Aselaki ihmetyttää?

[evp]

Kävimpä tänäpäivänä tekemässä anomuksen metsästys-aseen hankkimiseksi, aikaisemmin vanhan lupakäytännön aikuisia lupia on useita, ihmetyttää anomuskaavakkeessa oleva kohta jossa kysytään missä aikoo metsästää, jätin ko: kohdan täyttämättä mutta lupaviranomainen vaati yksityiskohtaisen selvityksen missä metsästää ja mitä, yllätys on että tämäkin on yhdistetty aselakiin. Ps:Kaiketi kaavake on samanlainen muuallakin Suomessa? Voiskohan tähän vastata joku asiaan perehtynyt?
T: Jorma

[Vortex]

En nyt tiedä olenko asiaan niin perehtynyt mutta eiköhän kysymyksellä haeta lähinnä osoitusta metsästysharrastuksen todellisuudesta, jonka voi osaltaan osoittaa mainitsemalla paikat, missä meinaa mahdollisesti metsästää?

Esim. Seuramme mailla siellä ja siellä. Valtion mailla siellä ja siellä.
_________________

[jg]

Kaavake on sama kaikkialla, käytäntö taas varmaan vaihtelee sen suhteen, että onko pakko täyttää k.o. kohta, ja kuinka yksityiskohtaisesti. Viimeksi kirjoitin tähän kohtaan yleisen maantieteellisen alueen, sen tarkemmin erottelematta että kenen mailla. Ja ainakaan se, mitä tuohon on kirjoittanut, ei rajoita aseen laillista käyttöä muualla, sitten kun lupa on myönnetty.

[Elan]

[Anska]

Kuten jo yhdessä foorumissa sanoin:"Hyvä AAHY ja Polisiipiirien VALISTAMINEN!!!"

[Hammer]

Olen kerran laittanut ko. kohtaan että "metsässä ja merellä" eikä kukaan kysellyt
Kai se edelleen vähän riippuu hakijasta ja paikkakunnasta...

[E_h_e]

Peruste löytyy täältä:

Hallituksen esitys (HE 183/1997) Eduskunnalle ampuma-aselaiksi ja laiksi poliisilain 23 §:n sekä laiksi poliisin henkilörekistereistä annetun lain 19 ja 20 §:n muuttamisesta

3. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset
...
3.1. Tavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseksi
...
3.2. Keskeiset ehdotukset
...
3.2.6. Hankkiminen, yksityinen valmistaminen ja muuntaminen sekä hallussapito
...
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
1. Lakiehdotusten perustelut
1.1. Ampuma-aselaki
...
5 luku. Hankkiminen, yksityinen valmistaminen ja muuntaminen sekä hallussapito
...
43 §. Hyväksyttävät käyttötarkoitukset.
...
44 §. Hankittavaa ampuma-asetta ja aseen osaa koskevat edellytykset.
...
45 §. Hankkimisluvan saajaa koskevat edellytykset.
...

Ampuma-aseasetus (27.2.1998/145)

43 § Hankkimisluvan hakeminen
...
Lupaviranomainen voi vaatia hakijaa esittämään muitakin luvan antamisen edellytyksiä koskevia selvityksiä.
...

Katso myös: http://www.eralle.net/forum/viewtopic.php?t=24965

Lisätietoja: Finlex
_________________
Errare humanum est

[alanmies]

Ei poliisilta mitään ANOA tarvitse. Hankkimislupaa HAETAAN. Ei nyt sentään nöyristelemään tarvitse ruveta. Ja se asiakirja on lomake eikä kaavake. Sen voi esimerkiksi tulostaa poliisin internetsivuilta kohdasta "lomakkeet". Hankkimislupahakemuksen voi kirjoittaa itse tietokoneella valkoiselle paperille. Ei ole mitään lain pakottamaa lomaketta mitä pitäisi käyttää. Täytyy vain katsoa mitä hakemukseen täytyy laittaa lain ja asetuksen mukaan. Poliisin lomakkeessa kysytään kaikkea, jopa lain vastaisia asioita. Mutta selvitys metsästysharrastuksesta kyllä täytyy olla, jos ase on tarkoitettu metsästyskäyttöön.

