P*****EEN KARKURI!!

[trainee]

Rakas cairnterrierihaukkuni häipyi tänään rusakon perään metsässä. Rakki (kyllä, siksi sitä toistaiseksi kutsun) oli teillä tietymättömillä vartin verran, kunnes se näkyi vilauksittain kuono maata viistäen. Haju oli ilmeisesti kova, sillä mikään mitä minä tai avokkini sanoimme tai teimme, ei toiminut.
Koira tuli välillä muutaman metrin päähän ja häipyi taas syvemmälle metsään.

Tunti siinä meni kun tuttu koirineen sattui paikalle. Tällä koiralla sitten talsimme muutaman kierroksen metsässä, kunnes oma koiramme tuli moikkaamaan kaveriaan. Niskasta sain kiinni ja nyt olemme taas onnellisesti kotona.
Terrieri on terrieri, mutta olemme opettanut sille vapautta pennusta pitäen. Se on saanut pari kertaa viikossa juosta itseään väsyksiin, eikä luoksetulemisessa ole ollut ongelmia.
Pari kuukautta sitten koira erehtyi rusakon perään, mutta viiden minuutin kuluttua tuli itse luokse.

Syytän itseäni siitä että koiran ollessa pentu juoksin sen kanssa rusakoiden perässä. Ei siis ole epäselvää, miksi koira jänön perään häipyi.

Neuvoja sen sijaan kaipaan siihen miten koiraan tulisi suhtautua sen palatessa takaisin. Sitä tulee toki kehua luoksetulosta, mutta mahtaako olla väärin olla huomioimatta koiraa tuollaisen tempun jälkeen?

Meillä vietetään tänä iltana mykkäkoulua ja koira on ihmeissään. Ei katseita, ei huomiota, ei mitään. Teenkö aivan päin hittoa?

[Susihukka-seisoja]

Täysi välinpitämättömyys koiraa kohtaan tuossa tilanteessa on ihan oikea ratkaisu. Pikku jäähy ja sitten voidaan suhtautua taas ihan normaalisti. Mutta koira ei saa tehdä aloitetta sovntoon (tai sitä ei pidä hyväksyä), vaan omistaja on se joka sitten ottaa seuraavan kerran kontaktia.