harrastus- ja kilpailutoiminta aloitetaan yleensä ampumakoulun kautta, jotka kestävät 3-12
kuukautta. Toiminta perustuu pitkäkestoisuuteen, asioiden toistoihin, turvallisuutta korostavaan
toimintaan. Toiminnassa korostuu myös vastuullinen aseen käyttö. Yleensä Ampumakouluissa harrastus
aloitetaan ilma-aseilla ja sen jälkeen harrastajien tasosta riippuen siirrytään ruutiaseilla ampumiseen, ensin
tuelta ohjaajien valvonnassa.
SAL esittääkin, että esitetyn 20-vuoden sijasta hankkimislupa voidaan antaa 18 vuotta täyttäneelle.
Toiminnan tulee olla tasa-arvoista ja siksi esim. täysi-ikäisyys voisi olla selkeä lähtökohta. Toisaalta myös
kertaladattavat pistooleihin ja revolvereihin (ampumaurheilussa käytettävät) tulee voida saada
hallussapitolupa 18 vuotiaana ellei SAL:n esittämää yleistä 18v. ikärajaa hyväksytä vrt. loukkupyyntiaseet.
SAL kannattaa harrastuksen todistamista. SAL:n mielestä 2 vuoden kestoinen harrastaminen ennen
ensimmäistä lupaa haettaessa ei ole relevantti maan eri osien ja olosuhteiden erilaisuuden vuoksi. SAL
esittää vähimmäisajaksi puolta vuotta, jolloin harrastaminen tulisi olla minimissään 1 kerran viikossa. Mikäli
harrastus tapahtuu harvemmin, voi ko. harrastusaika olla pitempi. SAL suosittelee ns. Ampumakortti-
koulutuksen sisällyttämistä kaikille ensiluvan hakijoille.
Aktiivinen harrastaminen tulee pystyä tekemään halutussa lajiryhmässä (esim. ISSF pistooli, siluetti,
practical), ei yksittäisessä lajissa, koska käytännössä on osoitettu, että pistooliammuntaa harrastavat
4
harrastavat useita lajiryhmän lajeja eikä yksittäistä lajia vielä harrastuksen alkuvaiheessa voi varmuudella
valita, siksi SAL esittääkin kohtaan ilmaisua lajiryhmä.
Pistooliammunta tapahtuu pääsääntöisesti ulkoradoilla. Liki puoli vuotta sääolosuhteet eteenkin
pohjoisempana ovat sellaiset, ettei harjoittelu ulkona joko ole mahdollista tai mielekästä. Ilma-aseilla
tapahtuva harjoittelu on ehdottomasti hyväksyttävä osaksi harjoitteluaika. Lisäksi ilma-aseilla opitaan
yhtälailla kaikki oleelliset turvallisuusasiat, ratakäyttäytyminen. Ampumatekniikka on lähestulkoon sama
ilma-pistoolilla kun ruutiaseella.
Huomioitavaa olisi toisaalta se, että nykyisen aselain valvominen antaa jo nyt hyvät edellytykset valvoa
aseiden saantia ilman 20 vuoden ikärajaa.
Esityksessä oleva velvollisuus seuran jäsenyyteen rajoittaa osin myös aseiden saatavuutta.
Aseen valvotusta käytöstä tulee perusteluihin saada selvennys mikä on riittävä taso esim kilpailutilanteessa
tai harjoitustilanteessa. Kilpailu- ja harjoitustilanteissa pitää riittää, että paikalla on sääntöjen määräämät
toimitsijat, jotka ovat jo käyneet pitkällisen tehtäviin perehdyttävän koulutuksen.
Ongelmaksi ammunnankouluttajan alaisuudessa tapahtuvassa seuran aseilla tapahtuvassa 2 vuoden
ampumajaksossa muodostuu patruunoiden hankkiminen. Patruunavälityksessä tulee ongelma seuroille,
joilla ei ole elinkeinonharjoittamislupaa. Ratkaisu voisi olla aikuiselle vasta-alkajalle myönnettävä
patruunoiden hankkimislupa, jolloin viranomainen samalla voisi jo tarkistaa henkilön taustat.
Nykyisen lain § 88 tulisi arvioida uudelleen ja muuttaa.
45b§ Yhteisön ja säätiön asevastaava
SAL on samaa mieltä esityksen kanssa.
45c§ Luvanhakijan soveltuvuustesti
SAL kannattaa, toisaalta testin suorittaneella pitää olla oikeus nähdä testin tulos ja sen perusteella tehty
arvio ja tieto tulkinnasta.
45d§ Ampuma-asekouluttajaksi hyväksyminen
SAL kannattaa käytäntöä, mutta asekouluttajalta ei voida vaatia tulkintoja, vaan pelkän todistuksen
harjoituskerroista ja harrastamien intensiivisyydestä
Koska kouluttaja on seuran valtuuttama, kaikki tiedot, joita kouluttaja antaa viranomaisille on pystyttävä
antamaan myös seuralle.
Asekouluttajiksi tulisi hyväksyä SAL:n ohjaajat, valmentajat, ylemmän tason tuomarit ja tuomarikouluttajat
Ampuma-asekouluttajien koulutustilaisuuksia tulee poliisin järjestää tarvittava määrä. Poliisin on
osoitettava riittävä määrä henkilö- ja myös taloudellisia resursseja ko. toimintaan. Mikäli poliisi ei itse
järjestä kysyntää vastaavaa koulutusmäärää ko. koulusta, poliisin on koulutusta pyydettäessä esim. SAL:n
alueiden pyynnöstä/useamman seuran pyynnöstä pystyttävä osoittamaan henkilöresursseja, jotta
koulutukset saadaan järjestettyä. Kouluttajakoulutuksien harvalukuisuus ei saa haitata SAL:n ja muiden
tahojen harrastustoimintaa, eikä se saa olla ns. aselupia säätelevää toimintaa.
5
Koska etenkin suuremmissa seuroissa asekouluttajatyö tulee olemaan laajamittaista, tulee kouluttajaksi
voida esittää jäsenen lisäksi myös palkattu toimihenkilö.
Koska kouluttajista tulee osaltaan virkamieskunnan jatke, tulisi poliisihallinnon varata siihen myös
taloudellisia resursseja maksettaessa kouluttajien kulukorvaukset. Huomioitavaa on jatkossa
harrastusrekisterien, ampumakorttien rekistereiden tms. hakijoille ja seuroille aiheuttamat tietokone-,
sirukortti-, ohjelmisto- ja henkilöstökulut. Poliisihallinnon ja valtioneuvoston tulee osoittaa tähän
ehdottomasti taloudellisia resursseja. Viranomaisten taholta vapaaehtoiselle seuratyölle nyt osoitetut
varsinaisesti viranomaistyöt on myös korvattava seuroille taloudellisesti.
Asekouluttajan ei voida edellyttä aina paikalla oloa, vaan harrastuksen toteaminen on pystyttävä/sallittava
todistamaan muiden valvojien tai apuohjaajien kanssa
On huomioitava, ettei kaikilla yhdistyslain 4§ mukaisilla yhdistyksillä ole omia ampumaratoja.
Asekouluttajan kotipaikka ei voi olla aina sama kuin koulutettavalla, koska kouluttaja voi olla useamman
seuran jäsen ja voi tehdä ns. kiertävää koulutusta tai harrastajat voivat myös kiertää eri ratoja, jos
kotipaikkakunnalla ei ole tarkoituksenmukaisia ratoja.
Huomioitavaa on myös valmentaminen, kouluttaminen urheiluopistoilla tms. paikoissa, sekä eri ryhmien
valmennustoiminta esim. tehoryhmät jne.
Kouluttajan tulee olla SAL:n mukaan lajiryhmäkohtainen asekouluttaja, ei lajikohtainen.
Ampuma-asekouluttajan tehtävä on erittäin vaativa ja työllistävä, jopa mahdoton valvoa, kun ns.
valvottavina olisi uudet tulokkaat sekä jo mukana olevat ns. vanhat harrastajat.
53§ ja 53a§ Hallussapitoluvan voimassaoloaika ja lupaehdot
SAL:n mielestä 5 vuoden ensimmäinen lupa on hyvä, mutta jatko osoitettava vain tarvittaessa ilman
normitettua määräaikoihin sidottua seurantaa.
Kohta 3)Harrastuneisuus on muullakin luotettavalla tavalla pystyttävä osoittamaan.
Luvan uusiminen tulisi olla veloituksetonta.
Kohdasta puuttuvat taas mustaruutiaseet.
54§ Rinnakkaislupa
Kohdasta mustaruutiaseet puuttuvat
Kertaladattaville pistooleille tulisi antaa myös rinnakkaisluvat alle 20v – vrt. SAL:n kilpailutoiminta, vrt
loukkupyyntiaseet
Osaltaan voitaisiin käyttää ns. ase16 lupa –tilapäinen ryhmähallussapitolupa leirejä, kilpailumatkoja varten
Lain tulisi huomioida oma erillinen tilapäishallussapitolupa Suomeen kilpailemaan tuleville ja myös
Suomesta ulkomaille meneville alle 20-vuotiaille.
55§ Rinnakkaisluvan voimassaoloaika
SAL kannattaa esitystä.
66§ Lupien ja suostumusten raukeaminen
Kohdasta mustaruutiaseet puuttuvat
67§ Lupien peruuttaminen
Kohdassa tulisi selkeyttää aseen käyttäminen, hallussapitolupa, ei kantolupa
6
67b§ Tulisi mainita jäsenen lisäksi myös seuran palkkaama henkilö. Henkilön siirtyessä toiseen seuraan,
pitää lupa voida siirtää toiseen seuraan
89§ Po. aseen luvanvaraista osaa
112b§ Ampumakelvottomaksi tehdyt aseet tulisi luetteloida tai ainakin poistaa aseluettelosta.
119§ Siirtymäsäännös kohta 3
Siirtymäaika voisi olla pidempi, helpotettaisiin poliisin kansliaviranomaisten työtä, vuoden siirtymäajaksi
esitetään kahta (2) vuotta.
Muuta
ERVA-luodit: määritelmä uusittava, reikäpäiset luodit ballistisilta ominaisuuksiltaan huomattavasti
parempia ja niitä käytetään esim. ammuttaessa siluettipistoolia pitkillä matkoilla. Lisäksi ammuttaessa
metallitauluja kimmokkeiden vaara on huomattavasti pienempi (esim. Siluetti- ja practical -ammunnassa).
Suomen Ampumaurheiluliitto on valmis antamaan asiantuntija- ja koulutusapuaan lain jatkovalmistelussa ja
käytäntöön pantaessa.
Suomen Ampumaurheiluliitto
merk. Mikko Nordquist Risto Aarrekivi
puheenjohtaja toiminnanjohtaja |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
admin
Site Admin
Liittynyt: 04 Maa 2004
Viestejä: 1373
|
| Lähetetty: 30.04.2009 19:51 Viestin aihe: |
|
|
RESERVILÄISURHEILULIITTO LAUSUNTO
1(9)
HELSINKI 21.4.2009
______________________________________________________________________________________
Reserviläisurheiluliitto ry Puh (09) 4056 2060
Döbelninkatu 2 Faksi (09) 4056 2061
00260 Helsinki www.resul.fi
Sisäasianministeriö
Poliisiosasto
Arpajais- ja asehallintoyksikkö
Liittyy: Lausuntopyyntö 25.3.2009 (SM109/:00/2008)
RESERVILÄISURHEILULIITON LAUSUNTO
Ampuma-aselain ja eräiden siihen liittyvien säädösten muuttaminen
Reserviläisurheiluliitto (RESUL) kiittää mahdollisuudesta lausua
asiassa. Liitto käsittelee lausunnossaan vain sen toimintaa kos-
kevia kohtia ja se sisältää liiton keskeisimmät muutos- ja korjaus-
esitykset sekä liiton voimassa olevan Ampuma-aseohjeen.
Lakiluonnosesitys ja sen perustelut sisältävät selkeitä puutteita,
epäselvyyksiä ja ristiriitoja muiden lakien kanssa. Reserviläisur-
heiluliitto esittää, että esitys valmistellaan kokonaisuudessaan
uudestaan. Liitto edellyttää, että tuleva lakiesitys asetetaan en-
simmäisen lausuntokierroksen jälkeen tehtyjen lisäysten ja korja-
usten jälkeen uudelle lausuntokierrokselle, jonka lausuntoaika voi
tarvittaessa olla nykyistä lyhyempi.
Reserviläisurheiluliitto on valmis antamaan asiantuntija-apua lain
jatkovalmistelussa.
Toiminnanjohtaja
Sotilasmestari (res) Risto Tarkiainen
Ampuma-asetoimikunnan pj
Yliluutnantti (res) Arto Pulkki
LIITTEET Liite 1. RESUL muutos- ja korjausesitykset
Liite 2. RESUL AMPAOHJ-08
JAKELU Arpajais- ja asehallintoyksikkö
TIEDOKSI RUL, RES, MPKL, SAL, SAHL, MPK
RESERVILÄISURHEILULIITTO 2(9)
LIITE 1.
________________________________________________________________________
www.resul.fi
LAUSUNNON PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
Reserviläisurheiluliitto näkee lainsäädännön kehittämisen keskeisimpänä tavoitteena sen,
ettei ampuma-aseita joudu sellaisten henkilöiden haltuun, jotka käyttävät aseita väärin.
Suurimman ongelman aseturvallisuudelle muodostavat laittomat aseet, joiden väärinkäyt-
töön ja kauppaan ei yksin tässä esitetyllä lainmuutoksella pystytä vaikuttamaan.
Aseitaan huolellisesti käyttävät ja säilyttävät ammunnan harrastajat eivät aiheuta asetur-
vallisuuden heikkenemistä. Luvallisten ampuma-aseiden väärinkäytön ehkäisemisessä
tulee pääpaino asettaa luvanhakijan henkilökohtaisen soveltuvuuden arvioinnin paranta-
miseen.
1) Ensimmäiselle käsiaseelle (6 § 2 mom 4-7) asetettavaa määräaikaa voidaan pitää
tarkoituksenmukaisena. Tämän jälkeen aselupa tulisi myöntää toistaiseksi voimas-
sa olevana ilman jatkuvaa harrastuksen todistamisvelvoitetta, jotta ei aiheutuisi li-
sääntyvää työtä niin luvanhaltijalle kuin lupaviranomaiselle.
2) Mikäli ampumaharrastus kuitenkin vaadittaisiin todistettavaksi määräajoin, tulisi lain
tasolla määrätä, mikä katsotaan ampumaharrastukseksi. Koska harrastuksen to-
dentaminen on lain mukaan hallussapitoluvan ehdoton edellytys, on myös harras-
tuksen kriteerit määriteltävä laissa. Kriteerejä ei voi harrastajien oikeussuojan
vuoksi jättää lakia alemmantasoisen, myöhemmin annettavan ohjeistuksen varaan.
Pidempiaikaistakaan harrastustaukoa ei voida katsoa osoitukseksi harrastuksen
päättymisestä koska harrastustiheys vaihtelee harrastajan elämäntilanteen mukaan.
3) Kuuden kuukauden ajan jatkunut ampumaharrastus on katsottava riittävän pitkäksi
ajanjaksoksi osoittamaan luvanhakijan harrastuksen käsiaselupaa haettaessa. Esi-
tyksen vaatimus kahden vuoden harrastuksesta laina-aseella haittaisi merkittävästi
harrastajien ampumataitojen kehittymistä ja asettaisi ampumayhdistyksille suuria
paineita laina-aseiden hankintaan.
4) Käsiaseiden luvansaajan ikärajaksi Reserviläisurheiluliitto esittää täysi-ikäisyyttä eli
18 vuotta. Suomessa on runsaasti sellaisia 18–20 v henkilöitä, jotka ovat suoritta-
neet varusmiespalveluksen tai naisten vapaaehtoisen asepalveluksen.
Nuorten ampujien harrastusmahdollisuudet tulee turvata esitettyä paremmin. Mikäli
nuori henkilö ei voisi saada lupaa omaan käsiaseeseen, tulisi hänelle mahdollistaa
valvottu harjoittelu muulla tavoin.
5) Ampuma-asekouluttajajärjestelmän osalta tulee mahdollistaa yhdistysten yhteistyö
siten, että yhden ampumayhdistyksen ampuma-asekouluttaja voisi antaa todistuk-
sen ampumaharrastuksesta myös toisen ampumayhdistyksen jäsenelle. Tämä olisi
tarpeen muun muassa tilanteissa, joissa jollakin ampumayhdistyksellä ei ole omaa
hyväksyttyä ampuma-asekouluttajaa, tai kun tämä on estynyt tai esteellinen.
6) Vapaaehtoinen maanpuolustus ja siihen liittyvä reserviläisten ampumaharjoittelu on
Suomessa erittäin suosittu ampumaurheilun ja –harrastuksen muotoja. Tällä hetkel-
lä ne mainitaan vain ampuma-aselain esitöissä. RESUL esittää, että nämä lisätään
hyväksyttyihin käyttötarkoituksiin omana kohtanaan.
7) Ampuma-aseen ja aseen osien määritelmät on tarkennettava. Esityksen mukaan
mikä tahansa metalliputki voitaisiin tulkita ampuma-aseeksi tai sen osaksi.
RESERVILÄISURHEILULIITTO 3(9)
LIITE 1.
________________________________________________________________________
www.resul.fi
YLEISPERUSTELUT
Luvun 2.1 alussa kerrotaan yhden aseturvallisuuteen vaikuttavan seikan olevan am-
puma-aseiden määrä. Kun tässä yhteydessä puhutaan luvallisista ampuma-aseista,
on esitetty näkemys harhaanjohtava. Iso-Britanniassa ovat käsiaseilla tehdyt rikokset
lisääntyneet voimakkaasti täydellisen käsiasekiellon jälkeen. Tämä osoittaa konkreet-
tisesti, että aseturvallisuuteen keskeisesti vaikuttava seikka on luvattomien aseiden
määrä.
Reserviläisurheiluliittoa käsittelevässä alaluvussa on kerrottu keskeisiä tietoja RESU-
Lin toiminnasta. Luvun viimeisessä kappaleessa on kuitenkin virhe, jonka pyydämme
korjaamaan. Sovellettua reserviläisammuntaa ei voi harrastaa pienoiskiväärillä, pie-
noispistoolilla tai pienoisrevolverilla, vaan ainoastaan keskisytytteistä patruunaa am-
puvilla ampuma-aseilla. Pienoiskivääreitä ja pienoispistooleita voidaan käyttää muis-
sa reserviläisten harjoittamissa ampumalajeissa sekä ammunnan yleisharjoittelussa.
