Mustaruutia hylsyssä, kuinka saada osunta pysymään?

[musuli]

testasimpa mustaruutia vipulukossani. Komeat savut ja kipinäsuihkut syntyi.
Aseena Rossi92 kaliberissa 44mag. Rihlat mielestäni melkoisen matalat.
Luoti Leen muotista, noin 200grainia - Pikkuinen kuula 44:seksi. Seoksessa kohtuu paljon kirjasinmetallia, eli kovahko.
Vahattu Javelina merkkisellä kaupallisella lyijyluotivahalla, lienee tarkoitettu savuttomille latauksille.
Ruutina oli Wanon FF, noin 2,1 grammaa per hylsy. Eli hylsy liki täyteen ja luodilla pieni puristus.

Niipä kävi, että 4 ensmäistä luotia osui justiinsa, seuraavat 3 vänkäsi hiukka ylös sivulle ja viimeiset 3 meni sitten minne huvitti. Oletettavasti ruutitöhnä tukki rihlat ja vei käynnin.

Olisko tähän mitään muuta apua kuin kupariharjan läpityöntö aina neljän paukun jälkeen? Olisi kiva voida ampua edes aseen makasiinin verran (11+1) ennen putsailua. Olisko esmes kuulaseoksen pehmentämisestä tahi erilaisesta luotivahasta apuja? Itsehän ne on omassa aseessa tietty kokeiltava, mutta jos pientä vinkkiä muilta foorumaisilta saisi niin löytyisi tieto ja totuus hiukka helpommin. Ai niin justiinsa tässä kirjottaessa muistin sen hönkäysputki kikan - liekkö suuri helpotus?

[äRPee]

No musuli, siinähän on potentiaalia. Isommat rasvaurat auttaa, jos ne sattuvat olemaan Leen pienoiset. Mutta ennen rasvauria tulee rasvan laatu, eli ei Javelinaa, joka on Alox-mehiläisvaha-50/50-sotkelma, vaan ehtaa mustalle kelpaavaa rasvaa tarvitaan. Tusina mr-ampujaa neljästätatoista varmaan suosittelee tavallista vaseliinia, mutta minä en tällä vähäiselläkään kokemuksella. En suosittele mitään maaöljypohjaista voitelua (esmes Aloxia), vaan ennemmin vaikka mehiläisvahan sotkemista rypsi-, oliiviöljyn, tai kokkirasvan kanssa. Helpointa ehkä kokeilla jollakin kaupallisella rasvalla... Lymanin Black Powder Gold, SPG, tms. Kiväärissä, jossa on piipussa pituutta, näkee aika pian missä mennään ja mihin karstakanaska alkaa kerääntyä. Asiaa voit helpottaa hönkimällä useita puhalluksia per laaki sopivan putkenpätkän kautta. Ero käynnin katoamisen nopeudessa on selvä, mutta jos pidät tuon Alox-pohjaisen voitelun, niin tulosta en pysty takaamaan, nääs maaöljyjutskan kivettämät suolakarstat vähemmän helposti liukenee henkiveteen... Sitten on vielä sopivalla aineella kostutetulla lapulla piipun putsaaminen kesken session tai jopa jokaisen laukauksen välissä... Sopiva aine on Ballistol/vesimiksaus tai köyhänmiehen konstina syljellä kasteltu lappu (muistetaan se voitelun tarve lopuksi...). Luotimateriaaliksi itse valitsinin renkun tai jopa lyijyn, mutta ei kai linollakaan mitään vakiovikaa tässä ole, kunhan kuula vaan on riittävän "täyteinen". Ja huomaa että ballistol-vesi (sylki-) -lappu tässä on ihan eri eetua kuin paraskaan kupari- tai pronssiharja. Jos vaivaksi paljastuu selvä lyijyttäminen (ei pelkkä karsta), niin samat ohjeet, mutta myös pehmeämpi seos tai ainakin täyteisempi kuula...

