Tarkkuusluotien valamisesta

[Hemi]

Kysymys on siis moottoreistakin tutusta vähimmäiskäyntivälyksestä. Vahalle pitää antaa edes mahdollisuus toimia piipun ja luodin välisenä voitelupatjana. Ylikokoisin ja vasta piipussa kalibroituvin luodein, ollaan hyvin rajallisessa toimintaympäristössä jos haetaan maksimaalista kokonaisosuntaa(satoja laakeja peräjälkeen), toimivilla käyttöominaisuuksilla. Samassa tullaan siihen tosiseikkaan kun verrataan huippu lyijyluotia/vahaa vaippaluotiin, että tomivalla valulyijykombinaatiolla voi huippukäynti pysyä puhdistamatta jopa moninkertaisesti pidempään kuin tavallisella vaippaluodilla. Käytännössä tämä on ilman intensiivistä testausta usein kuitenkin vain utopia, mutta johon kuitenkin voi aina pyrkiä jos/kun kysymyksessä on harrastus. Joka tapauksessa em.proseduurilla päästään laadullisesti aivan eri valuluotimaailmaan kuin pääsääntöisesti lisäksi työmäärältään suuremmilla "Lee" proseduureilla. Pointti on kuitenkin se että vaaditaan kunnollinen mehiläisvahapohjainen vaha, riittävän tinapitoisuuden omaava kovansitkeä valuseos ja kalibrointipuristin.

[äRPee]

Ajatus menee kyllä ns. jakeluun ja en toki epäile hetkeäkään, että eikö tuolla tavalla päästä huipputuloksiin kenties vaikka ainoana metodina, kuten olet tehnytkin. Ainoastaan teoria ja sen selitys on se mikä tietenkin kiusaa.

Itse tekemispuolelta kiusaa edelleen se, miksi Leen push through ei toimi vaan laatuun pitää olla prässi? Leessähän on vain tekemisen huolellisuudesta kiinni se, että luoti menee läpi suoraan; kilven kiinnitys ja painatus perää vasten tulee hoidettua samalla kilomäärällä mikä vaaditaan ylikokoisen kuulan kalibrointiin, joten asennus tulee yrittämättä perää vasten jos itse perä on virheetön. Siitä toki ei ole kysymys, että Leellä viitsisin itsekään tehdä pikkusatseja kummempia määriä... Tarkoitatko Leen Alox-sotkuilla juuri maaöljytisleillä lantrattua neste-Aloxia? Meinaan kun tietääkseni RCBS ruskea on myös Alox-vaha, tosin oikeaoppisesti mehiläisvahapohjainen.

Tina vaikuttaa valutulokseen se on selvä kuin pläkki, mutta kuviossasi oli tinalla tekemistä myös kuulan kitkaominaisuuksien kanssa? Tämä jäi vaivaamaan, pakko myöntää.

Moottoriesimerkki on ok, liukulaakerointi huilaa paineöljypatjan päällä suurtenkin voimien alla. Mutta esimerkiksi .357 siluettilataus esimerkkisi mielestäni (voin olla väärässä) on niin kova, että kaikenmaailman nettisivuilta löytyvistä kaavoista ja teorioista huolimatta kovakin luoti laajenee paineen alla huomattavasti voimakkaampaan piippukontaktiin kuin esimerkiksi normaali valukuulan työntäminen ahtaaseen piippuun hitaasti tai nopeasti saa aikaan. Kysymysmerkki? Vaippaluodin saattaminen rihloihin vaatii enemmän voimaa ja vaikka .308-kokoinen vaippakuula on itse isokaliberia pienempi, niin senkin ottaa rihlanjälkien perusteella hyvin selkeästi kiinni myös uran pohjaan jopa laitoja myöten. Kuparoitumista jopa piipunsuulla myös urissa. Toinen kysymysmerkki? Vaippaluoti toki voi olla itse asiassa helpommin paineen työntäessä paisuva lujemmasta kuorestaan huolimatta. Valukuulan meneminen itse rihloihin saa aikaan kuitenkin muovaantumisen rihlojen alussa kovemmalla pintapaineella paikallisesti kuin mitä ylikoon painuminen urien pohjaan? Tuon perusteella minä olen otaksunut kuulan kuin kuulan lyijyttämättömyyden olevan kiinni lähinnä voiteen laadusta ja kyvystä kestää rihloihin painumisen aiheuttamat paikalliset voimat, eli voide huolehtisi riittävän pienestä kitkasta siinä vaiheessa. Valukuulahan ei muovaantumisensa jälkeen juuri palaudu, paitsi kovemmat seokset (joista lino huomattavastikin), mutta paine toki jatkaa vaikutustaan rihloihin menon jälkeenkin.