Kappale tulisi muuttaa kuulumaan seuraavasti:
Sovellettuun reserviläisammuntaan hyvin soveltuvat ampuma-aseet ovat kivääri, pis-
tooli (kal. minimi 9 mm), haulikko, muu ampuma-ase – itselataava kivääri, muu am-
puma-ase – pistoolikarbiini ja muu ampuma-ase – haulikko. Muissa reserviläisten
ampumalajeissa voidaan käyttää myös pienoispistoolia, pienoiskivääriä, revolveria ja
pienoisrevolveria, kunkin lajin sääntöjen mukaan.
15-17-vuotiaille pistooli- ja revolveriammunnan harrastajille tulee luoda mahdollisuu-
det valvottuun ampumaurheilun harrastamiseen. Tämä voidaan mahdollistaa rinnak-
kaislupajärjestelmällä nuorille käsiaseharrastajille. Rinnakkaislupajärjestelmä estäisi
nuorta hankkimasta asetta ilman pääluvan haltijan, joka useimmiten on nuoren huol-
taja, suostumusta, mutta ei kuitenkaan estäisi nuoren aitoa ampumaharrastusta eikä
hänen kehittymistään urheilijana.
Ensimmäiselle käsiaseluvalle asetettavaa enintään viiden vuoden määräaikaa voi pi-
tää tarkoituksenmukaisena. Tämän ajan päättyessä voidaan ampuma-asekouluttajan
antamalla harrastustodistuksella selvittää, että ilmoitettu ampumaharrastusperuste
on aseen hankinnan todellinen syy. Tämän ajan päätyttyä myönnettävän aseluvan
tulee olla toistaiseksi voimassa oleva. Harrastuksen todistamisvaatimus viiden vuo-
den välein ei palvele tavoitetta estää ampuma-aseen väärinkäyttöä, vaan aiheuttaa
vain ylimääräistä työtä niin luvanhaltijalle kuin lupaviranomaiselle. Mikäli harrastusto-
distus kuitenkin päätetään vaatia toistaiseksi voimassa olevan käsiaseluvan haltijoilta,
tulee määräajan olla huomattavasti nykyistä esitystä pitempi, vähintään 10 – 20 vuot-
ta.
Luvussa 2.3. Nykytilan arviointi esitetään, että ”ampuma-aselain 44 §:n sanamuodon
mukainen tulkinta määrittää aseen soveltuvuuden arviointiperusteeksi tarpeettoman
tulivoiman ja tehon tai minkä tahansa muun yleistä järjestystä ja turvallisuutta vaaran-
tavan ominaisuuden taikka näiden ominaisuuksien pohjalta tehdyn kokonaisarvioin-
nin”. Esitetty näkemys on virheellinen; se ei perustu voimassa olevan lain 44 §:n
tekstiin eikä myöskään sitä koskevan hallituksen esityksen HE 183/1997 perustelui-
hin. Lakitekstissä sen paremmin kuin HE 183/1997 ei lähdetä siitä, että aseen sovel-
tuvuutta arvioitaisiin ”minkä tahansa muun yleistä järjestystä vaarantavan ominaisuu-
den pohjalta”. Päinvastoin, HE 183/1997:ssä on todettu muun muassa ”Vaikka edellä
onkin todettu, että lupaviranomaisen olisi suhtauduttava erityisellä harkinnalla tehol-
taan ja tulivoimaltaan erityisen vaarallisia aseita koskeviin lupahakemuksiin, lupa olisi
RESERVILÄISURHEILULIITTO 4(9)
LIITE 1.
________________________________________________________________________
www.resul.fi
toisaalta aina annettava käyttötarkoitukseen sopivaan ampuma-aseeseen, jos luvan
saamisen edellytykset muuten täyttyvät.” Näin ollen yksittäinen lupaviranomainen ei
voi ampuma-aselain 44 §:ää soveltaessaan HE 183/1997:n mukaan käyttää soveltu-
vuusharkinnassa kielteisen lupapäätöksen perusteena mitä tahansa aseen ominai-
suutta, joka hänen oman käsityksensä mukaan saattaisi vaarantaa yleistä järjestystä
ja turvallisuutta, vaan arvioinnin on oltava objektiivinen ja käsitykselle on löydyttävä
tukea voimassa olevasta oikeudesta.
Reserviläisurheiluliitto ei hyväksy lain 44 §:n tulkinnanvaraisuuden laajentamista tä-
män lakiuudistuksen perusteluihin kirjatulla lausumalla. Tämä voisi johtaa lain tulkin-
taerojen lisääntymiseen, vaikka niitä on tarkoitus vähentää, ja pahimmassa tapauk-
sessa jopa mielivaltaisiin tulkintoihin ”vaarallisista ominaisuuksista”. Näin ollen esi-
tyksen yleisperustelujen luvun 2.3 neljäs kappale on poistettava.
Lukuun 3.2. Toteuttamisvaihtoehdot ja keskeiset ehdotukset tulee lisätä maininta rin-
nakkaisluvan myöntämismahdollisuudesta 15-17-vuotiaalle käsiaseharrastajalle.
Esitetty terveydenhuollon ammattihenkilöiden ilmoitusoikeus ampuma-aseen hallus-
sapitoon sopimattomasta henkilöstä antaisi ilmoitusoikeuden kymmenille erilaisen
ammattinimikkeen omaaville ammattiryhmille, joista useimmilla ei ole minkäänlaista
koulutusta henkilön psyykkisen tilan arvioimiseen. Laissa on selvästi rajattava am-
mattiryhmät, joilla voidaan katsoa olevan riittävä ammattitaito, ja rajattava ilmoitusoi-
keus vain näihin ammattiryhmiin.
Esityksen lukuisat viittaukset Poliisihallitukseen ovat Reserviläisurheiluliiton mukaan
ennenaikaisia, sillä sitä ei ole olemassa, ja sitä koskeva lainsäädäntötyö on kesken.
RESERVILÄISURHEILULIITTO 5(9)
LIITE 1.
________________________________________________________________________
www.resul.fi
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
2 § 1 mom
...
Esineen tulisi olla sellainen, että sen rakenne ja valmistusmateriaali kestäisivät tosi-
asiallisesti ampuma-aselain 5 §:ssä tarkoitettujen patruunoiden ampumisesta aiheu-
tuvan rasituksen. Tämä rajaisi esimerkiksi lelut säännöksen soveltamisalan ulkopuo-
lelle.
Riittävää olisi, että esine kestäisi vähintään kahden patruunan ampumisen aiheutta-
man rasituksen niin, että patruunan luoti tai muu ammus on omiaan aiheuttamaan
vaaraa toisen hengelle tai terveydelle.
...
43 § 1 mom
Vapaaehtoinen maanpuolustus ja siihen liittyvä reserviläisten ampumaharjoittelu ovat
Suomessa erittäin suosittuja ampumaurheilun ja –harrastuksen muotoja. Ne eroavat
kuitenkin useilla tavoilla muiden ampumaurheiluliittojen harrastus- ja kilpailutoimin-
nasta.
Tämän vuoksi esitetään, että hyväksyttyihin käyttötarkoituksiin lisätään omana koh-
tanaan vapaaehtoinen maanpuolustus ja siihen liittyvä ampumaharjoittelu.
Tällä ei tarkoiteta valtion omistamien ampuma-aseiden ja tarvikkeiden käyttöä eikä
varsinaista sotilaallista koulutusta, joista säädellään Lain vapaaehtoisesta maanpuo-
lustuksesta (556/2007) 20 §:ssä.
45 § 1 mom
...
Käytännössä haja-asutusalueella voi olla kuitenkin vain vähän vaihtoehtoja. Yhdis-
tykseen kuulumattomuus ei saa olla ehdoton este käsiaseluvan myöntämiselle. Otta-
en huomioon...
...
Henkilöltä, joka hakee hankkimislupaa pistooliin, pienoispistooliin, revolveriin tai pie-
noisrevolveriin, esitettäisiin edellytettäväksi 6 kuukauden aktiivista harrastusta, ennen
kuin hän voisi saada luvan.
...
Toisaalta lupaviranomaisen päätökset eivät saa kuitenkaan olla mielivaltaisia, vaan
niiden on täytettävä hallintolain oikeusperiaatteet. Hallintolain (434/2003) tarkoituk-
sena on muun muassa edistää viranomaisen toiminnan laatua. Lain 2 luvussa sää-
detään hyvän hallinnon perusteista. Lain 6 §:n mainittuina hallinnon oikeusperiaat-
teina pidetään muun muassa yhdenvertaisuus-, tarkoitussidonnaisuus-, objektiviteet-
ti- ja suhteellisuusperiaatetta. Päätösten on oltava läpinäkyviä, vapaasti lukijan to-
dettavissa, arvioitavissa ja ymmärrettävissä. Päätöksen perustelujen on objektiivi-
sesti arvioiden johdettava lukijan samaan lopputulemaan kuin mihin lupaviranomai-
nen on tullut. Täten lupaviranomaisen harkintavalta ei laajasta harkintavallasta huo-
limatta ole oikeudellisesti arvioiden koskaan ole täysin vapaata, vaikka sovellettava
normi onkin väljä.
RESERVILÄISURHEILULIITTO 6(9)
LIITE 1.
________________________________________________________________________
www.resul.fi
45 § 4 mom
...
Aktiivista voisi ampumaurheilu- ja harrastusperusteella tapahtuvassa harrastuksessa
olla keskimäärin noin kerran kuukaudessa tapahtuva harjoittelu. Harrastamisen ei
tarvitsisi jakautua tasaisesti, vaan harrastaminen voisi keskittyä harrastettavan lajin
varsinaiseen harjoittelukauteen, joka ulkoradoilla ammuttaessa usein kestää kevääs-
tä syksyyn. Tällöinkin harjoittelukertoja tulisi kertyä kaikkiaan noin 12.
...
Yhdistykseen kuulumattomuus ei saa olla ehdoton este käsiaseluvan myöntämiselle.
43, 45, 46, 54 ja 66 §
perusteluihin tulee lisätä maininta mahdollisuudesta myöntää päälupa nuoren henki-
lön käsiaseella tapahtuvaa ampumaharrastusta varten 15-17 vuotiaan osalta huolta-
jalle. 15-17-vuotiaan henkilön käsiaseen rinnakkaislupaan ja vastaavaan päälupaan
asetettaisiin lisäehto, jonka mukaan aseen säilytys olisi pääluvan haltijan vastuulla.
45 d §
Yhden ampumayhdistyksen ampuma-asekouluttaja voisi antaa todistuksen myös toi-
sen ampumayhdistyksen jäsenelle. Tämä on tärkeää erityisesti, mikäli kouluttajia on
vähän, tai he ovat estyneitä tai esteellisiä. Usein kaksi eri yhdistystä on jakanut eri
toimintamuotojen vastuut keskenään. Edellytyksenä todistuksen antamiselle tulisi riit-
tää, että ampuma-asekouluttaja tuntee kyseisen ampujan ja että kouluttajalla on riit-
tävä tieto ampujan ampumaharrastuksesta.
Kouluttajaksi esitettävän tulee voida olla joko yhdistyksen jäsen tai yhdistyksen palk-
kaama henkilö. Nyt jo toimiville ja vastaavan koulutuksen saaneille (RESUL tuomarit,
kouluttajat) henkilöille tulisi ampuma-asekouluttajahyväksyntä saada yksinkertaisella
menettelyllä.
Ampuma-asekouluttajakoulutuksen tulee olla maksutonta ja koulutukseen osallistu-
misesta aiheutuvat kulut tulee korvata koulutukseen osallistujalle valtiolla kulloinkin
noudatettavan käytännön mukaisesti.
53 § Toistaiseksi voimassa olevan luvan haltijalle ei asetettaisi harrastuksen osoitta-
misvelvollisuutta määräajoin.
53 a § Mikäli toistaiseksi voimassa olevan ampuma-aseluvan haltijalle päädyttäisiin
asettamaan harrastuksen todistamisvelvollisuus, tulee määräajan olla vähintään 10-
20 vuotta. Ampuma-asekouluttajan antaman harrastustodistuksen lisäksi tulisi har-
rastuksen todisteena hyväksyä myös ampumista harrastavien järjestöjen yhteinen
Ampumakortti.
RESERVILÄISURHEILULIITTO 7(9)
LIITE 1.
________________________________________________________________________
www.resul.fi
67 § Aseen käytön loppumista ei ole tarpeen lisätä luvan peruutusperusteeksi. Am-
puma-aselain 43 §:n mukaan muistoesineenä säilyttäminen on hyväksyttävä käyttö-
tarkoitus. Tämä lain mukainen käyttötarkoitus viranomaisen tulisi hyväksyä, jos lu-
vanhaltija siihen vetoaisi. Aseen menettäminen pelkän passiivisuuden perusteella sil-
loin, kun aseen voitaisiin katsoa olevan muistoesine ja kun mitään muuta perustetta
passiivisuuden lisäksi ei luvan peruuttamiselle olisi, loukkaa omaisuuden suojaa.
114 § Vain lääkärin voitaisiin katsoa olevan potilaan psyykkisen tilan arviointiin sovel-
tuva koulutus ja ammatillinen osaaminen. Muille terveydenhuollon ammattihenkilöille
ei annettaisi tässä tarkoitettua ilmoitusoikeutta. Lääkärin tehtävää hoitaville opiskeli-
joille ei ilmoitusoikeutta annettaisi.
119 § Harrastuneisuuden osoittamisesta tulee säätää riittävän tarkoin lain tasolla. Tä-
tä voitaisiin teknisluonteisilta osin täsmentää valtioneuvoston asetuksella. Tätä
alemman tasoisella säädöksellä ei tule säätää asiasta, jonka virheellinen tai vaihtele-
va tulkinta voisi johtaa jopa arvokkaan omaisuusesineen (ampuma-aseen) menettä-
miseen, omistajan syyllistymättä mihinkään moitittavaan menettelyyn.
RESERVILÄISURHEILULIITTO 8(9)
LIITE 1.
________________________________________________________________________
www.resul.fi
LAKIESITYKSEN KUSTANNUSVAIKUTUKSET
Lakiesityksessä yhdistyksille ja järjestöille esitetään uusia lakisääteisiä tehtäviä. Re-
serviläisurheiluliitto esittää, että sisäasiainministeriön tulee selvittää tarkemmin laki-
muutoksesta johtuvat kustannusvaikutukset (muun muassa lupien uusiminen, koulu-
tus, matkakustannukset, laina-aseiden hankinta ja säilytys yhdistyksissä, rekisterioh-
jelmat) myös yhdistysten ja luvanhakijoiden osalta.
Uusien tehtävien aiheuttamat kustannukset yhdistyksille ja järjestöille tulee joka ta-
pauksessa kattaa täysimääräisesti valtion tuella. Lakimuutoksesta ei saa syntyä koh-
tuutonta taloudellista rasitetta lupien hakijoille, jonka vuoksi RESUL esittää, että laki-
esityksen synnyttämät mahdolliset jatko- tai lisäluvat tulee olla veloituksettomia.
SIIRTYMÄSÄÄNNÖKSET
Lakiesityksessä viitataan useissa kohdin Yhdistyslain (503/1989) 4 § mukaisen luvan
lääninhallitukselta saaneisiin yhdistyksiin. Merkittävällä osalla RESUL:n yhdistyksistä
on kuitenkin jo vuoden 1919 Yhdistyslain 2 § mukainen hyväksyntä ampumatoimin-
taan. Tämän mukaisesti luvan on myöntänyt maan hallitus, useimmiten sisäasianmi-
nisteriö.
Osa luvista on myönnetty jo ennen sotia ja asiakirjat ovat mahdollisesti kadonneet
niin yhdistyksistä kuin sisäasianministeriöstä. Näyttövelvollisuuden siitä, että rekiste-
röityneellä yhdistyksellä ei olisi kyseistä lupaa, tulee olla sisäasianministeriöllä.
RESERVILÄISURHEILULIITTO 9(9)
LIITE 1.
________________________________________________________________________
www.resul.fi
PYKÄLÄKOHTAISIA MUUTOSESITYKSIÄ
Laki ampuma-aselain muuttamisesta
27 § 3 mom poistetaan kohta Alle 20-vuotiaalle...on täyttänyt 20 vuotta.
43 § Hyväksyttävät käyttötarkoitukset
Hankkimislupa voidaan antaa seuraaviin käyttötarkoituksiin
 vapaaehtoinen maanpuolustus ja siihen liittyvä ampumaharjoittelu;
9) 15 vuotta vaan ei 18 vuotta täyttäneen, huollettavana olevan henkilön hallussa pi-
dettäväksi tarkoitetun ampuma-aseen säilyttäminen tai kuljettaminen; Tässä lähei-
seksi katsotaan Hallintolain 28 §:n 2 momentissa tarkoitettu läheinen.
... Hankkimislupa ampumaurheilua tai -harrastusta varten voidaan 6 §:n 2 momentin
4-7 kohdissa tarkoitettuihin ampuma-aseisiin antaa luonnolliselle henkilölle vain, jos
tämä on yhdistyslain (503/1989) 4 §:ssä tarkoitetun yhdistyksen jäsen ja esittää hy-
väksytyn ampuma-asekouluttajan antaman todistuksen harrastuksestaan, jonka on
oltava jatkunut aktiivisesti vähintään kuuden kuukauden ajan.
45 § 1 mom poistetaan kohta Hankkimislupa pistooliin...voidaan antaa vain 20 vuot-
ta täyttäneelle henkilölle.
45 § b 2 mom poistetaan kohta Jos asevastaava...vain 20 vuotta täyttänyt henkilö.
53 a § poistetaan
67 §
5) –kohta poistetaan
114 §
Ilmoitusoikeus ampuma-aseen hallussapitoon sopimattomasta henkilöstä
Lääkärillä on perustellusta syystä oikeus...
Lisäksi 53, 54 ja 66 §:iin lisätään 43 §:n kohdalla mainittu 15-17-vuotiaan rinnakkais-
lupa käsiaseeseen.
Viimeinen muokkaaja, admin pvm 01.07.2009 13:05, muokattu 2 kertaa |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
admin
Site Admin
Liittynyt: 04 Maa 2004
Viestejä: 1373
|
| Lähetetty: 30.04.2009 19:52 Viestin aihe: |
|
|
Suomen Reserviupseeriliitto Lausunto
20.4.2009
Sisäasiainministeriö Poliisiosasto Arpajais- ja asehallintoyksikkö
Viite: Lausuntopyyntö SM109/:00/2008
Suomen Reserviupseeriliitto (RUL) kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto koskien
ampuma-aselain ja eräiden siihen liittyvien säädösten muuttamista. RUL on perehtynyt
viiteasiakirjalla lähetettyyn hallituksen esitykseen ja esittää seuraavaa:
1) Yleistä
• Aselupien myöntämisessä huomion tulee olla hakijaan itseensä, eikä
niinkään haettavan aseen ominaisuuksiin.