[dpa]

Samoilla linjoilla RPn kanssa.
1) Oikea rasva on tärkein
-Vahaksi kaupallinen SPG, Lee moly Shaver, lyman Gold (Tämä viimeinen toimii parhaiten kuumilla keleillä yli 25 Celssiusta)
-Tai sitten se Mehiläisvaha, kotikokki, oliiviöljy (Vesi) seokset..Toki voit käyttää kutakin ainesosaa yksikseenkin, vaan saattanet huomata haasteita rasvan levityksessä ja käsiteltävyydessä.
Aineiden tarkoituksen olen ymmärtänyt näin: Öljy sitoo vettä, Rasva kuohkeuttaa ja mehiläisvaha kiinteyttää.?? menikö sinne päinkään??
-Kotirasvarin saat kaksinkerroin taitetusta voipaperista, jolla pyörittelet luoteihin rasvan.
-Muista kuivata luodin perä rasvauksen jälkeen, minimoidaksesi luodin perän karstoittuminen piipussa.
2)Aseöljy:
-Ennen ammuntaa putsaa piippu CRC aseöljystäsi, muuten ensimmäinen laukaus poltaa piipun jo karstalle.
-Tai käytä aseöljynä Naturalista.
3) Lyijy
-Renkku, Kaapeli ja muut pehmeäköt toimivat hyvin tuonne 450m/s vauhteihin asti. Lino seoksia ei edes ole tullut kokeiltua näille nopeuksille.
4)Ruuti
-Vano on Suomessa yleisesti myytävistä mustista ruudeista Eniten karstoittava. Paremmin pärjää Swissillä, joka on noin saman hintaista uusien Wano erien kanssa.
5) Rossin 44Mag saattaa tykätä pidemmästä ja paksummasta luodista
-Mittaa piipun caliberi. Todennäköisesti patruunapesän ylimenokartion jälkeen piippu on väljä ... jopa 0.434. Piipun suu varmaan löytyy 0.431 läheltä. Luodiksi siis sama tai piskuisen isompi kuin piipun koko.
-Rihlan nousustahan tuo luodin paino=pituus määräytyy. Eli kokeile myös 240-250grain luoteja. Mustalla vauhdit jäävät kuitenkin tuohon 300-350m/s välille.
ZZZ Kun huolehdit rasvoista ja luodin halkaisijasta niin ase pysyy puhtaana ja ammuttavana.

[dpa]

Aseen piipun putsaus Fairi Vesi liuoksella helpointa.
-Varusteet: Iso peppuruisku, letkua ja kuminen kartion mallinen pullon korkki.
-Letku korkista läpi ja toinen pää ruiskuun kiinni
-Korkki tiukasti patruunapesään

-Ruiskulla "Kuuma" Fairi vesi sisään
-Antaa hautoa hetken ja uutta vettä perään
-Snake borella patruunapesän kautta piipusta liiat vedet pois.
-Märällä pesulapulla hinkkaamista piipun suun kautta.
Jatketaan yllä olevaa pruutailu ja hinkkaus prosessia kunnes puhdas
Lopuksi piipun kuivaus ja öljyäminen.

Pienellä harjoittelulla selviää alle 5den minuutin kevyesti.

[musuli]

Kiitosta mestareiden vinkeistä.

"Jos vaivaksi paljastuu selvä lyijyttäminen"
En usko lyijyyntymiseen tuolla luodilla ja näin hitailla vauhdeilla. Täysvarma en tietty voi olla, mitä kaikkea ihmeellistä ruudin vaihto savuavaan saa aikaan.

"Renkku, Kaapeli ja muut pehmeäköt toimivat hyvin tuonne 450m/s vauhteihin asti. Lino seoksia ei edes ole tullut kokeiltua näille nopeuksille."
Linokuulia koitin kun ei nurkista valmiina muuta löytynyt. Pehmeitähän näiden ei siinä mielessä tarvitse olla, että pitäisi ladatessa työntää piipun läpi.

"Mittaa piipun caliberi."
No niin, taas palataan perusasioiden ääreen, on vaan tuo lyijytappitulkkaus yhä tekemättä. Jos saan aikaiseksi valaa luoteja vaikka tarrapainoista niin tuotakin saattaisi kokeilla.

" Piipun suu varmaan löytyy 0.431 läheltä. Luodiksi siis sama tai piskuisen isompi kuin piipun koko. "
Ainut kalibrointiholkkini on kokoa 0,430. Kalibroimattomina kuulat yleensä ammun, eli halkaisija huitelee 0,430 ylä puolella. Olemattomasta lyijytyksestä olen arvellut, etteivät väljiä olisi.

" Eli kokeile myös 240-250grain luoteja."
Kolme Leen muottia löytyy 200, 240 ja 310 grainiset. Keskimmäinen sattuu olemaan semmoinen tumblelube malli jossa ei ole ihmeemmin tilaa vahalla. Toimii kyllä erityisen hyvin hitaammilla savuttomilla latauksilla.