Bongasin vasta nyt tuolta aiempaa vaippaluoti-valukuula ja tarkkuus näkökulmaan tuon "kokonaisosunta"-termin. Se selittää paljon. 2MOA kokonaiskäyntiä tai sitten kymmeniä laukauksia pitkänä sessiona on aika kova juttu jo kiväärillekin.

[Hemi]

Kommenttiin muutama kommentti: Luodinvahauksessa kammoksun jo ajatustakin pyöritellä käsissäni pinnaltaan kauttaaltaan tahmeiksi ja likaa/epäpuhtauksia kerääviksi kyllästettyjä=sutattuja Alox"klimppejä"...? No, tätä tislepohjaista "pinta" aloxia vihataan näissä valulyijyä kilpaa ampuvissa piireissä yhtä paljon kuin joissain toisissa piireissä puutarhatonttuja. Ei kuitenkaan pelkän epämiellyttävän käsittelyn vuoksi, vaan aivan mahdottoman piippuajan kontrolloimattomuuden vuoksi. Kun pyritään ampumaan tuota 2-moan tavoiteosuntaa lähes 3000euron kovaa rekyloivalla käsiaseella, ei liikkeellelähtökitkoja saada mitenkään vakioitua sille tasolle jonka nämä aseet vaativat osuakseen. Toisaalta nämä aloxit eivät ilman mehiläisvahaa muutenkaan kestä korkeaa nopeus ja painetasoa eivätkä pysty tarjoamaan edes keskinopeuksia ilman runsasta/epämiellyttävää savutustaipumusta. En nyt lähde edes keskustelemaan tuosta lubesizerin tarpeellisuudesta suhteessa Leen kalibrointisysteemiin. Leen holkillakin saa toki kaikin puolin varmasti riittävän laadukasta kalibrointitulosta kun viitsii ja on huolellinen. Voin vain todeta testanneeni ja vertailleeni sen verran eri systeemejä/metodeja että noin yleisesti lubesizerin tuottama laatu riittää käytännössä kaikkeen kalibrointiin. Muutaman muun metodin ei niinkään. Laadukas vahaustulos(huokoseton) kuitenkin vaatii kohtuullisen paineen jotta huokoseton/tiivis vahaustulos saavutettaisiin. Samalla viimeistään selviää loput muotovirheet sekä tulikilven asennuksen laadukkuus. Toisaalta jos ja kun halutaan paljon laadukaasti kalibroitua ja vahattua luotia ilman 50% susikappaleita(tarkkuusluoteja tehtäessä), on kalibrointipuristin välttämätön. Vertailu on sama kuin verrattaisiin vasarasarjaa laadukkaaseen yksiasemaiseen puristimeen, eli molemmilla onnistuu mutta harvemmin puristimen omistava "kilkuttimiin" enään palaa. Tulikilven esipuristus (hornady ja vain hornady) vaatii muuten voimaa ja melko paljon.

[Hemi]

Ei nyt oikein mennyt jakeluun mitä tuolla sisäballistisella aivoituksella kokonaisuutena ajoit takaa? Tulikilvellisen valuluodin peräosahan on käytännössä yhtä kuin vaippaluoti. Eli peräosan laajeneminen tapahtuu käytännössä kuuri tulikilven alueella joka ei siis lyijytä vaan kuparoi piippua. Itse asiassa puhdistan forrestilla kuparijäämät ammuttuani näitä kovapaineisia lyijylaakeja. Piipusta irtoaa siis enemmän kuparia kuin lyijyä. Tämän 50/50 seoksisen luodin kokonaiskovuus/muotoutumattomuus on huomattavasti kovempi kuin yhdenkään kaupallisen pehmytlyijytäytteisen vaippaluodin. Vastaavan kovuinen umpikuparinen Lapuan teraluotihan on numeron alimittainen, eli 357:ssa .356. Tiedän kyllä että Leen nestealoxilla ja moniuraluodeilla saa paukkeen kuulumaan ja hommasta kivaa jos vaatimustaso ei ole korkea.
Yleensä tämä on se johon pyritäänkin joten kaikki on tältä osin ok. Siinä vaiheessa kun ryhdytään kilpailemaan valulyijyluodein kovilla nopeuksilla koska/jos matkat ovat pitkiä(käsiaseella 200m ja kiväärillä 500m-1000yrd), on vaatimustaso sitä mihin tämän otsakkeen alla jo lähdettiin.
Tarkkuusluodin valaminen/valmistus voi olla vielä aivan eri planeetalta valmistuksellisesti kuin mihin nyt on aihetta puuttua. Tätä tuskin lukee kukaan jolle on enään merkitystä osunnan pienentämisen tästä jos työ ja käytetty rahamäärä nousee potenssiin kymmenen. Mainostamani metodi on helpoin, pienimmällä käytetyllä ajalla/työmäärällä, lopulta kustannustehokkain systeemi jolla kuitenkin saadaan aikaan tarkkuusluodeiksi hyväksyttäviä luoteja. Kaikkihan tekevät luotinsa niin kuin haluavat, mutta voisihan Suomessakin joku järjestää esim.jonkin 300m:in vakiokiväärikisan valuluodeilla. Siluettikisoihinhan on lyhyillä käsiaseilla kuka tahansa tervetullut kokeilemaan ja vertailemaan kättensä töiden laadukkuutta/toimivuutta suhteessa mainitsemaani vahoihin, seoksiin ja metodiin.