• Laki, asetukset ja viranomaisohjeistus eivät saa olla sellaisia, että ne
merkittävästi vaikeuttaisivat turvallisen ja vastuullisen
ampumaharrastuksen aloittamista tai jatkamista.
• Lain valmistelun kiireellisyydestä huolimatta RUL esittää toista
lausuntokierrosta hallituksen esityksen keskeneräisyyden ja
puutteellisuuden johdosta.
2) Yksityiskohtaisia kommentteja esitettyihin lakipykäliin
• 27 § ja 45 §: Luvansaajan alaikäraja myös haettaessa lupaa käsiaseelle
tulee olla täysi-ikäisyys, eli 18 vuotta.
• 45 §: Aktiivisen harrastuksen vähimmäisaika ensimmäistä lupaa
haettaessa tulee olla yksi vuosi. Osa harjoittelusta on oltava mahdollisuus
suorittaa myös ilmapistoolilla. Harjoittelussa käytettyä asetta tärkeämpää
on kontaktiaika kouluttajiin. Lisäksi turvallisuuskoulutus on sama kaikilla
asetyypeillä.
• 45 §: Suoritettu varusmiespalvelus on katsottava aseluvan saantia
puoltavaksi seikaksi. Varusmiespalveluksen suorittaminen tulee huomioida
laskettaessa aktiivista harrastusaikaa.
• 43 § (ja muut hyväksyttävien käyttötarkoituksien listauksen sisältävät
pykälät): Vapaaehtoinen maanpuolustus ja siihen liittyvä
ampumaharjoittelu (reserviläisammunta) tulee olla erikseen mainittuna
laissa aseluvan hyväksyttävänä käyttötarkoituksena.
• 45 d §: Ampumaseurojen ampumakouluttajien koulutuksen on oltava
oikein mitoitettua ja tehokasta. Kouluttajan ja koulutettavan ei voida vaatia
olevan samasta yhdistyksestä. Eri organisaatioiden jo nyt toimivat,
koulutetut ampumakouluttajat tulee voida nimetä ampuma-asekouluttajiksi
yksinkertaistetulla menettelyllä. Siirtymäajan käytännöt tulee katsoa
huolella läpi, jotta kouluttajien puutteesta ei tule estettä
ampumaharrastuksen aloittamiselle.
• 114§: Terveydenhuollon ammattihenkilön oikeus ilmoittaa ampuma-aseen
hallussapitoon sopimattomasta henkilöstä on kannatettava asia. Laissa tai
asetuksessa tulee kuitenkin määritellä tarkoin, mitä terveydenhuollon
monista henkilöstöryhmistä tämä oikeus koskettaisi.
o Jos lakiin tulee tietyissä erityistapauksissa pakollinen
lääkärintodistus aseluvan hakuprosessin yhteyteen, on
varmistettava, että tämä todistus on saatavilla joka puolella maata.
• 45 §: Ehdotus velvollisuudesta olla yhdistyslain 4 §:n mukaisen luvan
saaneen yhdistyksen jäsen:
o Varmistettava, että siirtymäajan mahdolliset ongelmat minimoituvat.
o Viranomaisten on pystyttävä ilmoittamaan, millä yhdistyksillä tämä
status on. Osa luvista on myönnetty jo ennen sotia ja asiakirjat ovat
kadonneet niin yhdistyksistä kuin sisäasianministeriöstä (aiemman
yhdistyslain ampumailmoituksen vastaanottaja). Tällöin
näyttövelvollisuuden siitä, että yhdistyksellä ei ole lupaa, tulla olla
sisäasianministeriöllä.
o On huomioitava, että harrastus voi tapahtua useammassa
yhdistyksessä.
• 53 a §: Harrastuksen jatkumisen osoittamisen tulee tapahtua
mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti. Ampuma-asekouluttajan antaman
todistuksen lisäksi tulisi hyväksyä myös voimassaoleva ampumista
harrastavien järjestöjen yhteinen ampumakortti.
• Laki poliisilain 35 ja 36 §:n muuttamisesta ja laki asevelvollisuuslain 97§:n
muuttamisesta: Viranomaisten välisen tiedonvaihdon tehostaminen on
erittäin tärkeää. Tietyt tiedot, kuten varusmiespalveluksen keskeyttäminen
ja siihen johtaneet syyt, tulisi olla poikkeuksetta aseluvan myöntäjän
tiedossa.
3) Lain kustannusvaikutukset
• Lakiesityksessä harrastajayhdistyksille ja -järjestöille annetaan uusia
tehtäviä ja viranomaisvastuuta jaetaan ei-viranomaisille. Näiden uusien
tehtävien aiheuttamat kustannukset, esim. ampumakouluttajien koulutus-,
matkustus- ja harjoitusmenot tulee kattaa täysimääräisesti valtion tuella.
Suomen Reserviupseeriliitto ry
Janne Kosonen
Toiminnanjohtaja |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
admin
Site Admin
Liittynyt: 04 Maa 2004
Viestejä: 1373
|
| Lähetetty: 30.04.2009 19:55 Viestin aihe: |
|
|
Reserviläisliiton lausunto koskien hallituksen esitystä ampuma-aselain ja eräiden
siihen liittyneiden säädösten muuttamisesta
Reserviläisliitto kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto koskien hallituksen esitystä am-
puma-aselain ja eräiden siihen liittyneiden säädösten muuttamisesta. Asia on Reserviläis-
liitolle poikkeuksellisen tärkeä, koska ammunta on suurin yksittäinen toimintamuotomme.
Viime vuonna liiton jäsenyhdistykset ja piirit järjestivät yli 7.000 erilaista ampumatilaisuutta,
joihin osallistui noin 40.000 jäsentämme. Lisäksi olemme Reserviläisurheiluliiton jäsen ja
sen puitteissa mukana järjestämässä laajaa maakunnallisen sekä valtakunnallisen tason
ampumakilpailutoimintaa.
Reserviläisliitto laati sisäasianministeriön 11.3. julkaisemista ampuma-aselain muutoskaa-
vailuista jäsenkyselyn, joka toteutettiin sähköpostin ja internetin välityksellä. Maaliskuun
lopulla toteutettuun kyselyyn vastasi määräaikaan mennessä lähes 3.900 jäsentämme.
Heistä 47 prosenttia harrastaa ammuntaa säännöllisesti ja 46 prosenttia silloin tällöin. Otos
tarjoaa siten hyvin kattavan kuvan ammuntaa harrastavien jäsentemme näkemyksistä
muutosesitysten suhteen. Jäsenkyselymme vastaukset ovat liitteenä.
Reserviläisliitto on laatinut seuraavan lausuntonsa ampuma-aselain muutosesityksistä jä-
senkyselyn pohjalta. Pyydämme lakiesityksen jatkokäsittelyssä kiinnittämään huomiota
erityisesti seuraaviin seikkoihin:
Käsiaseiden ikäraja
Käsiaseiden luvansaajan ikärajaksi kannattamme lakiesityksen esittämällä tavalla 20 vuot-
ta paitsi jos henkilö on suorittanut varusmiespalveluksen tai naisten vapaaehtoisen ase-
palveluksen. Näissä tapauksissa ikärajan tulisi olla 18 vuotta.
Reserviläisliitto – koko kansan maanpuolustusjärjestö
Jäsenyyspakko ampumaseurassa
Reserviläisliitto kannattaa lakiesityksen 45 §:n esitettävää määräystä, jonka mukaan kä-
siaseluvan saamisen edellytyksenä olisi jatkossa jäsenyys jossain ampumaseurassa. Mui-
den asetyyppien osalta emme kannata tämänkaltaista pakkojäsenyyttä.
Hyväksyttävät käyttötarkoitukset
Reserviläisliitto esittää, että 43 pykälässä hyväksyttyihin käyttötarkoituksiin lisätään omana
kohtanaan vapaaehtoinen maanpuolustus ja siihen liittyvä ampumaharjoittelu.
Pakollinen harjoitteluaika
Reserviläisliitto kannattaa pakollista harjoitteluaikaa ampumaseurassa ennen luvan myön-
tämistä ensimmäiseen käsiaseeseen. Esitämme vuoden mittaista harjoitteluaikaa kuitenkin
niin, että suoritettu varusmiespalvelus tai naisten vapaaehtoinen asepalvelus lasketaan
mukaan harjoitteluaikaan. Esitämme lisäksi, että harjoittelu voidaan suorittaa useammalla
kuin yhdellä käsiasetyypillä tai ilma-aseella. Tätä voidaan perustella mm. jäsenkyselyl-
lämme, johon osallistuneista 40 prosenttia asuu paikkakunnilla, joilla ei voi harjoittaa urhei-
luammuntaa ruutiaseilla talviaikana.
Ensimmäisen käsiaseluvan määräaikaisuus
Reserviläisliitto ei näe ongelmaksi ensimmäisen käsiaseluvan määräaikaisuutta. Luvan
uusimisprosessin tulisi kuitenkin olla kevyt ja uusimiseen tulisi riittää esim. yhdistyksen
ampuma-asekouluttajan antama todistus ampumaurheilun aktiivisuudesta. Tämän kä-
siaseluvan tulisi olla nykyiseen tapaan toistaiseksi voimassa oleva.
Persoonallisuustesti
Reserviläisliitto kannattaa esitystä, että käsiaseluvan myöntämisen ehtona on jatkossa
puolustusvoimien P2-tyyppisen persoonallisuustestin suorittaminen.
Poliisiviranomaisten tiedonsaamisoikeuksien lisääminen
Reserviläisliitto kannattaa esityksiä antaa poliisiviranomaisille nykyistä laajemmat mahdol-
lisuudet saada tietoa aselupia hankkivista henkilöistä esim. puolustusvoimien ja tervey-
denhuollon rekistereistä.
Lääkärien ja muun terveydenhuollon henkilöstön ilmoitusoikeuden lisääminen
Reserviläisliitto kannattaa esityksiä antaa lääkäreille ja muille terveydenhuollon ammatti-
henkilöille oikeus tehdä poliisille ilmoitus henkilöstä, joka saattaa terveydentilansa puolesta
olla sopimaton pitämään hallussaan ampuma-asetta. Esitämme kuitenkin ilmoitusoikeuden
tarkkaa määrittelyä ja rajaamista laissa tai siihen liittyvissä asetuksissa.
Ampuma-aseluvan peruuttaminen
Reserviläisliitto ei kannata aseen käytön loppumisen lisäämistä ampuma-aseluvan peruu-
tusperusteeksi.
Ampuma-asekouluttaja
Esitämme, ettei ampuma-asekouluttajan toimivaltaa rajata nyt esitetyllä tavalla yhteen yh-
distykseen. Ampuma-asekouluttajan tulee voida hoitaa ampuma-asekouluttajan tehtäviä
usean yhdistyksen osalta. Yksinomaan Reserviläisliitossa on lähes 350 paikallista jä-
senyhdistystä, jotka kaikki eivät todennäköisesti kykene hankkimaan itselleen oman jäse-
nistönsä keskuudesta ampuma-asekouluttajaa. Tällöin yhdistyksen tulisi kyetä hyödyntä-
mään lähialueella toimivien yhdistysten ampuma-asekouluttajia.
Kustannukset
Ampuma-aselakiin esitetyt muutokset merkitsevät lisätyötä ja -kustannuksia ampumaseu-
roille. Näitä syntyy mm. harjoittelun käytettävien käsiaseiden hankinnasta sekä ampuma-
asekouluttajien kouluttamisesta sekä toiminnasta. Näistä asioista syntyvät kustannukset
tulee täysimääräiset korvata ampumaseuroille ja niitä yhdistäville keskusjärjestöille.
Lakimuutoksesta ei saa syntyä kohtuutonta taloudellista rasitetta myöskään lupien hakijoil-
le, jonka vuoksi jatko- tai lisälupien tulisi olla hakijoilleen veloituksettomia.
Reserviläisliitto haluaa lopuksi painottaa sitä, että aselain uudistuksessa on huomioitava
myös maanpuolustus ja suomalainen, reserviläisiin perustuva puolustusjärjestelmämme.
Sodan ajan reserviin kuuluu tällä hetkellä 350.000 miestä ja naista. Vaikka tätä joukkoa tai
ainakin osia siitä kutsutaan kertausharjoituksiin säännöllisesti, on sen kenttäkelpoisuus
käytännössä reserviläisten omaehtoisen harjoittelun varassa. Aivan keskeistä on tällöin
mahdollisuus omaehtoiseen ja säännölliseen ammuntaharjoitteluun. Tätä ei pidä ampuma-
aselain uudistuksella kohtuuttomasti vaikeuttaa.
Lisätietoja Reserviläisliiton lausunnosta antavat liiton toiminnanjohtaja Olli Nyberg, p. 0400
640 755 tai s-posti olli.nyberg@reservilaisliitto.fi tai liiton sotilas- ja koulutustoimikunnan
puheenjohtaja Erkki Andersson, p. 050 570 4451 tai s-posti erkki.andersson@welho.com.
Viimeinen muokkaaja, admin pvm 30.04.2009 20:00, muokattu 1 kertaa |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
admin
Site Admin
Liittynyt: 04 Maa 2004
Viestejä: 1373
|
| Lähetetty: 30.04.2009 19:56 Viestin aihe: |
|
|
LAUSUNTO
Sisäasianministeriö
Poliisiosasto
Arpajais- ja asehallintoyksikkö
ASELAINSÄÄDÄNNÖN UUDISTAMINEN
Lausunnon allekirjoittaneet sotilaita ja virkamiehiä edustavat ammattijärjestöt pyytä-
vät huomioimaan aselainsäädännön uudistamisessa oheisen näkemyksemme.
Ammattisotilaiden ja eräiden virkamiesten (esimerkiksi poliisi ja rajavartiomiehet) työ-
tehtävien hoitamiseen kuuluu oleellisena osana aseiden hallinta, niiden käyttö ja tur-
vallisen käytön harjoitteleminen ja kouluttaminen. Muun muassa ammattisotilaiden tu-
lee tuntea ja hallita laaja asekirjo aina käsiaseista jopa ohjusaseisiin. Myös konetu-
liaseiden ja räjähteiden käyttö kuuluu vakiintuneesti ammattisotilaiden virkatehtäviin.
Aseiden käyttöä harjoitellaan säännönmukaisesti ja niiden ammattimaista ja hallittua
käyttöä testataan vuosittaisissa, lakiin ja asetukseen pohjautuvissa kaikille pakollisis-
sa testeissä, joissa mitataan sotilaan perustaitoja.
Edellä mainittuihin ammattiryhmiin kuuluvat ovat usein myös aktiivisia ammunnan
harrastajia. Harrastustoiminnassaan he ylläpitävät ja parantavat ammattiin oleellisena
osana kuuluvaa aseen käytön osaamista ja osallistuvat myös valmennus- ja koulutus-
toimintaan eri yhteisöissä. Moni ammattisotilas harjoittelee virkaan kuuluvia ampuma-
taitotestejä varten omalla ajallaan palvelusasetta vastaavalla omalla aseellaan.
Ammattisotilaiden ja edustamiemme virkamiesten soveltuvuus tehtäviensä hoitami-
seen testataan perusteellisesti valinnan yhteydessä ja sitä seurataan palvelusuran
aikana toistuvasti. Soveltuvuustestausta ja seurantajärjestelmää voitaneen pitää vä-
hintäänkin hyvänä, koska huomiota herättäviä ongelmia ammattisotilaiden ja virka-
miesten aseiden ja voimakeinojen käytössä ei ole ilmennyt.
Lisäksi lainsäädännössä ollaan lisäämässä sotilasviranomaisten antamien lausunto-
jen painoarvoa aselupaharkinnassa. Tämäkin antaa syytä olettaa, että sotilaat ovat
alan asiantuntijoita ja luotettavia jopa harkitsemaan muiden ihmisten aseenkäytön
edellytyksiä.
Lausuntonamme esitämme, että aselainsäädännön uudistamisessa huomioidaan
edellä mainittu, rajattua ammattiryhmää, koskeva erityispiirre ja, että lainsäädäntöön
kirjataan aito mahdollisuus huomioida lupakäsittelyssä ammattipätevyyden kautta tu-
leva soveltuvuus ja osaaminen erityisesti käsiaselupien myöntämisessä harrastus-
toimintaan.
Helsingissä 22.4.2009
psta Puheenjohtaja Antti Kuivalainen
Aliupseeriliitto ry pj Petteri Leino 040-7354987
Päällystöliitto ry pj Antti Kuivalainen 040-5665504
Upseeriliitto ry pj Harri Westerlund 040-8395909
Viimeinen muokkaaja, admin pvm 30.04.2009 20:01, muokattu 1 kertaa |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
admin
Site Admin
Liittynyt: 04 Maa 2004
Viestejä: 1373
|
| Lähetetty: 30.04.2009 19:57 Viestin aihe: |
|
|
LAUSUNTO
22. huhtikuuta 2009
Asekauppiaiden Liitto ry – PL 76, 00101 HELSINKI – Rek.nro 180.996
Puhelin 040 707 99 22, fax 040 661 10 50
www.asekauppiaat.fi – toimisto@asekauppiaat.fi
1
SISÄASIAINMINISTERIÖ
Poliisiosasto/Arpajais- ja asehallintoyksikkö
PL 50
11101 RIIHIMÄKI
LAUSUNTOMME LUONNOKSESTA HALLITUKSEN ESITYKSEKSI AMPUMA-ASELAIN
JA ERÄIDEN SIIHEN LIITTYVIEN LAKIEN MUUTTAMISEKSI (SM109/:00/2008)
Kiitämme tilaisuudesta lausua asiassa. Esitämme lausuntomme kaksiosaisena; yleisesti
perustellen (I OSIO) ja yksityiskohtaisemmin (II OSIO).