[noirfi]

Taistelua tuulimyllyjä vastaan.. Jos on hankkimassa asetta metsästyskäyttöön niin luulisi ettei ole kovin vaikeaa kirjoittaa lomakkeeseen mitä aikoo metsästää ja missä?! Pistin haulikon ostolupahakemukseen : riekon pyynti kotikunnassa valtion mailla. Ei ollut ylitsepääsemätöntä..

Ite täytin lomakkeen muutamassa minuutissa ja toimitin paikalliseen poliisin "etätoimistoon". Olisin saanut samantien mukaan ostoluvan, mutta toimistolla ei ilmeisesti ollut lomakkeita.. Oli seuraavana päivänä kirjoitettu pääkallonpaikalla ostolupa ja sitä seuraavana päivänä tuli paperit postissa. Asiaan kuului myös neuvottelu (meilläpäin kuulemma normaalikäytäntö, kun hankkimassa ensimmäistä asetta) vallesmannin kanssa, onko ostolupaa mahdollista saada, vastaus oli: Ilman muuta! Nyt vain sopiva ase hakusessa ja riekonpyynnin alun odottelua..
_________________
"Hmm, metsästyskortti on ollut jo yli 10 vuotta, pitäisiköhän pikkuhiljaa sijoittaa rautaan.."

[alanmies]

Ampuma-aselaissa ei ole mainintaa mistään neuvotteluista. Ampuma-aselain 42 pykälässä sanotaan

Lupahakemus jätetään 1 ja 2 momentissa tarkoitettuun poliisilaitokseen henkilökohtaisesti.

Kun lupahakemus on jätetty ja asia on jo tullut vireille on viranomaisen toimittava siten kuin hallintolaki määrää. Lisäselvitykset on pyydettävä kirjallisesti ja niihin vastataan myös kirjallisesti. Suullinen menettely on mahdollista vain hakijan nimenomaisen tahdonilmauksen jälkeen. Viranomainen ei voi suullista menettelyä pyytää saati sitten vaatia.

Mahdolliset "neuvottelut" eli esittäytyminen viranomaiselle voi koskea vain hakijan henkilökohtaisia ominaisuuksia ei hyväksyttyä käyttötarkoitusta tai aseen ominaisuuksia.

Tarkoitus on kaiketi, että nimenomaan lupapäätöksen tekevä viranomainen itse tapaisi henkilökohtaisesti hakijan. Tämä tapaaminen tulisi ampuma-aselain mukaan tapahtua hakemusta jätettäessä. Hakemuksen jättämiseen tulisi ilmeisesti varata aika. Ajanvarauksen puitteissa selvitettäisiin sitten hakijan alkoholinkäyttö, huumeidenkäyttö ja mahdollinen väkivaltaisuus sekä muu vaarallinen ja epäsosiaalinen käyttäytyminen. Tämän jälkeen viranomainen laittaisi asian vireille ja alkaisi käsittelemään sitä. Käsittelyssä selvitettäisiin kirjallisella menettelyllä muut päätökseen vaikuttavat asiat.

[noirfi]

[E_h_e]

Tässä muutamia lainauksia, jotka sivuavat käytyä keskustelua!


Hallituksen esitys (HE 183/1997) Eduskunnalle ampuma-aselaiksi ja laiksi poliisilain 23 §:n sekä laiksi poliisin henkilörekistereistä annetun lain 19 ja 20 §:n muuttamisesta

3.2.6. Hankkiminen, yksityinen valmistaminen ja muuntaminen sekä hallussapito

Hallitusmuodon 10 a §:n 2 momentin nimenomaisen säännöksen mukaan yhdistymisvapauteen kuuluu niin oikeus kuulua kuin olla kuulumatta yhdistykseen. Suomessa on näin ollen lähdettävä siitä, ettei yhdistykseen kuuluminen tai siihen liittymättä jättäminen ole tekijä, jolle voitaisiin antaa merkitystä arvioitaessa luvan antamisen tai peruuttamisen edellytyksiä. Merkitystä voidaan sen sijaan antaa sille seikalle, harrastaako luvan hakija aktiivisesti sellaista ampumaharrastuksen muotoa, jonka perusteella hän hakee lupaa aseen hankkimiseen. Luvan hakija voisi ehdotuksen mukaan osoittaa tämän useilla vapaamuotoisilla keinoilla. Käytännössä eräs kelvollinen tapa olisi osoittaa kuuluvansa yhdistykseen, jossa kyseistä ampumaharrastuksen muotoa harjoitetaan. Yksistään yhdistykseen kuuluminen ei kuitenkaan olisi riittävä näyttö aktiivisesta harrastustoiminnasta.