[Ruutiukko]

Erittäin mielenkiintoista keskustelua.

Valuhommiin ryhtyminen johtaa nopeasti syntyihin syviin, se on useimmiten pelkästään hyvä asia lopputuloksen kannalta. Itse tosin yritän päästä pahimmasta viilaamisesta osittain pois, niinkuin nyt yksinkertaistettu pistooliluotinäkemykseni osoittaa. Muuten syvälle voi jäädä vallan jumiin. Luoti ja seos tarkoituksen mukaan.


Mutta pakko näitä lukiessa on myöntää että into syttyi taas: kyllähän .30 cal painavahko muotti on hommattava ja Hemin metodi tutkittava. Kivääripuolella Marlinissa pärjään mainiosti nykyisinkin (2 moa, 5kJ) mutta nopea, pieni kaliberi olisi taas jotain uutta. Ja tulikilvet.

Hmm... huutelenpa asekaappiin : "Finnbear -06,mitäs pidät ajatuksesta?"

[äRPee]

Juu ja ilman keskustelua/keskustelijoita ei synny keskustelua. Itselläni on ajan niin salliessa Felixiä jo valmiin ja Hemin vahaa saa tehtyä kokeiltavaksi vähällä vaivalla valmiista tarpeista. Kuulia on tarjolla kevyempi 311466 Loverin-tyyppinen vanha Lyman ja tuo kuvissa pyörinyt nenustaan vaippaluodin kaltainen noin 200 graininen Lee. Leellä on ollut vaikeaa uransa alkutaipaleella, osoittautunut vaikeaksi tapaukseksi saada lentämään kivääritason latauksilla, joille se eittämättä virtaviivaisuudestaan johtuen suunniteltiin. Uusin yritelmä oli sillä siten, että joku sai 10/11 pässiä nurin 547 jaardilta (hyvä että heitäkin kiusataan metrimääräisillä matkoilla...), kaksi niistä alaosumilla. Yhdestoista jäi olkaosumasta pystyyn. Vauhtia tuossa edelleenkin vain 2000fps ja kasan koko 500 metriltä 8 laukausta 2x1.25MOA (lev.xkork.), yhdeksännen tehdessä korkeudeksi 2MOA. Yrittäjät ovat perinteeseen nojaten yrittäneet lähinnä erikseen karaistulla renkkupainolla (tuossa ww+2%tinaa) tai sen johdannaisilla ja ylikokoon kalibroituna, sekä myös kalibroimattomana. Ase tuossa Rem788 .30-30. Leen ehkäpä selvä haitta perinteisiin tyyppeihin on tuo varsin pitkälti tukematon nenu, joka ei vanhoja Loverin-tyyppejä tutkimalla ilmeisesti ole ollut toimiva ennenkään...

Yleensä en kysele latausvihjeitä netissä, mutta jos muistista löytyy, niin Hemiltä voisin udella .30-06 lähtöspeksejä jollakin valukuulalla/painolla ja suositusta ensimmäisestä ruutiehdokkaasta ylipäänsä...?

