Rata-aseen poskipakan ja perälevyn säätö?

[Lahtinen]

Rata-aseen poskipakan ja perälevyn säätö?

Kyseessä siis lähinnä SML:n hirvilajien asekalusto.

Osaisiko joku vinkata, onko ratatukin ”liikkuvien osien” säätöön jotain sapluunaa, miten homma olisi järkevintä tehdä?

Tokihan keho sopeutuu vähän kaikkeen, mutta
Kiikarin jalkojen korkeus on jo fiksaantunut, samoin tukin pituus.

Säätökombinaatio tarvisi siis löytää seuraavasta kaksikosta:

- Perälevyn ”korkeus”
- Poskipakan korkeus


Aikaisemmassa tukissa ei ollut kuin poskipakan säätö, joten homma oli sikäli yksinkertaisempaa. Homman tekisi mieluusti "kerralla sinnepäin", sillä väärien tekemismallien opettelu ei varsinaisesti hommaa pitkässä juoksussa helpota .

[ioni]

Oops. Muuta samalla tehdessäni luin aloituksen huonosti. Poistettu ooteenä.

[DPM]

Poskipakka säädetään niin että silmä asettuu kiikarin korkeudelle, sen jälkeen siirretään perälevy niin että se osuu olkakuoppaan siinä luonnollisessa rennossa ampuma-asennossasi.

[TAK85]

Pystystä ammuttaessa perälevy säädetään yleensä niin alas kuin säännöt sallivat. Säädettävän perälevyn alakulman tai perän alakulman etäisyys piippun keskilinjasta enintään 220 mm.
Kun perälevylle on paikka löytynyt niin sitten poskipakka niin että kun aseen nostaa poskelle on silmä heti oikealla korkeudella. Eihän siinä hirvessä ole muutenkaan liikaa aikaa "tälläillä" asetta vaan silmän tulisi osua kerralla tähtäyslinjalle. Ja jopa oikealle etäisyydelle, ainakin meikäläisellä jonka kiikarissa pienin suurennus on 18 kertainen.

[Lahtinen]

[TAK85]

Niinkuin DPM tuossa edellä sanoi niin perä saadaan sijoitettua siihen rintalihaksen ja olkavarren kuoppaan. Eli Ase ja vartalo saadaan samaksi paketiksi. Se kuoppa paljastuu oikeastaan vasta sitten kun kohotat kyynärvarren lähes vaakasuoraan sivulle.

Nämä ovat tällaisen iänikuisen A-valmentajan perusteluja.

Ennen sanottiin että naiset ovat sen vuoksi parempia pystyampujia kiväärillä kuin miehet että heiltä löytyy vielä yksi ylimääräinen tukipiste kiväärille. Ainakin joiltakin. Mutta se ei ole sääntöjen mukaan sallittua, ei ase saa siihen rauhaseen nojata. Mutta kukapa sitä menee kilpailutilanteessa kopeloimaan onko siinä väli vai ei.

[Lahtinen]

Kävin vähän kisoissa vakoilemassa, minkälaisia asesäätöjä porukat käyttää Hirvenhiihdossa/juoksussa. Aika monella oli tosiaan tuota ”alasvedettyä” perälevyä. Ja muutenkin melkoista kirjoa säädöissä kyllä näkee.


Kilpailija #35 nakuttaa parhaillaan 100 pisteen sarjaa…

[Lahtinen]

Jahka saa hommattua uudet kiikarinjalat, niin ”pääsee hiplailemaan perää”





Täytyy vielä tutustua tuon perälevyn sielunelämään, saako sitä säädettyä muutenkin kuin korosuunnassa.

Osaakoko muuten joku sanoa, onko SML:n sääntöjen mukaan sellainen perälevy laillinen, jossa perälevyn alaosassa on jonkinlainen ulkonema tai ”koukunalku”, joka tulee kainaloon?

Ainakin tuollaisia kisoissa näkee ja onkohan säännöissä jonkinmoiset limitit tuohon?

[6.5x57]

Mitat perälevyn osalta on ainakin tämän 1.1.2007 päivätyn sääntökirjan mukaan:

- Kaarevuuden syvyys enintään 20mm.
- Säädettävän perälevyn liikkuvan osan korkeus enintään 150mm.
- Säätövara enintään 60mm.
- Säädettävän perälevyn alakulman tai perän alakulman etäisyys piipun keskilinjasta enintään 220mm.

Tuo kaarevuuden syvyys on se mitta joka siihen koukun pituuteen vaikuttaa, eli kun 20mm sisällä kestää niin ei pitäisi ongelmia tulla.
_________________
6.5x57

[Lahtinen]

Kiitos ja kumarrus

[TAK85]

Ja mittauspenkissä ei taida olla edes tappeja tuohon kaarevuuden mittailuun.
Nimimerkki: SM kisoja edeltävänä iltana lipasta rälläköinyt.

[Southwest]

Muistaakseni se perälevyn kaarevuus saatiin jotenkin mitattua. Haitta kyseisen mittapenkin käytössä on että sille ei ole liiton toimesta rakennettu samalla kertaa asiallista kuljetus- ja suojalaatikkoa.
Laatikon puute puolestaan takaa sen että laite väistämättä kärsii kuljetuksessa. Aikoinaan järjestämiimme kisoihin penkki saapui edellisen kisajärjestäjän lähettämänä linja-autorahtina. Osoitetarra vaan pleksiin kiinni ja kyytiin! Jääköön tässä kertomatta mikä kisaorganisaatio oli lähettäjänä... Liiton tulisi tarttua asiaan ja päivittää sekä kalibroida penkki sekä hankkia kuljetuslaatikko.
Luku sinänsä on että penkkiä ei uskalleta/osata käyttää ehkä puutteellisten ohjeiden tai vajavaisen asiaan perehtymisen vuoksi, tai kaikkia sen suomia mahdollisuuksia ei tunneta. Sen sijaan vuosien varrella on nähty nähty monenlaista viritystä, paras taisi olla yksi puupalikka vesivanerissa ja jokunen lyijykynäviiva!
Samalla toinen SM-asetarkastukseen liittyvä asia: Jos ase todetaan punnituksessa ylipainokseksi alkaa välittömästi uskomaton pulina miten asetta tulee keventää sen sijaan että tarkastajat nostaisivat aseen pois ja kehoittasivat tulemaan uudestaan kevennetyn aseen kanssa. Eli vaaka tulee olla ensimmäisenä jolloin vältetään jonon turha seisominen.
Lopuksi kehuja Pessalompolon asetarkastajille. Linja oli asiallinen ja sääntöjen mukainen. Herrat osasivat hommansa ja linja piti huolimatta esimerkiksi erään piirin nokkamiehen itsepintaisista yrityksistä saada miehelleen omat säännöt.

[Lahtinen]

Noilla säädöillä lähdetään koittamaan.

Painossa meni aika lailla liki, 80g jäi vajaaksi ilman vaimenninta 5.5 kilosta...

[6.5x57]

[TAK85]

Hyvältä näyttää. Noilla säädöillä mahtaisi meikäläinenkin pystyä ampumaan. Jos poskipakka on liian korkealla se paljastuu jos kiikarista näkymä ei ole " pyöreä"heti poskelle heitettyä vaan joutuu päätä sirtämään.