Lasi/hiilikuitu tukin valmistus

[Koheltaja]

Mielessä siintää ajatus tehdä omaan jokapaikan kivääriin tukki hiilikuidusta ja nyt ennen kuin aletaan menemään paperia pidemmälle niin kuka on tehnyt ja miten sekä minkälainen lopputulos mm. painon osalta?

Mitään järkiperäistä syytä tai tekovimmaa ei tukin tekoon ole mutta mielenrauhan saamiseksi pitää ainakin yrittää. Materiaaliakin löytyisi aika sopivasti "varastosta" joten kustannuksetkin pysyisi kohtuullisena tässä yrityksessä vaikka suteen menisikin.

Ajatuksena oli tehdä sinisestä eristestyroksista tukki muotoon ja sen päälle laminoidaan ristiinkudottua 80-120 grammaista hiilikuitumattoa 2-4 kerrosta. Kun olkomuoto alkaa olemaan valmis niin sitten tehdään rautojen sovitukset ja tähän hommaan käytetään yksisuuntaista hiilikuitumattoa. Styroksi jäisi tukin sisälle elämään omaa elämäänsä ja ehkäisemään tukin "soimista" joka ei tosiaankaan ole sitä halutuimpia ominaisuuksia.

Mitä mieltä raati on, onko tuhoontuomittu ajatus tehdä tukki tällä tavalla? En viitseisi millään alkaa opettelemaan muottien tekoa varsinkaan yhtä tukkia varten.

[TH]

Ei ole mitään kokemusta kiväärin tukin teosta mutta olen tehnyt surffilaudan suunnilleen kuvailemallasi tavalla. Piirsin muodot, sahasin ja sitten puukolla karkeat pyöristykset ja lopulta hiomalla viimeistely, sitten kuidut pintaan. Siihenkin pedattiin sitten evälaatikot ja mastonjalan laatikko. Todella kestävä ja jäykkä konstruktio ja ko. laatikot joutuvat kyllä koville mutta ovat pysyneet kiinni ja tiiviinä.

Mutta, rungon matskusta: ennenvanhaan laudat tehtiin styroksista, sittemmin (jo joskus -85 tienoilla) ruvettiin käyttämään foamia. Siitä minäkin tein. Syy: styroksi imee vettä (pysyvästi), foami ei ollenkaan. Toiseksi foami on helppoa muokata sahalla, puukolla, hiekkapaperilla jne. Styroksi leikattiin silloin kuumalangalla, nykyään en tiedä.

En ole ihan 100-varma mutta käsittääkseni eristeenä käytetty Finnfoam on samaa kamaa jota nyt tarkoitan. Ainakin näytti ja tuntui ihan samanlaiselta kun eristin taannoin. Semmoista valkoista vähän vaahtomaista, jäykähköä "muovia". Noita foam-levyjä voi muuten liimata toisiinsa jolloin siitä saadaan paksumpi kappale jos valmiiksi tarpeeksi paksua levyä ei löydy kaupasta.

Ko. tavalla tehden tukista tulisi ainakin kevyt eikä elä sään mukana. Petaus voisi olla paras tehdä jonkinmoiseen alumiinikiskoon - tämä helpottaisi tukin valmistusta huomattavasti.

Itseasiassa olen funtsinut vastaavaa prokkista. H&K G3:een olis halu tehdä PSG-1 -henkinen takatukki. "Ydin" voisi olla foamia tai vaikka vaneria. Vannesahalla muotoon ja käsin viimeistely, kuitu ja maali sekä karhennukset jne. päälle.

EDIT: tuli vielä mieleen, että foamia voi vielä jäykistää lisää laminoimalla parin millin vanerisuikaleita foam-kerrosten väliin (ei jokaväliin, pari suikaletta on enemmän kuin tarpeeksi).

[Koheltaja]

Tämä "styroksi" on vastaavaa mitä juuri kuvailit eikä ime vettä, lisäksi se on aikka jäykkää. Kyseisestä materiaalia olen käyttänyt radio-ohjattavien kilpa/kattiveneiden rungon valmistuksessa ja laminoinut päälle 0,5-1.0mm vaneria päälle joten se foami on tuttua.

Toi alumiini petausharkko oli hyvä idea, varmaankin helpottaa elämää aika paljon rautojen istutuksessa. Tosin sekin on mahdollista tehdä hiilikuituharkosta...