I OSIO OMAN LAUSUNTOMME LÄHTÖKOHDISTA
Asekauppiaiden Liitto ry:llä on tässä asiassa erityisen suuri intressi sisältäen välillisesti koko
ampumaharrastuskentän lajista riippumatta. Asia sisältää luonnollisesti ase-elinkeinon-
harjoittamisen näkökulmasta tarkasteltuna myös huomattavan suuren taloudellisen intressin ja
kaksisuuntaisen riippuvuussuhteen harrastajakuntaan sekä viranomaistoimintaan. Ampuma-
harrastamisen kuten metsästämisen, urheiluammunnan, reserviläistoiminnan ja asekeräilyn
mahdollinen vaikeutuminen tarkoittaa välittömiä vakavia seurauksia lailliselle ase-elinkeinon-
harjoittamiselle ja väistämättä ainakin laillinen ase-elinkeinonharjoittaminen vähenee
Suomessa merkittävästi. Harrastamisen liian korkea aloittamiskynnys sekä itse harrastamisen
ja aseen omistamisen perusteeton sääntely tulee väistämättä merkitsemään lisääntyvästi
sosiaalisia, taloudellisia ja terveydellisiä ongelmia sekä itse ampumaharrastajien että laillista
ase-elinkeinoa harjoittaneiden henkilöiden keskuudessa. Esityksen mukainen lainsäädäntö
lisäisi harrastajien eriarvoisuutta sekä harrastusmahdollisuuksien puuttuessa että hankkimis-
lupien saamisen muodossa varsinkin niille, jotka asuvat haja-asutusalueilla. Tällaisten
ongelmien maksajina toimivat kaikki veronmaksajat, myös aseiden kiihkomielisimmät
vastustajat. Ja mikä pahinta, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden (YJT) näkökulmasta on
erittäin todennäköistä, että liian kontrolloiva aselainsäädäntö lisäisi voimakkaasti
kansalaistottelemattomuutta vastuullistenkin harrastajien keskuudessa ja laiton ts.
aserekisterin ulkopuolinen, ei kontrolloitu, asekauppa eri muodoissaan tulisi lisääntymään
räjähdysmäisesti ja siten edelleen aiheuttaisi edellä mainittuja sosiaalisia, taloudellisia ja
terveydellisiä ongelmia.
LAINSÄÄDÄNTÖHANKKEEN LÄHTÖKOHDISTA
Kuten ylin lupaviranomainen on asian julkaissut, on tämä lainsäädäntöhanke varsinaisesti
käynnistetty MA 29.9.2008 vain kuusi (6) päivää Kauhajoen terroriteon jälkeen (23.9.2009).
Hankkeen asettamispäätöksessä määriteltiin nyt käsiteltävänä oleva asiakokonaisuus
kuuluvaksi lainsäädäntöhankkeen ns. 1.vaiheeseen, josta esitys tulisi olla eduskunnan
käsittelyssä vielä kevätistuntokaudella 2009. Samassa yhteydessä tätä 1.vaihetta määrättiin
valmistelemaan pelkästään virkamiehistä koostuva työryhmä – ryhmään ei nimetty ketään
viranomaistoiminnan ulkopuolelta olevan intressipiirin edustajaa. Siinä mielessä ei olekaan
ihme, että monet harrastajien edunvalvontajärjestöt näkevät tilanteen sellaisena, että
LAUSUNTO
22. huhtikuuta 2009
Asekauppiaiden Liitto ry – PL 76, 00101 HELSINKI – Rek.nro 180.996
Puhelin 040 707 99 22, fax 040 661 10 50
www.asekauppiaat.fi – toimisto@asekauppiaat.fi
2
lainsäädäntöhankkeen 1.vaiheen varsinaisena tavoitteena onkin ollut vaikeuttaa
kohtuuttomasti uusien aseiden hankkimisprosessia ja itse harrastamista sekä näin ollen
vaivihkaa saada harrastajat ”luopumaan taistelusta” ja lopettamaan kaikenlainen laillinen ja
vastuullinen ampumaharrastus.
Mielestämme tärkeintä on kuitenkin huomata se, että varsinainen virallinen ”poliittinen linjaus”
asetetun hankkeen sisällölle tehtiin 8.10.2008 pidetyssä hallituksen iltakoulussa, jossa
keskusteltiin kaikista niistä vaihtoehdoista, joita vajaa kaksi viikkoa Kauhajoen surmatöistä
kuluneena aikana valtakunnallisessa keskustelussa oli käyty. Emme valitettavasti ole olleet
paikan päällä 8.10.2008 kuulemassa mitä todellisuudessa on keskusteltu, mutta usean eri
poliittisen päättäjän tiedotusvälineissä antamista samansuuntaisista lausunnoista on voinut
tehdä yhteenvedon keskustelujen sisällöstä ja lisäksi Sisäasiainministeriö on esittänyt
6.11.2008 myös asekauppiaiden ryhmälle 8.10.2008 hallituksen iltakoulussa esille tuoduista
vaihtoehdoista tehdyn presentaation.
On täysin selvää, että Kauhajoen terroriteosta johtuva suru ja ahdistus olivat vielä tuolloin
8.10.2008 suurimmillaan ja vallitsevaksi poliittiseksi mielipiteeksi muodostuikin erittäin
asevastainen linja eli kaikkein äärimmäisin kieltopolitiikka. Tähän vaikutti todistetusti ja
suuresti myös tulossa olevat kunnallisvaalit – tilannehan oli kiistattomasti erinomainen alusta
poliittiselle mediavaltapelille. Näin myöhemmin, myös päättäjien itse sanomana, voidaan
todeta usean poliittisen päättäjän toimineen 8.10.2008 aikoihin paniikinomaisissa tunnelmissa
ja sen yksipuolisen ja luonnollisesti asevastaisen tiedon pohjalta mikä oli saatavissa
(tiedotusvälineet keskittyivät vain tähän näkökulmaan) juuri silloin – tämä on ymmärrettävää.
Kukaan ei halunnut oikeasti kysyä mielipidettä taikka neuvoa ase-alan ammattilaisilta ja ase-
alan ammattilaiset eivät taas toisaalta halunneet taikka uskaltaneet tulla surun hetkellä itse
esiin – mikä oli vähintäänkin kunnioitettavaa uhrien omaisten näkökannalta. Näin myöhemmin
ajateltuna tämä asekauppiaiden toimintamalli näyttäisi olleen myös onnistunut, koska ns.
kivittämisen ja joukkolynkkaamisen vaara oli miltei käsin kosketeltavissa.
On täysin selvää, että jos nämä samat hallituksen iltakouluun 8.10.2008 osallistuneet
päättäjät osallistuisivat vastaavaan istuntoon nyt tänään – olisi heidän oma tietomääränsä
asian suhteen sekä laadullisesti että määrällisesti paljon suurempi ja objektiivisempi ja
hypoteettinen poliittinen linjaus olisi täysin toisenlainen - realistinen. Mielestämme tässä
mielessä koko lainsäädäntöhankkeen alulle paneminen liian lähellä Kauhajoen tapahtumaa
on ollut kokonaisuudessaan käsittämättömän suuri virhe ja tämän virheen vaikutus tulisi
kumota heti. Tästä virheellisyydestä johtuen koko lainsäädäntöhanke on lähtenyt alun perinkin
matkaan useimmilta kohdin täysin vääristä lähtökohdista ja vieläpä väärään suuntaan. Tämä
olisi ollut prosessitaloudellisesti ja ajankäytön suhteen vältettävissä erityisen helposti
ottamalla intressipiirit mukaan lainsäädäntöhankkeen työryhmään heti alusta alkaen.
Kokonaisprojektiin liittyvät oleellisesti myös monilta kohdin Perustus- ja Ampuma-aselain
vastaiset Sisäasiainministeriön ohjeet, jotka olisi tullut kumota välittömästi niiden säätämisen
jälkeen kuten Asekauppiaiden Liitto ry ja Asealan Elinkeinonharjoittajat ry ovat yhdessä
ministeriöltä kirjallisesti vaatineet 13.11.2008 (liite 1) ja suullisesti jo aikaisemmin 6.11.2008.
Nämä kirjalliset ohjeet ja AYO niiden esityönä ovat aiheuttaneet ase-elinkeinonharjoittajille
huomattavia taloudellisia tappioita Kauhajoen terroriteon 23.9.2008 päivästä alkaen kuluneen
noin runsaan kuuden kuukauden aikana. Asiaan liittyen AAHY:n päällikkö Jouni Laiho totesi
6.11.2008 asekauppiasryhmälle kolmeen kertaan suullisesti, että ohjeita ei voida kumota ja
korosti niiden olevan poliisimääräyksiä. Kysymyksiä onkin herättänyt se, voiko erityislaissa ja
siihen liittyvissä asetuksissa sekä esitöissä selkeästi annettuihin yksityiskohtaisiin säädöksiin
LAUSUNTO
22. huhtikuuta 2009
Asekauppiaiden Liitto ry – PL 76, 00101 HELSINKI – Rek.nro 180.996
Puhelin 040 707 99 22, fax 040 661 10 50
www.asekauppiaat.fi – toimisto@asekauppiaat.fi
3
todellakin puuttua esimiesmääräyksillä – ilman selvää normihierarkialoukkausta? Ohjeilla on
mielestämme loukattu törkeästi myös ase-elinkeinon-harjoittajia koskevaa Perustuslain
mukaista omaisuudensuojaa ja hyvää hallintotapaa.
Kumoamisen tulisi tapahtua siten, että ensinnäkin asetetaan lainsäädäntöuudistukselle uusi
realistinen aikataulu, jatketaan lainsäädäntöhanke loppuun ottamalla työryhmiin mukaan
sidosryhmien edustajat, kumotaan AYO ja sen jälkiohjeistukset välittömästi sekä palataan
noudattamaan voimassa olevaa Ampuma-aselakia siihen saakka, kunnes uusi
lainsäädäntöhanke on saatu kunnialla päätökseen.
LAUSUNTOPYYNNÖSTÄ JA LAKIESITYKSESTÄ
Kuten luonnoksen lausuntopyynnöstä ilmenee, on lakiesitys sen laatijoiden omastakin
mielestä ainakin joiltain osin puutteellinen ja keskeneräinen. Tämä on täysin kiistatonta.
Esityksen ensimmäinen kappale kiteyttääkin edellisen ajatuksen; ”Esityksessä ehdotetaan,
että eduskunta hyväksyisi lain ampuma-aselain ja eräiden siihen liittyvien lakien
voimaansaattamisesta. Lisäksi ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi New Yorkissa 31
päivänä toukokuuta tehdyn kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden...”. Minkä vuoden
toukokuussa asiasta on New Yorkissa sovittu?
Sisäasiainministeriö on perustellut tiedotusvälineissä kansalaisille tämän lakiesityksen ja koko
lakimuutoshankkeen tarpeellisuutta viitaten ensinnäkin YK:n tuliasepöytäkirjan sekä EU:n
muuttuneen ampuma-asedirektiivin aiheuttavan Suomessa kansallisia muutostarpeita
voimassa olevaan ampuma-aselakiimme. Tämä on kyllä totta – eli valetta se ei ole. Tosin tällä
tavalla tiedottamisessa on kerrottu soveltuvin osin vain pieni omaa selkeästi asevastaista
näkemystä tukeva osa totuudesta ja loppuosa on jätetty kertomatta. Tosiasiassa EU:n
ampuma-asedirektiivi asettaa jäsenvaltioiden kansalliselle lainsäädännölle ainoastaan
minimivaatimukset, jotka kansallisen lainsäädännön tulee siis vähintään eli minimissään
täyttää. Asia on esitetty ylimmän lupaviranomaisen toimesta kansalaisille, tiedotusvälineille ja
sidosryhmille sellaisessa valossa, että se toimisi yleisvaltuutuksena ja oikeutuksena
sääntelytoimille yhdessä YK:n tuliasepöytäkirjan ja EU:n ampuma-asedirektiivin kanssa sekä
pakottaisi kiristämään omaa kansallista lainsäädäntöämme. Mitään tällaista tarvetta voimassa
olevan Ampuma-aselain muuttamiseen ei ole paria pientä teknistä asiaa lukuun ottamatta. Se
tosiasia, että voimassa oleva ampuma-aselainsäädäntömme ylittää kirkkaasti EU:n asettamat
minimivaatimukset ollen siltä osin jopa erityisen ”tiukka” eurooppalaisellakin mittapuulla
mitattuna, on jäänyt mainitsematta. EU:n ampuma-asedirektiivin minimisäännökset siis
päinvastoin kuin ylin lupaviranomainen on tiedotusvälineissä tiedottanut, jopa oikeuttaisivat
helpottamaan ampuma-aselakimme jo olemassa olevia tiukkoja säädöksiä. Tältä osin
lainsäädäntöämme voisikin harmonisoida vastaamaan muiden EU-maiden säännöksiä, jotka
siis pääsääntöisesti ovat ns. löysempiä. Kansallisen lainsäädäntömme liiallinen ”tiukkuus”
EU:n yleiseen tasoon nähden, on jo muodostanut vapaan kaupankäynnin esteen esimerkiksi
urheilukäyttöön tarkoitettujen startti-/lähetysaseiden siirron muodossa. Ainoastaan ampuma-
aseen hankkimisen ikäraja ”ostamalla”, aseen rungon/lukkorungon luokittaminen
luvanvaraiseksi, äänenvaimentimien kevennetty luvanvaraisuus sekä tiettyjen
maahantuontimerkintöjen ja ”deko-ohjeiden” osalta voimassa olevaa lainsäädäntöä olisi syytä
tarkistaa. Näin onkin nyt tehty käsittelyssä olevassa lakiesityksessä. Deko-ohjeiden osalta EU
ei ole vielä antanut tarkempia määräyksiä, joten niitä ei ole voitu sisällyttää tähän
lakiesitykseen.
LAUSUNTO
22. huhtikuuta 2009
Asekauppiaiden Liitto ry – PL 76, 00101 HELSINKI – Rek.nro 180.996
Puhelin 040 707 99 22, fax 040 661 10 50
www.asekauppiaat.fi – toimisto@asekauppiaat.fi
4
Tämän lakiesityksen perusteluissa mainitaan myös, vasta kolmannella sijalla, että ”Ampuma-
aselain muuttaminen johtuu myös kansallisista muutostarpeista”. Mielestämme tämä lause on
totta ja sen tulisi toimia johtoajatuksena koko lainsäädäntöhankkeelle, ei YK:n
tuliasepöytäkirja eikä EU:n ampuma-asedirektiivistä johtuvat muutostarpeet koska niitä ei
juurikaan ole.
Lakiesityksen laatijat ovat kirjanneet lainsäädäntöhankkeen tavoitteeksi ”aseturvallisuuden
lisäämisen” keskittyen kuitenkin 29.9.2009 sisäasiainministeriön asettaman
lainsäädäntöhankkeen sisällön mukaisesti vain pääsääntöisesti käsiaseiden eli yhden käden
tuliaseiden luvan myöntämisen kiristämiseen ja niiden omistamisen hankaloittamiseen.
Mielestämme nyt lausuttavana oleva esitys ei tue millään tavalla aseturvallisuuden lisäämistä
eikä yleistä järjestystä ja turvallisuutta vaan päinvastoin – se vaikeuttaa vastuullisia ja
lainkuuliaisia ampumaharrastajia hankkimasta harrastusvälineitä, niillä harrastamista ja
omistamasta niitä ja toisaalta ei estä millään tavalla edelleenkään tarkoitushakuista
joukkosurman tekijää toteuttamasta mahdollista terroritekoaan. Esitys lisää selkeästi sitä
yleisen järjestyksen ja turvallisuuden kannalta negatiivista kansalaistottelemattomuuden
uhkaa, että lainkuuliaiset kansalaiset lakkaavat kunnioittamasta - sanktionkin uhalla
oikeustajun ja sekä kirjoitetun lain vastaista lupamenettelyissä käytettävää menettelyä.
Saksassa 11.3.2009 tapahtuneen terroriteon jälkimainingeissa on hyvin selkeästi tuotu esiin,
että koulusurmia tai muita suunniteltuja joukkosurmia ei millään järkevällä todennäköisyydellä
pystytä estämään ampuma-aselainsäädännön keinoin kieltämällä ja rajoittamalla.
Totaalikieltomaista saadut tutkimustulokset viittaavat juuri samanlaiseen lopputulokseen eli
kieltämällä, vaikeuttamalla ja rajoittamalla ei aseiden suhteen ole saatu mitään parannusta
aikaan vaan pääsääntöisesti aserikollisuus ja aseilla tehtävät henkirikokset ovat kasvaneet –
välineet ovat vain olleet aserekisterien ulkopuolella eli laittomia. Tässä yhteydessä emme
ryhdy viittaamaan mihinkään yksittäiseen tutkimustulokseen, koska nykypäivänä jokainen voi
löytää internetistä julkisia ja virallisia eri maiden hallitusten julkaisemia tutkimustuloksia sekä
muita akateemisia tutkimuksia tätä asiaa koskien. Toisaalta on myös todettava, että tässäkin
lakiesityksessä referoidusta Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen selvityksestä ilmenee, että
vaikka mukaan otetaan vuonna 2007 tapahtunut Jokelan surmatyö pienoispistoolilla
(=käsiase) niin ko. vuonna laillisella käsiaseilla suoritettiin 9 henkirikosta ja ns. pitkillä
(=kivääri, haulikko) 14 henkirikosta. Vuoden 2008 tilastoja ei ole vielä saatavana, mutta
oletamme pitkien aseiden osalta suhteen lukeman olevan vieläkin suurempi vaikka Kauhajoen
surmatyö lasketaankin vuoden 2008 tilastoihin mukaan. Eli nyt nämä kaksi tapausta Jokela &
Kauhajoki ovat luonnollisesti aiheuttaneet ns. tilastopiikin käsiaseiden osalta näihin
taulukoihin, mutta ns. normaaliolosuhteissa käsiaseet näyttelevät hyvin pientä osaa
asetyyppeinä henkirikosten tekovälineinä. Näin ollen mitään erityistä konkreettista
tutkimustuloksista kohoavaa syytä sille, että ”käsiaseiden” hankkimista ja/tai säännöstelyä
pitäisi erityisesti korostaa – kysymys on lähinnä kuulijan tunnepitoisesta ja subjektiivisesta
tulkinnasta, jota myös populistinen mediatiedottaminen on ollut omiaan vahvistamaan.
Mielestämme lakiesitys kokonaisuudessaan sisältää kestämättömän määrän suoria
asiavirheitä, liian paljon erityisasiantuntijoilta etukäteen varmistamattomia sekä
alkeellisesti/löyhästi perusteltuja avoimia sekä tavallisen lain tasoisia että perustuslaillisia
kysymyksiä, joko tahattomia tai tahallisia puutteita ja on kaikin puolin liian keskeneräinen
antaakseen kenellekään lausunnonantajalle riittävästi objektiivista, varmistettua ja
nykyaikaisessa lainsäädäntötyössä vaadittavaa laadukasta informaatiota oman
päätöksenteon tueksi.
LAUSUNTO
22. huhtikuuta 2009
Asekauppiaiden Liitto ry – PL 76, 00101 HELSINKI – Rek.nro 180.996
Puhelin 040 707 99 22, fax 040 661 10 50
www.asekauppiaat.fi – toimisto@asekauppiaat.fi
5
Lakiesityksestä puuttuvat esimerkiksi kokonaan ne luonnokset valtioneuvoston asetuksista ja
sisäasiainministeriön asetuksista, joihin itse lain tekstissä viitataan ja joilla itse asiassa on
suurta merkitystä minkälaisia uuden lain luomat proseduurit käytännössä tulisivat olemaan ja
joilla on oleellinen merkitys kaikkien sidosryhmien omalla toiminnalle ja sen mahdolliselle
sopeuttamiselle.