[Hemi]

Valulyijyluodin testaamisessa korostan erittäin voimakkaasti tätä kokonaisosunnan merkitystä. Jos valulyijyluodilla haetaan yhtä tai kahta 3-5 laukauksen huippukasaa, on metodit taas täysin erilaiset. Tähän en nyt puutu, mutta Jenkkien kasa-ampujien sivuilta varmasti löytyy aiheesta materiaalia jos jotain kiinnostaa. Pointti on kuitenkin se, että tuon yhden tai kaksi 5:n laukauksen huippukasaa saa aikaiseksi kyllä epäpuhtaalla kaapelilyijyllä, Leen nestealoxilla ja kalibroimattomalla moniuraluodillakin. Lähes luoti kuin luoti käy/voi käydä hetken huippukäyntiä mikäli siihen viiden satsiin sattuu osumaan kohtuullisen huokosettomat ja sulkeumattomat yksilöt. Näinhän tapahtuu mm.kaupallisilla ,pintavahatuilla ja erittäin pehmeillä puristelyijyluodeilla. Hetken lämmittää, mutta parin rullallisen jälkeen on käyti totaalisesti tiessään ja piipusta ei erota enään rihloja. 2-3:n päivän kuurauksen jälkeen on yksi vannoutunut vaippaluodin ampuja lisää. Yleensä nämä puristelyijyluodit kuitenkin toimivat todella hyvinkin yhden tai kaksi 5:n laakin kasaa. Jos nyt kuitenkin lähdetään siitä että hommassa ei oikein ole mitään mieltä, mikäli osunta ja käytettävyys ei ole verrattavissa vaippaluotiin, on osunta ja käytettävyys säilyttävä laukausmäärästä riippumatta. Valulyijyluodin ominaisuuksiin kuuluu tiukka peruskasa ja "kärpäset". Siluetissa näitä kärpäsiä ei saa tulla yhtäkään 45-65 laukaukseen, joten tämä n.60-laukausta on pidettävä vähimmäiskokonaisosuntana. Kansansuussa: "kymmenen rullallista on käytävä kympinringin sisään". Eli tuohon tiukkaan peruskasaan vaikuttaminen on se juttu johon en halua edes lähteä tämän otsakkeen alla, vaan se kuuluu sinne kasa-ampujien puolelle. Kysymys on siis niistä "kärpäsistä" ja kuinka ne saadaan mahdollisiman lähelle itse peruskasaa jolloin ase/luotiyhdistelmän kokonaisosunta luonnollisesti paranee.

[Kyrpä-Jooseppi]

Tää menee kyllä ohi aiheesta, mutta kysyn sitä silti. Miten nämä ns. "toinen käsi munissa" -ampujat saavat aseensa käymään pehmeillä puristelyijyluodeilla sarjasta toiseen kymppirinkiin ampuessaan isopistoolia .32 tai .38 WC:llä. Vai onko näissä nopeus sitten niin alhainen (n. 240 m/s), että sen takia piippu ei lyijyty umpeen?

[Hemi]

Eli vielä rautalangasta: Käytännössä on niin että eri valu tai jopa puristusmenetelmien(ja näiden eri tekniikat) välillä erot valikoiduissa 5:n laukauksen kasoissa voi olla prosentuaalisesti alle 20%. Kun kriteeriksi otetaan esim.100:n laukauksen suuri taustakasa voivat erot muuttua tuhansiksi prosenteiksi. Pelkkä vahaustuloksen laadukkuus/(tiiveys) näkyy helposti tämän kokoisessa suuressa taustakasassa jopa kymmenien prosenttejen kokonaisosunnan eroina. ns."lyhyenä otantanahan" tällä ei käytännössä ole mitään merkitystä. Samoin on tuon seoksen/tinan laita, kuin myös käytetyn vahan, kuin myös valulämpötilan kuten myös käytetty kalibrointimetodi, jne.jne. Itse olen lisäksi sitä mieltä, että mikäli huippu=peruskäyntiin vaaditaan jotain em.mainitsemattomia poppakonsteja ja/tai valtavasti huolellisuutta vaativia valikoitityövaiheita, on käytetyssä systeemissä jo lähtökohtaisesti jotain pielessä. Eli pannusta pohjaventtiilin kautta tinalisätty tasapainolyijy, lino tai 50/50 seos muottiin, aihio liinalle, kalibroiti/vahaus yhdellä kammenvedolla ja luoti on valmis ja toimii. Ei se nyt tuon yksinkertaisemmin ja kustannustehokkaammin voi mennä.