[Enemmän, nopeammin!]

Alkoi aihe itseänikin kiinnostamaan. Pikainen googletus toi kuitenkin vastaan seuraavan osoitteen mukaisen lainauksen hiilikuitua koskien: "Käytännössä hiilikuitu, jopa joustavalla epoksilla laminoituna, katkeaa paljon ennen kuin muu rakenne ehtii osallistumaan kuormitukseen. Iskumaisia kuormia vastaan jäykkä hiili on erityisen huono". Ja se linkki[url]:http://wwnet.fi/corebros/artikkel/rimarake.html[/url]

[Vieras]

Hiilikuitu on tosiaan kestää kohtuullisen huonosti teräviä iskuja kohtisuoraan. Pitkittäissuuntaanhan hiilikuitu on erittäin kestävää. Hiilikuitua käytetään vaikka minkälaisissa vehkeissä missä se saa kovaakin tälliä. Esim. mun maantiefillarissa on hiilikuituinen etuhaarukka ja se saa välillä aika lailla hittiä kun eturengas jysähtää millon kuoppaan millon kadun reunaan. Hyvin kestää. Sen sijaan jos suoraan sivulta tulisi terävä isku niin todennäköisesti hajoaisi.

Se tukkihan on tavallaan "yhtä puuta" rautojen kanssa etenkin jos siihen laittaa sen alumiittisen petausblokin, tukkiin kohdistuva kuormitus ei ole terävä ja pistemäinen eikä tule kohtisuoraan vaan ainakin suunnilleen samansuuntaisesti.

Tarkoituksena oli kai sanoa, että eiköhän se siinä tukissa kestä oikein hyvin

Jos Koheltaja moisen teet niin laitathan sitten raporttia tänne? Kiinnostaa nimittäin minuakin. Mun piti kesälomalla tehdä vaneri-lasikuitu tukki, mutta jäipä sitten tekemättä kun piti tehdä kaikkea muutakin.

[Koheltaja]

Laitetaan raporttia yhtä ahkerasti kuin tähänkin asti meneillään/valmistuneista/hylätyistä projekteista

Katsotaan nyt miten homma saa tuulta purjeisiin ja eteneekö tukki paperia pitemmälle mutta oletettavasti sen pitäisi edetä, intoa ainakin riittää mutta riittääkö aika?

Hiilikuitu on jokseekin tuttua tavaraa niiltä ajoilta kun ajoin pienoisautoilla kilpaa aktiivisesti, niihin oli pakko kehittää kaikenlaisia spesiaaliosia siitä syystä että olen aina ollut kuskina aivan !&%¤# niin viriosilla haettiin nopeus sinne kärkitaisteluihin ja valmistajalta kun tarvittavia osia ei monesti saanut kun vasta parin vuoden kuluttua niin osat oli pakko suunnitella ja valmistaa itse

[Vieras]

Ihan outo aine tuo foami. Mistä sitä saa ja mihin hintaan?

[Enemmän, nopeammin!]

Millainen materiaalivahvuus tuolla 2-4 kerroksisella rakenteella saavutetaan? Ja miten tuommoinen rakenne pintakäsitellään? Ilmeisesti pohjamaalaus- ja kittauskertoja tulee lukuisia.

[Vieras]

Vahvuus riippunee käytetystä materiaalista, eli paksumalla matolla tulee tukevampi kuin ohuella. Sillon kun homma tehdään Oikein(tm) niin ne kerrokset on tavallaan sitä yhtä ja samaa, ei erillisiä.

Kittiä ei todellakaan käytetä. Pintakäsittely epoksilla tai jollain sopivalla lakalla. Tulee tämän näköstä kun homma osataan:

[TH]

> Ihan outo aine tuo foami. Mistä sitä saa ja mihin hintaan?

No, jos Finnfoam käy niiin sitä saa rautakaupasta levyinä. Jostain saa vastaavaa varmasti myös paksumpina kappaleina mutta en tiedä mistä.