Tämän lainmuutoshankkeen tavoitteena ei käsityksemme mukaan voi olla luoda uutta tai
muuttaa voimassa olevaa lakia siten, että uutta syntynyttä lakitekstiä jouduttaisiin muuttamaan
taas uudelleen nopeasti tai että sille jouduttaisiin jatkuvasti antamaan tarkentavaa sisältöä
joko valtioneuvoston asetuksilla tai sitä alemman asteisilla säädöksillä. AYO:n ja sitä
täydentävien ohjeiden myötä olemme jo saaneet konkreettisesti todeta, että tällainen
asetuksilla ja ohjeilla toteutettava kontrolli on omiaan aiheuttamaan lisää tulkintaongelmia
suorittavan lupaviranomaisen keskuudessa.
Vaikka lainkuuliaiselle ja auktoriteetteja kunnioittavalle kansalaiselle onkin yhdentekevää,
rajoitetaanko hänen toimintavapauttaan lakitason säädöksillä vai alemman asteisilla
asetuksilla taikka ”poliisimääräyksillä” eli hän noudattaa näitä rajoituksia joka tapauksessa -
on kysymys paljon suuremmasta asiasta. Asian periaatteellinen sisältö onkin siinä, että lait
joutuvat eduskunnassa olennaisesti tarkempaan valtiosääntöoikeudelliseen arviointiin kuin
eduskuntaa kuulematta säädettävät asetukset ja ohjeet. Asetusten perustuslainmukaisuuden
valvonta on nykyisinkin tasoltaan olennaisesti heikompaa kuin lakien. Asetukset ja ohjeet
välttävät erittäin huolelliseksi ja vaativaksi kehittyneen peruslakivaliokuntajohtoisen
eduskuntalakien perustuslainmukaisuuden valvontajärjestelmän.
Lakiesitystekstissä viitataan toistuvasti monissa kohdin Poliisihallitukseen ja tätä asiaa ei
myöskään voida mielestämme ohittaa. Ensinnäkin Poliisihallitusta koskeva hallituksen
esityksen luonnos oli juuri äskettäin nyt tätä lakiesitystä vastaavalla lausuntokierroksella ja
myös oma edunvalvontajärjestömme on antanut asiaan liittyvän lausunnon 4.3.2009. Asia on
siis myös keskeneräinen ja vasta valmisteluasteella, joten kyseiseen organisaatioon ei
missään nimessä tulisi viitata lakitekstiehdotuksen sisällä, koska koko organisaatiota ei vielä
edes ole olemassa – ja jos se tulee olemaan niin koska? Ja toisaalta jos voitaisiinkin, tulisi
sidosryhmille ja lausunnonantajille kertoa asian oikeasta luonteesta ja edelleen tarjota
informaatiokanava, jossa kyseessä olevaan keskeneräiseen hankkeeseen voisi saada
tutustua tarkemmin. Näin ei ole toimittu, joko tahattomasti tai tahallisesti. Tästä syystä
liitämmekin tämän lausuntomme liitteeksi (liite 3) oman 4.3.2009 antamamme lausunnon
Poliisihallitusta koskien ja viittaamme tässä ampuma-aselakiesitystä koskevassa
lausunnossamme tietyin osin myös 4.3.2009 antamaamme lausuntoon. Poliisihallitus
toteutuessaan antaisi esityksen mukaan käytännössä rajattoman valtuutuksen
poliisiylijohtajalle antaa ”esimiesmääräyksiä” kaikista ampuma-aseisiin liittyvistä asioista –
nopeasti, ketään kuulematta. Tämä on oleellinen tieto, joka jokaisen nyt kysymyksessä
olevasta ampuma-aselakiesityksestä lausuntonsa antavan tulisi saada tietää.
Lyhyesti; esitys on mielestämme oppikirjaesimerkki juuri sellaisesta keskeneräisestä
lakiesityksestä, joita apulaisoikeuskansleri Jaakko Jonkka hiljattain totesi syntyvän tänä
päivänä liian paljon. Onkin oletettavaa, että edes osan lakiesityksessä olevien
puutteellisuuksien mahdollisesti paljastuessa ja avautuessa tarkemmin eri sidosryhmille,
lausunnonantajille ja viime kädessä lakiesityksen hyväksymisestä päättäville
kansanedustajille, varsinaisen lainsäädäntöprojektin kesto tulee pitkittymään huomattavasti –
ja tämä ei ole kenenkään etu.
LAUSUNTO
22. huhtikuuta 2009
Asekauppiaiden Liitto ry – PL 76, 00101 HELSINKI – Rek.nro 180.996
Puhelin 040 707 99 22, fax 040 661 10 50
www.asekauppiaat.fi – toimisto@asekauppiaat.fi
6
ASEKAUPPIAIDEN LIITTO RY:N VAATIMUS JA RATKAISUMALLI
Ensinnäkin toistamme ja uudistamme 13.11.2008 Sisäasiainministeriölle osoittamamme
vaatimuksemme (liite 1) koskien sekä AYO:n että sen jälkeen annettujen ohjeiden (29.9.2008
ja 14.10.2008) välitöntä kumoamista – perusteena monilta kohdin Ampuma-aselain ja/tai
Perustuslain vastaisuus sekä niiden lupahallinnossa todistetusti aiheuttamat
tulkintaepäselvyydet. Vaatimuksemme ja siihen 2.12.2008 saamamme vastaus on tämän
lausunnon liitteenä (liite 2). Koska kysymyksessä on vain ohjeet/poliisimääräykset, niiden
tekninen kumoaminen voitaneen tehdä tehokkaalla ja nopealla tavalla – yhdellä kirjeellä.
Kumoamisen yhteydessä paikallisille lupaviranomaisille annettaisiin Ampuma-aselain 119 §:n
nojalla Sisäasiainministeriön asetuksen säätämisjärjestyksessä tehdyt uudet toimintaohjeet
niistä hyödyllisiksi koetuista prosessimalleista, jotka ovat osoittautuneet toimiviksi
luvanhakijan henkilökohtaisia ominaisuuksia punnittaessa kuten esimerkiksi henkilökohtaiset
haastattelut ja palattaisiin muilta osin noudattamaan voimassa olevan ampuma-aselain muita
säädöksiä. Tässä tilanteessa kaikkien sidosryhmien on tultava kuulluksi ja yhteinen mielipide
tultava sisällytetyksi ohjeistukseen.
Toiseksi, tosiasioihin nojautuen emme usko, että lakiesitystä voisi tällaisenaan toimittaa
valmiina Hallituksen esityksenä eduskunnan käsittelyyn kevätistuntokauden 2009 aikana.
Sekä tästä aikatauluasiasta että tämän lausuntomme yleisperusteluihin viitaten esitämme,
että nyt lausuntokierroksella oleva versio palautetaan uudelleen valmisteltavaksi. Nyt
käynnissä olevan lausuntokierroksen aikana annetut lausunnot sekä otakantaa.fi –portaalin
kansalaispalaute kerätään yhteen 22.4.2009 ja analysoidaan yhdessä sidosryhmien
edustajien kanssa ennen 30.6.2009 - esimerkiksi kaksipäiväisen kokouksen merkeissä.
Kokouksessa enemmistön hyväksymän yhteenvedon nojalla Sisäasiainministeriö laatisi
välittömästi uuden korjatun lakiesityksen, jossa konkreettisesti implementoidaan kokouksen
yhteenvedon sisältö ja näin saadusta uudesta, vähemmän virheitä ja puutteellisuuksia
sisältävästä lakiesityksestä järjestetään uusi lausuntokierros hetimiten syyskauden alkaessa.
Tällaisenaan, puutteellisena ja keskeneräisenä, lakiesitys ei joka tapauksessa käsityksemme
mukaan tule tukemaan alkuperäistä asetettua aikataulua – asiasta kiinnostuneiden
kansanedustajien tietämyksen lisääntyminen sekä esityksen puutteellisuus ja keskeneräisyys
tullee pysäyttämään lainsäädäntöprojektin alkuperäisen aikataulun mukaisen kiire-etenemisen
viimeistään eri valiokunnissa.
II OSIO YKSITYISKOHTAISEMMAT PERUSTELUT
Lakiesityksen yleisperustelut – huomioita
Statistiikasta
Lakiesityksen yleisperusteluissa esitetään Sisäasiainministeriön statistiikasta saatavia
faktatietoja ampuma-aseisiin ja niillä tehtyisiin rikoksiin liittyen. Näiden tilastotietojen käsittely
sisältää kohtuuttoman määrän selviä asia- ja laskuvirheitä ja toisaalta näiden tilastojen
valossa esityksessä pyritään perustelemaan tarvetta YJT:n kannalta a) rajoittaa luvansaantia,
b) pienentää ampuma-aseiden kokonaismäärää ja c) kiinnittää enemmän huomiota aseiden
turvalliseen säilytykseen (myös käyttämättömien). Ampuma-aseilla tehtäviä itsemurhia ei tule
laskea mukaan henkirikoksiin, jolla asialla voidaan katsoa olevan tarkoituksellisesti
lukumäärää nostava vaikutus – ampuma-ase on nimittäin mielestämme itsemurhatapauksissa
kuin mikä tahansa esine, jolla itsemurha voidaan tehdä kuten vaikkapa musta BMW joka
ajetaan päin rekkaa.
LAUSUNTO
22. huhtikuuta 2009
Asekauppiaiden Liitto ry – PL 76, 00101 HELSINKI – Rek.nro 180.996
Puhelin 040 707 99 22, fax 040 661 10 50
www.asekauppiaat.fi – toimisto@asekauppiaat.fi
7
Tilastollisesti MIKÄÄN edellä mainituista ei näytä kuitenkaan korreloivan sen tosiasian
kanssa, että tällainen kontrolloinnin tarve olisi perusteltavissa ainakaan näillä taulukoilla.
Toisin sanoen, näistä tilastoista ei voi tehdä johtopäätöstä, että YJT paranee jos UUSIA lupia
ei myönnettäisi entiseen malliin tai voimassa olevien hallussapitolupien määrää pienennetään
eikä myöskään ANASTUSRIKOSTEN määrä ole millään tavalla oleellisesti muuttunut. Eli
johtopäätöksenä – ampuma-aseilla tapahtuneiden terroritekojen syytä ei voi löytää ampuma-
aseita koskevista tilastoista, vaan syy on jossain muualla. Näkisimme asian siten, että
mielenterveyden ongelmia ja pahaa oloa ei voida helpottaa ampuma-aselainsäädännön
keinoin. Käytössä olevien ja käyttämättömien aseiden osalta voimme todeta, että huolellisesti
säilytettyinä kumpikaan tyyppi ei merkitse toistaan suurempaa tai pienempää riskitekijää –
mikä voisi oikeutta kiristämään lupapolitiikkaa. Tätä ei myöskään voida todeta faktana
pidettävistä tilastoista. Lähtökohtaisesti siis aseiden huolellinen säilyttäminen voimassa
olevan ampuma-aselain mukaan täytyy olla lähtökohtana jokaiselle ampuma-aseluvan
haltijalle.
Yleisperusteluista voidaan myös todeta, että viranomaisten aserekisteristä saatavat tiedot
ovat monilta kohdin paikkansapitämättömiä, minkä tosiasian myös viranomaiset itse
myöntävät. Vanhoista H-sarjan luvista tuskin pystytään kokoamaan ajan vaatimukset
täyttävää rekisteriä, joten onkin jatkossa syytä keskittyä L-rekisterin hyvään hoitoon, koska
ajan myötä H-sarjan aseet tulevat hiljalleen siirtymään L-rekisteriin tai poistumaan
aserekisteristä kokonaan. Tältä osin on myös jossain määrin epäoleellista tehdä pitkälle
meneviä johtopäätöksiä aserekisteristä saatavien ”luotettavasti” saatavien tietojen avulla.
1 §. Kaasusumuttimet – huomioita.
Koska pykälään ei ehdoteta muutoksia – ei siltä osin lausuttavaa. Jatkoa ajatellen kuitenkin
ehdotamme jo tässä vaiheessa, että kaasusumuttimien hankkimislupia voitaisiin myöntää
laajemmin yksityishenkilöiden käyttöön, henkilökohtaisen koskemattomuuden ja omaisuuden
suojelemiseksi –perusteella ja ilman konkreettista väkivallan uhkaa. Edelleen ehdotamme
alustavasti, että kaasusumuttimiin voitaisiin myöntää lupa myös ns. metsästysperusteisena
oman henkilökohtaisen koskemattomuuden ja omaisuuden suojelemisen nojalla esim.
suurpetojen karkoittamistilanteita varten.
Edellytyksenä luvan myöntämiselle edellä mainittuihin käyttötarkoituksiin tulisi olla
Valtioneuvoston asetuksella tai Sisäasiainministeriön asetuksella määritellyn
kaasusumutinkoulutuksen suorittaminen, jota voisi järjestää ainoastaan sellainen yhteisö, jolla
on a) ase-elinkeinolupa kaupallista ampuma-aseiden (=kaasusumuttimien) käyttöön
kouluttamista varten ja b) Sisäasiainministeriön auktorisoima kouluttajahenkilö. Tältä osin
lupaperusteita tulisi siis uusia vastaamaan EU:n sisällä laajasti käytössä olevaa mallia
nimittäin useimmissa EU-valtioissa kaasusumuttimet ovat jopa lupavapaita esineitä. Tästä
johtuen YJT:n kannalta olisi oleellista ”helpottaa” kotimaamme lainsäädäntöä vastaamaan
yleistä EU-lainsäädäntöä etteivät henkilöt a) kuljettaisi ja b) pitäisi hallussaan ”lupavapaista”
Euroopan valtioista Suomeen tuotuja kaasusumuttimia, joiden haltijat ja jotka itsessään eivät
ole rekisteröityjä.
2 §. Ampuma-aseen määritelmä – huomioita.
Uudistuneen 2 §:n perusteluissa ehdotetaan, että ampuma-aseen määritelmä muutettaisiin
vastaamaan YK:n tuliasepöytäkirjasta ja asedirektiivin muuttamisesta annetun direktiivin
edellyttämää tapaa. Esityksessä sanotaan ”Asedirektiivin muuttamisesta annettu direktiivi
edellyttää, että tietyt helposti ampuma-aseeksi muunnettavissa olevat esineet määritellään
ampuma-aseiksi. Tarkoituksena on ollut sisällyttää ampuma-aseen määritelmän piiriin
sellaiset startti- ja kaasupistoolit, jotka ovat muunnettavissa toimiviksi ampuma-aseiksi.”
LAUSUNTO
22. huhtikuuta 2009
Asekauppiaiden Liitto ry – PL 76, 00101 HELSINKI – Rek.nro 180.996
Puhelin 040 707 99 22, fax 040 661 10 50
www.asekauppiaat.fi – toimisto@asekauppiaat.fi
8
... ”Ensimmäinen edellytys olisi se, että esine muistuttaa ampuma-asetta. Edellytyksen
tarkoituksena olisi rajata muunnettavissa oleviksi katsottavien esineiden piiriä sellaisiin
esineisiin, jotka jo lähtökohtaisesti ovat ampuma-asetta muistuttavia.”
YK:n tuliasepöytäkirja Article 3. Use of terms. For the purposes of this protocol:
(a) “Firearm” shall mean any portable barreled weapon that expels, is designed to expel or
may be readily converted to expel a shot, bullet or projectile by the action of an explosive,
excluding antique firearms or their replicas. Antique firearms and their replicas shall be
defined in accordance with domestic law. In no case, however, shall antique firearms include
firearms manufactured after 1899;”
EU:n ampuma-asedirektiivi
”1.For the purposes of this Directive, ”firearm” shall mean any portable barreled weapon that
expels, is designed to expel or may be converted (-muutos “readily converted”) to expel a
shot, bullet or projectile by the action of an explosive, unless it meets the definition but is
excluded for one of the reasons listed in part III of Annex I. Firearms are classified in part II of
Annex I.”
Mielestämme pykälän kohta “...joka muistuttaa ampuma-asetta...” ei ole johdettavissa
YK:n tuliasepöytäkirjasta eikä myöskään EU:n ampuma-asedirektiivistä vaan on tältä osin
täysin turha – näiden asiakirjojen ulkopuolelta esiin tuleva. Perustelemme tätä sillä, että
määritelmä antaa liian mielivaltaisen mahdollisuuden tulkita vaaratonkin esine ampuma-
aseeksi. Kysymys kulminoituu siihen, että asia ei täten ole selkeästi määritelty vaan viime
kädessä ampuma-aseeksi voitaisiin tulkita mikä tahansa selkeästi ampumakelvottomaksi
(kevytvalumetallit, muovit) tarkoitettu lelu. Kuka tällaisen tulkinnan voisi tehdä?
Kaasupistoolien osalta toteamme, ettei YK:n tuliasepöytäkirjan eikä EU:n ampuma-
asedirektiivin mukaan niitä voida laskea ampuma-aseeksi, koska aseen piipusta ei tule ulos
”shot = hauleja”, ”bullet = luoteja” eikä myöskään ”projectile = ammusta” vaan pelkkää
kaasua. Kaasu nimittäin irtoaa ammuksesta jo piipun sisällä ts. ennen kuin se tulee ulos
piipusta. Kaasupistoolit ovat ns. menneen ajan esineitä ja niiden sääntely ampuma-aseina
pitäisi poistaa kokonaan ampuma-aselaista ja siten niiden muuttaminen esim. urheilukäyttöön
startti/lähetysaseiksi tulee olla mahdollista. Tämä asiakokonaisuus on syytä ratkaista
viimeistään lainsäädäntöhankkeen II-vaihessa yhdessä kaasusumuttimia koskevan
lainsäädännön kanssa.
3 §., 3 a-d §. Aseen osat ja ampuma-aseisiin tehtävät merkinnät
Aseen osat
Ehdotus seuraa tältä osin sekä YK:n tuliasepöytäkirjaa että EU:n ampuma-asedirektiiviä.
Hyväksyttävissä sellaisenaan, koska esimerkiksi runko-osien lupavaraisuus maassamme on
aiheuttanut tulkintaongelmia tuontiasioissa lähettäjämaan viranomaisissa. Äänenvaimentimien
osalta viittaamme 19 2a §:n perusteluihin myöhemmin tässä asiakirjassa.
Valmistusmerkinnät (a)
Perustuu selkeästi YK:n tuliasepöytäkirjaan ja hyväksyttävissä siltä osin.
Maahantuontimerkinnät (b)
Ei hyväksyttävissä. Suomessa jo nyt voimassa aserekisteri pystyy erinomaisesti tuottamaan
kaiken sen jäljitysinformaation mitä Suomeen maahantuoduista aseista tarvitsee.
