Sorsien houkutuskuvat: Maakuvat etc ja kuvastuksen strategia

[Lahtinen]

Tuunasin hieman otsikkoa ehkä paremmin kuvaamaan sisältöä, jos joku ihmettelee.

[Aku]

[Lahtinen]

[Tms]

Päättäisin mitä jahtaan!

Hanhen/sorsan kuvat eivät ole koskaan pelaneet yhteen hyvin!

Miksei vhf käy jutteluun? Meillä käytös vhf,pellosta mereen nevan kautta

[Remari 870]

Itse olen tehnyt sellaisen huomion että loppusyksystä varsinkin sorsat tulevat melko hyvin kun on pelkät hanhenkuvat vedessä..esim. viime syksynäkin 3 jouhisorsaa tuli veteen asti 10 metrin päähän..
onko kukaan muu huomannut samaa?
_________________
Oon kai mää ennenki..

[Otus]

Hyvä strategia on alati kehittyvä ja tilanteen mukaan mukautuva strategia, joka johdetaan visiosta. Jokainen voi määritellä oman visionsa,
itselläni se voisi olla "Perfection in decoying".

Tästä lähdettiinn luomaan strategiaa, jolla pitäisi päästä tuohon visioon...
Ensi strategiani oli kuvastuksessa saada kaaveet tehokkaasti veteen lyhyessä ajassa, koska silloin saisin aamuisin nukkua pidempään ennenkuin tarvitsi lähteä ajamaan ulos luodolle. Tästä kehkeytyivät kaaveletkat kymmenen vuotta takaperin. Tulosta nekin antoivat, mutta ongelmiakin oli, joita ei saatu kaikkia ratkottua.
Myöhemmin hylkäsin nuo kaaveletkat, koska mielestäni parvesta ei tullut tarpeeksi luonnollisen näköistä, kun sitä luodon korkeimmalta kohdalta katselin. Innovatiivisuuden puuskassa päädyin takaisin tuttuun ja totuttuun systeemin: jokainen kaave asetellaan yksitellen oman narun ja painon kanssa. Myöskin tulokset, eli "Voitto harrastuksen aiheuttaman lompakon verottamisen jälkeen" ovat parantuneet, ja ROI-% on selkeästi korkeampi kuin aikaisemmin, poislukien haahkojen osalta, jotka ovat kadonneet kokonaan omilta merilinnustusalueiltani.

Kuvien sijoittelu-strategian osalta on paikka ratkaisevassa asemassa. Kaaveparven visibiliteetti kun on riistalle tapahtuvassa markkinoinnissa avainasemassa, mikäli kaaveiden katsojaluvut halutaan saada korkeiksi.
Asiakashallintaa on huomioitava myös kaaveparven muodossa, ja itse jätänkin aina yhden suuremman aukon parveen, jonne halukkaat voivat laskeutua. Vaikkei monikaan sorsa välttämättä laske alas kaaveille, niin usein ne kuitenkin hidastavat hieman vauhtia "varmuudeksi", joka on osoitus toimivasta markkinoinnista. Onhan miltei kaikissa supermarketeissakin tuoli tai pari vanhuksille levähdyspaikaksi.

Lisäksi olen huomannut, että usein strategian toteuttamisen kannalta järkevin kohde kaaveiden sijotukselle ei suinkaan ole tuulen suojassa, vaan hyvällä kelillä tuulen puolella, vähän kovemmassa kelissä tuulen ja tyynen rajamaille, ja myrskyssä vasta tyyneen, mikäli yleensäkään silloin lähden passittamaan.
Mikäli mahdollista, sijoitan kaaveeni niin, että eturintamalla oleva parvi on kokonaan tuulen puolella ja sen peräosa tyynen rajalla. Siitä n. 20 metriä väliä ja seuraava parvi tyynessä tai vielä parempi jos saan tämänkin parven niin, että se on puoliksi tuulessa takaosastaan. Näin ollen yleensä vastatuuleen laskevat linnut pääsevät näkemään ahkerasti liikkuvat kaaveet vedessä (ensin hanhet, sitten laitoverit), ja näkevät houkuttelevan tyvenen parvien välissä. Yleensä linnut kiertävät tuolloin ensin kauempaa, ja tulevat sitten taaemman parven ylitse, jarruttaen samalla vauhtia joko laskeakseen alas, tai jatkaakseen matkaansa kaikesta huolimatta, mutta lentävät silloinkin miltei aina etummaisen kaaveparven ylitse, jolloin kummankin parven luona passittava metsästäjä pystyy saamaan paikkoja. Jotkut linnut myös lentävät suoraan luotoa kohti ja ylittävät luodon tuosta parvien välissä olevan tyynen kohdan päältä, jolloin tarjoutuu tilaisuuksia vastapallotiputuksiin. Hyvin sijoitetun laukauksen jälkeen lintu tössähtääkin passittajan viereen luodolle, eikä tarvitse veneellä lähteä hakemaan saalista.