[Hemi]

Kyrpäjoosepille: Näissä 32 ja 38 isopistoolilatauksissa puhutaan pienoispistoolin lähtönopeuksista ja painetasoista, jossa menestyy vielä pintavahattu puristelyijyluoti erinomaisesti. Tai tämäkin on suhteellista jos näillä yritettäisiin 200m:iin, nimittäin nämä aseet/patruunat eivät kyllä yllä 2moan vaatimustasoon joka kuitenkin tarkoittaa että koulutaulun kympinrinkiä pitäisi rikkoa 100m:stä.

[Hemi]

Tuosta tulikilven asennuksesta sekä luodin peräosan laadukkuudesta hieman. Eli yksi tärkeimmistä=tärkein työvaihe on tulikilvellisten luotien kilvityksessä asetuksen kohtisuoruus. Toisin kun yleensä kuvitellaan, kalibrointipuristin ei itsessään purista kilpeä pohjaan eikä suoraan. Pointtihan on siis se että mikäli kilpi on puristettu(tai jäänyt valunatsan vuoksi) vinoon, on luoti heti piipusta ulostullessaan lähes poikittain. Siis mikäli luodin peräosa ei tule piipun suusta täysin symmetrisesti, työntävät epäsymmetrisesti luodista ohivirtaavat kaasut luodin vaappumaan. Mitä suurempi luodinhalkaisija suhteessa pituuteen(esim.45acp,44mag,45colt), sitä merkityksellisempi seikka luodin peräosan laadukkuus on. Käytännössä ainoa oikea kilpi on "krimppaava" hornadyn tulikilpi, joka pysyy kiinni kovemmassakin kyydissä. Myös sen laatu rittää kaikkeen muuhun kuin aivan maksimaaliseen valuluodeilla tarkkuudella kilpailemiseen. Esipuristamiseen kannattaa teettää sorvarilla pieni alasin kalibrointipuristimeen, jällöin voidaan hyödyntää kärkipuolen keskittävä kalibrointiinkin käytettävä top punch. Eli teetettävä alasin-natsa pitäisi keskittää itsensä kalibrointipuristimen holkin kiristusmutterin aukkoon. Alasimeen kannattaa sorvauttaa n.0.5mm:n syvyinen upotus luodin peräosalle/kilvelle. Näin saadaan kilpi puristettua luodin peräosaan taatusti kohtisuorassa ja riittävän kovalla voimalla. Jotta kotisuoralla kilvityksellä olisi edes mahdollisuus onnistua, pitää luodin peräosta luonnollisesti olla valun jäljiltä virheetön. Tähän päästään oikealla valuseoksen/muottien lämpötilalla sekä muottien katkolevyn välyksettömyydellä. Jotta tuo välyksettömyys toimisi, pitää levyn alapinta ja muottien yläpinta "hiertää" aika ajoin ns.tukkimiehenkynällä, josta saadaan kuumuudessakin liukastavaa grafiittia. Luonnillisesti myös tulikilvettömien luotien peräosan laadukkuus on suorassa suhteessa luotien mekaaniseen käyntiin.

[Ruutiukko]

Jeps.

Tuo grafiittihomma toimii muuten todella hienosti, tuli kokeiltua.

[jave]

On se hyvä että saatiin tuo Hemi heräteltyä kirjoitushommiin, muilla kun yleensä tarinat on tasasen harmaata, mutta nyt saa taas heilutella harmaita aivosoluja, tähänkin aiheeseen on muutamat tarttuneet mukavasti palautetta heitellen, se kun lisää kiinnostavuutta ennestään. Lisää vaan tulemaan. Mielenkiintoista

[äRPee]

RCBS ei tee omaa kilven asetinta, mutta Lymanin malli käy siihen kuten muutkin työkalut. Tällä kilpi tulee painettua siinä, mistä homma jatkuu kalibroinnilla, eli holkin suulla nostokaran päällä. Voi tehdä myös itse vaikka kulmaraudasta tai putken pätkästä.

Onko kokemusta tai mielipidettä kilpien lämpökäsittelystä?

[peter]

Vielä noista tulikilvistä -- niin kun Hemi sanookin - on tosiaankin tärkeää että ne on suoraan kiinni. Itse asetan ne jos mahdollista aina erillisessa operaatiossa - tosin käytän siihen Corbinin luotiprässiä mutta mikä tahansa prässi jolla saa suoraa puristusvoimaa käypi.

Itsekin käytän eniten Hornadyn kilpiä - tosin nyt tuli hankittua koemielessä RCBS kilpiä jotka myös ovat niipattavia. En vielä ehtinyt kokeilla.