Maahantuontimerkinnän lisääminen aiheuttaa runsaasti kustannuksia maahantuojille erikseen
tehtynä merkintänä ja se tulisi lisäämään muutenkin kotimaamme CIP-tarkastuslaitoksen
ajoittaisesta resurssipulasta kärsimää tuskaa, kasvaneita odotusaikoja ja sitä kautta
menetettyä liikevaihtoa.
LAUSUNTO
22. huhtikuuta 2009
Asekauppiaiden Liitto ry – PL 76, 00101 HELSINKI – Rek.nro 180.996
Puhelin 040 707 99 22, fax 040 661 10 50
www.asekauppiaat.fi – toimisto@asekauppiaat.fi
9
Ehdotamme, että CIP-hyväksymismerkintä toimisi samalla ”maahantuontimerkintänä” CIP-
maiden ulkopuolelta tuotaville aseille, koska joka tapauksessa EI-CIP –jäsenvaltiosta tuotavat
aseet on tarkastettava CIP-tarkastuslaitoksessa ennen niiden laskemista myyntiin.
Tarkastuslaitoksessa tehtävä CIP-merkintä nimittäin sisältää yksilöivän tarkastuspaikan
tunnuksen sekä tarkastamisvuoden, joista voidaan päätellä missä kohdin ko. ase on ylittänyt
EU:n tullirajan. Jos maahantuotava ase on peräisin EU:n ulkopuolisesta CIP-jäsenvaltiosta
(esim. Venäjä), voitaisiin tämä maa vapauttaa maahantuontimerkintäpakosta
Valtionneuvoston asetuksella. CIP-tarkastuksen yhteydessä CIP-valtion rekistereihin jää
merkintä aseen valmistajan tekemistä sarjanumeroista a-kohdan mukaan.
Pakkausmerkinnät (c)
Perustuu selkeästi YK:n tuliasepöytäkirjaan ja hyväksyttävissä siltä osin.
Merkintöjen tekeminen, poistaminen ja muuttaminen (d)
Perustuu selkeästi YK:n tuliasepöytäkirjaan ja hyväksyttävissä siltä osin. Poliisihallitus –termin
käyttäminen tässä yhteydessä turhaa, koska koko Poliisihallitusta ei ole vielä olemassa.
Merkintävelvollisuudesta poikkeaminen ”poikkeavaan keräilylliseen arvoon” vedoten tulisi olla
mahdollista pelkästään ”keräilylliseen arvoon” vedoten ilman ”poikkeavaa”. Tämä antaa liian
suuren harkintavallan yksinkertaisessa asiassa.
19 § 2a äänenvaimentimet
Perustuu EU:n ampuma-asedirektiiviin, joten hyväksyttävissä. Ruutiaseissa käytettävien
äänenvaimentimien myynnin ”kevennetty luvanvaraisuus” on omasta näkökulmastamme
ainoastaan pieni myyntitekninen muutos, jolla varmistetaan, että ostajalla on voimassa oleva
ampuma-aseen hallussapitolupa.
Ongelmaksi jää nyt se, miten ratkaista ilma-aseissa (ei ampuma-ase) käytettävien
äänenvaimentimien luvanvaraisuusasia mahdollisimman järkevällä ja kustannustehokkaalla
tavalla. Tämän asian suhteen vaadimme lain valmistelijoita tekemään yhteistyötä
intressipiirien kanssa. Ratkaisumalli on löydettävissä.
Korostamme, että äänenvaimentimien ”väärinkäyttö” rikollisessa mielessä ei ole Suomea
koskettava asia, vaan niitä käytetään selkeästi suojaamaan sekä itse ampujan (metsästäjien,
urheiluampujien), että kanssaharrastajien ja tietenkin metsästyksessä apuna käytettävien
koirien kuuloa sekä pienentämään ympäristölle aiheuttamaa melua.
43 §. ampuma-aseen hyväksyttävät käyttötarkoitukset
Muutos perustuu YK:n tuliasepöytäkirjaan ja EU:n ampuma-asedirektiiviin ja hyväksyttävissä
ikärajojen osalta. Hyväksymistä tukee edelleen se, että pykälä mahdollistaa edelleen 15-
vuotiaan ampumaharrastuksen, mikä kuuluu perinteiseen ampumaharrastuskulttuuriimme niin
metsästyksen kuin urheiluammunnankin tiimoilta.
Sen sijaan emme missään nimessä hyväksy ampumaharrastajien asettamista eriarvoiseen
asemaan lain edessä perustuen aseen tekniseen olemukseen. Jos 15-vuotias on kypsä
pitämään käsissään haulikkoa tai kivääriä ja harrastamaan sillä itsenäisesti vastuullista
metsästystä, on hän aivan samalla tavalla kypsä pitämään käsissään ja harrastamaan yhden
käden tuliaseella vastuullista urheiluammuntaa tai käyttämään yhden käden tuliasetta loukku-
ja luolapyynnissä lopetusaseena taikka avuttomassa tilassa olevan eläimen lopettamiseen.
LAUSUNTO
22. huhtikuuta 2009
Asekauppiaiden Liitto ry – PL 76, 00101 HELSINKI – Rek.nro 180.996
Puhelin 040 707 99 22, fax 040 661 10 50
www.asekauppiaat.fi – toimisto@asekauppiaat.fi
10
44 §. hankittavaa ampuma-asetta ja aseen osaa koskevat edellytykset
”Metsästyslainsäädännön mukaan sallittua eläinten ampumista varten hankkimislupaa ei
kuitenkaan voida antaa muihin ampuma-aselain 6 §:n 2 momentin 4-7 kohdissa tarkoitettuihin
ampuma-aseisiin kuin kertatulitoimiseen pienoispistooliin taikka pienoisrevolveriin”.
Mielestämme tämä lisäys tulee poistaa kokonaan täysin tarpeettomana. Jos hakijalla on
perusteet saada lupa loukku- ja luolapyynnin lopetusaseeseen ja/tai lopetusaseeseen
yleensä, ei aseteknistä eikä kaliiberirajoitusnormia voida sisällyttää tähän kohtaan. Itselataava
kertatuli –toimintoinen pienoispistooli (ja pistooli varsinaisena lopetusaseena) ei poikkea
millään tavalla YJT:n kannalta verrattuna 10-patruunaa rullaansa ottavasta
pienoisrevolverista, joka voidaan täyttää silmänräpäyksessä pikalaturilla. Toisaalta .22LR
kaliiberi ei ole riittävä lopetusase mahdollisen suurpedon taikka esimerkiksi hirvieläimen
lopettamisessa.
Metsästysasetus (666/93, 19 §) "Sen estämättä mitä edellä säädetään, saa luolassa,
loukussa tai muutoin vastaavissa olosuhteissa olevan eläimen sekä haavoittuneen tai
loukkaantuneen eläimen ampumiseen käyttää tarkoitukseen sopivaa ampuma-asetta.”
Saksan lainsäädännön mukaan isomman riistan metsästäjältä (villisika, saksanhirvi jne)
edellytetään yhden käden tuliaseen (minimikaliiberi 9x19) käyttämistä lopettamiseen.
Kiväärillä lopettaminen on liian vaarallista itselle ja ympäristölle.
Ja on huomioitava myös se, että varsin moni metsästäjä voi harrastaa ns.
”käsiasemetsästystä” myös ulkomailla vaikka se Suomessa ainakin toistaiseksi olisikin
kiellettyä. Joten yhtä lailla ulkomailla tapahtuvan metsästyksen tulee olla peruste hankkia
isompikaliiberinen yhden käden tuliase.
45 §. hankkimisluvan saajaa koskevat edellytykset
Ikärajat.
Koska hankkimisluvan hakijan 18-vuoden ikävaatimus perustuu YK:n tuliasepöytäkirjaan ja
EU:n ampuma-asedirektiiviin hyväksymme tätä momenttia koskevan muutosesityksen 18-
vuot. Esityksen mukaan 15-17 -vuotiaan on edelleen mahdollista aloittaa ja jatkaa vastuullinen
ampumaharrastus mikä on perinteiseen ampumaharrastuskulttuuriimme kuuluva ehdoton
vaatimus.
Sen sijaan emme missään nimessä hyväksy ampumaharrastajien asettamista eriarvoiseen
asemaan lain edessä perustuen aseen tekniseen olemukseen. Jos 15-vuotias on kypsä
pitämään käsissään haulikkoa tai kivääriä ja harrastamaan sillä itsenäisesti vastuullista
metsästystä, on hän aivan samalla tavalla kypsä pitämään käsissään ja harrastamaan yhden
käden tuliaseella vastuullista urheiluammuntaa tai käyttämään yhden käden tuliasetta loukku-
ja luolapyynnissä lopetusaseena taikka avuttomassa tilassa olevan eläimen lopettamiseen.
Suostumus lääketieteellisen arvion tekemiseen
Koska mielestämme on tärkeätä, että itse hakijan henkilöön kiinnitetään huomiota sen sijaan,
että huomiota kiinnitettäisiin liikaa hakijan hakemaan aseen aseteknisiin ominaisuuksiin,
näemme tämän kohdan olevan hyväksyttävissä näillä varauksilla;
- Suostumus lääketieteellisen arvion tekemiseen tulee olla sellainen, että hakijalle annetaan
mahdollisuus itse määritellä paikka, mistä lääketieteellinen arvio tulee hakea. Hakijan
oikeusturvan toteutumisen ja poliisin uskottavuuden sekä riippumattomuuden kannalta ei
voi olla hyväksyttävää, että poliisi voisi itsenäisesti päättää mistä paikasta ja keneltä
”vakiolääkäriltä” lääketieteellinen arvio haetaan. Lääketieteellisen arvion hakeminen tulee
tapahtua valtion kustannuksella, koska näyttötaakka sen tarpeellisuudesta on
poliisiviranomaisella myös voimassa olevan ampuma-aselain ja sen esitöiden mukaan.
Toisin sanoen, jos hakijan motiivit eivät ole puhtaat voidaan olettaa hänen vetäytyvän
LAUSUNTO
22. huhtikuuta 2009
Asekauppiaiden Liitto ry – PL 76, 00101 HELSINKI – Rek.nro 180.996
Puhelin 040 707 99 22, fax 040 661 10 50
www.asekauppiaat.fi – toimisto@asekauppiaat.fi
11
lupaprosessista ”lääketieteellisen arvion” aiheuttaman mahdollisen kiinnijäämisuhkan
vuoksi. Toisaalta, riittävän motivoitunut, terroritekoa tarkkaan suunnitellut henkilö saattaisi
läpäistä myös tällaisen seulan.
- Esityksen mukaisesti tämä suostumus on vaadittava jokaiselta ampuma-aselupaa
hakevalta henkilöltä.
Palvelustietojen esittäminen
Tämä kohta palvelee henkilön sopivuuteen korreloivia seikkoja ja on siten hyväksyttävissä.
On kuitenkin huomioitava, että tämä asia EI välttämättä kerro hakijan hakuhetken
sopivuudesta yhtään mitään, jos mahdollisesta palveluksesta, siviilipalveluksesta,
keskeyttämisestä tai palveluksesta vapauttamisesta on kulunut pitkä aika. Yleisesti ottaen
kunnialla loppuun suoritettu varusmiespalvelus tulisi ottaa lisäarvoa tuovana asiana
huomioon hankkimislupaprosessissa. Suorittamaton tai keskeytetty palvelus tai siviilipalvelus
neutraalina tekijänä sen jälkeen kun on selvitetty suorittamattomuuden tai keskeytyksen syy.
Asiassa ei näin järjesteltynä olisi myöskään sukupuolten tasa-arvoa loukkaavia elementtejä,
koska myös naispuolisilla henkilöillä on mahdollisuus suorittaa aseellinen palvelus ja saada
täten lisäarvoa hankkimisprosessissa. Järjestelyllä voidaan tukea välillisesti myös
maanpuolustustyön arvostusta ja motiivia olla mukana vapaa-ehtoisessa
maanpuolustustoiminnassa.
20-vuoden ikäraja ”yhden käden tuliaseisiin”
Vastustamme ehdottomasti ikärajan nostamista. Ikärajan tulee olla KAIKKIIN aseisiin ja
KAIKILLA asetyypeillä sama eli 18-vuotta. Ikärajan nostamiselle ei ole perustetta, koska
lähimenneisyydestä voimme nähdä 20-vuotiaan ja yli 20-vuotiaiden tehneen terroritekoja
iästään huolimatta. Sen sijaan näemme asian niin, että 18-vuotiaanakin voi olla kykenevä
osoittamaan riittävän kypsyyden kaikenlaisten aseiden hankkimiseen, jos hän pystyy
osoittamaan harrastavansa jotain ampumaharrastuksen lajia (metsästys, urheiluammunta,
reserviläistoiminta) ja osallistuneensa ko. lajin ohjattuun toimintaan sekä suorittaneensa
ko.lajin määräämät tasotestit. Luonnollisesti hakijan tulee tällöin täyttää muutkin henkilön
soveltuvuuteen kuuluvat kriteerit ja suorittaa mahdolliset soveltuvuustestit.
Asiassa on myös perustuslaillinen ja perusoikeudellinen ongelma; ampumaharrastuksensa
lajista riippuen kansalainen joutuu lupaprosessissa täysin eriarvoiseen asemaan, vaikka
todellisuudessa lajivalinta (metsästys, urheiluammunta, reserviläistoiminta, asekeräily) ei
aiheuta minkäänlaista lisääntynyttä vaaraa itse välineen suhteen – ainoastaan tunnepitoisissa
tulkinnoissa. On myös huomattava, että sama henkilö (esimerkiksi keräilijä) voi harrastaa
useitakin ampumaharrastuksen lajeja ja myös samalla aseella.
Yhdistyksen pakkojäsenyys
Käsityksemme mukaan yhdistykset päättävät itse ketä haluavat ottaa jäsenikseen pois lukien
ihmisten syrjintää koskevat säädökset. Jäseneksi ottamisen ehdoista määrätään yhdistyksen
säännöissä eikä tätä tosiasiaa voida mielestämme loukata tavallisen lain tasoisella
säädöksellä. Kysymys on siltäkin osin perustuslain vastaisesta yhdistymisvapauden
loukkaamisesta. Lisäksi on ilmennyt, että suinkaan kaikki yhdistykset eivät ole ns.
ampumaseuroja, joilla olisi oikeus antaa jäsenilleen ase- ja ampumakoulutusta. Tältä osin
esitys törmää myös toiseen perustuslailliseen ongelmaan, eli asuinpaikkakunnasta riippuen
hakija joutuu täysin eriarvoiseen asemaan yhdistykseen liittymismahdollisuuksien suhteen.
Eri asia on, että pääsäännön mukaan kaikki urheilu luo sääntönsä itse ja säännöissä
urheilulajin harrastajalle voidaan asettaa omia lajiin liittyviä kriteereitä.
Suomen ampumaharrastajista melkoinen osa ei kuitenkaan kuulu mihinkään yhdistykseen
tälläkään hetkellä. Metsästystä voi harrastaa valtion mailla ja maanomistajan luvalla
kuulumatta mihinkään seuraan ja toisaalta urheiluammunnan eri lajeja voi harrastaa
itsenäisesti ilman seuran tukea esimerkiksi kaupallisilla ampumaradoilla ja sekä yhdistysten
omistamilla radoilla sopimuksiin nojautuen.
LAUSUNTO
22. huhtikuuta 2009
Asekauppiaiden Liitto ry – PL 76, 00101 HELSINKI – Rek.nro 180.996
Puhelin 040 707 99 22, fax 040 661 10 50
www.asekauppiaat.fi – toimisto@asekauppiaat.fi
12
Kahden vuoden määräaika 1:stä yhden käden tuliaselupaa haettaessa
Vastustamme ehdottomasti MINKÄÄNLAISEN aikaan sidotun määräajan asettamista.
Perustelemme tätä näkemystä ensijaisesti yleisen järjestyksen ja turvallisuuden kannalta
seuraavasti;
Perinteisesti ja aikaisemmin, hankkimisluvan hakija on joutunut ”poliisikosketukseen”
hakiessaan lupaa harrastamisen aloittamisen yhteydessä. Tällöin lupahallinto on
automaattisesti joutunut tekemään henkilöstä normaalit prosessiensa mukaiset
rekisteritarkastukset ja jos rekistereistä on ilmennyt jotain sellaista, mikä on voinut olla
luvanmyöntämisen este, on lupaharkinta joko pysähtynyt tai henkilö haastateltu tai vaadittu
antamaan lisäselvityksiä. Aseturvallisuuden kannalta tämä järjestelmä on ollut erinomainen –
kukaan meistä ase-elinkeinonharjoittajista eikä muista intressiryhmistä halua ampuma-
aseiden joutuvan väärien henkilöiden käsiin. Tältä osin myös intressipiirit ovat voineet luottaa
ainakin jossain määrin siihen, että heidän yhteisössään toimiva henkilö on läpäissyt poliisin
käytössä olevat rekisteritarkastukset henkilön saadessaan itselleen hankkimisluvan.
Lupaviranomainen, jolla on ollut työkalut rekisteritarkastukseen on siis kantanut vastuuta
hakijan henkilöstä.
Uuden lakiesityksen ja jo 29.9.2008 annettujen täydennysohjeiden myötä tilanne onkin
muuttunut sellaiseksi, että ylin lupaviranomainen suorastaan a) haluaa vähentää omaa
vastuutaan ja b) lisätä yhteisöjen vastuuta ikään kuin sillä perusteella, että jos joku yhteisö
on niinkin edesvastuuton, että järjestää ohjattua toimintaa niinkin vastenmielisillä esineillä kuin
ampuma-aseet tulee heidän ottaa vastuuta myös näitä esineitä käyttävistä henkilöistä.
Tällainen vastuunsiirto on konkreettisesti nähtävissä monessa eri yhteydessä;
A) Tiedotusvälineissä Sisäasiainministeriö on ilmoittanut, että jatkossa on tarkoitus että
seurat kantavat enemmän vastuuta henkilöistä.
B) 29.9.2008 annettu ja myöhemmin 14.10.2008 täydennetty ohje korostaa sitä, että
halutessaan aloittaa ampumaharrastuksen ja hankkiessaan ensimmäistä yhden käden
tuliasetta – henkilön tulee osoittaa määräaikaan (vähintään 1 vuosi) sidottu
harrastusaktiivisuus.
C) Nyt lausuttavana oleva lakiesitys nostaa tuon määräajan vielä kahteen vuoteen.
Ongelmana on se, että MITEN voi aloittaa harrastamisen jos EI ole harrastusvälinettä?
Moniin eri ampumaharrastukseen lajeihin voi toki tutustua pintapuolisista kokeilemalla
kokeneen harrastajan ohjauksessa käytettävissä olevia ampuma-aseita.