"Isommat rasvaurat auttaa, jos ne sattuvat olemaan Leen pienoiset"
Aivan, 200 grainisessa on melko matalat urat, vaikkeivät varsinaiset tumblelube poimutukset olekaan. 310 grainisen urat on jo syvemmät, tosin ilman liekkikilpeä jää taaempi rasvaura hiukka avoimeksi ruudin tunkea sinne väliin. Liekkö onkelma?

"-Vano on Suomessa yleisesti myytävistä mustista ruudeista Eniten karstoittava. Paremmin pärjää Swissillä, joka on noin saman hintaista uusien Wano erien kanssa."
Olihan tuo periaatteessa tiedossa, mutta kun hetken mielijohteesta paikallisessa liikkeessä mustaruutia kysyin, oli hyllyssä vain tuota sotku-vanoa.



UUSI KEITOS JA KOITOS:

Keitin pikaisesti uudet vahat: mehiläisvahaa ja pehmikkeeksi hiukan keittiöstä löytynyttä oliiviöljyä. Sormissa pyöritellen vahasin 20kpl Leen 310gr valukuulaa. Wano FF ruutia laitoin noin 1,6grammaa luodilla kasaan puristaen. Kuula oli taas linolla höystetty, kun ei muutakaan käsiin löytynyt - tällä kertaa vielä painosta päätellen melkoisen kovaa tavaraa. Liekkikilpeä en perään siis laittanut.

Ammunta:
8 ensimmäistä lensi kauniisti samaan myttyyn. 2 seuraavaa alkoi jo hapuilla sivummalle.
Tässä välissä puhalsin piippuun semmoisen kostean hönkäisyn (piipunsuusta, kun ei sopivaa putkea sattunut mukaan).
Seuraavat 4 menivät taas oikeaan kohtaan. Viidestoista karkasi sivulle.
Uusi hönkäisy. Viidestä seuraavasta kuulasta 3 osui minne pitikin, mutta 2 oli mennyt ohi taulun.

JOHTOPÄÄTÖS:
Ehkä tämä tästä.
Wanot voi aina ampua pois ja ostaa tilalle sitä siivoa sweitsiläistä.
Vahaa voi kaiketi alkaa keittelemään vielä hienostuneemmaksi.
ohjeitahan näkyy ameriikan keskustelupalstoilla olevan tarjolla runsaastikin.
Jonkun liekkikilvettömän syväuraisen muotin voisi hankkia.
Rossin olemattoman matalat rihlausurat hiukka huolestuttavat. Niille ei oikein mitään mahda ja epäilen, jotta äkkiä tukkeutuvina vaativat periaatteessa ylimääräistä "paapomista" ammunnan aikana.


Putsailua:
Puhdistuksen uskaltauduin hoitamaan ilman vettä. Jo radalla ammuin varmuuden vuoksi toistakymmentä savutonta lyijyluotilatausta savupaukkujen perään. Tämä näytti irroittavan suurimman osan palokarstasta. Pari öljyistä sillatuppoa kotioloissa sai piipun kiiltämään. Periaatteen (ja kaiken kuulemani pelottelun) vuoksi pyyhin kyllä aseen sisuksia puhtaaksi vielä tämän jälkeen melko tovin. Aiemmin olen muuten unohtanut revolverin hylsyt mustaruuti tuhnailun jäljiltä vuorokaudeksi putsaamatta: pronssi vihersi jo kauniisti.


"No musuli, siinähän on potentiaalia"
Pakko tunnustaa, jotta ammuin kasan pistooliradan perältä eli noin 35 metrin matkalta. Hiukka alta 10 sentin kasaa tuo (minun ampumanani ja keskittyessäni) tekee - oikeen onnekkaasti tihrustamalla voi sattumakasa olla jo lähellä viittä senttiä.

[musuli]

Oliskos aihetta käyttää maknum nalleja?
Kuumempia nalleja näkyvät jotku suosittelevan, mutten oikein saanut selvää, onko tämä ohje tarkoitettu selvästi 44maknumia suurempiin hylsyihin elikkä paljon isommille ruutiannoksille?

[Paatti]

Luulisin ettei mustan kanssa ole tarvetta käyttää magnumnalleja, kun se nyt joka tapauksessa on melko herkkää syttymään.
Joku muu voi kyllä oikeasti tietääkin, kun itse on tullut vähemmän pelattua luotipuolella tuolla mustalla.

