Särvintä leivän päälle

[Tursas]

Talossa sattui olemaan reilu kimpale hyvin raakakypsynyttä hirven parempaa paistipalaa. Tämä hirvi oli kuollut nopeasti luotiin Ylä-Savossa ja välttynyt sekä EU:n että piiperöiden suosimalta tuskalliselta raatelukuolemalta susien hampaissa.

Putsailin paistin pinnasta vähät kalvot pois, leikkelin sen säännöllisen muotoiseksi ja tein jämäpaloista suikalepaistia. Kelpasi perheelle hyvin.
Paisti sai pintaansa paljon karkeaa merisuolaa ja ympärilleen tiukan kääreen voipaperista. Matka jatkui jääkaappiin, jossa oli tarkoitus olla yön yli. Kuitenkin kenneltouhut viivästyttivät aikataulua sen verran että jääkaappiolosuhteissa paisti vietti 1½ vuorokautta.

Kasvihuoneilmiöön kuuluvan vesisateen keskellä tuohasin tulet Narvi-savustimeen, veistelin savustuslaatikon pohjalle lastuja leppähalon kyljestä ja vieläpä paiskasin sekaan muutaman katajanoksankin. Hirvi oli kuollut hakkuuaukon reunaan katajien keskelle, joten näin tämän tärkeänä muistorituaalina. Viivästynyttä aikataulua pahoitellen muksautin hyvin suolautuneen paistin ritilälle. Paisti vietti suloisessa savussa liki tunnin, mutta jatkuva pöntön päivystäminen vesisateessa alkoi tympiä. Fortumin niljakkaiden nilkkien optioiden tienaamiseksi lämmitin sähköuunin 150 asteeseen ja paistin elämysmatka jatkui vanhaan ruusenleeviin Itsenäisyyspäivään sopivassa tyylikkäässä folioasussa. Tunnin kuluttua optioiden maksaminen alkoi tympäistä ja katkaisin lämmöt uunista. Leikkasin paistin päästä muutamat siivut maistiaisiksi. Ne kärsivät huomattavasta säilyvyysongelmasta hävitessään heti perheen suihin.

Puku vaihtui jälleen voipaperiin, jonka päälle tuli kuitenkin vielä foliokääre ja lihakimpale jäähylle poistamaan liikoja lämpöjä. On siinä särvintä eväsleivän päälle. Voittaa kotlerin ja lauantaimaggaran. Ennemmin tätä itse syö kuin susille syöttää.