Tuolta löytyy selitys siitä mitä se on: http://www.finnfoam.fi/

[ukkoslintu]

En kyllä itse katselisi tuommoista kuitua asessa, vissiin sen verran vanhanaikainen.
Finnfoamia saa rautakaupasta kohtuuhintaan, mutta sitä saa myös ilmaiseksi rakennustyömailta, ns. jäämäpaloja
Kannattaa todella laittaa pari siivua vaneria, ja itse laitoin myös kinnitysruuveille metalliset holkit. Ruuvit kuusiokolo mallisiksi...
Tein ensin vanerista, foamista ja massasta pedin raudoille ja aloin sitten tekemään perää sen ympärille.
Tarkasti laminoimalla (ei mitään kuplia) ohutta mattoa kolme kerrosta, kevyt hionta, spray tasoite ja pohjamaalaus. Sen päälle ootraus ja lakka. googletuksella varmasti lyötyy ootrauksesta...
Perästä tuli jäykkä ja metsästysmallinen, pinta muistutti juuripähkinää, siis todella kallista pähkinäpuuta.
Aseen olen jo myynyt, joten en voi laittaa kuvia, sorry
Lähde vaan tekeen, vie vaan aikaa, ei edes kovin vaikeaa

[Koheltaja]

Ihan samaan jälkeen ei pääse kotikonstein kuin teollisesti valmistetussa fillarin rungossa koska ainakaan mulla ei ole muotteja käytössä eikä alipainetta. Viimeistely tehdään epoksilla ja mahdolliset pienet montut kitillä, maalaus tulee joka tapauksessa loppukäsittelyksi. Jos kotiseppä haluaa tehdastekoisen pinnan niin pitää hiukan opiskella alaa ja tehdä jonkin verran investointeja että saa vastaavan työn jäljen kuin yllä olevassa fillarin rungossa mutta koska lopullinen pinta maalataan niin kitti saa kelvata. Tosin olisihan se tukki kyrväkkään näköinen jos jokaisella pinnalla olisi peilikirkas hiilikuitu näkyvissä mutta tämä ei ole itsetarkoitus tässä projektissa.

Se taitaa olla melko samaa tavaraa toi mun foami mutta väriltään sinistä.

Eri kerrosvahvuuksia laitetaan eri paikkoihin eri määrä riippuen kyseisen kohdan rasituksista, yksisuuntaisella kuidulla saadaan lisää rasituksen kestoa kun tiedetään rasituksen suunnat. Esimerkiksi etutukkiin ei tarvitse niin montaa kerrosta joka paikkaan kuin vaikkapa kahvaosa tai lukkokehyksen ympärystä, tai jotain sinnepäin. Myös kuitumaton paksuudella päästään puljaamaan laminointikerrosten määrää.

Yksi vaihtoehto olisi käyttää samaa paistettavaa hiilikuitua mitä käytetään mm. Hornetin siivissä, tässä on mukana liima-aine ja "kasaaminen" tapahtuu niin että matto vedetään muotin tai kappaleen päälle ja laitetaan koko komeus uuniin "paistumaan", tässä ei käytetä erillistä epoksia ollenkaan. Styrofoami ei kestä tämän paistolämpötilaa joten tässä projektissa sitä ei pysty käyttämään.

[TH]

Tuleepas vielä yksi vinkki vuosien takaa mieleen: kun topcoatti on vielä märkä niin sitä hionnassa syntynyttä foam-jauhoa pinnalle ripotellen ja avot pro-karhennus joka kestää. Tähän sitten maali päälle.

Värin voi muuten vetää suoraan foamille jos käyttää lasikuitua niin ei rapise ajan mittaan pois. Lasikuituhan on läpinäkyvää kuivuttuaan. Tosin sitten toi em. karheistus ei pelaa kun se on valkosta tms. foamin väristä. Siinä tapauksessa vaan jotain maaliin sopivaa väristä muovijauhoa tai ihan vain karhennusteippiä peliin.

[Koheltaja]

Karhennukset syntyy parhaiten Hempelin anti-slintillä joka on alle 0.1mm (hiekka) pulveria. Ennen viimeistä maalausta teipataan tukki niiltä osin mihin karhennusta ei haluta ja karhennettaviin paikkoihin vaikka sprymaali liima-aineeksi ja ripotellaan pulveri päälle. Sen jälkeen kun homma on kuivunut niin teipit pois ja lopullinen maali päälle, ja että on hienot ja pitävät karhennukset.

[Illu]

Mitenkäs tällainen soft touch maali sopisi viimeiseksi pinnaksi?
http://62.142.235.42/~scd/custom/