Rodun valinta....

Rastinsahi · Lähetetty: 02.11.2005 12:08 Viestin aihe:

Lämpiämään? No tulkintahan se on tuokin jos asiosta on hieman eri mieltä...

Eli Oskarilla on siirtynyt "oheistoimintaan" ja jättänyt itse rotutyypillisen toiminnan sikseen? Eikö nimenomaan olisi järkevää pistää koira kuntoon ensin sillä osa-aluella, johon koira on jalostettu ja joita sen jalostuksessa yhä edelleenkin pyritään vaalimaan?

Pitääpä muistaa, että jostain ne monitoimikoirat tulevat. Jos kriteerit löysytetään, koirilla metsästellään miten vaan ja viitataan kintaalla koetoiminnalle ja koiran "pääkäyttötarkoitukselle", ei meillä pian ole mitään mihin nojata näitä koiria jalostettaessa. Huononkin koiran käyttäminen kokeissa on toivottavaa, se on aina tietoa jalostukselle.

Seisoja on tottavie helvetin hyvä yleiskoira, mutta sitä ei mielestäni pidä ottaa sillä periaatteella, että sen kanssa voi tehdä mitä huvittaa ja omanmielen mukaan. Sen verran pitää olla kunnioitusta rodun muita harrastajia ja jalostusihmisiä kohtaan, että koirasta pyritään ensisijassa löytämään sen rotutyypilliset ominaisuudet ja sitten vasta plussana tulee kaikki muu.

Sanoit Oskari itse:

Retonkimies · Lähetetty: 02.11.2005 13:52 Viestin aihe:

Vilperi · Lähetetty: 02.11.2005 16:40 Viestin aihe:

Te puhutte paljon näistä koirien koe- ja jalostusominaisuuksista ainoastaan virallisen määritelmän mukaan! Onkos koirilta kysytty mitä mieltä ne on asiasta. Ensimmäistä pystäriäni en käyttänyt koskaan näyttelyssä ja siitä huolimatta se oli helvetin hyvä kaveri ja kaikenviljan metsästyskoira. Tämä nykyinen kävi suuressa koiranäyttelyssä messukeskuksessa 8 kk:n vanhana ja moitittiin liian isoista silmistä ja korvista ja että sillä on mustia karvoja hännän sisäpuolella.Se mistä sitä sentään kehuttiin oli tottelevaisuus ja rauhallisuus. Arvatkaas tuleeko Möykky koskaan mihinkään näyttelyyn minun elinaikana? Kuitenkin se on tänä syksynä ruvennut toimimaan metsällä niinkuin pystärin pitääkin. Matkaa on vielä paljon jos se meinaa yhtä hyväksi kuin edeltäjänsä, mutta minä jaksan odottaa. Ja uskollisempaa kaveria saa etsiä! Möykyn puolesta: Vilperi

_________________

ragnar · Lähetetty: 02.11.2005 17:16 Viestin aihe:

Tuo kanalintujen lyhyt metsästysaika(satakunnassa 22.10-31.10) pistää väkisinkin miettimään seisojalle oheistoimintaa. Kurppajahti tosin pidentää jahtia hyvin ja on erittäin tilanne rikasta. Parhailla kerroilla on kymmenen tilannetta tunnin sisään.
Tällaista oheistoimintaa tapahtui keväällä, kun olin tarkastamassa minkkiloukkuja eräällä majavien asuttamalla alueella. Huomasin massen uiskentelevan tulva-alueella odottelin, kunnes se siirtyi matalampaan ja sitten napsautin kuulan "lanttuun". Sen jälkeen piti miettiä mites saadaan masse haettua. Lähestymisyritykset päättyivät kylmään kylpyyn, joten äkkiä kotiin, kuivat vaatteet niskaan ja koira mukana takaisin. Käskin koiran noutamaan noin 25metrin päässä olevan majavan ja helpostihan se kävi(massen paino 15kg luokkaa).

Recce · Kanta-asiakas Liittynyt: 09 Maa 2004 Viestejä: 526

Rastinsahi · Lähetetty: 02.11.2005 17:54 Viestin aihe:

Suvilum, puhut näyttelytoiminnasta. Itse puhuin koetoiminnasta. Esim. seisojilla koe on metsästyksenomainen tapahtuma pudotuksine kaikkineen. Oikeastaan ainoa ero on hakuajan pituus, joka käytännön syistä on valitettavasti lyhyempi.
_________________
Tapion viljan puimakone
http://www.tajukankaan.com

Vilperi · Lähetetty: 02.11.2005 19:19 Viestin aihe:

Sen verran olen lukenut joskus pystykorvalehteä että päästäkseen kokeeseen niin pitäisi kuulemma olla jonkinlainen näyttelytulos ennen sitä.Korjatkaa jos olen väärässä.Suomessa on ollut pystäreitä paljon ennen kenneltoimintaa ja niitä on vielä senkin jälkeen kun näiden järjestöjen toiminta loppuu. Mitenkään aliarvioimatta niiden toimintaa,jotenkin vaan tuntuu että siinä touhussa on jotain vialla kun kaikki pitää olla niin viimesen päälle.(Rotumääritelmät) Mulle kelpaa kunnon metsästyskoira jonka ei tarvi välttämättä puhdasrotunen. Esim. pystärin ja harmaan/karhukoiran yhdistelmä vois olla helvetin kova sana kaiken viljan pyynnissä. Tovottavasti en pahoittanut kenenkään mieltä.Nää on mun ajatuksiani. T:vilperi
_________________

Rastinsahi · Lähetetty: 02.11.2005 20:12 Viestin aihe:

Vilperi · Lähetetty: 02.11.2005 20:38 Viestin aihe:

Sen verran olen minäkin lukenut historiaa, että Pystäristä on ensimmäiset tiedot jo jostain 1500-1600 luvulta.Tottakai ne on jalostettu nimenomaan hyvien metsästysominasuuksien takia mutta pystäri myös sen takia että se söi vähemmän kuin tienasi. Jo nyt on havaittavissa määrättyjä sairauksia pystärillä ja ainakin minä olen sitämieltä että se johtuu liiasta jalostuksesta. Uutta verta pitää saada kentälle. Ennen vanhaan huono koira vietiin nurkan taakse ja ne ei tulleet sieltä takasin. Sen sijaan ei oltu niin turhantarkkoja ulkonäöstä kunhan koira hoiti tehtävänsä.Ja tietenkin näistä valittiin parhaat jotka pääsivät jatkamaan sukua. Suomessa on tälläkin hetkellä metsästyskäytössä paljon sekarotuisia koiria ja toivoisin että niistä voitaisiin vaikka muodostaa uusi rotu.(Esim. Suomen hirvikoira)
Pitäis tosiaan ajatella vähän nokkaansa pitemmälle kuin pitäytyä yksioikoisesti jossain rotumääritelmässä. Kun jalostetaan liian pitkälle niin ogelmia tulee.
_________________

Rastinsahi · Lähetetty: 02.11.2005 21:01 Viestin aihe:

Jos haetaan jotain tiettyä ominaisuutta koiralle, sellaista, joka myös periytyy muutenkin kuin ehkä yhdelle viidestäkymmenestä pennusta, vaaditaan jo todella pitkäjänteistä työtä. Se ei onnistu esim. risteyttelemällä Suomessa esiintyiviä "useita sekarotuisia koiria". Lukaisepa vielä pikkuisen periytyvyyteen liittyviä juttuja niin huomaat, että sen "suomen hirvikoiran" tekeminen ei ole mikään pikkuinen lanseerausjuttu. Se on helvetillisen työn tulos ja siinä työssä joutuu väkisinkin tekemään kompromisseja. Jos se helppoa olisi, niin meillä kyllä jo olisi terveitä h-elvetin hyviä koiria

On helppo tehdä terve rotu ja on helppo saada aikaan jokin ominaisuus. Mutta näitten välillä tasapainoilu on sitten sitä jalostusta. Mitä tulee terveyteen (myös ihmisten terveyteen) emme voi sanoa ovatko koirat olleet ennen juurikaan terveempiä. Niiden elinikä on varmasti ollut lyhyempi (kuten ihmistenkin) kuin nykyään, sairauksia ei ole osattu diagnosoida tai ne eivät yksinkertaisesti ole ehtineet puhjeta kun koira on jo ollut sudenperseessä tai kuollut johonkin "perinteiseen" tautiin.

Ennen se homma tosiaan meni sen mukaan että koira meni monttuun jos se ei pelannut. Nykyisin tuo seula löytyy kokeista. Valitettavasti nämä koirat eivät ole enää välttämättömiä ruuanhankkijoita, siihen aikaan ei palata enää koskaan. Siksi myös sellaiset ihmiset ja sellaiset koirat pääsevät sotkemaan soppaa, joiden ei pitäisi siellä olla mukana ollenkaan. Tästä puuttuu juuri se rehellisyys jota peräänkuulutin. Tehdään pentuja jostain muusta syystä, kun se on kivaa, kun niistä saa rahaa... tai jokin muu tekosyy. Ainoa järkevä syy teetättää pentuja on viedä rotua eteenpäin kaikin puolin, myös terveyden osalta.