[dpa]

Jep Rasvaa pitää olla riittävästi...piipun suun pitää pysyä märkänä rasvasta ammunnan aikana..muuten karheus pääsee yllättämään.

Normaalia Pistoolinallia olen käyttänyt..Olen kuullut joidenkin käyttävän Magnumi nallia vaan usein ovat laittaneet 1-2 sanomalehtilappua hylsyn pohjalle nalliliekin tasoittamiseksi..??

Tuon vesipesun idea on laimentaa mustan ruudin Rikkiyhdisteet laimeaksi rikkihapoksi (Hiton hyvä pesuaine) ja lopulta niin laimeaksi ettei happo jaksa syövyttää piippua pilalle. Mustan ruudin jätteet eivät ole vahingoksi piipulle kunhan säilytys tapahtuu riittävän kuivassa. Mutta jos kosteutta on riittävästi niin muodostuva rikkihappo syövytää piippuun ainakin kauneusvirheitä. Aseöljy ei neutraloi rikkiä mutta toki hillitsee piipun hapettumista. Itse olen yhden piipun loisteen tuhonnut huonolla hoidolla. Tasaista kiiltoa piippuun ei enään saa mutta käyttöä se kylläkin kestää..

Tuollaisen Rossin M66 / 44Mag 20" piipulla olevan Carbiinin käyntiharjoitteita olen sivusta seurannut...

Asetelma on ollut 150m (Lyhyempää rataa kun ei löydy ja välille ei saa ampua). Ristikkokepit ampumatukena. Luoti Lyman 240grain N.o 429421 (Elmer Keith Trunkated cone) No käytännössä noin 255grain renkusta valettuna (Pehmeän luotiseoksen kuvittelemme höyläävän piipun puhtaammaksi edellisen patruunan jätteistä.. no tiedä häntä, lieko toiveajattelua). Ruutina Swissi 3F 28grain (Niitä myyntinummeroita ei muista erkkikään). Luodin ja ruudin välissä on käytetty maitopurkista leikattuja välilappuja ja hienosteltaessa sanomalehti lappua luodin ja maitopurkin välissä.... Sanomalehti estää maitopurkkia sulamasta luotiin kiinni ja maitopurkki taas toimittaa tulikilven virkaa.. vaan kumpiakaan ei välttämättä tarvita piipun puhtaana pysymiseksi.

Omistaja ei ole ollut aivan tyytyväinen käyntiin, kun läjät on 10 laukauksen sarjoilla, aseen alkuperäisillä avotähtäimillä, jääneet sellaiseen 20cm huiteille. Tekosyyksi on pohdittu pitkää ja väljää piipun ylimenokartiota. Toki eri luoti voisi toimia paremmin..

Yleensä Cowboy vipulukot (Italosellaiset) kykenevät mustalla 150m matkalta alle 10cm/10 laukausta läjiin.
Tarkkuuden säilymistä on seurattu tuonne 60 laukauksen pintaan..rupeaa vain ampuja olemaan lopussa suurempi ongelma...mutta piippu pysyy kirkkaana yli 100 laukausta. Muutama kaveri on Wanoalla testannut aseensa Tarkkuuden säilymistä tuonne 50 laukaukseen ja kyllä se onnistuu esimerkiksi Mehiläisvaha, kokkirasva, öljy vesi yhdisteellä.

[musuli]

Kiitos, ihan kannustavaa kuulla, jotta muut ovat asiassa aiemmin onnistuneet. (Ruutia tässä keksitään, vaikka muut on sen jo tehneet).

Touhuiluun tuli nyttemmin uusi ikävä hidaste. Vipua avatessa rossi sylkäisi ulos hylsyn ulosheittäjänsä. Oli mennyt mokoma ohkaisesta kohdastaan poikki.

Sen verta pähkäilin, että ampua vielä voi. Varovasti pitää pidellä, ettei irtonainen ulosheittäjä avattaessa valu kolostaan ja katoa. Nyyhkis...
Jälkiviisaasti voisi arvailla, että on ehkä hiukka liian monimutkainen koneisto tehtäväksi halvalla.

[dpa]

Näyttäisi sinulla olevan niinkutsuttu Puma versio tuosta koristeupotuksesta päätellen. Puma sarja sisältää yleisen käsityksen mukaan vähemmän positiivisia sattuma yksilöitä kuin vanhat M66 etc valmistusmallit..