Tasa-arvo ohjelma on nykyään jokaisessa organisaatiossa pakollinen lisä, ja niin myös olen lisännyt sen kuvastusstrategiaani. Tässä tapauksessa laitan ainoastaan samaa lajia edustavia yksilöitä per parvi, mutta tasa-arvopykälät huomioidakseni olen usein laittanut toisen kaaveparven muun lajin edustajista n. 20 metrin päähän, ja jonnekin ulommas haulikkohollin kantaman ulkopuolelle n. 5 metriä vielä muutaman merihanhen. Näin ollen parvi huomioi puoli- ja kokosukeltajat sekä hanhet, ja yksikään asiakasryhmä ei pääse kokemaan diskriminointia. Noiden hanhien ideana on tuoda juuri tuota visibiliteettiä, koska harvemmin tulee tilaisuus luodolla päästä haulikolla hanhea koittamaan. Joskus ne voivat laskea kaaveiden ulkopuolelle muutaman kymmenen metriä, ja niitä tilanteita varten on mukana kivääri.

Saaliinhakustrategian osalta päädyin jo aikaisessa vaiheessa innovatiiviseen ajatteluun pelastautumispuvun käytöstä saaliin noutamisessa. Samalla saatiin organisaatiosta poistettua myös kaikki koiranvirat merilinnustusosastolla, joka aiheutti säästöjä henkilöstössä. Pelastautumispuku onkin ollut erinomainen varuste tähän virkaan, ja nykyään niitä on kasvaneen ROI-% takia investoitu aikaisemman yhden lisäksi kolme, jolloin alati kasvavaa hakutaakkaa voidaan delegoida myös muille tiimin jäsenille.

Naamioituminen on myös tärkeä osa strategiaa, ja tässäkin on menty suuntaan jos toiseen, mutta palattu kuitenkin takaisin vanhaan kunnon painavaan suomen tai ruotsin armeijan ylijäämäverkkoon, josta tilanteen mukaan muotoillaan tukikeppien etc. avulla sopiva suoja jahtimiehille ja -naiselle. Myös vene piilotetaan hyvin, ja vedetään usein miltei kokonaan maihin koska sitä harvemmin tarvitaan ennen kuin on aika lähteä takaisin rantaan.

[Lahtinen]

Eipä tunnu niitä konkreettisiä, perusteltuja, strategioita loppuviimeksi kovin monelta irtoavankaan

[Lahtinen]

Otus ehtikin näköjään väliin, ennen strategianpuute-itkuviestiäni.

[Aku]

Noniin. Kokeilenpa vastata vaikka tuo luodoilla jahtaaminen on jäänyt itseltäni vain muutamaan kertaan. Näistä nyt ei mitään varmaa ole, mutta tässähän sitä ihanteellista ratekiaa haetaankin.

Mietitäänpä miten sorsat ovat luonnossa noilla luodoilla. Mitä minä olen nähnyt niin yleensä sorsien jakautuma menee siten että rannalla/kivillä on melkein puolet parvesta ja aivan rantavedessä loput. Jokunen sorsa saattaa olla kauempana uimassa kohti parvea tai pienemmässä ryhmässä sivulla.

Jos nyt oletetaan että tuo pitää kutakuinkin paikkansa niin minä kasaisin parven jotenkin näin:

- Lentoreitille kaaveet, jos mahdollista.
- Rauhalliseen veteen, sillä aivan rantavedessä olevat kaaveet eivät näy kovinkaan hyvin isommassa tuulessa. ( eivätkä oikeatkaan sorsat pidä isosta aallokosta )
- Jos oletetaan että kuvia olisi vaikkapa 30 kipaletta, niin rannalle asettelisin sellaiset kymmenen. Isoille laakeille kiville, jotta kaaveet näkyvät. Loput kaaveet joissa voisi olla pers-sorsia, nukkuvia, rauhallisen oloisia kaaveita laittaisin noin 05.m-1.5m rannasta, "pötköksi" rannan suuntaisesti. Yhden tai kaksi kaavetta laittaisin noin 5-10 metrin päähän KOHTI sorsaparvea.