Ohjeissa ja tässä lakiesityksessä on lähdetty siitä olettamuksesta, että yhteisöjen tulee tarjota
uudelle ampumaharrastajalle mahdollisuus aloittaa ampumaharrastus joko yhteisön tai
yhteisön jäsenten laina-aseilla. Tästä hieman myöhemmin.
Mikä sitten aiheuttaa uhan yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle?
Kuten edellä kerrottiin, aikaisemmin uusi ampumaharrastaja tuli harrastustoimintaan mukaan
pikaisen kokeiluvaiheen jälkeen oman aseen kera, jolloin paikallinen lupaviranomainen oli
lähtökohtaisesti tarkistanut henkilön rekisteritaustat.
Nyt, yhteisöjen tulisi ottaa jäseneksi sellaisia henkilöitä, joiden taustoista ja tarkoitusperistä he
eivät voi tietää yhtään mitään. Yhteisöillä ei ole käytössään sellaisia työkaluja, joilla he
voisivat tarkistaa henkilön rekisterimerkinnät. Näin ollen heidän tulisi kantaa maximissaan
jopa kaksi vuotta vastuuta siitä, että henkilö EI aiheuta vaaraa yleiselle järjestykselle ja
turvallisuudelle. Kärjistäen tämän asiain voisi ilmaista siten; että onko oikein, että yhteisö
opettaa henkilön ampumaan tuliaseella (lajista riippumatta) tarkasti ja nopeasti ja henkilö itse
tietää koko ajan, että hän tulee käyttämään näitä oppeja viime kädessä jopa viranomaisia
vastaan tai protestina koko yhteiskuntajärjestelmää vastaan?
LAUSUNTO
22. huhtikuuta 2009
Asekauppiaiden Liitto ry – PL 76, 00101 HELSINKI – Rek.nro 180.996
Puhelin 040 707 99 22, fax 040 661 10 50
www.asekauppiaat.fi – toimisto@asekauppiaat.fi
13
Tämän kaiken opin henkilö voisi saada ilman, että mikään tai kukaan viranomainen on
koskaan kahden vuoden aikana voinut pysäyttää oppimisprosessia esimerkiksi esiin tulleen
poliisin rekistereistä löydetyn merkinnän vuoksi. Taitava manipuloija ja psykopaatti pystyy
toimimaan yhteisössä tavoitehakuisesti motivoituneena täysin huomaamatta. Hän saisi
käsitellä ampuma-aseita harjoitusten yhteydessä ja voisi päästä käsiksi erilaisiin ampuma-
aseisiin helposti. Ei voida myöskään poissulkea sitä korostunutta riskiä, mikä piilee tällaisessa
yhteisössä käytössä olevien aseiden anastamiseen.
Tämän konkreettisen vaaramomentin nojalla vaadimme, että kaikenlainen aikaan sidottu
oppimisprosessi luvanhakemisen mahdollistavana kriteerinä on ehdottomasti poistettava
lakiesityksestä ja alemman tasoisista säädöksistä. Urheilulajit yleensäkin määrittelevät itse
sääntönsä ”sisältäpäin” ja asettavat harrastajille omat oppimis- ja taitotavoitteet. Nopeasti
oppiva henkilö etenee prosessissa nopeammin ja voisi aloittaa aktiivisen harrastamisen
nopeammin ja sellainen, jonka oma aikataulu taikka oppimiskyky ei antaisi aikaa nopealle
oppimiselle, saavuttaa lajin määräämät oppimis- ja taitotavoitteet sitten hitaammin.
Tasapuolisuuden nimissä tällainen järjestelmä voisi koskettaa aivan jokaista ensimmäistä
ampuma-aseen hankkimislupaa koskevaa henkilöä riippumatta siitä, onko kysymyksessä
metsästäjä, urheiluampuja vaiko reserviläisharrastaja.
Tällä tavoin se aika, jonka voidaan katsoa olevan ”riskialtista” yhteisöille yleisen järjestyksen
ja turvallisuuden näkökulmasta, saataisiin lyhenemään minimiin. Olisi myös yhteisön kannalta
motivoivaa saada uusi harrastaja nopeasti itsenäiseksi harrastajaksi. Pakotettuun pitkään
harjoitteluvaatimusaikaan liittyy myös oleellisesti seuraavat neljä ongelmakohtaa, jotka
osoittavat ”lakisääteisen” harjoitteluajan sisältävän myös perusoikeuksien loukkauksia;
- Jaksaako kukaan uusi harrastuksensa aloittava henkilö oikeasti harjoitella ”puoliteholla”
opetuksen ja valvonnan alaisuudessa jopa kaksi vuotta, jos hänellä on vain
”mahdollisuus” hakea hankkimislupaa omaan aseeseen kahden vuoden kuluttua?
- Jaksaako kukaan seura-aktiivi tai seura-aktiivit oikeasti olla kiinnostuneita viettämään
omaa harrastus- ja harjoitteluaikaansa opastamalla ja valvomalla kädestä pitäen samoja
henkilöitä jopa kahden vuoden ajan?
- Yhteisöillä ei ole seura-aseita eikä monella seuralla ole myöskään varoja sellaisten
hankkimiseksi. Edelleen seura-aseiden säilyttämisvastuut ja kuljettaminen eivät ole täysin
yksiselitteisesti ja helposti ratkaistavissa olevia asioita. Erilaiset lajit vaativat erilaisia
aseita ja mitä suuremmaksi lajikohtainen tarkkuusvaatimus asetetaan, sitä
oleellisemmaksi tulee se tosiasia, että aseen tulee sopia ampujan fyysisiin ja taidollisiin
ominaisuuksiin. Toisin sanoen ampujalle ei voi olla motivoivaa se, että ns. yhteisö- tai
laina-ase ei tue hänen oman fysiikkansa ominaisuuksia saati se, että ampuja selvästi voisi
saada parempia tuloksia aikaan juuri hänelle itselleen paremmin sopivalla aseella mitä
hänellä ei ole ja mitä hän ei voi hankkia. Edelleen ei voida vaatia, että kouluttajat
antaisivat omia henkilökohtaisia aseitaan koulutuskäyttöön ja niitä pitäisi säätää ja
vääntää monella eri tavalla aina koulutettavan mukaan.
- Viimeinen eli neljäs mahdottomuus koskee suorituspaikkoja, joita ei yksinkertaisesti ole
olemassa jokaisella paikkakunnalla siten, että ympärivuotinen harjoittelu olisi mahdollista.
Kaikki nämä syyt asettavat luvanhakijat ja kansalaiset täysin eriarvoiseen asemaan
asuinpaikkakunnastaan riippuen. Suurissa väestökeskittymissä on urheilu- ja
metsästysseuroja, joilla saattaa olla tai ei ole ampuma-aseita harjoittelua varten samoin kuin
harrastuspaikkoja jäsenilleen tai sitten ei. Tämä ajatusmalli vahvistaa myös sitä tosiasiaa, että
yhdistymispakkoajatusta voidaan edelleen vastustaa tältäkin näkökannalta. Syrjäseuduilla
malli aiheuttaa välttämättä taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia sekä syrjäytymistä.
Näkemyksemme mukaan on täysin selvää, että tällainen pakkoharjoitteluaikamalli tulee
lopettamaan vaikeuttamaan siinä määrin uusien ampumaharrastajien harrastamisen
aloittamista, että he mahdollisesti mieluummin luopuvat koko ajatuksesta. Tällä tavoin tosin
myönnettävien ampuma-aseen hankkimislupien määrä pienenee ja pitkällä tähtäimellä myös
aseiden kokonaismäärä pienenee – mikä on myös lakiesityksen yksi tavoite. Tällöin on
LAUSUNTO
22. huhtikuuta 2009
Asekauppiaiden Liitto ry – PL 76, 00101 HELSINKI – Rek.nro 180.996
Puhelin 040 707 99 22, fax 040 661 10 50
www.asekauppiaat.fi – toimisto@asekauppiaat.fi
14
selvää, että raskaat taloudelliset menetykset ase-elinkeinonharjoittajille ovat totisinta totta ja
tätä emme voi hyväksyä varsinkin jos on olemassa toinenkin ratkaisumalli.
Metsästys- ja ampumaseurat ovat kautta aikojen kirjoittaneet harrastustodistuksia aktiivisille
jäsenilleen. Mielestämme tämän vapaaehtoisuuteen perustuvan järjestelmän pitää jatkua
edelleen ilman joka seurassa olevaa pakollista ampuma-asekouluttajaa. Seurojen
harrastustodistuksista voitaisiin kuitenkin luoda sellainen Sisäasiainministeriön ohjeen
mukainen ”virallinen” malli, jonka allekirjoittaisi kaksi seuran itsensä määräämää luotettavaa
henkilöä. Harrastustodistuksen tulisi sisältää vain maininta siitä, että henkilö X on merkitty
Ampumakerho Ry:n jäseneksi xx.huhtikuuta 2009 ja henkilö on osallistunut seuran
järjestämään yhdistystoimintaan seuran säännöissä ja toimintaohjeissa määritetyn
aktiivisuusvelvoitteen mukaan. Henkilö on suorittanut esim. xxammunnan tutkinnon
xx.huhtikuuta 2009 jne... Vain selkeät todennettavissa olevat faktat, ei henkilöarvioita. Seurat
joutuisivat muokkaamaan itselleen selvät ohjeet siitä, kenelle ja minkälaista aktiivisuutta
osoittavalle henkilölle todistus voitaisiin kirjoittaa.
Lakiesityksen mukaan luola- ja loukkupyynnin lopetusaseeksi lupaa haettaessa, hakijan tulisi
esittää riistanhoitoyhdistyksen todistus aktiivisesta harrastuksestaan. Saamamme palautteen
mukaan riistanhoitoyhdistysten toiminnanjohtajat eivät todellakaan voi tuntea satojen jopa
tuhansien alueensa luola- ja loukkupyytäjien aktiivisuutta. Tältä osin riistanhoitoyhdistyksen
antamalla lausunnolle ei voisi nähdäksemme antaa mitään julkista luotettavuutta, koska
lausunto perustuisi viime kädessä kuitenkin suoraan itse harrastajan antamaan tietoon.
Vaatimus on siis täysin turha ja mahdoton toteuttaa. Lisäksi se asettaisi hakijat jälleen kerran
täysin eriarvoiseen asemaan. Pienten yhdistysten sisällä todistuksen voisi saada
henkilökohtaisen tunnettavuuden avulla, isommilla paikkakunnilla kukaan ei tunne ketään.
45 b §. Yhteisön ja säätiön asevastaava
Jos lakiesitys toteutuu esityksen mukaisena, tämä kohta on hyväksyttävissä sellaisenaan pois
lukien ikäraja.
45 c §. Soveltuvuustesti
Hyväksyttävissä.
45 d §. Ampuma-asekouluttajaksi hyväksyminen.
Lakiesityksessä ehdotettu koulutusjärjestelmän toteuttamismalli on sinällään hyväksyttävissä,
mutta seuraavin varauksin;
Mitä tulee ampumakouluttajiin ja heidän julkiseen luotettavuuteen. Edelleen vetoamme
aikaisemmin mainittuun ”vastuunsiirtoon”. On ehdottoman väärin, että julkisen vallan käyttöä
siirrettäisiin viranomaisilta yksityisille henkilöille ilman valtiolta saatavaa korvausta sille
kuuluvasta vastuun kantamisesta. Vaikka kuinka lainsäätäjän mielestä olisi hienoa nähdä, että
jokaisessa ampumaharrastusta tukevassa yhteisössä olisi koulutettu ampumakouluttaja, ei
tällaiseen tilanteeseen pääsyyn ole realistisesti mahdollisuuksia.
Ampumakouluttajien 1-päiväinen koulutus ei paranna aseturvallisuutta eikä yleistä järjestystä
ja turvallisuutta millään tavalla. Toisekseen koulutuksen käyminen ei takaisi millään tavalla
sitä, että ampumakouluttaja voisi toimia tavallaan viranomaisen ”sijaisena” noudattaen edes
soveltaen hyvän hallinnon periaatteita, joihin kuuluu mm. tasapuolisuus. Edelleen jos
ampumakouluttajan julkisen luotettavuuden vastapainona on myös korostettu vastuu siitä,
mihin nimensä kirjoittaa – voi olla, että kun otetaan huomioon edellä mainitut korostuneet
uhkat esimerkiksi pakkoharjoitteluaikaan liittyen, kukaan ei halua ryhtyä moiseen toimeen.
LAUSUNTO
22. huhtikuuta 2009
Asekauppiaiden Liitto ry – PL 76, 00101 HELSINKI – Rek.nro 180.996
Puhelin 040 707 99 22, fax 040 661 10 50
www.asekauppiaat.fi – toimisto@asekauppiaat.fi
15
Edelleen on huomioitava, että kaikilla seuroilla ei ole henkilö- eikä varallisuusresursseja
tällaisen toiminnan ylläpitämiseen. Pahimmassa tapauksessa koko seuran toiminta saattaa
olla vaakalaudalla tällaisen vaatimuksen tullessa voimaan, mikä on taas lisää syrjäytymisen ja
eriarvoisuuden riskiä.
46 §. ei kommentoitavaa.
50 §. ei kommentoitavaa.
53 §. hallussapitoluvan voimassaoloaika ja lupaehdot
Hallussapitoluvat tulee pääsääntöisesti antaa aina pelkästään toistaiseksi voimassa olevina.
Jos määräaikainen lupa olisi tarpeellinen antaa, tulee silloin noudattaa tiukasti voimassa
olevan ampuma-aselain ja sen esitöissä erityisen tarkasti selvitettyjä periaatteita. Vaikkakin
esityksessä ja julkisuudessa on esitetty määräaikaisuuden olevan validi aseturvallisuutta ja
yleistä järjestystä ja turvallisuutta lisäävä tekijä, emme missään nimessä yhdy tähän
näkökantaan. Tosiasia on se, että lupien määräaikaisuus ei estä millään todennäköisyydellä
aseen väärinkäytön mahdollisuutta sen haltijan toimesta.
Keräilyaseisiin ei tule asettaa ampumiskieltoa, paitsi jos on selvää että aseen tekninen
rakenne esimerkiksi ikänsä puolesta ei tulisi kestämään ampumista.
53 a §. harrastuksen jatkumisen osoittaminen
Vastustamme tällaista järjestelmää, koska se asettaa edelleen henkilöt eriarvoiseen asemaan
monessakin suhteessa sekä loukkaa ampuma-aseen luvanhaltijan omaisuudensuojaa.
Ampuma-ase omistetaan – hallussapitoluvalla sitä saa pitää hallussaan. Omistamiseen liittyy
tosiasia, että omistettavalla esineellä on jokin rahassa mitattava arvo ja ampuma-aseissa arvo
voi olla huomattava. Nämä kaksi käsitettä omistaminen vs. hallussapito tulee pitää erillään.
Omistamisesta ja sen yksityiskohdista säädetään omilla normeilla, ampuma-aseen
hallussapitolupaa koskevista asioista säädetään ampuma-aselainsäädännöllä.
Tämän pykälän mukaisen ajattelun seurauksena nämä kaksi asiaa ikään kuin liittyisivät
oleellisesti yhdeksi ja samaksi ja hallussapitoluvan menetys tarkoittaisi samalla myös
mahdollisesti huomattavan omaisuuden menettämistä. Perustuslakimme 15 §. määrittää, että
jokaisen omaisuus on korostetusti turvattu.
Kun asiaan lisätään se, että todistuksen harrastuksen jatkumisesta voisi antaa vain ampuma-
asekouluttaja tai riistanhoitoyhdistys olisi näillä tahoilla käytännössä oikeus määrätä myös
henkilön harrastusvälinettä koskevasta varallisuusarvosta. Ja kuten aikaisemmin todettiin,
näiden tahojen julkiselle luotettavuudelle ei voisi antaa paljoakaan arvoa, koska he eivät ole
varsinaisia viranomaisia eikä heitä koskisi viranomaistoiminnan vastuusäännökset ja toisaalta
ampumaharrastajallakaan ei olisi valituskeinoja ”viranomaisen” päätöksestä. Järjestelmä
toteuttaisi raskaalla tavalla mielivallankäytön mahdollistavan mallin. Tätä ei voi hyväksyä.
Kohdan viimeinen momentti ”Lupaviranomainen voi tarvittaessa vaatia luvanhaltijaa
esittämään harrastuksestaan muitakin selvityksiä” on täysin mahdoton hyväksyä, koska
tällainen avoin valtakirja mahdollistaa lupaviranomaiselle täysin vapaat kädet tehdä
määräaikaisen luvan peruutus olemattomallakin perusteella. Tällaisille avoimille
”stasipykälille” tulee muodostaa selkeä konkreettinen sisältö lakia alemmanasteisilla
säädöksillä.
LAUSUNTO
22. huhtikuuta 2009
Asekauppiaiden Liitto ry – PL 76, 00101 HELSINKI – Rek.nro 180.996
Puhelin 040 707 99 22, fax 040 661 10 50
www.asekauppiaat.fi – toimisto@asekauppiaat.fi
16
54 §. rinnakkaislupa.
Ei ikärajaan liittyvää asetyyppirajoitusta.
55 §. rinnakkaisluvan voimassaoloaika ja lupaehdot.
Ei asetyypistä riippuvia rajoituksia.
66 §. lupien ja suostumuksen raukeaminen.
Ei ikärajaan liittyviä asetyyppirajoituksia.
67 §. Lupien peruuttaminen.
Hyväksyttävissä paitsi kohta 5 vedoten pykälästä 53 annettuihin perusteluihin. Ja edelleen on
täysin epäuskottavaa, että sellaisen vastuullisen ampumaharrastajan aseet, joita harrastaja
säilyttää hyväksytyllä tavalla, voisivat joutua vääriin käsiin yhtään sen paremmin tai
huonommin vaikka harrastaja ei niillä ampuisikaan säännöllisesti. Mitään faktista näyttöä
tällaisesta riskitekijästä ei ole saatavissa vaan perustuu täysin arvailuun.
67 b §. Hyväksyttävissä, jos ampuma-asekouluttaja asiakokonaisuus tulee
hyväksytyksi.
89 §. Ei kommentoitavaa.
103 §. ampuma-aserikkomus
9-kohta. Ei hyväksyttävissä. Mitään todellista tarvetta kieltää henkilöä suorittamasta
”dekoamista” vaikkapa omalle omistamalleen aseelle ei voi olla. Lakiesityksen perusteluista ei
löydy tämän pykälän tarpeellisuudelle minkäänlaista konkreettista näyttöä. Loukkaa
perustuslain omaisuudensuojasäännöksiä. Miksi henkilö ei voisi dekota omaa omistamaansa
asetta, jos dekoaminen on suoritettu laissa ja asetuksessa määritellyllä tavalla ja paikallinen
viranomaisen hyväksyy suoritetun työn 112 §:n mukaisesti. Koko lisäys on täysin tarpeeton.