Esityksen mukaan lupaviranomaisen olisi vaadittava luvan hakijaa esittämään luotettava selvitys harrastuksestaan, jos lupaa haetaan metsästyslainsäädännön mukaan sallittuun eläinten ampumiseen tai ampumaurheiluun ja -harrastukseen. Harrastuksen voisi osoittaa useilla vapaamuotoisilla tavoilla. Ampuma-aselakiin otettavaksi ehdotetun valtuutussäännöksen nojalla käyttöön otettaisiin lupamenettelyssä avuksi olevia lomakkeita, joiden avulla voitaisiin pyrkiä arvioimaan luvan hakijan harrastustoiminnan laatua ja laajuutta.
...
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
1. Lakiehdotusten perustelut
1.1. Ampuma-aselaki
...
42 §. Hankkimislupa.
...
43 §. Hyväksyttävät käyttötarkoitukset.
Toisin kuin nykyisissä säännöksissä, laissa olisi tyhjentävästi lueteltu ampuma-aseen hyväksyttävät käyttötarkoitukset. Lupaviranomainen voisi lakiehdotuksen mukaan antaa luvan ampuma-aseen tai aseen osan hankkimiseen, jos käyttötarkoitus olisi ehdotetun pykälän mukaan hyväksyttävä ja hankittavaa ampuma-asetta ja aseen osaa koskevat 44 §:n mukaiset edellytykset sekä hankkimisluvan saajaa koskevat 45 §:n mukaiset edellytykset täyttyisivät. Perusedellytyksenä kaikille ehdotetun lain mukaisille luville olisi lain 18 §:n 2 momentin mukaan se, ettei ole syytä epäillä lupaa tai sen nojalla hankittua tai hallussapidettyä esinettä käytettävän väärin.

1 mom. Luvan hakijan olisi selvitettävä, että hänellä on momentissa tarkoitettu hyväksyttävä syy ampuma-aseen tai aseen osan hankkimiseen. Hänellä olisi lisäksi oltava myös käytännössä mahdollisuus käyttää asetta ilmoittamaansa tarkoitukseen. Luvan antaminen riippuisi viranomaisen harkinnasta. Suomessa vakiintuneen periaatteen mukaan kenelläkään ei ole ehdotonta oikeutta ampuma-aseen hankkimiseen ja hallussapitoon. Tämä viranomaisen suorittama tarkoituksenmukaisuusharkinta olisi ilmaistu momentissa sanoilla "voidaan antaa".

Momentin 1 kohdan mukaan hyväksyttävänä käyttötarkoituksena pidettäisiin aseen käyttämistä metsästyslainsäädännön mukaan sallittuun eläinten ampumiseen. Hyväksyttävänä olisi pidettävä varsinaisen metsästyksen lisäksi rauhoittamattoman eläimen tappamista ja metsästysasetuksen 19 §:ssä tarkoitettua luolaan tai loukkuun menneen eläimen tappamista. Metsästyksen käsite on määritelty metsästyslain 2 §:ssä. Metsästyksellä tarkoitetaan luonnonvaraisena olevan riistaeläimen pyydystämistä ja tappamista sekä saaliin ottamista metsästäjän haltuun. Riistaeläimistä säädetään metsästyslain 5 §:n 1 momentissa. Metsästyslain 7 luvussa säädetään rauhoittamattomien eläinten pyydystämisestä ja tappamisesta. Rauhoittamattomista eläimistä säädetään metsästyslain 5 §:n 2 momentissa. Ammuttavina eläiminä tulisivat kysymykseen lähinnä metsästyslain 5 §:n 2 momentin 2 kohdassa mainitut rauhoittamattomat linnut, kun taas 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettujen eläinten tappamiseen ampuma-ase soveltuu yleensä huonommin.

