Tee-se-itse tukki

[Kekkula]

Olen suunnitellut itse alkaa vääntää perää haulikkoon. Onko tietoa/ kokemusta mitä puulajeja siihen voi käyttää? Joku muu kuin pähkinäpuu voisi olla hyvä kokeilla, kun luultavasti sössin ja nuherran sen kumminkin pilalle. Ja mieluiten treenaan jollain halvemmalla puulla. Mitenkäs puun syyt, tehdäänkö perä syiden mennessä piippulinjan suuntaan, vai perän pudotuksen suuntaan?

[Vieras]

Vanerista tein viimekesänä pumppuun tukin. Kaks koivuvaneria liimasin kiinni 2-komponentti liimalla. Piirsin karkeat muodot lyijärillä ja sitten vaan sahaa ja viilaa.

[Nihis]

Lyhyt on ihmisen muisti.
Suomessahan on ollut perinteenä rakentaa kiväärin tukit koivusta. Parempiin asisiin sitten etsitään komea syykuvioista visaa. Itsellänikin on koivua tuolla kaapissa, rautojen ympärillä. Kun sattuu sopivasti loimua ja vahan kanssa oikea väri, niin kaunis on ja omalla tavallaan Suomalaista historiaa kunnioittava.

[Hietala]

Olen tehnyt koivuvanerista yhet puut. Tympeintä siinä on työstö, veistämällä kun se ei oikein suju. Karkea santapaperi epäkeskohiomakoneeseen ja jälkeä syntyy.

Mun seuraava tukin teko on 870 remariin samanlaiset puut kuin finnklassikissa on, koivusta tietty. Kevyt sävytys bircwoodin walnut stainilla ja päälle saman firman tru oil!
_________________
Laiskuuttaan tingan häviää

[Kekkula]

Täytyy varmaan koivusta koittaa sitten. Onko kukaan kokeillut tammea tähän käyttötarkoitukseen? Ja mites se syiden suunta?

[igorrock]

Kokeileppas kertopuuta. Sitä saa erilaisina "jööteinä" puutavaraliikkeistä. Sen ero vaneriin on siinä että eri viilukerroksissa syyt menevät samaan suuntaan, eikä ristikkäin kuten vanerissa. Ko. asia vaikuttaa myös parantavasti tukin ulkonäköön. Sitä näkee monissa rata-aseissa. Tammi on helkkarin painavaa ja kovaa veistää (tiedän kokemuksesta). jenkit käyttävät jonkin verran saarnea ja vaahteraa. Minä kokeilisin sinuna myös leppää. Se on hyvä ja kevyt puu mutta siihen ei kyllä saa kunnon karhennuksia. Koivu on muuten OK, mutta se on kohtalaisen herkkä vääntymään eli jos päätät käyttää sitä, niin hanki kunnolla kuivattu aihio ja suojaa valmis tukki huolellisesti tukkiöljyllä. Se on parempi vaihtoehto huollon kannalta ja helpompi itse laittaa siististi kuin lakka. Muuten, olen itse kyllä sitä mieltä että haulikossa jos missä kannattaisi käyttää sinulle mitoitettua ammattimiehen tekemää tukkia. Haulikollahan ei varsinaisesti (ainakaan lentoon ammuttaessa tähdätä) vaan paremmminkin ammutaan ns. vaistolla. Ja silloin aseen pitäisi nousta joka kerta samalle paikalle ja samalla tavalla.

[kekkula]

Näinhän se on . Itse asiassa uusi haulikkoni on tällä hetkellä ammattimiehellä, joka tekee siihen perän ihan lähipäivinä. Rupesi vain kiinnostamaan tuo homma, että osaisiko sen itse vääntää. Löysin muuten monta isoa ja lohkottua loimukoivupölliä, niistä saa ainakin 10 perää. ovat kuivaneet katon alla parikymmentä vuotta. Niistä saa kuulemma tosi komean perän, vaatii vaan tarkkuutta tuon työstö.

[jatok]

Loimukoivua, kunnolla kuivunutta käyttäisin minäkin. Mutta miten on sovitusten kanssa? En lähtisi kyllä ihan taltalla ja viilalla tekemään.

Työn puolesta mulla on aika hyvät työstökoneet käytössä (mm. yläjyrsin, porataltta, vannesaha jne.). Parit kahvalevyt olen pistooleihin tehnyt, mutta kiväärin tukki kai vaatii aika tarkkoja koneistuksia?

[kekkula]

Hommasin pienen karahiomakoneen sovitusten viimeistelyyn. Totesin että aika turha on taltalla alkaa rääpimään, yritin kyllä, mutta lopetin ennekuin pilaan tuon tekeillä olevan perän. Karahiomakoneseen saa pieniä kiviä ja muita rättilaikkoja sitten vaihdella. Hampaiden paikkauskin onnistuu nyt kotona.

[jatok]

[quote Hampaiden paikkauskin onnistuu nyt kotona.[/quote]

Minä olen nuo hommat tehnyt Dremelillä Hyvä kone tarkkaanki työstöön, kunhan on tukeva teline ja kappale hyvin kiinni. Isompaan työstöön aivan turha lelu ja pirun kalliskin vielä. Dremelin eduksi on kyllä sanottava ,että kone on ollut todella kestävä.

Jotain Dremel-väkerryksiä täällä: http://community.webshots.com/album/104971411DkkKcy

[Hietala]

Rautoja ei tarvi sovittaa kuin pieneltä alalta ja vain näköpaikalta. Loput hoitaa petausmassa. Markkinoilla on saatavilla oikein siihen tarkoitukseen tehtyä massaa nimeltään "agraglas" tai jotain. Tosi hyvä aine, maksaa noin 30 € jolla petaa 2- 4 asetta.
_________________
Laiskuuttaan tingan häviää

[jatok]

[kekkula]

Millä lailla tuo petausmassa eroaa ihan tavallisista pakkeleista/ kiteistä?

[Hietala]

1. Viskositeetti on suurempi kuin esim araldit-epoksissa = helpompi annostella. 2. Kuivumisaika pitkä = Ei tarvi paniikissa heittää rautoja mössön sekaan 3. mukana seuraa nestemäinen, siveltävä suoja-aine, helevetin kätevä. 4. mukana väri, jolla mössön saa ruskeaksi. 5 Ei kutistu kuivaessaan = Toodella tiukka petaus 5. Paljon kovempaa kuin monen suosima plastic padding.

Aloitin toissapäivänä tekemään remarin pumppuun uutta perää. Koivu tottelee tosi hyvin kavahöylää kun terä on kunnossa.
_________________
Laiskuuttaan tingan häviää

[jatok]

Koivu vaan laittaa terät koville. Krouvimpaan työstöön sopii myös kulmahiomakone missä karkea (hiomapaperi)lamellilaikka. Pöllyttää vaan niin perhanasti. Hengityssuojain ja suojalasit ihan ehdottomat!