Hanhikaaveista tulisi hyötöyä ainakin tuulessa, suuren kokonsa ja näkyvyytensä takia. Ja tuskinpa niistä haittaa on jos tekee niille oman parven 20-30 metrin päähän noista sorsakaaveista, oli keli mikä keli.

Sen olen huomannut että alkukaudesta iso ja harva parvi ei välttämättä ole niitä parhaita. Alkukaudesta tuntuisi myös "uintisuunnalla" olevan merkitystä. Esim jos kuvastetaan kaislikossa niin nokat kohti omaa passia, eikä toisinpäin. Silloinhan parvi näyttää vaaraa pakoon menevältä jos kaikien nokka osoittaa kohti selkävesiä.

Pieniä kikkoja kaikki.. Tärkeintä kuitenkin on olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, oli kaaveita tai ei..

[Tinurien Kirkkoherra]

Lyhkääsesti, voisin jotakin tuumata. Hanhet hengailee aina tuulisimmassa kärjessä kivikoilla/luodoilla. Siinä on päätä siiven alla, ja hanhipojat kuin lapsikatras jonossa. Sorsat taas tuulessa, tai tuulen ja tyynen rajamailla, mutta siltikin tuulen puolella. Kivikoilla lintuja saattaa olla suurikin sakki. Erilajit näyttävät suosivan niilläkin eri paikkoja. Koskelot, poikasineen tyynessä takaosassa. Puolisukeltajat puhurissa, päät suurinpiirtein tuuleen päin. Itse aloituspäivänä olin nukkunut passissa jo pari tuntia, kun huomasin, että olin saanut seuraa. Tavii siinä oli lyöttäytynyt kaveriksi, joten annoin sen jatkaa hengailuaan. Oli jämerää seurata kuinka se uikkelehti kivien välissä ja välillä nousi sukimaan itseään kiville. Lintu oli puhurissa, melko märän oloinen. Aina epäityään jotakin, se hyppäsi veteen tarkastelemaan tilannetta.
Itse sijoittaisin kivikoille suurimman osan kaaveista. Luotettavampi parvi, kuin vetessä mötköttävä. Osa on kuitenkin hyvä olla vetessä.
Tavan kauppakuvista rautasahalla päätä irti ja kuumaliimalla nokkaa siiven alle/päätä pois standardi etunojasta. Sitten puukolla koko pohja köleineen helekuttiin. Eiköhän tämmöiset kuoret jo pysy kivillä, ellei ole liian kevyitä ? Kölilliset voi, tosiaankin, asetella pikkukivien avulla istumaasentoon.
_________________
...saadakseni lopettaa. Moron poro!

[Lahtinen]

Mielnkiintoisia kommentteja.

Itsellenikin on muodostunut hieman fiilinki, etteivät hanhenkuvat mahdollisesti pelaa parhaalla mahdollisella tavalla yhteen muiden lajien edustajien kanssa ”sekaisin laskettuna”.


Toisaalta Otuksen mainitsema ”jengit omissa oloissaan” strategia saattaa olla ratkaisu tuohon.

Samoin Kalastajan kommenteissa voi olla ideaa alkukaudesta, jolloin poikueet ovat tiiviisti kasassa. Eli siinä systeemissä, että hanhenkuvat lasketaan suht tiiviiksi parveksi.

Akun kommentista osaa on aikomus soveltaakin tulevaisuudessa.

[Lahtinen]

[Tinurien Kirkkoherra]

Itse pyrin nykyisin kuvien asettelussa mahdollisimman luonnolliseen kokonaisuuteen, suoranaiseen pikkutarkkuuteen. Tämä onnistuu vain runsaalla perehtymisellä linnuston arkeen. Yhdessä läjässä makaavia "sekaparvia" on koko rannikko täytenään, suurimalla osallaan ei edes ukkoa vahdissa, vaan kuvat on jätetty odottamana seuraavaa kuvatsuspäivää. Mitäköhön järkeä siinä on? Parhaimmillakin kuvatusreissuilla joutuu kuvaparven asettelua vaihtamaan kesken, puhumattakaan jos ne ovat viruneet yön-kaksi vedessä. Ei aiheuteta kuin kaavepelkoa/välinpitämättömyyttä linnuille.
_________________
...saadakseni lopettaa. Moron poro!

[Lahtinen]

Mitenkäs muuten AKU ja muut kaaveiden pimppaajat:

Oletteko huomanneet eroa siihen perinteiseen malliin, jossa kaikki kuvat ovat käytännössä saman näköisiä ja samassa asennossa.

Pimpatuissa kuvissahan myös asennot vaihtelevat kuvien välillä.

[Aku]