Nälkäinen syö vaikka jänistä - missä on ruokakäyttörajasi

[vonnegut]

Wanha kansa piti lintua parhaana, ja jäniksestä alaspäin kategoriassa oli kuivan kesän orava. Muutenkn oltiin aika ennakkoluuloisia, esim sienien ja kaiken hiukankin "epäpuhtaan" suhteeen. Pahin pelko olli hampaan rikkoontumisen pelko, vaikka syömähampaitten kuluminen taisi olla ennen kaikkea myllärien kivistä irtoavan hiekan seurausta.

Ite tulin kölvivuosina syöneeksi niin mäyrää kuin piisamiakin. Koiraa vartenhan niitä keiteltiin, mutta olivat sen verran hyvänhajuista kypsyessään, että hyvältä maistui myös minulle, vanhan polven kauhistelusta huolimatta. Mäyrää eräs seutukunnan kaveri piti varsinaisena herkkuna, savustettuna. Kuoraisi rasvapanssarin tiaisten käyttööön ennen savustusta.

Ennakkoluuloa on ollut myös lihan "happanemisen" suhteen. Riiputtamisen ideahan nimenomaan on maitohappokäyminen, joka hapettomassa tilassa hapattaa lihan. Siis jos veret on saatu asianmukaisesti ulos. Veriset paikat voi ottaa erikseen, ja käyttää yön yli liotetuna pitkän kypsytyksen ruokiiin. Pakastukseen tai jauhelihan pilaamiseen ei kannata mennä, veressä oleva happi minimoi säilytysajan. Ja silloin kyse on eri bakteerien aiheuttamasta pilaantumisesta. Tuollainen 40 astepäivän tai kaulariiputuksen tipahdus on myös jo tuoksullisesti pitkällä. Nenä kertoo eron. Primääristi se on asennettu estämään ettemme syö kuin ravinnoksi sopivaa !&%¤#. Ihmisellä on myös huomattavasti tiukemmat mahahapot kuin koiralla, joka kyllä tietää raakakypsytyksen salat.

Riistalinnuista on tullut testattua hiukan muutakin kuin perussorsat ja kanalinnut. Haahka ja telkkä ovat olleet perhekunnan makuun varsin passelia tavaraa. Fasaani taas vaikutti ikääntyneenä tapetulta keltarasvaiselta kanalta.

Koiraeläimistä (supista,ketusta), kissasta (ilveksestä), ja varislinnuista taidan pitää haarukan erossa. Samoin aikuisten hirvieläinten maksan ja munuaisten käytön jätän väliin raskasmetalleja ajatellen. Säästän saldoa kalan syöntiin: Latvavesien hauesta saa elohopeaa, meren silakasta ja lohikaloista tasapainotukseksi PCB:n.

Mitenkäs te muut? edit: typot
_________________
Ulkoilutin pystykorvaa - olkapää on kipiä

[Peto]

Hirvi syö salaattia, minä filettä ja koira loput.
_________________
Vaikka muu häviää, niin metsästys jää.

[pjtk]

Tulepaa mieleen vuosien takaa, kun kaverin ja sen työkaverin kanssa olin sorsa alotuksessa. Ainahan semmosessa porukassa metsästyksestä puhutaan ja asiaan kuuluvasta. Ite kun menin kehuun jäniksen makua, ilmotti kaverin kaveri, että ei oikeen pysty jänistä suuhunsa laittaan. Oli kuulemma nuoruudessaan saanu niin paljon jänestä syödä, että enään ei maistus eikä ees ampus. Oli pohjosesta ja syrjempää kotosin. Eikä aina ollu rahaa ostaa kaupasta lihaa/ruokaa. Äiti oli kuollut ja isän kanssa elelivät yhdessä. Luonnosta otettiin mitä se tarjosi. Jäniksiä tarjos ilmeisen hyvin. Helppo oli uskoa, että tuskimpa se pelkkä jänis ilman vaihtelua montaa kuukautta maistus.

[igorrock]

"Helppo oli uskoa, että tuskimpa se pelkkä jänis ilman vaihtelua montaa kuukautta maistus."

Varsinkin kun on arvattavaa että otusta laitettiin po. taloudessa aina yhdellä ja tietyllä samalla lailla ilman suolaa kummempia mausteita.

Jänis on kuitenkin siinä mielessä hyvä otus että sen liha ei ole maultaan kovin vahva joten siitä saa varioimalla monenmoista hyvää ruokaa aikaiseksi jos vaan taito ja mielikuvitus riittää.

[Hylsysoppa]

Grillimaustetta kun ripauttaa reilusti niin metsokin maistuu mukavasti kepabilta...kaikkihan ne mänöö van ei pienpeot sekä seehveri tuplana.

[Berkele]

Jos olis tarpeeksi näläkä niin mikä tahansa menee. Vaikka naapurin kissa. Viime syksynä rupes tekemään mieli maistaa supikoiraa, niin nappasin ulkofileen kaverin koiran tappamalta supilta. Jätin suolautumaan halkolaatikon reunalla nii eiköhän joku känniläinen (saatoin olla itekki) sen siitä halkojen mukana heittäny nuotioon. Kyllä harmitti...