Momentin 1 kohdassa tarkoitettuna hyväksyttävänä käyttötarkoituksena ei olisi pidettävä eläinsuojelulainsäädännössä tarkoitettua eläinten lopettamista. Eläinten lopettamisesta säädetään eläinsuojelulain (247/1996) nojalla annetun eläinsuojeluasetuksen (396/1996) 10 luvussa. Joissakin harvoissa tapauksissa luvan saaminen ampuma-aseen hankkimiseen eläinten lopettamista varten voisi kuitenkin olla mahdollista sellaisen työn perusteella, jossa ase on välttämätön. Luvan saamisesta työn perusteella ehdotetaan säädettäväksi momentin 3 kohdassa.
...
44 §. Hankittavaa ampuma-asetta ja aseen osaa koskevat edellytykset.
Ampuma-aseiden käyttöön liittyvä turvallisuus edellyttää, että hankkimislupa annetaan vain sellaiseen ampuma-aseeseen tai aseen osaan, joka soveltuu hyvin hakijan ilmoittamaan hyväksyttävään käyttötarkoitukseen.
...
Esityksen mukaan hankkimislupa voidaan antaa vain sellaiselle ampuma-aseelle tai aseen osalle, joka soveltuu hyvin hakijan ilmoittamaan käyttötarkoitukseen. Tällä säännöksellä lupaviranomainen velvoitettaisiin arvioimaan hakemuksen kohteena olevan aseen ominaisuuksia suhteessa hakijan ilmoittamaan hyväksyttävänä pidettävään käyttötarkoitukseen. Tämä edellyttää, että lupaviranomainen on kohtuullisen hyvin selvillä sekä markkinoilla olevista ampuma-asemalleista että erilaisista ampuma-harrastuksen lajeista. Ainoastaan tällä tavoin päästään lupamenettelyssä sekä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden että luvan hakijan kannalta tyydyttävään lopputulokseen.
...
Sen lisäksi, että ampuma-aseen tai aseen osan tulisi esityksen mukaan soveltua hyvin hakijan ilmoittamaan käyttötarkoitukseen, ei hankittava ase tai aseen osa saisi olla käyttötarkoitukseensa nähden tarpeettoman tulivoimainen ja tehokas. Aseessa ei myöskään saisi olla lipasta, jonka patruunamäärä on tarpeettoman suuri. Vaikka edellä mainittujen säännösten soveltamiseen voikin liittyä ongelmia, sääntely on kuitenkin välttämätön. Vastapainona sille, että säännöksistä poistettaisiin sotilasaseen käsite ja siihen liittyvä tiukennettu lupamenettely, olisi kuitenkin oltava säännös, jonka perusteella lupaviranomainen voi hylätä lupahakemuksen silloin, kun lupaa haetaan selvästi liian voimakastehoisten tai muuten tarpeettoman vaarallisten aseiden hankkimiseen.

Kilpa-ammunnan lajeissa on yleisesti ottaen varsin tarkat säännökset kussakin lajissa sallituista ampuma-aseista. Lisäksi metsästyslainsäädännössä asetetaan joitakin edellytyksiä hankittaville metsästysaseille. Lupaviranomaisen tulisikin arvioida aseen soveltuvuutta aiottuun käyttötarkoitukseen juuri näiden seikkojen perusteella. Tässä harkinnassa ei luonnollisestikaan aseen hinnalle tai vastaaville yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisen kannalta toisarvoisille seikoille tulisi antaa merkitystä.
...
Metsästyslainsäädännössä on säännöksiä metsästyksessä käytettävistä ampuma-aseista ja patruunoista. Esityksellä ei ole pyritty vaikeuttamaan riittävän tehokkaiden aseiden hankkimista metsästykseen. Metsästyksessä tärkeänä tavoitteena on eläimen nopea tappaminen ja tällä tavoin myös eläimen kärsimysten vähentäminen. Metsästyslain 20 §:n 1 momentin mukaan metsästystä on harjoitettava siten, ettei eläimelle tuoteta tarpeetonta kärsimystä. Metsästyasetuksen 16 §:ssä säädetään yleisistä ampuma-asevaatimuksista. Viimeksi mainitussa pykälässä säädetään luodin vähimmäispainosta ja vähimmäisosumaenergiasta eri riistaeläinten ampumisessa. Tämän vuoksi säännökset koskevat epäsuorasti myös käytettävää ampuma-asetta.