Itse kunnioitan todellisia jalostusihmisiä todella paljon ja olenkin ottanut heidän tekemisiään arvostellessa savolaisen sutkautuksen: Ne tekköö, jotka ossoo - jotka ee ossoo, ne arvostelloo.

Mutta mielenkiinnolla kuulisin mikä olisi vaihtoehtoinen menetelmäsi nykyisen tilalle.
_________________
Tapion viljan puimakone
http://www.tajukankaan.com

Vilperi · Lähetetty: 02.11.2005 21:17 Viestin aihe:

Enhän mä ole väittänytkään että se olisi helppo homma.Uskallan väittää että sellaisia on jo olemassa siellä täällä ja niiden omistajat tuskin seuraa tätä palstaa.Se minkävuoksi asian eteen ei ole tehty mitään johtuu siitä että kyseisillä koirilla EI ole mitään asiaa näyttelyihin tai haukkukokeisiin.Ja tuskinpa niiden omistajillakaan. Suomi on pieni maa mutta täälläkin elää ihmisiä ja koiria joita ei mikään muu kiinnosta kuin lähteä aamulla metsälle ja tulla illalla kotiin pyöräyttämään lintuvellit ja painua nukkumaan.
_________________

Retonkimies · Lähetetty: 02.11.2005 21:17 Viestin aihe:

Sairauksia vastaan taisteleminen on juuri yksi suurimmista jalostuksen tehtävistä. Joillekin "jalostajille" se vaan ei tunnu menevän perille. Käytetään astutukseen sitä naapurin Mustia, ku se on "niin mahottoman hyvä mettäkoira", ottamatta yhtään selvää mahdollisista sairauksista joita se saattaa periyttää.

Vastuullinen kasvattaja(jalostaja) sen sijaan ottaa selvää koiriensa terveystekijöistä(lonkat, silmät, epilepsia ym.) ja laittaa nämä aina metsästys- ja ulkomuoto-ominaisuuksien edelle.

Helppo, nopea ja itsekäs tie terveisiin koiriin on tietenkin tuo seropi-tyyli, jos haluaa haistattaa pitkät hienojen metsästyskoirarotujen jalostajille.

Elwood · Lähetetty: 02.11.2005 21:22 Viestin aihe:

Elikkä ruvettaisiin tekemään suomen hirvikoiraa.

-Pitäisi valita mitä rotuja tähän sekaisin.
-No, vanhemmat pitäisi jotenkin testata onko niissä hirvenhaukkujan ominaisuuksia & terveitä.
-Ja pentue samoin ja valita pennuista oikeat yksilöt seuravaa sukupolvea ajatellen = 3-5 vuotta ja vielä tutkia, ettei niissä ole perinnöllisiä tms sairauksia.
-Pentueita tulisi syntyä kymmeniä, ettei heti menisin sisäsiittoiseksi.
-Jne.
-Jne.
-Jne.
Eli mitä tehtäisiin....jalostustyötä...samaa mitä nyt.

Olihan aikoinaan eräs ukko pohjoissavon rajamailla (koira-ukkona tunnettu) joka jalosti omia rotuja, esim rajakarjalan karhukoira ja pystykorvainen suomenajokoira.
_________________
Tosi asiaa ei tarvitse uskoa.

Rastinsahi · Lähetetty: 02.11.2005 21:27 Viestin aihe:

Vilperi · Lähetetty: 02.11.2005 21:43 Viestin aihe:

Tossa tupakalla käydessä tuli mieleen, että mitenkähän olisi jos etsittäisiin kilpailussa Suomen parasta hirvi-,lintu-luola-,ym. mitä niitä nyt onkaan koiraa siten että vapaa osallistumisoikeus rodusta riippumatta.Ja tietenkin niin hyvät palkinnot että sen korvessa asuvan hyvän koiran omistajan kannattaisi tuoda elukkansa näytille.Kyllähän näillä immeisillä on useimmiten tiedossa mistä ne koirat on peräisin.Ja koiran terveydenhän voisi myös tarkastaa samassa yhteydessä.Voisi tulla näille haukkukuninkaille noutaja niissä kisoissa.En missään nimessä ole jalostustoimintaa vastaan mutta pitääkö siinä olla niin tarkasti joku ulkonäkö tai mitat kohdallaan.Luulisi terveyden ja käyttötarkoituksen olevan paljon tärkeämpi ominaisuus. Olkoonkin että vuosikymmenten saatossa rotua ei enää tunnistaisi samaksi. Antaa kaikkien kukkien kukkia! T: Vilperi
_________________