106 b §. aseiden säilytystilojen tarkistaminen
Rikollisen kotirauhaa ei häiritä menemällä suorittamaan tarkastusta ilman yksilöityä
rikosepäilyä – vastuullisen ampumaharrastajan kotirauhaa taas voi? Ampuma-aseen
omistaminen asettaa siis henkilön rikollista huonompaan asemaan? Miten asia ylipäätään
voisi lisätä aseturvallisuutta, kun viranomainen ilmoittaisi kaksi viikkoa ennen tarkastusta ns.
tulevansa käymään. Kahden viikon aikana mahdollisesti epäasiallisesti säilytetyt aseet
varmasti tulisivat säilytetyiksi kunnolla. Tämän asian monipuolinen selvittäminen
perustuslakivaliokunnan kanssa on välttämätöntä.
Jos esityksen satunnaisotanta koskee aivan kaikkia aseenomistajia, on pykälän tarkoitus
ymmärrettävissä. Mutta jos se koskee vain tiettyjä asetyyppejä, se asettaa kansalaiset jälleen
eriarvoiseen asemaan. On muistettava, että suurin osa ”väärin” säilytetyistä aseista lienee
kuitenkin juuri ns. ”pitkiä” aseita, joita on lukumääräisesti valtaosa kaikista aseista. Tästä
LAUSUNTO
22. huhtikuuta 2009
Asekauppiaiden Liitto ry – PL 76, 00101 HELSINKI – Rek.nro 180.996
Puhelin 040 707 99 22, fax 040 661 10 50
www.asekauppiaat.fi – toimisto@asekauppiaat.fi
17
syystä on hyvin perusteltavissa se tosiasia, että satunnaisotannan tulisi toteutuessaan
koskettaa aivan kaikkia aseenomistajia tai sitten ei ollenkaan.
Satunnaisotannassa ilmenneestä tarpeesta ja tarkistuskäynnistä tulisi SOPIA viimeistään
kahta viikkoa aikaisemmin ja tarkastuskäynnin aikana viranomaisten tulee esiintyä
siviilivaatteissa ja saapua paikalle siviiliajoneuvoa käyttäen. Koska kysymyksessä ei ole
rikosepäilyperusteinen kotietsintä, tulee kotirauhan olla suojattu ja tarkastuksen tapahtua
ampuma-aseiden haltijan määrittelemillä ehdoilla ja hänellä voi olla mukanaan
valitsemansa henkilö todistamassa tapahtumaa.
112 b §. aseen dekoamisen oikeus ja tarkastaminen.
Lisäys ei tarpeellinen. Perusteluina viitataan 103 §:ssä esitettyyn. Pääsääntöisesti aseet
dekotaan kuitenkin aseseppien toimesta.
114 §. Terveydenhuollon ammattihenkilön ilmoitusoikeus.
Hyväksyttävissä varauksin. Ilmoittamisoikeus tulee olla vaan lääkärillä – ei MUILLA
terveydenhoidon ammattihenkilöillä. Terveydenhuollon ammattihenkilöiksi nimittäin
katsotaan mm. myös seuraavat ammattinimikkeet; hammaslääkäri, proviisori, psykologi,
puheterapeutti, ravitsemusterapeutti, farmaseutti, sairaanhoitaja, kätilö, terveydenhoitaja,
fysioterapeutti, laboratoriohoitaja, röntgenhoitaja, suuhygienisti, toimintaterapeutti, optikko,
hammasteknikko, apuhoitaja, hammashoitaja, jalkojenhoitaja, koulutettu kiropraktikko,
koulutettu naprapaatti, koulutettu osteopaatti, kuntohoitaja, lastenhoitaja, lääkintävahtimestari-
sairaankuljettaja, mielenterveyshoitaja, mielisairaanhoitaja ja perushoitaja.
On vaikea perustella sitä, että puheterapeutti, ravitsemusterapeutti, suuhygienisti ja vaikkapa
jalkojen hoitaja voisi olla oikeutettu tekemään ammattiosaamisensa perusteella ilmoituksen
henkilöstä, joka ei olisi sopiva ampuma-aseiden hallussapitoon.
Ajatus sinällään on oikean suuntainen ja ymmärrettävä, mutta ilmoitusoikeus tulisi rajata vain
lääkärien oikeudeksi.
Asia sisältää myös konkreettisen väärinkäytön vaaran; on todennäköistä että
ilmoitusmahdollisuutta käytettäisiin perusteettomasti kosto- tai kiristystoimenpiteenä ampuma-
aseen omistajia vastaan esimerkiksi riitaisissa huoltajuus- ja avioerotilanteissa.
119 §. ei kommentoitavaa.
Muutoskommentit esitetty jo aikaisempien pykälien kohdalla.
Asekauppiaiden Liitto ry
Pasi Säynäjoki, puheenjohtaja.
Liitteet: 1. Asekauppiaiden Liitto ry:n ja Asealan Elinkeinonharjoittajat ry:n vaatimus
Sisäasiainministeriölle 13.11.2008.
2. Sisäasianministeriön vastaus liitteeseen 1. 2.12.2008
3. Asekauppiaiden Liitto ry:n lausunto Poliisihallitusta koskien 4.3.2009. |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
admin
Site Admin
Liittynyt: 04 Maa 2004
Viestejä: 1373
|
| Lähetetty: 02.05.2009 11:57 Viestin aihe: |
|
|
SUOMEN ASESEPPIEN YHDISTYS RY
LAUSUNTO 20.04.2009
Sisäasiainministeriö
Poliisiosasto
Arpajais- ja asehallintoyksikkö
PL 50
11101 Riihimäki
Viite: Lausuntopyyntö (SM109/:00/2008, 25.3.2009)
ASIA: Hallituksen esitys ampuma-aselain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamiseksi
Haluamme kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto.
Esitys, jota lausuntopyyntö koskee, on laadittu selkeästi vaikeuttamaan luvallista aseisiin liittyvää toimintaa maassamme. Kokonaisuutena esitys on laadittu siten, että se on vaikeaselkoinen. Koska esitysteksti on monin paikoin keskeneräinen, on epätarkoituksenmukaista lähettää kyseinen esitysluonnos lausuntokierrokselle ilman kaikkia lausuntoa edellyttäviä kohtia.
Viranomaislähtöisyys huokuu kauttaaltaan esitystekstistä, missä pidetään itsestään selvyytenä poliisiviranomaisen laajaa toimivaltaa, jota ei vielä kokonaisuudessaan ole edes hyväksytty. Esimerkiksi poliisihallituksen perustaminen (SM086:01/2007) on edelleen kesken ja vailla lainvoimaa.
Lakiesityksen perustelut ovat monissa kohdin kaukana käytännön todellisuudesta ja esitys muistuttaa paljon vuonna 1996 eduskunnan hallintovaliokunnan hylkäämää vastaavaa esitystä (HE 81/1996).
Esimerkiksi esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa 2 §:ssä pohditaan ampuma-aseen olemusta: ”Ensimmäinen edellytys olisi se, että esine muistuttaa ampuma-asetta. Edellytyksen tarkoituksena olisi rajata muunnettavissa oleviksi katsottavien esineiden piiriä sellaisiin esineisiin, jotka jo lähtökohtaisesti ovat ampuma-asetta muistuttavia. Näin ollen esimerkiksi pelkkää teräslevyn palaa ei katsottaisi tällaiseksi esineeksi.” tai ”Esineen tulisi olla muunnettavissa toimivaksi ampuma-aseeksi ilman erityistietoja ja -taitoja. Tämä tarkoittaisi sitä, että esine olisi muunnettavissa tavanomaisin työkaluin ilman asesepän ammattitaitoa ja erityistyökaluja.”
Aseseppien mielestä tämän kaltainen pohdiskelu tuntuu epäasialliselta ja asiantuntemattomalta.
19 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa kohta: ”Jos henkilöllä ei olisi ampuma-aseen hallussapitoon oikeuttavaa lupaa, olisi äänenvaimentimen hallussapito luvanvaraista”. Esityksen laatija näkee ongelman ainoastaan viranomaisen kannalta, eikä ymmärrä niitä motiiveja, millä joku ylipäätään hankkii itselleen äänenvaimentimen.
Ampuma-aseiden deaktivointi lienee se, minkä esityksen laatija näkee asesepille ainoana tulevaisuuden toimintana. Erikoista esityksessä on se, että deaktivointeja saisi suorittaa vain elinkeinoluvallinen kaupallinen toimija. Toisin sanoen esim. eläkkeelle siirtynyt aseseppä ei saisi deaktivoida edes omaa asettaan. Deaktivoitujen aseiden määrää ei tulisi muutenkaan lisätä lainsäädännöllisin toimenpitein. Väärissä käsissä deaktivoidut ampuma-aseet aiheuttavat vahinkoa ja luvallisesti toimintakykyisten ampuma-aseiden parissa toimiville negatiivista yhteiskunnallista painetta.
Lähtökohdiltaan esitys on laadittu estämään ”kouluampumisia”. Esitys ei puutu lainkaan rikollisten luvattomiin aseisiin tai huomioi sitä, että lakimuutoksen alkuun saattaneet murhaajat saivat aseensa täysin väärin perustein ja vuoden määräajoiksi. Esityksessä olevia lupien määräaikaisuuksia ei myöskään perustella. Aseseppien yhdistys ei hyväksy mielivaltaisia määräaikoja, koska ne ainoastaan aiheuttavat harmeja lakeja noudattaville kansalaisille.
Yksityishenkilön terveydentilaan, kotirauhaan, omaisuudensuojaan tai yhdistymisenvapauteen liittyvien perustuslain lakipykälien esittäminen tekee luvallisesti aseiden parissa toimivista kansalaisista käytännössä lainsuojattomia ilman perusoikeuksia. Yhteen ihmisryhmään yritetään yleisen järjestyksen ja turvallisuuden nimissä kohdistaa perustuslain vastaisia toimia.
Aseisiin liittyvien lupapäätösten yhteydessä on tähän asti arvioitu kansalaisen riittävä nuhteettomuus. Nyt lähtökohtana on se, että jokaiseen aseeseen erikseen liittyy potentiaalinen rikos. Tämä asenne loukkaa noin neljännestä täysi-ikäisistä kansalaisista, jotka pääasiassa kuuluvat viranomaistenkin tiedostojen mukaan nuhteettomimpiin veronmaksajiin. Mitään oikeutusta perustuslain loukkaamisiin ei ole, kun käsitellään aseisiin liittyviä asioita ilman rikoksia.
AAHY on toiminut määrätietoisesti luvallisten ampuma-aseiden ja luvallisesti aseiden parissa toimivien henkilöiden vähentämiseksi. Minkäänlaista vuoropuhelua intressipiirien kanssa ei ole käyty, jos jokin asia on AAHY:lle esitetty vastoin heidän omaa mielipidettään. Asiaa kuvaa hyvin myös se, että yhdistyksemme (Suomen Aseseppien Yhdistys ry) eliminoitiin tarkoituksellisesti ampuma-aselautakunnasta. Emme saaneet myöskään käyttää vielä lautakuntaan kuuluessamme nimeämäämme sijaisedustajaa, joka poistettiin kokouksesta ilmeisesti siksi, että hänellä olisi ollut eriävä mielipide käsiteltävästä asiasta. Aseseppien tilalle nimettiin sensijaan AAHY:n oma edustaja Liisa Timonen, joka ei tunne aseseppäalaa lainkaan. Miksi AAHY:n annetaan jatkaa intressipiireille kuuroa linjaansa tämän lakiesityksen kaltaisia asioita tehden?
Mitään intressipiirien lausuntoja AAHY ei ole koskaan huomioinut, vaikka heille olisi yritetty tuoda julki selkeitä asiavirheitä tai väärinkäytöksiä. Viranomaisina AAHY:n edustajat tulee asettaa korvausvastuuseen mm. ase-elinkeinon vahingoittamisesta ja heidän ko. asiaan liittyvistä tekemisistä ja laiminlyönneistä.
Suomen Aseseppien Yhdistys ry näkee ainoaksi vaihtoehdoksi, että esitys hylätään kokonaisuudessaan huonosti valmisteltuna, puutteellisena ja virheellisenä. Esitys sisältää niin paljon korjattavaa, että uuden esityksen laatiminen voimassaolevaa ampuma-aselakiamme käyttämällä ja tarkentamalla on huomattavasti järkevämpää kaikille osapuolille. Lisäksi vaikeaselkoisuutensa vuoksi esitys aiheuttaisi voimaan astuessaan asealalla työskenteleville viranomaisille ja elinkeinonharjoittajille tulkitsemisen ongelmia. Uudelleen tehtävään esitykseen tulee sisällyttää ainoastaan ensimmäistä ampuma-asettaan hankkivan tarkastaminen ja ampuma-aseiden turvallisen säilytyksen järjestäminen jo ensimmäisestä aseluvasta alkaen. Alaikäisen luvanhakijan huoltajan tulee täyttää myös luvanhaltijan kriteerit.
Edellisen lakimuutostyön yhteydessä 1998 käytetyt henkilöt kävivät suoraa vuoropuhelua intressipiirien kanssa jo lain tekovaiheessa. Voimassaoleva ampuma-aselakimme on edelleen hyvä ja toimiva, mutta AAHY:n laatimat lain edelle menevät ohjeet pilasivat lupaviranomaisten mahdollisuudet tehdä lupapäätöksiä lainmukaisesti, sekä aiheuttivat Jokelan ja Kauhajoen tapaukset. Sairaan poliisiylijohtajan Markku Salmisen johdatteleminen allekirjoittamaan aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeet ei saa johtaa siihen, että kyseiset lainvastaiset ohjeet saatetaan voimassa olevaksi laiksi. Virka-asemaansa väärin käyttäneet viranomaiset on ilmeisesti edellä olevan esityksen avulla tarkoitus vapauttaa kaikesta vastuustaan aikaisemmin tekemiensä lainvastaisten päätösten suhteen.
Odotamme sisäasiainministeriön palauttavan esityksen uudelleen valmisteltavaksi intressipiirien kanssa. Edellytämme ampuma-aselautakunnan laajentamista käsittämään laajan asealan edunvalvojaryhmän.
Kunnioittavasti,
Pekka Peltola
puheenjohtaja
Viimeinen muokkaaja, admin pvm 01.07.2009 13:03, muokattu 2 kertaa |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
admin
Site Admin
Liittynyt: 04 Maa 2004
Viestejä: 1373
|
|
| Takaisin alkuun |
|
|
admin
Site Admin
Liittynyt: 04 Maa 2004
Viestejä: 1373
|
| Lähetetty: 17.08.2009 21:02 Viestin aihe: |
|
|
SISÄASIAINMINISTERIÖ
Poliisiosasto
Arpajais- ja asehallintoyksikkö
ASEHISTORIAN LIITON LAUSUNTO PYYNTÖÖN SM109/:00/2008
Asehistorian Liitto r.y kiittää mahdollisuudestaan antaa lausuntonsa asiassa.
Nyt tehty lausuntopyyntö on, kuten itse asiakirjassa sanotaan, tehty puutteellisesti ja
kiireessä. Se, että Suomessa on tapahtunut kaksi ikävää ampuma-aseilla tehtyä
koulusurmaa, ei mielestämme tarkoita sitä, että hyvästä lainsäätämistavasta olisi syytä
poiketa. Nyt pyydetyssä lausunnossa ollaan lain perusteella antamassa ministeriölle ja
perustettavalle Poliisihallitukselle laajat valtuudet tehdä päätöksiä aseasioissa. Jo
nykyisenkin lain perusteella poliisilla olisi ollut mahdollisuus evätä Jokelan ja Kauhajoen
henkilöiltä ampuma-aselupien saaminen. Tässä uudessa lakiehdotuksessa ollaan
poikkeamassa kansanvaltaisesta demokratiasta ja mentäisiin tilanteeseen jossa asioista
päättää poliisi. Jo nyt on havaittu, että poliisi ei ole riittävässä määrin parlamentaarisen
valvonnan alla ja kansalaisten kohtelu aseasioissa on hyvin mielivaltaista. Aiemmin
annettu aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohje on vain lisännyt tätä kansalaisten
eriarvoista kohtelua. Näin asiat eivät mielestämme saa olla. Lain valmistelu tulee tehdä
huolella ja siten, että kansalaiset etukäteen tietävät, miten laki tulee vaikuttamaan heihin.
Tässä tapauksessa voivat hallintoalamaiset olla varmoja, että he voivat äänestämällä
vaikuttaa lainsäädäntöön valitsemalla heidän intressejään ajavia kansanedustajia.
Nyt tehdyn esityksen perusteella voisi poliisi milloin tahansa tehdä minkälaisia päätöksiä
tahansa, ilman parlamentaarista valvontaa. Ampuma-aselakia valmisteltaessa pitäisi se jo
valmisteluvaiheessa tehdä sellaiseksi, että siihen on sisällytetty riittävän tarkasti ja
yksityiskohtaisesti tiettyjä asioita. Ei niin, että annetaan väljä laki ja sitten asetuksella tai
pelkällä poliisin hallinnollisella päätöksellä muutetaan asioita, joista pitäisi säätää itse
laissa. Nyt tehdyssä mallissa ollaan menossa askeleen verran kohti poliisivaltiota, jossa
kansalaiset eivät voi tietää, miten heidän lupa-asioitaan tullaan hoitamaan. Poliisi voisi
aina esittää perustelunaan että yleinen järjestys ja turvallisuus asettaa muutosvaatimuksia
missä tahansa hallinnollisessa asiassa, joka koskee ampuma-aseita. Lisäksi nyt
säädettäväksi esitetty laki rikkoo myös kansalaisten perusoikeuksia.
Asehistorian Liitto r.y moittii nyt tehtyä lainvalmistelutyötä ja sen päämääriä. Esitämme
ainoana vaihtoehtonamme sen, että lain valmistelu tehdään siten, kuin Suomessa on
tähän saakka totuttu. Eduskunnan puhemiesneuvostokin on moittinut Valtioneuvostoa
huonosta ja puutteellisesta lain valmistelutyöstä. Esitämme, että lain valmistelu aloitetaan
uudestaan ja siten, että siinä toteutetaan kansanvaltaisen demokratian edellyttämä aito
kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen kuuleminen. Kiire ei ole tosiasiallinen syy tehdä
lainvalmistelua tällä tavalla.
Jukka Sassi
Puheenjohtaja
Aselakilausuntoja kootusti myös täällä.
http://www.aselaki.info/lausunnot.html |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
|
|
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa
|
|
Ohje
Haku
Käyttäjälista
Käyttäjäryhmät
Rekisteröidy
Käyttäjätiedot
Kirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestit
Kirjaudu sisään