Ehdotettuun momenttiin sisällytettäisiinkin viittaus metsästyslakiin ja sen nojalla annettaviin säännöksiin. Metsästyslain 33 §:n 1 momentin 7 kohdassa on kielletty sarjatuliaseiden ja itselaatavien kertatuliaseiden käyttäminen metsästyksessä, jos viimeksi mainittuihin mahtuu enemmän kuin kolme patruunaa. Jos itselataava kertatulikivääri on metsästyksessä ylipäätään tarpeen, ei lippaan patruunamäärän tulisi siten ainakaan lähtökohtaisesti ylittää metsästyslain 33 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaista enimmäispatruunamäärää.

Metsästyslainsäädännössä ei aseteta ylärajaa luodin painolle ja osumaenergialle. Niinpä hyvinkin tehokkaat aseet ovat metsästyslainsäädännön kannalta arvioiden sallittuja. Ylitehokkaan aseen hankkiminen voi olla luvan hakijan kannalta perusteltua, sillä tällöin hänen ei tarvitsisi hankkia uutta kallista ampuma-asetta siirtyessään entistä suurempien eläinten metsästämiseen. Varsinaisten metsästysaseiden osalta noudatettu lupakäytäntö ei ole osoittautunut ongelmalliseksi. Esityksellä pyritään toisaalta kuitenkin estämään luvan antaminen metsästyksen perusteella aseisiin, jotka eivät metsästykseen hyvin sovellu, vaikka niillä metsästyslainsäädännön mukaan saisikin ampua riistaeläimiä.
...
45 §. Hankkimisluvan saajaa koskevat edellytykset.
...
2 mom. Hallitusmuodon 10 a §:ssä turvatun yhdistymisvapauden vuoksi luvan hakijalta ei voida edellyttää ampuma- tai metsästysseuran jäsenyyttä. Pelkästään jäsenyys edellä mainituissa yhdistyksissä ei muutoinkaan ole riittävä osoitus siitä, että luvan hakija todella harrastaa sellaista aseharrastuksen lajia, jossa hakemuksen kohteena oleva ampuma-ase on tarpeellinen.

Erityisesti suurimpien poliisilaitosten alueilla lupahakemuksia käsittelevillä virkamiehellä ei käytännössä ole minkäänlaisia mahdollisuuksia henkilökohtaisesti varmistua siitä, että luvan hakija todella harrastaa ilmoittamaansa aseharrastusta. Tämä on johtanut hyvinkin monenlaisten menetelmien ja käytäntöjen käyttöön ottamiseen lupaharkinnassa. Joidenkin poliisilaitosten alueella on käytännössä edellytetty kuulumista hyväksyttyyn harrastajajoukkoon. Joidenkin poliisilaitosten alueella lupaviranomainen on solminut luottamukselliset yhteydet ammunnan eri lajien vastuuhenkilöihin, kuten aktiivisiin harrastajiin, joilta sitten on saatu lisätietoa luvan hakijan harrastuksen aktiivisuudesta ja todenperäisyydestä.

Kysymys luvan hakijan ilmoittaman harrastuksen olemassaolosta on hyvin keskeinen ja vaikeasti ratkaistavissa. Ampuma-aselain säännöksillä ei sitä voida kokonaisuudessaan ratkaista. Niissäkään maissa, joissa yhdistymisvapauden periaate ei ole estänyt edellyttämästä ampumaseuraan kuulumista edellytyksenä luvan saamiselle, ei järjestelmä ole aina toiminut moitteettomalla tavalla. Lisäksi yhdistysten puheenjohtajat ja vastaavat avainhenkilöt, jotka eivät edusta viranomaista, ovat saaneet yhdistyksen jäseniin nähden hyvin vaikutusvaltaisen aseman. Järjestelmä onkin johtanut joissakin maissa näiden yhdistysten puoliviralliseen asemaan. Tämä puolestaan saattaa johtaa kansalaisten yhdenvertaisuuden vaarantumiseen.

Momentin mukaan haettaessa lupaa metsästyslainsäädännön mukaan sallittua eläinten ampumista taikka ampumaurheilua tai -harrastusta varten luvan hakijan on annettava harrastuksestaan luotettava selvitys. Tällä yleislausekkeella metsästystä harrastava luvan hakija velvoitettaisiin esittämään selvitys siitä, mitä hän aikoo metsästää ja missä metsästyksen on tarkoitus tapahtua. Hyvänä apuna harrastuksen arvioinnissa olisivat metsästyslainsäädännössä asetettujen edellytysten täyttyminen. Esimerkiksi hirvieläintä tai karhua saa metsästyslain 21 §:n 1 momentin nojalla ampua vain sellainen henkilö, joka on suorittanut maa- ja metsätalousministeriön määräysten mukaisen ampumakokeen tai ministeriön hyväksymän, muussa maassa suoritetun vastaavanlaisen kokeen. Hirvieläimen metsästäminen edellyttää metsästyslain 10 §:ssä tarkoitettua pyyntilupaa. Hirven metsästykseen ei voi käytännössä osallistua kuulumatta metsästysseuraan tai vastaavaan jahtijoukkoon.