Purkamisesta ja tunaamisesta löytyy tuolta jotain..
http://www.leverguns.com/articles/taylor/rossi.htm
http://www.marauder.homestead.com/Rifles.html

Suosittelen että pyyhkäiset lukkorungosta ja lukonosista työstöpurskeet pois. Yleensä mihinkään ylettömään kiillottamiseen ei tarvitse ryhtyä.
-Lukko atomeiksi ja siivoa purskeet. Niitä nimittäin löytyy. Lukonpohjan vauriokin todennäköisesti johtuu osien kanittamisesta.
-Tuo Iskupohjan puolikas onnistunee korjata hitsaamalla ja karkaisemalla uudestaan.

Liipaisuun vaikuttavat liipasimen virepinnat, vastajousi ja iskurin pääjousi.
Kevyellä alle kilon laukaisulla kasat paranevat pilkan ammunnassakin.
-Kiillota liipasimen pinnat ja "Kevennä" lattajousta.
-Vaihda kevyempi pääjousi esim Ruger Vaguero 18 oz tai lyhennä pääjousta pari kierrosta

Viritysvastuksen määrää Iskurivasaran vastustus lukon avautuessa.
-Tarkista että lukko mahtuu kulkemaan vasaran yli kanittamatta. Kun lukon korkea takaosa on iskurin päällä niin vasaran pitää painua piskuisen alas pääjousen varassa. Jos paketti on yhtä puuta, eli kantaa niin Korjaus tehdään madaltamalla iskurin liukupintaa, ei siis lukon pohjaa.
-Ja sitten tietenkin pääjousen kevennys.

Lukon sulkemis vastuksen määrää pitkälti kuvassasi näkyvä jousi.
-Jotkut ovat lyhentäneet alkuperäistä jousta, jolloin iskupohjan puolikas (katkennut osasi) jää kolisemaan. Kolina on lähinnä esteettinen haitta.
-Kevyemmällä, mutta yhtä pitkällä jousella lukon sulkeutumiseen tulee jouhevuutta.

Jos tömäät pystysyöttöihin niin kavenna patruunakuilua lukossa. Patruunan nostin lukon pohjalla pääsee heittämään patruuna pystyyn, jos kuilu on liian leveä. Tällöin ne lukon molemmin puolin olevat irtokiskot ovat liian kaukana toisistaan.
-Jompaan kumpaan kiskoon täytehitsaus tai laiskempana peltiä kiskon ja rungon väliin. Muistaakseni oikeanpuoleisen kiskon alle tavaran lisäys oli helpompaa.

PS Jos piipun lyijyttymiseen ei auta riittävän paksut ja pehmeät luodit ja riittävä määrä hyvää rasvaa, niin ampumakolvaa piippu. Tuolla reseptillä piippu pärjää lyijyttymättä muuten paitsi kovilla pakkasilla.

[dpa]

Yhtenä talvena meni 4 viikonloppua ihmetellessä Bumerangi luoteja.
150m matkalla luoti pystyi lentämään yli 50m sivuun tähtäylinjasta. Tähtäyslinjakin tuli tarkistettua piipun läpi katsomalla.

No luodit olivat 530grainisia 458 caliiberisia.
-Ongelmaksi selvisi luodin vahingoittuminen tunkeutuessaan piippuun.
-Saman valuerän luodeilla ja lähes samalla reseptillä käynti on ollut pääsääntöisesti parempaa kuin ampumataidot antaisivat olettaa.

Pakkasella vettä sisältävä luotirasva jäätyi ja piipun ylimenokartioon pääsi kertymään jäätynyt rasvarengas. Yllätys, ei uskoisi jos ei kokisi. Jäätynyt rasvarengas uudelleen muokkasi luodin vinoksi, perä kieroon. Löysimme ammuttuja luoteja lumihangesta. Meni kylläkin hetken aikaa ennenkuin spotteri oppi näkemään lumen pöllähdykset. Lisäksi rasvasta puhdistamattomat luodin perät olivat keränneet epämääräisiä kökkäreitä mustanruudin palojätettä. Eivät olleet luodin perät symmetrisiä eikä pyöreitä.

[musuli]

Pumahan tämä, se halvin ja simppelein versio.

Kiitosta virittelypaketista. Nuo nettivinkit oli tullut tavattua jo aiemmin, vaikken ehjää ja toimivaa asetta ollut välittänyt ruveta atomeiksi purkamaan. Nytpä tulee pyssy auottua niin voi samalla silmäillä virittelypaikkojakin.