Jokaisen, joka harjoittaa metsästystä, on metsästysvuosittain maksettava riistanhoitomaksusta ja pyyntilupamaksusta annetun lain (616/1993) 1 §:n 1 momentin mukaan valtiolle riistanhoitomaksu. Maksun suorittaneelle annetaan metsästyskortti. Ennen maksun suorittamista on suoritettava mainitun lain 2 §:n 1 momentin mukainen metsästäjätutkinto riistanhoitoyhdistyksen tai riistanhoitopiirin asettamalle tutkijalle. Näin ollen metsästyskortin osoittamista voidaan pitää selvityksenä metsästysharrastuksesta. Metsästyslaissa ja sen nojalla annetussa metsästysasetuksessa on lukuisia vastaavia säännöksiä, jotka tulisi ottaa lupaharkinnassa huomioon haettaessa lupaa metsästysaseen hankkimiseen.
...

Lisätietoja: Finlex
_________________
Errare humanum est

[Elan]

[alanmies]

Hankkimislupahakemuksessa on kohta "Hakijalla ennestään olevat luvat". Tuollainen tieto ei ole asetuksen mukaan hakemuksessa tarvittava tieto. Aselupien määrällä ei ole mitään merkitystä uuden luvan saamiseen. Poliisin on muutenkin helppo tarkistaa tiedostoista aikaisemmmat luvat. Viranomaisen lomakkeessa ei mielestäni pidä kysyä sellaista mitä laki ei vaadi. Kansalaisen mahdollisuutta täyttää helposti lomake ei saa vaikeuttaa. On peräti lainvastaista tiedustella kuuluuko johonkin seuraan tai yhdistykseen. Suomessa on yhdistymisvapaus. Tästä asiasta taisi olla tuossa aikaisemmalla kirjoittajalla. Jossain erillisissä ohjeissa voisi olla selvitystä asiasta ja sen perusteella hakija voisi itse päättää laittaako lisätietoihin tiedot yhdistyksestä. Lomakkeessa ei saisi olla suoraa kysymystä ja kohtaa tästä yhdistysasiasta. Aivan tarpeetonta on kysyä aseen säilytystapaa ja paikkaa. Tuollaista tietoa ei asetuksen mukaan tarvitse mainita.

Mielestäni hakulomakkeessa tulisi olla vain ampuma-ase-asetuksessa mainituiksi vaaditut asiat. Kohtaan lisätiedot hakija voisi sitten vapaaehtoisesti kirjoitella vaikka kuinka pitkän esitelmän.


Ampuma-aseasetus 27.2.1998/145

43 § (7.2.2002/101)
Hankkimisluvan hakeminen

Hankkimislupaa haetaan kirjallisesti. Hakemuksessa on mainittava:

1) hakijan nimi, ammatti, osoite ja henkilötunnus tai yritys- ja yhteisötunnus;

2) hakemuksen peruste;

3) hankittavan ampuma-aseen tyyppi, toimintatapa, kaliiperi sekä tiedossa oleva tehtaan merkki ja malli tai mallinumero;

4) hankittavan aseen osan laji, piipun tai putken kaliiperi sekä tiedossa oleva tehtaan merkki ja malli tai mallinumero;

5) yhteisön tai säätiön asevastaavan nimi.

Yhteisön ja säätiön on liitettävä hakemukseen yhtiöjärjestys, säännöt tai muu kirjallinen selvitys toiminnan tarkoituksesta.

Jos lupaviranomainen on sisäasiainministeriö, sen on hankittava lupahakemuksesta hakijan kotikunnan tai kotipaikan poliisilaitoksen lausunto. Lupaviranomainen voi vaatia hakijaa esittämään muitakin luvan antamisen edellytyksiä koskevia selvityksiä

[Solifer]