Ainaskin "patruunahissi" on jäykkä ja kaipaa jouhevuutta. Sen jousikuormitteinen tappi lienee kohtuu jäykkä. Lisäksi tuolle tapille lukkorunkoon tehdyt kaksi koloa näyttävät turhan kulmikkailta.

Iskurin pääjousi on erinomaisen tiukka. Tapetut nallit on komealla kuopalla - eivät sentään puhki.

Olinpa ennättänyt jo hankkia toisen löysemmän ulosheittäjän jousen virittelyyn, oli vain laiskuutta jäänyt vaihtamatta. Harmi sinänsä, koska olisi saattanut säästää myös aserikolta.

Laukaisu on tässä aseessa onnekkaasti vajaat 1,5 kiloinen - eli kelvollinen. Painava ja pitkä liikkeinen iskuri mahtaa tehdä laukaisussa enempi osuntahajontaa. Rugerin jousen sopiminen olikin hyvä vinkki - Winchester92 vastaavaa jousta yritin virittelyn varajouseksi hommata, mutta eihän niitä saanut, kun ei tehdaskaan enää toimi.

" -Tarkista että lukko mahtuu kulkemaan vasaran yli kanittamatta. Kun lukon korkea takaosa on iskurin päällä niin vasaran pitää painua piskuisen alas pääjousen varassa. Jos paketti on yhtä puuta, eli kantaa niin Korjaus tehdään madaltamalla iskurin liukupintaa, ei siis lukon pohjaa. "
Vasara kyllä nojaa lukon pohjaan niin korkean takaosan kuin jäljessä tulevan "kuopan" kohdalla. Jopa 1,5 milliä pitäisi hio, jotta kantaisi vain lukon peräkorotuksella.

"Jos tömäät pystysyöttöihin"
Onneksi ei ole ilmennyt. Saattaa olla enempi ohutpatruunaisten 357 mallien vaiva.

Piipun lyijytystä en savuttomalla ruudilla ja kirjasinmetallilla höystetyillä kovilla kuulilla ole tässä aseessa onnistunut saamaan aikaan. Tietty jos joudun etsimään vähäkarstaista savuruutilatausta pehmeämmillä kuulilla, voi tuokin ongelma tulla eteen. Lyijytys taitaa olla monasti hiukka mystinen ilmiö, eikä noudata mitään ihan yksinkertaisia sääntöjä.

Puolenkilon wano purkki näkyy vajaantuvan yllättävän äkkiä. Ikävä puoli tässä savuruudissa on, että maksaa vihtavuoren pistooliruuteja enemmän kilolta, ja silti patruunaan menee ainetta herkästi 4-5 kertainen tujaus.

[dpa]

92sen lukko toimii kuin ajatus kunhan purskeet ja kanitukset poistaa..
Tuo lukon kanitus vasaran yli mentäessä on hyvin yleinen ongelma ja jäykistää aseen toimintaa kiitettävästi.

Alkuperäisilläkin jousilla kiväärin voi virittää kevyellä ranneliikkeellä, mitään runttaamista ei tarvita. Kevyemmillä jousilla se vain on helpompaa..nopeampaa.
Lyhyesti kuvattuna: Lukitse peukalon pää rungon takareunaan iskurin viereen, pidä ase ampuma-asennossa ja sormilla vatkaa virityskampea ammunnan tahtiin..Tähdätyttyjen laukausten väli putoaa helposti alle sekunnin..
Kuvallinen kuvaus löytyy täältä.
http://www.jspublications.net/vids/index.html
Linkin päätasolta löytyy kaikkea muutakin kivaa

Täällä taas majailee Historia henkisiä lännen kulkijoita..
http://cows.fi/
Foormilta saa paljon neuvoja, jotkut hyviä, jotkut persoonallisia..

[dpa]

[musuli]

"Mikäli vasaraa alaspäin painamalla lukon ja vasaran väliin syntyy ilmarako, niin sovitus on kunnossa."
No hyvä, sitten on mulla tuo asia kunnossa. Kovimmat viritysvastukset tulee pyssyssäni jäykästä iskurinjousesta ja tuon patruunahissin "jäykistelystä". Hissi on nyt 2000 paukun jälkeen hiukka hioutunut, muttei kokonansa.

Tuleepa mieleen, kun kerran pääsin käpistelemään tämmöistä vastaavaa 357mag mutta Japanissa Mirokun merkillä tehtyä. Oli kyllä hiukka liukas vipuiltava ja omistajasta päättelin, ettei mitenkään jälkeenpäin oltu viritelty - ihan tehtaan jäljiltä.
.